KKO/2005/8

2005 false KKO:2005:8 Velallinen, jolle oli yksityishenkilön velkajärjestelyssä vahvistettu maksuohjelma, ei ollut ulkomaille muutettuaan ilmoittanut osoitteenmuutoksistaan velkojalle. Kysymys siitä, oliko velallinen tällä perusteella laiminlyönyt myötävaikutusvelvollisuutensa niin, että maksuohjelma voitiin määrätä raukeamaan. (Ään.) ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Hakemus Hämeenlinnan käräjäoikeudessa Master-Rahoitus Oy (sittemmin C&A Finland Oy) lausui 21.9.2001 käräjäoikeuteen saapuneessa hakemuksessaan, että A:lle oli 18.8.1995 vahvistettu yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (velkajärjestelylaki) mukainen maksuohjelma, joka oli määrätty ajalle 1.10.1996 - 30.9.

1. Maksuohjelman mukaan A:n maksuvara oli negatiivinen. A oli vaarantanut maksuohjelman toteutumisen laiminlyömällä velkajärjestelylaissa velalliselle asetetun myötävaikutusvelvollisuuden. Hän oli maistraatin ja verottajan tietojen mukaan muuttanut Belgiaan 26.6.1996 lukien. Yhtiö ei ollut siten A:n velkojana saanut tätä koskevia verotustietoja Suomen viranomaisten kautta. Yhtiö oli pyytänyt A:ta antamaan tarpeellisen selvityksen hänen tuloistaan maksuohjelman voimassaolon ajalta. Kehotukset oli lähetetty 30.5.2001 ja 10.8.2001 A:n belgialaiseen osoitteeseen. Kirjatut kirjeet olivat kuitenkin palautuneet takaisin ilman, että A olisi kuitannut ne vastaanotetuiksi. Koska A ei ollut ilmoittanut yhtiölle tai suomalaiselle viranomaiselle osoitteen muutoksestaan Belgiassa, yhtiö ei ollut saanut riittävää selvitystä A:n tuloista. Tämän vuoksi yhtiö vaati A:n velkojana, että tälle vahvistettu maksuohjelma määrätään raukeamaan. Vastaus A vastusti hakemusta kertoen tehneensä Belgiaan muutettuaan asianmukaiset muuttoilmoitukset sekä Suomen että Belgian viranomaisille. Muuttaessaan edelleen Belgiassa hän oli tehnyt tämän maan säännösten mukaiset ilmoitukset muuttuneesta osoitteestaan, jotka tiedot olivat Belgiasta saatavissa. A totesi, että hän ei ollut saanut yhtiön kirjeitä, eikä hän ollut sen vuoksi voinut vastata niihin. Käräjäoikeuden päätös 8.11.2002 Käräjäoikeus totesi, että tuomioistuin voi velkajärjestelylain 42 §:n 4 momentin 3 kohdan mukaan määrätä maksuohjelman raukeamaan, jos velallinen on vaarantanut maksuohjelman toteutumisen velkaantumalla tai laiminlyömällä muulla tavoin myötävaikutusvelvollisuutensa. Velallisen myötävaikutusvelvollisuudesta säädetään saman lain 7 §:ssä. Sanotun lainkohdan 2 momentin mukaan velallinen on velvollinen myötävaikuttamaan siihen, että velkajärjestely voidaan asianmukaisesti toteuttaa. Saman lainkohdan 3 momentin mukaan velallinen on velvollinen maksuohjelman aikana ilmoittamaan velkojille tai heidän edustajilleen, mikäli hänen maksukyvyssään tai muissa velkajärjestelyn kannalta merkityksellisissä olosuhteissa on tapahtunut olennainen paraneminen. Velkajärjestelylain 84 §:ssä säädetään velkojien tietojensaantioikeudesta. Sanotun säännöksen perusteella velkojalla on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada muun muassa veroviranomaisilta velkajärjestelyn kannalta tarpeelliset velallisen verotusta koskevat tiedot. Säännöksen tarkoituksena on turvata velkojille mahdollisuus varmistua siitä, että velallinen ei ole laiminlyönyt hänelle kuuluvaa lisäsuoritusvelvollisuutta taikka ilmoitusvelvollisuutta maksukykynsä paranemisesta. Käräjäoikeus katsoi, että sanottu myötävaikutusvelvollisuus edellytti, että velallisen oli ilmoitettava rekisteriin sellainen osoite, josta hän oli tavoitettavissa, tai muulla tavoin huolehdittava siitä, että hän sai itselleen mahdollisesti saapuvat viestit. A ei ollut selvittänyt, miten Belgiassa tuli menetellä, jotta osoitteen muuttaminen oli sellainen, että se oli kenen hyvänsä selvitettävissä. A ei ollut myöskään selvittänyt, miten hänen käyttämänsä menettely takasi sen, että tieto hänen osoitteestaan olisi ollut kenen hyvänsä selvitettävissä. Hänen olisi tullut selvittää kyseinen seikka myös itseään varten, koska hän oli ollut velkajärjestelyssä. Tällöin häneltä oli edellytetty, että hän oli velkojiensa tavoitettavissa. Velkojalla ei ollut muuta mahdollisuutta A:n tulojen selvittämiseen kuin se, mihin velkoja oli nyt ryhtynyt. A ei ollut nytkään kehotuksesta huolimatta selvittänyt taloudellista asemaansa muutoin kuin viittaamalla siihen, että hänellä ei ollut maksuvaraa. Käräjäoikeus ei ollut voinut edes tässä vaiheessa selvittää sitä. A:n oli siten kärsittävä riski siitä, oliko osoitteen ilmoittamatta jättämisestä todellisuudessa aiheutunut haittaa velkojille. Koska A oli laiminlyönyt myötävaikutusvelvollisuutensa, käräjäoikeus määräsi maksuohjelman raukeamaan. Asian on ratkaissut käräjätuomari Eija-Leena Uotila. Turun hovioikeuden päätös 18.9.2003 A valitti hovioikeuteen ja katsoi, että vaatimus maksuohjelman määräämisestä raukeamaan piti hylätä. Hovioikeus katsoi, että A:n hovioikeudessa esittämistä asiakirjoista ei ilmennyt, että hän oli tehnyt asianmukaiset muuttoilmoitukset ja varmistunut siitä, että hän oli velkojien tavoitettavissa. Näillä sekä käräjäoikeuden muutoin lausumilla perusteilla hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Heikki Särkilä, Pirkko Mikkola ja Jouko Valtonen (eri mieltä). Esittelijä Lea Rosa Pohjola. Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Valtonen totesi, että A:n esittämistä asiakirjoista ilmeni, että hän oli tehnyt osoitteenmuutosilmoitukset ja että A:n osoite Belgiassa olisi ollut selvitettävissä. Asiassa oli ollut ensisijaisesti kysymys siitä, että A antaa velkojalleen tämän pyytämän selvityksen taloudellisista olosuhteistaan. C&A Finland Oy oli käräjäoikeudelle 21.9.2001 toimittamassaan hakemuksessa muun ohella lausunut, että A ei ollut pyynnöistä huolimatta vastannut velkojan lähettämiin tulotietoja koskeviin tiedusteluihin ja antanut riittävää selvitystä tuloistaan. Taloudellisia olosuhteitaan koskevaa selvitystä A ei ollut tehnyt käräjäoikeudelle eikä myöskään hovioikeudelle osoitetussa valituksessaan tai sen täydennyksessä. Mainituilla perusteilla hovioikeudenneuvos Valtonen päätyi samaan lopputulokseen kuin enemmistö. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan. C&A Finland Oy antoi siltä pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut
2. Velkajärjestelylain 42 §:n 4 momentin 3 kohdan mukaan tuomioistuin voi määrätä maksuohjelman raukeamaan, jos velallinen on vaarantanut maksuohjelman toteutumisen velkaantumalla ilman välttämättömään toimeentuloonsa liittyvää perustetta taikka laiminlyömällä muulla tavoin myötävaikutusvelvollisuutensa. Asiassa on kysymys siitä, onko A laiminlyönyt myötävaikutusvelvollisuutensa jättämällä ilmoittamatta yhteystietojensa muuttumisesta maksuohjelman vahvistamisen jälkeen velkojalle C&A Finland Oy:lle ja onko A:lle vahvistettu, velkajärjestelylain mukainen maksuohjelma määrättävä tämän vuoksi raukeamaan.
3. Velkajärjestelylaissa ei ole erikseen säädetty velalliselle nimenomaista velvollisuutta ilmoittaa oma-aloitteisesti osoitteensa muuttumisesta velkojalle maksuohjelman aikana. Velkajärjestelylain 6 §:n mukaan velallinen on kuitenkin velvollinen antamaan velkojille kaikki tarpeelliset tiedot velkajärjestelyn kannalta merkityksellisistä seikoista. Lain 7 §:n 2 momentissa on velalliselle myös säädetty yleinen velvollisuus myötävaikuttaa siihen, että velkajärjestely voidaan asianmukaisesti toteuttaa. Velallisen tietojenantovelvollisuuden sisältöä maksuohjelman aikana täsmentää velkajärjestelylain 7 §:n 3 momentin (57/1993) säännös velallisen myötävaikutusvelvollisuudesta. Sen mukaan velallinen on velvollinen maksuohjelman aikana ilmoittamaan velkojille tai heidän edustajalleen, mikäli hänen maksukyvyssään tai muissa velkajärjestelyn kannalta merkityksellisissä olosuhteissa on tapahtunut olennainen paraneminen. Ilmoitus on tehtävä kuukauden kuluessa muutoksesta.
4. Velkojalle ratkaisevaa onkin tiedon saanti velallisen maksukyvyn paranemisesta, koska velkoja voi tällöin vaatia maksuohjelman muuttamista edukseen. Yhteystietojen antamisella on siten erityistä merkitystä, jos se edistää velkojan mahdollisuuksia saada tietoja velallisen taloudellisesta asemasta ja maksukyvyn mahdollisesta paranemisesta.
5. Silloin kun velallinen muuttaa ulkomaille, uusien yhteystietojen antaminen velkojalle voi olla perusteltua siksi, että velkojalla ei silloin ole käytännössä mahdollisuutta saada tietoja esimerkiksi velallisen työllistymisestä muuten kuin velalliselta itseltään. Sillä, että velkojalla on lain mukaan oikeus saada velkajärjestelyn kannalta tarpeellisia tietoja veroviranomaiselta tai työvoimaviranomaiselta taikka ulosottomieheltä, ei ole yleensä merkitystä velallisen asuessa ulkomailla. Velkojalla on siten oltava tiedossaan velallisen ulkomailla oleva osoite taikka ainakin sähköpostiosoite tai puhelinnumero voidakseen osoittaa tälle tämän taloudellista asemaa koskevat tiedustelut, jollei velallinen ole ilmoittanut velkojalle yhdyshenkilöä tai työnantajaa, jonka välityksin velalliseen saadaan yhteyttä. Velallisella voi olla aihetta ilmoittaa yhteystietojensa muuttumisesta erityisesti sellaiselle velkojalle, joka on maksuohjelman aikana aikaisemmin osoittanut velalliselle tämän taloudellista asemaa koskevia tiedusteluja.
6. Asiassa on riidatonta, että A oli Suomesta ulkomaille muuttaessaan tehnyt asianmukaisen muuttoilmoituksen. Velkojayhtiö onkin saanut väestörekisteriviranomaiselta tiedon A:n uudesta ulkomaanosoitteesta. Oman kertomansa mukaan A on myös Belgiassa edelleen muuttaessaan tehnyt tämän maan edellyttämät viranomaismääräysten vaatimat muuttoilmoitukset. Tätäkään velkojayhtiö ei ole sinänsä kiistänyt. Edellä todetun perusteella A:lta on kohtuudella voitu edellyttää, että hän olisi toimittanut uudet yhteystietonsa suoraan velkojayhtiölle, etenkin jos tämä on aikaisemman toimintansa perusteella osoittanut olevansa kiinnostunut seuraamaan A:n taloudellisen aseman kehittymistä. Ilmoitusvelvollisuuden merkitystä on omiaan korostamaan se, että A:lle on määrätty niin sanottu nollaohjelma, eli hänelle ei ole määrätty lainkaan maksuvelvollisuutta.
7. Asiassa ei kuitenkaan mikään viittaa siihen, että nimenomaan uusien yhteystietojen toimittamatta jättäminen olisi vaarantanut A:n maksuohjelman toteutumista. Korkein oikeus toteaa, että velallisella on jo lain mukaan velvollisuus oma-aloitteisesti ilmoittaa velkojille maksuohjelman aikana maksukykynsä paranemisesta. Tämä velvollisuus velallisella on, vaikka hän asuu ulkomailla. Tämän ilmoitusvelvollisuuden noudattamatta jättäminen voi jo sellaisenaan olla peruste velkajärjestelyn raukeamiselle. Kuten Korkeimman oikeuden ratkaisusta 2004:112 ilmenee, tulojen noususta aiheutuvan varallisuuden lisäyksen ilmoittamatta jättäminen voi täyttää myös velallisen petoksen tunnusmerkistön. Tässä tapauksessa ei ole edes väitetty, että A:n maksukyky olisi parantunut hänen ulkomailla ollessaan. Asiassa ei ole myöskään ilmennyt, että velkojayhtiöltä on A:n menettelyn johdosta jäänyt saamatta hänen maksukykyään koskevia, asiaan vaikuttavia tietoja. Kysymyksessä ei siten voi olla sellainen myötävaikutusvelvollisuuden laiminlyönti, jonka perusteella maksuohjelma voitaisiin määrätä raukeamaan. Päätöslauselma Hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset kumotaan. C&A Finland Oy:n vaatimus A:n maksuohjelman raukeamisesta hylätään. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustaf Möller, Lauri Lehtimaja (eri mieltä), Gustav Bygglin, Pertti Välimäki ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Satu Saarensola. Eri mieltä olevan jäsenen lausunto Oikeusneuvos Lehtimaja: Asiassa on kysymys siitä, onko A:lle vahvistettu maksuohjelma määrättävä raukeamaan sillä perusteella, ettei hän ole erikseen ilmoittanut velkojilleen yhteystiedoissaan maksuohjelman vahvistamisen jälkeen tapahtuneista muutoksista. Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetusta laista ei ilmene, että velallisella olisi yleistä velvollisuutta ilmoittaa velkojilleen tällaisista muutoksista. Myöskään maksuohjelmassa A:ta ei ollut vaadittu tekemään yhteystietojaan koskevia muutosilmoituksia. Pelkästään sillä perusteella, ettei näitä ilmoituksia ollut tehty, A:n ei voida siten katsoa syyllistyneen myötävaikutusvelvollisuuden laiminlyöntiin, ellei ilmoitusten tekemiseen ole juuri tässä tapauksessa ollut erityistä, velkajärjestelyn asianmukaiseen toteutumiseen liittyvää syytä. A on kertonut tehneensä maksuohjelman aikana kaikki viranomaismääräysten vaatimat muuttoilmoitukset eikä velkojayhtiö ole tätä kiistänyt. Ei ole edes väitetty, että A:n maksuohjelman sisältöön vaikuttavat taloudelliset olosuhteet olisivat maksuohjelman aikana jotenkin parantuneet. Asiassa ei ole ilmennyt muutakaan erityistä syytä, joka olisi vaatinut velkojille erikseen tehtäviä, yhteystietojen muutoksia koskevia ilmoituksia. A ei ole siten rikkonut velkajärjestelylain 6 §:ssä säädettyä tietojenantovelvollisuuttaan eikä muutoinkaan laiminlyönyt lain 7 §:n 2 momentista ilmenevää myötävaikutusvelvollisuuttaan. Sen vuoksi ei ole laillisia edellytyksiä määrätä maksuohjelmaa raukeamaan. Näillä perusteilla päädyn samaan lopputulokseen kuin enemmistö.