KKO/2005/60

2005 false KKO:2005:60 Kertasuorituksena maksettu elatusapu, joka oli osoittautunut perusteettomaksi, voitiin määrätä palautettavaksi myös siltä osin kuin suoritus koski kanteen vireilletuloa edeltävää aikaa. Ks. KKO:1995:195 KKO:1996:29 Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Asian tausta A ja B olivat 6.6.2001 tehneet sosiaalilautakunnan samana päivänä vahvistaman elatussopimuksen, jonka mukaan A maksoi elatusapua puolisoiden lapselle C:lle 500 markkaa kuukaudessa 1.8.2001 alkaen 20.8.2008 saakka. Lisäksi puolisot olivat sopineet, että C asui isänsä luona vähintään 1/3:n kuukaudesta. A ja B olivat 11.7.2001 solmitussa ositussopimuksessa sopineet, että B:n A:lle tasinkona maksettavasta 285 000 markasta kuitattiin elatussopimukseen 1.8.2001 - 30.4.2007 väliseltä ajalta perustuvat 70 kuukauden elatusmaksut maksetuiksi sitä vastaan, että B vapautui 35 000 markkaa vastaavasta tasingon maksuvelvollisuudesta. Tämän lisäksi B:n oli maksettava 250 000 markkaa tasinkoa. B sai yksin omistukseensa puolisoiden yhdessä omistaman omakotitalokiinteistön. Kanne Forssan käräjäoikeudessa A vaati 18.2.2003 vireille tulleella kanteellaan, että 6.6.2001 tehtyä elatussopimusta muutetaan siten, että hänen velvollisuutensa maksaa elatusapua C:lle poistetaan 1.8.2001 lukien ja että B velvoitetaan suorittamaan elatusapuna C:lle 1.1.2002 lukien summan, joka vastaa puolta C:lle maksettavasta lapsilisän ja hoitotuen yhteisestä määrästä. Samana päivänä vireillä tulleella toisella kanteellaan A vaati, että B velvoitetaan suorittamaan hänelle perusteettoman edun palautuksena 35 000 markkaa vastaavat 5 886,61 euroa laillisine korkoineen. Käräjäoikeuden tuomio 4.4.2003 A:n velvollisuus maksaa elatusapua C:lle Käräjäoikeus lausui, että lapsen elatuksesta annetun lain 11 §:n nojalla vahvistetun elatusavun määrää voidaan muuttaa, jos elatusapua koskevan sopimuksen harkitaan olevan kohtuuton tai jos niissä olosuhteissa, jotka on otettava huomioon elatusapua vahvistettaessa, on tapahtunut niin olennaisia muutoksia, että elatusavun muuttamista on sekä lapsen että elatusapua suorittavan vanhemman olot huomioon ottaen pidettävä kohtuullisena. Jutussa oli riidatonta, että C:n oikeus tavata isäänsä oli käytännössä, toisin kuin elatussopimuksessa oli sovittu, toteutunut siten, että C vietti yhtä paljon aikaa isänsä ja äitinsä luona. Lisäksi jutussa oli riidatonta, että B:n veroton kuukausiansio oli ollut sopimuksen vahvistamishetkellä 1 042 euroa, kun se oikeudenkäynnin aikana oli 1 446 euroa. A:n tulot olivat hänen ilmoittamansa perusteella pysyneet koko ajan muuttumattomina ja olivat suunnilleen samansuuruiset kuin B:llä. Elatussopimusta ei voitu pitää laissa tarkoitetulla tavalla kohtuuttomana, ottaen huomioon ne olosuhteet, joiden vallitessa se oli tehty, kun oli sovittu, että C oli ajasta vähintään 1/3:n isänsä luona ja kun elatusavun määräksi oli sovittu 500 markkaa. Elatussopimusta solmittaessa oli ollut tiedossa, että kumpikin puoliso tulisi ottamaan lainaa asunnon rahoittamista varten ja että B tulisi lunastamaan itselleen puolisoiden yhteisen asunnon ja menemään töihin voidakseen huolehtia lainan hoitamisesta. Elatussopimusta solmittaessa oli siten ollut tiedossa, että olosuhteet tulisivat muuttumaan siten kuin sitten oli käynytkin. C oli kuukaudessa sovitun 10 päivän asemasta ollut isänsä luona 15 päivää ja B:n kuukausiansiot olivat nousseet 40 prosenttia. Käräjäoikeus katsoi muun muassa sillä perusteella, että isä voi huolehtia elatusvelvollisuudestaan muullakin tavoin kuin maksamalla elatusapua, että laissa tarkoitetut edellytykset elatusavun muuttamiselle olivat olemassa. Kun C:n sairaudenhoidosta aiheutuvat kustannukset aivan ilmeisesti olivat katettavissa vakuutuksista ja kun B ei ollut esittänyt luotettavaa selvitystä siitä, että hän olisi käyttänyt C:n elatukseen enemmän varoja kuin A, käräjäoikeus katsoi A:n täyttävän elatusvelvollisuutensa pitämällä C:tä yhtä paljon luonaan kuin B. Käräjäoikeus muutti A:n ja B:n 6.6.2001 tekemää sosiaalilautakunnan vahvistamaa elatussopimusta siten, että A:n velvollisuus maksaa elatusapua C:lle poistettiin 1.3.2003 lukien. Sen sijaan A:n vaatimus suoritusvelvollisuuden poistamisesta 1.8.2001 lukien hylättiin, koska oikeuskäytännössä vakiintuneen kannan mukaan elatusapua voitiin muuttaa ainoastaan kanteen vireilletulosta lukien. B:n velvollisuus maksaa elatusapua C:lle Lapsilisälain 6 §:n mukaan oikeus lapsilisän nostamiseen kuuluu sille henkilölle, joka pääasiassa huolehtii lapsen hoidosta ja kasvatuksesta. Lapsen hoitotuesta annetun lain 8 §:n nojalla hoitotuki maksetaan sille, jonka huollossa lapsi on. Jutussa oli A:n vaatimuksen perusteella siis tosiasiassa kysymys siitä, oliko edellä mainitut tuet jaettava puoliksi vanhempien kesken, kun lapsi tapaamisoikeutensa perusteella vietti yhtä paljon aikaa kummankin vanhemman luona. Oikeuskirjallisuudessa oli todettu, että vaikka lapsi tapaamis- ja luonapito-oikeuden puitteissa viettäisi paljonkin aikaa muualla asuvan vanhempansa luona, hän voi virallisesti asua vain yhdessä paikassa. Asumistukea ja muita sosiaalietuuksia myönnettäessä lapsi voitiin ottaa huomioon vain yhden ruokakunnan jäsenenä, vaikka hänelle ehkä oli varattu omat tilat kummankin vanhemman luona. Oikeuskirjallisuuden mukaan jokaisesta lapsesta lakisääteisesti maksettava ja nimenomaan hänen elatukseensa käytettäväksi tarkoitettu elatus oli luontevaa vähentää lapsen kulutustarpeesta suoraan päältäpäin vanhempien välistä elatusvastuun jakautumista punnittaessa. Lisäksi oli todettu, että jos vanhempi, joka nosti lapsilisät, päätti säästää lapsilisät lapsen tulevaisuutta varten, hän joutui täyttämään elatuksessa syntyvän vajeen itse, ellei elatusvelvollisuuden kannalta ollut toisin sovittu. Sanottuja tukimuotoja ei käräjäoikeuden käsityksen mukaan käsiteltävänä olevassa jutussa voitu katsoa B:n sellaiseksi tuloksi, että B olisi sillä perusteella velvollinen maksamaan elatusapua C:lle. Lisäksi oikeuskäytännössä oli lähtökohtaisesti katsottu, että vanhempi, jonka luona lapsi oli sopimuksen tai määräyksen perusteella asunut, täytti sanotuilla luontaissuorituksilla elatusvelvollisuutensa, eikä häntä ollut määrätty lisäksi maksamaan elatusapua. Sen sijaan oikeuskirjallisuudessa oli katsottu, että jos lasta runsaasti luonaan pitävän vanhemman elatuskyky oli huomattavasti parempi kuin lapsen kanssa pysyvästi asuvan vanhemman, hänen velvollisuutensa osallistua lapsen elatukseen rahapanoksin tuli kysymykseen, vaikka lapsi tosiasiallisesti oleskelisi kummankin vanhemman luona yhtä paljon. Edellä mainituilla perusteilla käräjäoikeus hylkäsi A:n vaatimuksen, että B määrättäisiin maksamaan elatusapua C:lle. Perusteettoman edun palautus Käräjäoikeus totesi päättäneensä, että A:n velvollisuus maksaa C:lle elatusapua oli päättynyt 1.3.2003 alkaen. A:n ja B:n ositussopimuksen mukaan B:n elatusapu C:lle katsottiin maksetuksi 30.4.2007 saakka. Oikeuskäytännössä (KKO 1995:195) oli maksun saanut puoliso velvoitettu palauttamaan osituksessa kertamaksuna maksetuksi kuitatut kuukausittain maksettavat elatusavut siltä ajalta, jonka lapsi myöhemmin vakiintuneeksi osoittautuneen järjestelyn nojalla oli asunut maksun suorittaneen puolison luona. Kun A:lla ei ollut velvollisuutta maksaa C:lle elatusapua 1.3.2003 lukien, käräjäoikeus edellä selostettuun ennakkoratkaisuun sisältyvän oikeusohjeen mukaisesti velvoitti B:n palauttamaan A:lle perusteettomana etuna A:n 1.3.2003 ja 30.4.2007 väliseltä ajalta eli yhteensä 50 kuukaudelta etukäteen maksaman elatusavun yhteensä 4 204,70 euroa (25 000 markkaa) korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettuine korkoineen 4.5.2003 lukien. Asian on ratkaissut laamanni Juhani Hirvonen. Turun hovioikeuden päätös 17.11.2003 A valitti hovioikeuteen uudistaen käräjäoikeudessa esittämänsä vaatimukset siltä osin kuin ne oli hylätty. Hovioikeus lausui, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan elatusapua voitiin muuttaa ainoastaan kanteen vireilletulosta lukien. Elatusapua oli vaadittu alennettavaksi ja jo maksettuja elatusapuja palautettaviksi paitsi sillä perusteella, että lapsi asui yhtä paljon kummankin vanhemman luona, myös muilla käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla. Kun elatusavun perusteettomuus oli tullut selvitetyksi vasta tässä oikeudenkäynnissä, ei ollut syytä määrätä B:tä palauttamaan perusteettomasti saamiaan elatusapuja kanteen vireilletuloa edeltävältä ajalta. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Allan Salonen, Mariitta Lehmus ja Riitta Sandholm. Esittelijä Katriina Heiskanen. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että vaatimus perusteettoman edun palauttamisesta hyväksytään kokonaan ja että B velvoitetaan suorittamaan C:lle elatusapuna 18.2.2003 lukien puolet lapselle maksettavasta lapsilisän ja hoitotuen määrästä. B antoi häneltä pyydetyn vastauksen. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Asian tausta

1. A ja B ovat 6.6.2001 tehneet sosiaalilautakunnan vahvistaman elatussopimuksen heidän lapselleen C:lle maksettavasta elatusavusta. Sopimuksen mukaan A:n tuli maksaa elatusapua 500 markkaa kuukaudessa 1.8.2001 alkaen 20.8.2008 saakka. Sopimukseen on sisältynyt määräys, jonka mukaan C asui isänsä luona vähintään yhden kolmasosan kuukaudesta.
2. A ja B ovat 11.7.2001 sopineet omaisuutensa osituksesta siten, että B on saanut muun muassa puolisoiden asuinkiinteistön, rahavaroja ja erään toisen kiinteistön. B on sitoutunut maksamaan A:lle tasinkoa 285 000 markkaa. Tuosta määrästä 35 000 markkaa on kuitattu A:n C:lle 1.8.2001 alkaen maksettavaksi sovittua elatusapua vastaan siten, että elatusapu on kuitattu maksetuksi 30.4.2007 saakka. Kanteet ja alempien oikeuksien ratkaisut
3. A on C:tä vastaan ajamassaan, 18.2.2003 vireille tulleessa kanteessa vaatinut edellä kohdassa 1 mainitun elatussopimuksen muuttamista ensinnäkin siten, että A:n velvollisuus maksaa elatusapua poistetaan 1.8.2001 lukien, ja toiseksi siten, että B velvoitetaan maksamaan 1.1.2002 lukien elatusapua C:lle määrä, joka vastasi puolta C:lle maksettavan lapsilisän ja hoitotuen yhteisestä määrästä. Sanottu elatusapu tuli maksaa A:lle, joka käyttäisi varat C:n hyväksi. A on perustellut vaatimuksiaan sillä, että C oli puolisoiden eron jälkeen tosiasiassa asunut vähintään puolet ajastaan A:n luona. Lisäksi A on vedonnut B:n ansiotulojen kohoamiseen, sopimusten alkuperäiseen kohtuuttomuuteen ja vanhempien elatuskykyyn.
4. A on toisessa B:tä vastaan ajamassaan, samana päivänä vireille tulleessa kanteessa vaatinut, että B velvoitetaan maksamaan A:lle perusteettoman edun palautuksena 5 886,61 euroa (35 000 markkaa) laillisine korkoineen. Tätä vaatimustaan A on perustellut sillä seikalla, että hän oli sopimusosituksen mukaisesti maksanut B:lle elatusmaksun etukäteissuorituksena 35 000 markkaa. Suorituksen tapahduttua oli kuitenkin käynyt ilmi, ettei A:n olisi pitänyt maksaa lainkaan elatusapua C:lle.
5. Käräjäoikeus on tuomiossaan ensin arvioinut, oliko asiassa lapsen elatuksesta annetun lain 11 §:ssä tarkoitettuja edellytyksiä muuttaa elatussopimusta. Käräjäoikeus on katsonut riidattomaksi sen, että C:n oikeus tavata isäänsä oli käytännössä, toisin kuin elatussopimuksessa oli sovittu, toteutunut siten, että C vietti yhtä paljon aikaa isänsä ja äitinsä luona. Koska isä voi huolehtia elatusvelvollisuudestaan muullakin tavalla kuin maksamalla elatusapua, laissa tarkoitetut edellytykset muuttaa elatusapua täyttyivät. Käräjäoikeus totesi edelleen, että C:n sairaanhoidosta aiheutuvat kustannukset olivat aivan ilmeisesti katettavissa vakuutuksesta ja että B ei ollut esittänyt luotettavaa selvitystä siitä, että hän käyttäisi C:n elatukseen enemmän varoja kuin A. Käräjäoikeus on poistanut A:n velvollisuuden maksaa elatusapua C:lle 1.3.2003 lukien, mutta on hylännyt vaatimuksen elatusavun suoritusvelvollisuuden poistamisesta 1.8.2001 lukien, koska oikeuskäytännön vakiintuneen kannan mukaan elatusapua voitiin muuttaa ainoastaan kanteen vireilletulosta lukien.
6. B:hen kohdistetun elatusapuvaatimuksen osalta käräjäoikeus on katsonut kysymyksen olevan tosiasiassa siitä, onko lapsilisä ja lapsen hoitotuki jaettava vanhempien kesken puoliksi, kun lapsi tapaamisoikeutensa perusteella viettää yhtä paljon aikaa kummankin vanhempansa luona. Käräjäoikeuden näkemyksen mukaan sanottuja tukimuotoja ei voitu katsoa sellaiseksi B:n tuloksi, että tämä olisi sillä perusteella velvollinen maksamaan elatusapua C:lle. Käräjäoikeus on hylännyt vaatimuksen.
7. Perusteettoman edun palautusvaatimuksen osalta käräjäoikeus on todennut, että A:n velvollisuus maksaa C:lle elatusapua oli edellä kerrotuin tavoin päättynyt 1.3.2003 alkaen. Viitaten ratkaisusta KKO 1995:195 ilmenevään oikeusohjeeseen käräjäoikeus on velvoittanut B:n palauttamaan A:lle perusteettomana etuna ajalta 1.3.2003 - 30.4.2007 eli yhteensä 50 kuukaudelta etukäteen maksettu elatusapu 4 204,70 euroa (25 000 markkaa) korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettuine korkoineen 4.5.2003 lukien.
8. A:n valitettua käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeus on myös ensin todennut, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan lapsen elatusapua voitiin muuttaa ainoastaan kanteen vireilletulosta lukien. Elatusapua oli vaadittu alennettavaksi ja jo maksettuja elatusapuja palautettaviksi paitsi sillä perusteella, että lapsi asui yhtä paljon kummankin vanhemman luona, myös muilla perusteilla. Kun elatusavun perusteettomuus oli tullut selvitetyksi vasta tässä oikeudenkäynnissä, ei ollut syytä määrätä B:tä palauttamaan perusteettomasti saamiaan elatusapuja kanteen vireilletuloa edeltävältä ajalta. Sanotuilla lisäperusteluilla hovioikeuden voidaan katsoa pysyttäneen käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen. Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa
9. Perusteettoman edun palautusvaatimuksen osalta alemmat oikeudet ovat edellä kerrotuin tavoin katsoneet, että B:n on palautettava perusteettomasti maksettuja elatusapuja, mutta vasta kanteen vireilletulosta lähtien. A:n valituksen johdosta kysymys on ensinnäkin siitä, onko A:lla oikeus saada kertasuorituksena maksamansa elatusapu palautetuksi kokonaan eli siis myös kanteen vireilletuloa edeltävältä ajalta. Toiseksi kysymys on siitä, voidaanko B velvoittaa maksamaan huollettavanaan olevalle C:lle elatusapuna puolet lapsilisän ja hoitotuen määristä. Kysymys perusteettoman edun palauttamisesta
10. Lapsella on oikeus riittävään elatukseen, ja vanhemmat vastaavat elatuksesta kykyjensä mukaan. Tässä tapauksessa A ja B ovat järjestäneet elatusvastuunsa jakautumisen sopimuksilla, ensin elatussopimuksella ja sitten sopimusositukseen otetulla määräyksellä, jolla he ovat muuttaneet elatussopimusta. Sopimusosituksen mukaan A:n C:lle suoritettaviksi sovitut elatusavut, yhteensä 35 000 markkaa, ovat tulleet maksetuiksi kertasuorituksena elatussopimuksessa sovitusta elatusavun alkamisajankohdasta 1.8.2001 alkaen 30.4.2007 saakka. Vastikkeeksi A on luopunut vastaavasta määrästä tasinkoa, jonka hän muutoin olisi saanut. Elatusvastuu on siten alunperin sovitun elatusavun suorittamisen osalta siirtynyt A:lta B:lle, joka myös on saanut sopimuksen perusteella edellä mainitut varat tuon elatusvastuun täyttämiseen.
11. A:n ja B:n sopimus elatusavun suorittamisesta kertasuorituksena kytkeytyy heidän väliseensä elatusvastuun jakautumiseen, eikä tuolla elatusavun suoritustavasta tehdyllä sopimuksella ole sellaisenaan ollut vaikutusta C:n oikeuteen saada tarpeidensa mukaista elatusapua. Näin ollen sillä seikalla, että A on kanteessaan myös vaatinut elatussopimuksen mukaisen elatusavun muuttamista, ei ole merkitystä arvioitaessa sitä, onko elatusavun kertasuoritus johtanut siihen, että B olisi saanut perusteetonta etua.
12. Ratkaisevaa sen arvioimisessa, onko kertasuorituksena saatu elatusapu perusteetonta, onkin se, onko suoritus oikeassa suhteessa sen elatusvastuun kanssa, joka elatusapua maksavalla vanhemmalla on. Suoritus voidaan katsoa perusteettomaksi siltä ajalta, jonka lapsi vakiintuneesti asuukin kertamaksulla elatusavun suorittaneen vanhemman luona, jolloin tämä vanhempi täyttää elatusvastuunsa pitämällä lasta luonaan ja huolehtimalla tällöin hänen elatuksen tarpeestaan. Ennakkoratkaisussa KKO 1995:195 onkin katsottu, että tapauksessa, jossa elatussopimuksen mukaan kuukausittain maksettavat elatusavut oli osituksessa kuitattu maksetuksi kertamaksuna toisen puolison saadessa kokonaan itselleen puolisoiden siihen saakka yhteisesti omistaman kiinteistön, maksun vastaanottanut puoliso oli saanut perusteetonta etua siltä ajalta, jonka lapsi myöhemmin vakiintuneeksi osoittautuneen järjestelyn nojalla olikin asunut maksun suorittaneen puolison luona. Ratkaisussa KKO 1996:29 on puolestaan katsottu, että kertamaksuna suoritettu elatusapu voitiin lapsen elatuksesta annetun lain 12 §:n 1 momentin estämättä määrätä palautettavaksi sillä perusteella, että lapsi oli pian kertamaksun jälkeen asettunut pysyvästi asumaan maksun suorittaneen vanhemman luokse.
13. Koska ratkaisevaa edun perusteettomuuden kannalta on elatusvastuuseen vaikuttava tosiasiallinen olosuhteiden muutos, ei edun palauttaminen ole myöskään ajallisesti sidoksissa edun palauttamista tarkoittavan kanteen vireilletuloon.
14. Asiassa on siten arvioitava, milloin C:n asumiseen liittyvät järjestelyt ovat vakiintuneet sellaisiksi, että hän on ollut puolet ajastaan A:n luona. Käräjäoikeuden tuomiossa on todettu riidattomaksi seikaksi, että B oli sopimusten solmimisen jälkeen aloittanut täysipäiväisen vuorotyön, ja sen vuoksi C asui puolet ajasta äitinsä ja puolet isänsä luona. Asianosaisten lausumista käräjäoikeudessa on pääteltävissä, että B on aloittanut vuorotyön vuoden 2002 alussa. Merkille pantavaa tässä suhteessa on myös se, että A on haastehakemuksessaan vaatinut B:n velvoittamista suorittamaan elatusapua C:lle 1.1.2002 alkaen.
15. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että C on vakiintuneeksi katsottavalla tavalla asunut puoliksi vuoroin isänsä ja vuoroin äitinsä luona 1.1.2002 alkaen.
16. C:n asumisessa tapahtunut muutos on merkinnyt sitä, että hänen asumisensa A:n luona on lisääntynyt kuukausittain suunnilleen 10 päivästä 15 päivään. Alunperin sovittu elatusapu on ollut sidoksissa siihen edellytykseen, että C asui A:n luona yhden kolmasosan kuukaudesta. Tämän vuoksi muutosta voidaan pitää merkityksellisenä. Muutoksen jälkeenhän C on asunut yhtä paljon kummankin vanhemman luona, jolloin näiden elatusvastuu on ollut lapsen luonapidon osalta samanlaista.
17. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo, että elatusavun maksu kertakaikkisena suorituksena on ollut perusteetonta 1.1.2002 alkaen. B:n velvollisuus suorittaa elatusapua C:lle
18. A on elatusapuvaatimuksen osalta Korkeimmassa oikeudessa vedonnut siihen, että C asuu vähintään puolet ajastaan hänen luonaan ja hän maksaa yli puolet lapsen elantokustannuksista. Näin ollen A on katsonut, ettei ole perusteita sille, että B saisi lapsilisälain ja lapsen hoitotuesta annetun lain mukaiset tuet kokonaan itselleen. A:n mukaan tuet olisi jaettava puoliksi vanhempien kesken, mikä tulisi toteuttaa velvoittamalla B maksamaan C:lle elatusapua, jonka elatusavun olisi tultava A:lle käytettäväksi edelleen C:n elatukseen.
19. Lapsilisälain 1 §:n mukaan lapsilisä maksetaan valtion varoista lapsen elatusta varten. Mainitun lain 6 §:ssä säädetään siitä, kenellä on oikeus nostaa lapsilisä. Lapsen hoitotuesta annetun lain 2 §:n mukaan lapselle, joka on sairauden, vian tai vamman johdosta erityisen hoidon ja kuntoutuksen tarpeessa maksetaan kansaneläkelaitoksen toimesta hoitotukea. Tämän lain 8 §:ssä säädetään siitä, kenelle hoitotukena suoritettavat varat maksetaan.
20. Edellä mainitut tukimuodot voivat olla huomioon otettavia seikkoja arvioitaessa lapsen elatuksen tarvetta ja elatusavun vahvistamista, jos tuen vaikutus vanhemmilta saatavan elatuksen tarpeeseen ja vanhempien elatuskykyyn on sellainen, että tähän on perusteita. Nyt ratkaistavana olevassa tapauksessa on kuitenkin kysymys tilanteesta, jossa A ja B ovat edellä kerrotuin tavoin tehneet C:n elatuksesta sopimuksen. A on kanteellaan vaatinut sopimuksen muuttamista niin, että hänelle vahvistettu velvollisuus elatusavun maksamiseen C:lle poistetaan ja B vuorostaan velvoitetaan maksamaan elatusapua, koska hoitotuki ja lapsilisä suoritetaan B:lle, vaikka lapsi asuu vuoroin kummankin vanhemman luona.
21. Lapsen elatuksesta annetun lain 11 §:n 1 momentista ilmenevän periaatteen mukaisesti elatussopimuksen muuttaminen niin, että B velvoitettaisiin maksamaan elatusapua sillä perusteella, että C:n hoitoa ja elatusta varten maksettava yhteiskunnan tuki suoritetaan B:lle, edellyttäisi, että olosuhteissa olisi tapahtunut mainitussa säännöksessä tarkoitettu olennainen muutos. Elatussopimusta tehtäessä A:n on täytynyt olla tietoinen lapsilisästä sekä siitä, että C saa sairautensa johdosta hoitotukea. Asiassa ei ole näytetty eikä edes väitetty, että lapsilisä ja hoitotuki olisivat sopimusta tehtäessä vaikuttaneet siihen, miten elatusvastuu sopimuksessa jaettiin. Tuolloin lähtökohtana oli, että C asuisi kaksi kolmannesta ajasta B:n luona ja kolmanneksen A:n luona, mutta nyttemmin C asuu A:n luona jossain määrin suuremman osan ajasta kuin sopimusta tehtäessä oli oletettu. Näissä olosuhteissa se seikka, että tuet on edelleen suoritettu B:lle, vaikka A on nyttemmin osallistunut C:n elatukseen pitämällä tätä luonaan aikaisempaa enemmän, ei ole tukien huomioon ottamisen kannalta olennainen muutos verrattuna elatussopimuksesta päätettäessä vallinneeseen tilanteeseen. Lapsen elatuksesta annetun lain 11 §:n 1 momentissa tarkoitettuja edellytyksiä sovitun elatusjärjestelyn muuttamiselle ei siten ole. Viivästyskorko palautettavalle määrälle
22. Käräjäoikeus on tuominnut palautettavalle määrälle viivästyskorkoa 4.5.2003 alkaen. A on valituksissaan hovioikeudelle ja Korkeimmalle oikeudelle vaatinut palautettavalle määrälle ainoastaan laillista korkoa vaatimatta muutosta koron alkamisajankohtaan tai lausumatta siitä, mistä alkaen hänen käsityksensä mukaan korko tulisi määrätä. Näin ollen viivästyskoron alkamisajankohta määräytyy käräjäoikeuden tuomiossa mainitusta alkamisajankohdasta siitäkin huolimatta, että palautettavaa määrää korotetaan Korkeimmassa oikeudessa. Tuomiolauselma Hovioikeuden päätöstä muutetaan seuraavasti. B velvoitetaan maksamaan A:lle perusteettoman edun palautuksena hovioikeuden tuomitseman määrän asemesta 5 382,01 euroa käräjäoikeuden tuomiossa mainittuine korkoineen. Muilta osin hovioikeuden päätöstä ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Gustaf Möller, Eeva Vuori, Kari Kitunen ja Pauliine Koskelo. Esittelijä Elisa Mäntysaari.