2005 false KKO:2005:88 A:lta eläinsuojelulain 44 §:n nojalla otetut koirat oli sijoitettu eläinsuojeluyhdistyksen hoitoon. Yhdistys ei saanut periä sille hoidosta aiheutuneita kustannuksia suoraan A:l

§:n 3 momentin säännökseen. Yhdistyksen saaminen ei ollut sellainen verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetun lain mukainen julkisoikeudellinen tai niihin rinnastettava saaminen, joka voitaisiin periä ulosottotoimin ilman tuomiota tai päätöstä, ja saaminen oli pantu siten virheellisesti maksuun. Käräjäoikeus katsoi asiakirjoista muun ohessa ilmenevän, että kysymys oli ollut eläinsuojelulain 44 §:n mukaisista toimenpiteistä, jotka oli Helsingin hallinto-oikeuden päätöksellä 13.9.2001 todettu eläinsuojelu- ja hallintomenettelylain sekä hyvän hallintotavan mukaisiksi.

§:n 1 momentin mukaan eläimen omistaja ja haltija vastaa eläinsuojelulain 44 §:n mukaisista toimenpiteistä.

§:n 3 momentin mukaan näistä toimenpiteistä aiheutuvat kustannukset saadaan periä ilman tuomiota ja päätöstä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin säädetään. Mainituilla perusteilla käräjäoikeus hylkäsi valituksen. Asian on ratkaissut käräjätuomari Antti Miettinen. Helsingin hovioikeuden päätös 10.6.2004 A valitti hovioikeuteen ja vaati, että ulosmittaus kumotaan siltä osin kuin se perustui Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen ilmoittamaan saatavaan. Yhdistyksellä ei ollut A:lta ulosmittauskelpoista saatavaa eikä se ollut ollut oikeutettu perimään saatavaa häneltä ilman tuomiota. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Hellevi Niemelä, Helena Sunila ja Elisabeth Bygglin. Esittelijä Sari Rissanen. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että ulosmittaus kumotaan Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen ulosotossa olevan 273,82 euron määräisen saatavan osalta. Helsingin eläinsuojeluyhdistys antoi pyydetyn vastauksen. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Asian tausta

1. A:n luona 5.2.2001 toimitetussa eläinsuojelutarkastuksessa poliisi on ottanut eläinsuojelulain 44 §:n nojalla huostaan viisi koiraa ja toimittanut ne hoidettavaksi Helsingin eläinsuojeluyhdistykselle. Huostaanottopäätöksen perusteella Helsingin eläinsuojeluyhdistys on pyytänyt ulosottomiehelle 5.9.2002 saapuneessa hakemuksessa, että huostaanotettujen koirien hoitomaksut korkoineen ajalta 5.
2. - 12.4.2001 ulosmitataan A:lta verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetun lain (veroulosottolaki) mukaisesti. Avustava ulosottomies on ulosmitannut 29.10.2002 muun ohella näistä hoitomaksuista A:n eräällä pankkitilillä olevat varat.
3. Asiassa on kysymys siitä, onko sanotut koirien hoitomaksut voitu Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen hakemuksesta periä A:lta veroulosottolain mukaisessa järjestyksessä ilman tuomiota ja päätöstä. Sovellettavat säännökset
4. Eläinsuojelulain 44 §:n 1 momentin mukaan lääninhallitus, kunnaneläinlääkäri, kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitava viranhaltija, tarkastuseläinlääkäri, rajaeläinlääkäri tai poliisi voi lain 42 §:n säännöksistä poiketen ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin eläimen hyvinvoinnin turvaamiseksi, jos eläinsuojelulliset syyt sitä vaativat. Tässä tarkoituksessa eläimelle voidaan hankkia hoitoa muualta tai hoitaja taikka rehua tai muita eläimen hyvinvoinnin kannalta ehdottoman välttämättömiä aineita taikka, jos se ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista, eläin voidaan lopettaa tai toimittaa teurastettavaksi taikka myydä huutokaupalla tai muuten käyvästä hinnasta. 4.

§:n 1 momentin mukaan eläimen omistajan tai haltijan on suoritettava lain 44 §:ssä tarkoitetuista toimenpiteistä aiheutuvat kustannukset. Pykälän 2 momentista puolestaan ilmenee, että 44 §:ssä tarkoitetuista toimenpiteistä aiheutuvat kustannukset voidaan erityisistä syistä maksaa etukäteen valtion varoista, jolloin eläimen omistaja tai haltija on vastuussa kustannusten lopullisesta suorittamisesta siten kuin 1 momentissa säädetään. Mainitun 2 momentin esitöissä (HE 36/1995 vp s. 36) mahdollisuutta suorittaa kustannukset etukäteen eläinlääkintähuoltoon varatuista määrärahoista on perusteltu muun muassa eläimen tilapäisen hoidon tarpeella: jotta eläimelle voitaisiin tarvittaessa järjestää tällaista hoitoa, tulisi hoitoon ottajalla olla varmuus siitä, että eläimen hoidosta aiheutuvat kustannukset korvataan. Pykälän 3 momentin mukaan kustannukset saadaan periä ilman tuomiota ja päätöstä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin säädetään. Jollei kustannuksia saada perityksi, korvataan ne valtion varoista. Säännösten soveltaminen tässä tapauksessa 5. Edellä selostetuista säännöksistä ilmenee, että veroulosottolain mukaisessa järjestyksessä perittävissä olevilla kustannuksilla tarkoitetaan eläinsuojelulain 44 §:ssä tarkoitetulle valtion tai kunnan viranomaiselle aiheutuneita kustannuksia. Sitä vastoin

§:n säännöksiä ei voida tulkita niin, että sellainen henkilö, joka 44 §:ssä tarkoitetun viranomaisen kanssa tehdyn sopimuksen tai vastaavan järjestelyn perusteella on ottanut eläimen hoitoonsa, voisi saada eläimen hoidosta hänelle aiheutuneet kustannukset perityiksi suoraan eläimen omistajalta tai haltijalta veroulosottolain mukaisessa järjestyksessä. Tämä ilmenee myös siitä, että 58 §:n 2 momenttiin on juuri tällaista hoidon järjestämistä silmällä pitäen otettu erityinen säännös, jonka nojalla viranomainen voi suorittaa mainitunlaiset kustannukset etukäteen sille, joka ottaa eläimen hoidettavakseen. Myöskään 58 §:n 3 momentin viimeisestä virkkeestä ei voida tehdä sellaista päätelmää, että muulle kuin 44 §:ssä tarkoitetulle viranomaiselle aiheutuneet kustannukset olisivat suoraan perittävissä veroulosottolain mukaisessa järjestyksessä. Asiayhteys huomioon ottaen tuon säännöksen tarkoituksena on, että kustannukset, joita ei saada perittyä eläimen omistajalta tai haltijalta, jäävät valtion vastattaviksi silloinkin, kun ne ovat aiheutuneet 44 §:ssä tarkoitetulle kunnan viranomaiselle.

1. Asiassa on riidatonta, että tapahtuneesta eläinsuojelulain 44 §:ssä tarkoitetusta hoidon hankkimisesta eläimelle on päättänyt siihen toimivaltainen viranomainen eli poliisi, joka sitten on toimittanut koirat Helsingin eläinsuojeluyhdistykseen hoitoon. Edellä esitetyin perustein näin menettelemällä ei kuitenkaan ole voitu perustaa Helsingin eläinsuojeluyhdistykselle itsenäistä oikeutta saada hoitokustannukset perityiksi veroulosottolain mukaisessa järjestyksessä. Eläinsuojelulaissa tai muuallakaan lainsäädännössä ei ole säännöstä, joka oikeuttaisi Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen saamaan sen hoitoon toimitetun eläimen hoitokustannukset perityiksi veroulosottolain mukaisessa järjestyksessä.
2. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että ulosmittausta veroulosottolain mukaisessa järjestyksessä ei olisi tullut toimittaa Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen hakemuksesta. Ulosmittaus on siten tapahtunut virheellisesti. Päätöslauselma Hovioikeuden päätös kumotaan siltä osin, kuin hovioikeus on hylännyt valituksen 273,82 euron määräisen saatavan osalta, ja 29.10.2002 toimitettu ulosmittaus kumotaan sanotun saatavan osalta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Mikko Tulokas, Kari Kitunen, Pauliine Koskelo ja Juha Häyhä. Esittelijä Kari Vesanen.