2005 false KKO:2005:92 Taiteilija K oli tehnyt levy-yhtiö A:n kanssa taiteilijasopimuksen, jonka mukaan yhtiöllä oli oikeus käyttää K:n esitysten äänitteissä taiteilijan nimeä tai taiteilijanimeä. Sit

§:n 1 momentissa tarkoitettua oikeutta tulla ilmoitetuksi hyvän tavan mukaisesti. CAJ Music Oy,jolle K oli luovuttanut "Samppanjaruusu" -äänitteen esityksensä oikeudet, oli voinut luovuttaa nämä oikeudet edelleen. VL-Musiikki Oy oli voinut sopimuksen perusteella julkaista äänitteen uudelleen ilmoittamalla esittäjäksi taiteilijanimen Eijariitta tai taiteilijan nimen. K oli levyttänyt CAJ Music Oy:lle "Samppanjaruusu" -äänitteen vain Eijariitan nimellä. Asiassa ei ollut näytetty, että K olisi ennen CAJ Music Oy:n kanssa solmitun sopimuksen purkamista käyttänyt esityksissään Eijariitta-taiteilijanimen ohella tai lisäksi muuta nimeä. VL-Musiikki Oy:llä oli vuoden 1988 sopimuksen mukaisesti oikeus saattaa kysymyksessä oleva äänite markkinoille nimellä Eijariitta tai taiteilijan omalla nimellä. VL-Musiikki Oy:n myymien äänitteiden kannessa on ollut K:n valokuva ja lisäksi ilmoitettu esittäjäksi Eija K. K on taiteilijan virallinen sukunimi ja etunimi Eija on lyhennelmä virallisesta etunimestä Eija-Riitta. Tekijänoikeuslain 3 §:n mukaisesti esittävän taiteilijan nimi on ilmoitettava, ellei se ole vastoin hänen tahtoaan. Taiteilijan nimen ilmoittamisvelvollisuus oli tässä tapauksessa täytetty ilmoittamalla hänen tuolloinen oikea sukunimensä. Oikeuskirjallisuudessa (Kivimäki: Uudet tekijänoikeus- ja valokuvauslait 1966, s. 60) on katsottu, että tekijän nimi on ilmoitettava sellaisena kuin tekijä itse sitä käyttää joko suku- tai salanimellä, signatuurilla tai muulla sellaisella ja että tekijä yksilöidään sukunimellänsä, joka teoksessa säännönmukaisesti ilmaisee tekijän. Hovioikeus totesi, että esiintyvä taiteilija oli VL-Musiikki Oy:n cd-levyillä yksilöity paitsi kuvalla taiteilijan oikealla sukunimellä. Näyttämättä asiassa oli jäänyt, että "Samppanjaruusu" -äänitettä olisi sovittu markkinoitavaksi vain taiteilijanimellä Eijariitta. Hovioikeus katsoi, että K:n käyttämä nimi Eija K ei ollut sellainen nimi (salanimi), jolla taiteilija olisi halunnut salata henkilöllisyytensä. Nimi identifioi esittäjän katsottiinpa nimi hänen omaksi tai taiteilijanimekseen. Sopiessaan 5.8.1988 tehdyn CAJ Music Oy:n ja K:n välisen sopimuksen purkamisesta yhtiö ja K eivät olleet tehneet muutoksia taiteilijasopimuksen ehtoon yhtiön oikeudesta käyttää äänitteessä taiteilijan nimeä tai taiteilijanimeä. Hovioikeus katsoi, ettei 5.8.1988 tehtyä sopimusta ollut tulkittava niin, että se estäisi K:n nimen Eija K käyttämisen äänitteen yhteydessä. VL-Musiikki Oy:n ei ollut näytetty toimineen sopimuksen vastaisesti myydessään cd-levyjään Eija K:n nimellä. K ei käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin perustein ollut hyväksynyt levytyksensä uudelleen julkaisemista nimellä Eija K. Alan käytäntönä oli asiassa esitetyn henkilötodistelun mukaan tosin ollut, että levy-yhtiö ja esiintyvä taiteilija sopivat yhdessä siitä, millä taiteilijan nimellä äänitettä kulloinkin myydään. VL-Musiikki Oy ei ollut sopinut K:n kanssa asiasta mitään. Huomioon ottaen Eija K:n nimen käytöstä julkisuudessakin esitetty selvitys, yhtiöllä oli ollut perusteltu syy katsoa, että Eija K on taiteilijan oikea nimi. Hovioikeus katsoi, että yhtiön menettely asiassa ei ollut ollut alan käytäntökään huomioiden hyvän tavan vastaista. Mainituilla perusteilla hovioikeus katsoi, ettei VL-Musiikki Oy ollut loukannut esiintyvän K:

§:ssä tarkoitettua isyysoikeutta eikä myöskään toiminut vastoin taiteilijasopimusta tai alan hyvää tapaa. Sen vuoksi hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja hylkäsi K:n kanteen. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kristiina Martimo (eri mieltä), Antti Kuningas ja Birgitta Lemström. Eri mieltä ollut hovioikeudenlaamanni Martimo lausui olevansa tekijänoikeuslain tulkinnasta samaa mieltä kuin enemmistö. Hän katsoi kuitenkin, että K:n ja CAJ Music Oy:n välillä 5.8.1988 tehtyä taiteilijasopimusta oli tulkittava todistajankertomusten perusteella alalla vallitsevan käytännön mukaisesti suppeasti ja epäselvässä tilanteessa taiteilijan eduksi. K ei ollut antanut lupaa julkaista edellä mainitun sopimuksen perusteella tallennettuja äänitteitä muulla kuin sopimuksesta ilmenevällä nimellä eikä VL-Musiikki Oy:llä ollut muutoinkaan ollut oikeutta nimen Eija K käyttämiseen. Näillä perusteilla Martimo hyväksyi käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa K:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan K vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion varaan. VL-Musiikki Oy vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Kysymys

1. CAJ Music Oy oli K:n kanssa 5.8.1988 tekemänsä taiteilijasopimuksen perusteella tallentanut vuonna 1988 K:n musiikkiesityksiä "Samppanjaruusu" -nimiselle äänitteelle, jossa esittäjäksi on ilmoitettu Eijariitta. Sen jälkeen kun K ja CAJ Music Oy olivat vuonna 1990 purkaneet sopimuksen ja sen mukaiset oikeudet äänitteeseen olivat jääneet CAJ Music Oy:lle, yhtiö on vuonna 1992 myynyt äänitteen alkuperäistallenteen eli niin sanotun masternauhan sopimuksen mukaisine oikeuksineen Musiikki-Laiho Oy -nimiselle yhtiölle, jolta masternauha oikeuksineen on vuonna 1994 siirtynyt edelleen VL-Musiikki Oy:lle. Asiassa on riidatonta, että VL-Musiikki Oy juontaa oikeutensa 5.8.1988 tehdystä taiteilijasopimuksesta.
2. Musiikki-Laiho Oy on syksyllä 1992 julkaissut nimellä "Kiitos tästä vuodesta" äänitteen, johon taiteilijaksi on merkitty Eija K. VL-Musiikki Oy on puolestaan keväällä 2000 julkaissut samansisältöisen äänitteen cd-levynä samalla nimellä niin ikään ilmoittaen taiteilijaksi Eija K:n. Molemmat äänitteet ovat sisältäneet ne K:n esitykset, jotka CAJ Music Oy oli vuonna 1988 tallentanut "Samppanjaruusu" -äänitteelle.
3. K, joka ei ole kiistänyt VL-Musiikki Oy:n oikeutta äänitteellä oleviin esityksiin sinänsä, on katsonut, että VL-Musiikki Oy:llä ei ole ollut oikeutta äänitteitä valmistaessaan ja levittäessään käyttää hänen uutta taiteilijanimeään Eija K vaan ainoastaan nimiä Eijariitta ja Eija-Riitta K. VL-Musiikki Oy:n menettelyn sopimuksenvastaisuus
4. Kysymys on ensinnäkin siitä, onko VL-Musiikki Oy menetellyt K:n esittämin tavoin hänen CAJ Music Oy:n kanssa tekemänsä sopimuksen vastaisesti.
5. Tekijänoikeuslain esitöissä (Komiteanmietintö 1953:5, s. 63) on lähdetty siitä, että tekijänoikeuden luovutussopimusta olisi tulkittava ahtaasti eikä sopimuksen olisi katsottava sisältävän muuta kuin mitä siitä selvästi käy ilmi. Yleisestikin voidaan katsoa, että tekijänoikeudellisten kysymysten tulkinnassa ja niitä ratkaistaessa tekijän näkökulmalla on keskeinen merkitys, sillä lähtökohtaisesti hänellä on yksinomainen oikeus määrätä teoksestaan. Siten on perusteltua katsoa myös, että VL-Musiikki Oy:n tulisi näyttää, että sillä on sopimuksen perusteella tai muutoin ollut kopioidessaan ja levittäessään "Kiitos tästä vuodesta" -äänitteitä oikeus käyttää K:sta nimeä Eija K.
6. CAJ Music Oy:n ja K:n välillä 5.8.1988 tehdyn taiteilijasopimuksen 11 §:n mukaan yhtiöllä oli oikeus käyttää tuotteissaan, niiden pakkauksissa ja mainonnassaan taiteilijan nimeä, taiteilijanimeä ja valokuvaa sinä aikana, jona se myy tuon sopimuksen nojalla tehtyjä tallenteita. Sopimuksen missään kohdassa ei ole käytetty K:sta nimeä Eija K. K on allekirjoittanut sopimuksen nimellä Eija-Riitta K, joka on hänen väestörekisterin mukainen nimensä. Sopijapuolena on sopimuksen 1 §:n mukaan ollut "Eija-Riitta K (Eijariitta)". On perusteltua katsoa, että sanottu sopimuskohta ilmaisee samalla 11 §:ssä tarkoitetut taiteilijan nimen ja taiteilijanimen, joiden käyttämiseen levy-yhtiö on saanut luvan. VL-Musiikki Oy:llä ei siten ole tuon taiteilijasopimuksen perusteella oikeutta liittää markkinoimiinsa tuotteisiin K:n uutta taiteilijanimeä Eija K. Yhtiö ei ole edes väittänyt, että sillä olisi ollut K:n suostumus tämän uuden taiteilijanimen käyttöön, eikä näyttänyt, että K olisi muutoinkaan hyväksynyt yhtiön menettelyn. Isyysoikeuden loukkaaminen
7. K on lisäksi katsonut, että VL-Musiikki Oy on rikkonut tekijänoikeuslain 3 §:n 1 momentin säännöstä niin sanotusta isyysoikeudesta. Sanotussa, tekijänoikeuslain 45 §:n mukaan myös esittävän taiteilijan oikeuteen sovellettavassa säännöksessä määrätään, että kun teoksesta valmistetaan kappale tai teos kokonaan tai osittain saatetaan yleisön saataviin, on tekijä ilmoitettava sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii.
8. Tekijänoikeuslain 3 §:n 1 momentin säännöksellä turvataan siis tekijän oikeus tulla nimeltä mainituksi teoskappaleissa ja saatettaessa teos yleisön saataviin. VL-Musiikki Oy on katsonut, että se on lain edellyttämällä tavalla ilmoittanut K:n tekijäksi käyttäessään äänitteissä nimeä, jota K itse käyttää ja jolla hänet yleisesti tunnetaan.
9. Puheena olevan säännöksen tarkoituksena on sen esitöiden (Komiteanmietintö 1953:5, s. 48) mukaan ensisijaisesti suojata tekijän henkilöllisiä kirjallisia ja taiteellisia etuja kysymyksen ollessa hänen teoksestaan. Säännös suojaa tekijää yleisesti ja se suojaa häntä siten myös sopimuskumppanin tai oikeuksien luovutuksensaajan menettelyltä, jolla teosta pyritään hyödyntämään vastoin mainittuja tekijän etuja. Jo tekijänoikeuslain 3 §:n 1 momentin luonteesta tekijän suojasäännöksenä lähtökohtaisesti seuraa, että arvioitaessa sitä, onko jokin menettely ollut säännöksen mukaista tekijän tahdolle ja tarkoitukselle on annettava erityistä merkitystä. Siten esimerkiksi tekijän nimeä ei saa vastoin hänen tahtoaan ilmoittaa teoksessa tai saatettaessa teos yleisön saataviin. Jos tekijä on halunnut esiintyä salanimellä, myös tätä tekijän tahtoa tulee kunnioittaa. Tekijän tahdon merkitys ilmenee myös siinä, että teoksessa olevaa tekijän nimeä ei vastoin hänen tahtoaan saa siitä poistaa ilman, että menettely loukkaisi tekijän tekijänoikeuslain 3 §:n 1 momentista ilmenevää oikeutta. Korkein oikeus katsoo, että vastaavia periaatteita on perusteltua edellyttää noudatettavan myös sen suhteen, missä muodossa tekijän nimi ilmaistaan. Tekijälle kuuluu siten oikeus päättää siitäkin, mitä muotoa hänen nimestään käytetään teoskappaleissa tai saatettaessa teos yleisön saataviin, eikä tuon nimen muuttamista ilman tekijän suostumusta yleensä voida pitää hyvän tavan mukaisena.
10. VL-Musiikki Oy on käyttänyt K:sta nimeä, joka sinänsä osoittaa hänet äänitteellä esiintyväksi taiteilijaksi. K:n tahto ja tarkoitus sen nimen osalta, jolla hän on halunnut tulla mainituksi taiteilijana alunperin äänitteelle "Samppanjaruusu" tallennetut esitykset sisältävien tuotteiden yhteydessä, ilmenee kuitenkin edellä todetuin tavoin CAJ Music Oy:n kanssa 5.8.1988 tehdystä sopimuksesta, jonka sisällöstä VL-Musiikki Oy:n on tullut olla tietoinen. Sen perusteella, että K on sittemmin käyttänyt taiteilijana ja ehkä muutoinkin myös nimeä Eija K, ei yhtiölle ole syntynyt oikeutta käyttää tuota nimeä vanhat esitykset sisältäneessä uudessa äänitteessä ja siten ilman K:n suostumusta muuttaa hänen noihin esityksiin yhdistettäväksi tarkoittamaansa nimeä.
11. Koska K on halunnut tulla vuonna 1988 taltioidut esitykset sisältävissä äänitteissä ilmoitetuksi taiteilijana nimellä Eijariitta tai mahdollisesti myös omalla nimellään K, VL-Musiikki Oy:n menettely sen käyttäessä K:sta ilman tämän suostumusta äänitteessä "Kiitos tästä vuodesta" K:n myöhemmin käyttöön ottamaa uutta taiteilijanimeä Eija K on loukannut K:

§:n 1 momentissa tarkoitettua oikeutta tulla ilmoitetuksi tekijänä sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii. Johtopäätökset 12. Näillä ja muutoin käräjäoikeuden tuomiossa mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että VL-Musiikki Oy on menettelyllään loukannut sekä K:n ja CAJ Music Oy:n välillä 5.8.1988 tehtyä taiteilijasopimusta että K:

§:n 1 momentissa tarkoitettua isyysoikeutta. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomio kumotaan ja käräjäoikeuden tuomion lopputulos jää pysyväksi. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Kati Hidén, Mikael Krogerus, Liisa Mansikkamäki ja Pauliine Koskelo. Esittelijä Kari Vesanen.