KKO/2005/95

2005 false KKO:2005:95 Avoimen yhtiön yhtiömiesten lukumäärän alennuttua yhteen yhtiö oli vuoden kuluttua avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä annetun lain 5 luvun 9 §:n 1 momentin nojalla purkautunut. Yhtiö oli purkautumisen jälkeen asetettu konkurssiin. Konkurssipesä vaati peräytettäväksi maksuja, jotka yhtiön velkoja oli saanut yhtiön purkautumisen jälkeen. Kysymys siitä, voitiinko maksut peräyttää konkurssipesään. (Ään.) L avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä 5 luku 9 § 1 mom Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Taustaa Avoin yhtiö A:n yhtiösopimuksen muutossopimus allekirjoitettiin 2.6.1999, minkä jälkeen yhtiössä oli vain yksi yhtiömies. Muutos rekisteröitiin kaupparekisteriin 23.9.

1. Velkoja B teki 28.7.2000 hakemuksen yhtiön asettamisesta konkurssiin. B sai saatavilleen kolme 10 000 markan määräistä suoritusta 4.8., 10.
2. ja 18.8.
3. Avointa yhtiötä koskeva konkurssihakemus oli vireillä B:n jättämästä konkurssihakemuksesta alkaen aina siihen asti kun avoin yhtiö asetettiin konkurssiin omasta ja toisen velkojan hakemuksesta 27.11.
4. Avoimen yhtiön konkurssipesä nosti takaisinsaantikanteen B:tä vastaan ja vaati sen saamien suoritusten peräyttämistä. Vaasan käräjäoikeus velvoitti 5.2.2002 antamallaan yksipuolisella tuomiolla B:n palauttamaan konkurssipesälle 5 046 euroa korkoineen. B haki yksipuoliseen tuomioon takaisinsaantia ja vaati, että konkurssipesän takaisinsaantikanne hylätään. Vaasan käräjäoikeuden tuomio 6.6.2002 Käräjäoikeus kumosi yksipuolisen tuomion. Käräjäoikeus totesi avoimen yhtiön oikeuskelpoisuuden lakkaavan hetkellä, jolloin yhtiömiehet ovat jakaneet sen omaisuuden tai yhtiö muuten on katsottava purkautuneeksi. Kun avoin yhtiö purkautuu avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä annetun lain 5 luvun 9 §:n mukaisesti, yhtiön varallisuuspiiri sulautuu sen ainoan omistajan varallisuuspiiriin. Toimintaa jatkavasta yhtiön ainoasta yhtiömiehestä tulee yksityinen elinkeinonharjoittaja ja hänestä tulee suoraan yhtiön omaisuuden omistaja. Yhtiömies vastaa purkautuneen yhtiön veloista niiden täyteen määrään niin kuin omasta velastaan. Yhtiömiehen tuli viipymättä tehdä avoimen yhtiön purkamisesta ilmoitus kaupparekisteriin. Ilmoitusta ei tässä tapauksessa ollut tehty. Kun avointa yhtiötä koskevilla kaupparekisterimerkinnöillä ei ollut oikeutta luovaa merkitystä, laiminlyönnistä ei seurannut, että avoimen yhtiön olisi katsottava säilyttäneen oikeussubjektiviteettinsa. Vilpittömässä mielessä oleva velkoja voi tosin vedota yhtiön olemassaoloon siihen saakka, kunnes purkautuminen on merkitty kaupparekisteriin. Tästä ei kuitenkaan seurannut, että yhtiön konkurssipesä näin voisi tehdä. Vaikka purkautunut yhtiö onkin oikeudenkäynti- ja konkurssikelpoinen, purkautumisen jälkeen vireille tullut oikeudenkäynti tai tapahtunut konkurssi eivät palauta takautuvasti yhtiön purkamishetkellä lakannutta oikeuskelpoisuutta. Suoritukset, jotka yhtiön toimintaa jatkanut yhtiömies S oli purkautumisen jälkeen yksityisenä elinkeinonharjoittajana tehnyt, eivät yhtiön konkurssin myötä muuttuneet yhtiön suorituksiksi, joita yhtiön konkurssipesä voisi vaatia peräytettäväksi. Asian ovat ratkaisseet määräaikainen käräjätuomari Harri Kurkinen, käräjätuomari Henrik Korsbäck ja notaari Thomas Häyry. Vaasan hovioikeuden tuomio 18.2.2003 Hovioikeus, jossa konkurssipesä haki muutosta, ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Hovioikeus totesi käräjäoikeuden tuomion perusteluja täsmentäen, että avoimella yhtiöllä ei ollut ollut oikeuskelpoisuutta 2.6.2000 tapahtuneen yhtiön purkautumisen jälkeen. Avoimen yhtiön varallisuus oli tällöin sulautunut ainoan yhtiömiehen varallisuuteen. Peräytettäviksi vaaditut suoritukset oli elokuussa 2000 tehnyt yhtiön toimintaa yksityisenä elinkeinonharjoittajana jatkanut entinen yhtiömies eikä avoin yhtiö. Sen vuoksi avoimen yhtiön konkurssipesällä ei ollut oikeutta saada suorituksia peräytettäväksi konkurssipesään. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kalervo Auerma, Jorma Latvala ja Eija-Liisa Helin. Esittelijä Topi Kilpeläinen. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa Valituslupa myönnettiin konkurssipesälle. Konkurssipesä vaati valituksessaan, että B velvoitetaan suorittamaan konkurssipesälle takaisinsaantina 5 046 euroa laillisine viivästyskorkoineen 16.3.2001 lukien. B vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut
5. B on ollut avoimen yhtiön velkoja. B on hakenut yhtiötä konkurssiin 28.7.
6. Tämän jälkeen B on 4.8.2000, 10.8.2000 ja 18.8.2000 vastaanottanut kolme 10 000 markan suoritusta saatavilleen ja peruuttanut konkurssihakemuksen. Avoin yhtiö on kuitenkin muiden velkojien ja oman hakemuksensa perusteella asetettu konkurssiin 27.11.
7. Tässä asiassa on kysymys siitä, onko B:n vastaanottamat suoritukset konkurssipesän kanteesta peräytettävä.
8. B on esittänyt, ettei suorituksia voida peräyttää avoimen yhtiön konkurssipesään, koska yhtiötä ei ole ollut olemassa enää suoritusten tapahtuessa elokuussa
10. Asiassa on tältä osin riidatonta, että avoimen yhtiön yhtiösopimusta on 2.6.1999 muutettu muun muassa siten, että yhtiömiesten lukumäärä sinä päivänä on alentunut yhteen, eikä uutta yhtiömiestä ole sen jälkeen liittynyt yhtiöön. Avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä annetun lain 5 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan yhtiö katsotaan purkautuneeksi, jos yhtiömiesten lukumäärä on alentunut yhteen eikä vuoden kuluessa ole noussut vähintään kahteen. Tämän mukaan avoimen yhtiön olisi katsottava purkautuneen 2.6.
11. Avoimen yhtiön harjoittamaa liiketoimintaa on kuitenkin jatkettu tämän päivämäärän jälkeenkin eikä mihinkään yhtiön selvitystoimiin ole ryhdytty ennen konkurssia. Yhtiösopimuksen muutos on merkitty kaupparekisteriin 23.9.1999, mutta yhtiön purkautumisesta ei ole tehty mitään ilmoitusta.
12. Avoimen yhtiön purkautuessa mainitun lainkohdan nojalla yhtiön omaisuus, varat ja velat siirtyvät ainoaksi jääneelle yhtiömiehelle. Tämä todetaan myös lain esitöissä (HE 6/1987 vp s. 48). Oikeuskirjallisuudessakin (mm. Wilhelmsson - Jääskinen: Avoimet yhtiöt ja kommandiittiyhtiöt,
13. painos, s. 239, 341) on todettu, ettei varallisuuden siirtyminen edellytä erillistä päätöstä tai rekisteröintitoimenpidettä.
14. Ajankohta, jolloin yhtiön on katsottava purkautuneen, on avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä annetun lain 5 luvun 9 §:ssä määritelty yksiselitteisesti. Laissa ei ole osoitettu minkäänlaisia keinoja jatkaa avoimen yhtiön toimintaa yhdenmiehenyhtiönä sen jälkeen, kun vuosi on kulunut siitä, kun yhtiömiesten määrä aleni yhteen. Kuten hallituksen esityksessä onkin korostettu, velkojien tulee huolehtia saataviensa perimisestä yhtiön omaisuudesta ennen kuin purkaminen tapahtuu, jos yhtiö on vakavarainen, mutta yhtiömies velkaantunut (HE 6/1987 vp s. 48). Yhden vuoden siirtymäaika on säädetty estämään nopean pakollisen purkamisen kielteisiä vaikutuksia liiketoimintaan ja etenkin henkilöstön asemaan. Hallituksen esityksessä ehdotettua kuuden kuukauden määräaikaa onkin eduskunnassa näistä syistä pidennetty vuodeksi.
15. Avoimella yhtiöllä ja sen yhtiömiehillä voi olla eri velkojatahot. Avoimen yhtiön velkojien suojana on yhtiön varallisuus ja sen lisäksi yhtiömiesten henkilökohtainen vastuu yhtiön sitoumuksista. Yhtiömiehen velkojien suojana on yhtiömiehen henkilökohtainen omaisuus, johon kuuluu myös hänen yhtiöosuutensa. Silloin kun yhtiömies on luonnollinen henkilö, merkitsee toiminnan yksinään jatkaminen sitä, että yhtiömuodossa harjoitettu liiketoiminta muuttuu entisen yhtiömiehen yksityisenä elinkeinonharjoittajana harjoittamaksi liiketoiminnaksi. Yksityinen elinkeinonharjoittaja on tällöin omien velkojensa lisäksi vastuussa myös avoimen yhtiön veloista. Muutoksella kuitenkin yhtiön ja elinkeinonharjoittajan velkojapiirit yhdistyvät. Milloin yhdenmiehenyhtiön yhtiömies on osakeyhtiö tai muu yhtiö, jonka vastuu on rajoitettu, sulautuu yhdenmiehenyhtiö tähän toiseen yhtiöön.
16. Avoimen yhtiön katsominen purkautuneeksi ilman eri selvitysmenettelyä on tarkoitettu joustavaksi ratkaisuksi. Avoin yhtiö on yhtiömiesten henkilökohtaisen velkavastuun varaan luotu henkilöyhtiö, joka yhtiömiesten päätöksellä voidaan purkaa milloin tahansa ilman selvitysmenettelyä velkoja maksamattakin. Yhtiön ja yhtiömiesten välisen läheisen yhteyden vuoksi velkojan asema on paljolti riippuvainen yhtiömiesten henkilöistä. Tähän nähden yhtiömiehen ja yhtiön velkojapiirien yhdistyminen edellä mainituissa tilanteissa saattaa vain poikkeuksellisesti olla vahingoksi velkojille. Näin voi olla lähinnä silloin, kun yhtiömiehellä on yksityisiä velkoja, jotka saattavat vaikuttaa heikentävästi yhtiön velkojien mahdollisuuksiin saada maksua saatavilleen entisestä yhtiöomaisuudesta.
17. Nyt käsillä olevassa tapauksessa yhtiön ja yhtiömiehen varallisuudet ovat yhdistyneet 2.6.2000 yhtiön purkauduttua. Velan maksut ovat tapahtuneet tämän jälkeen. Kuten alemmat oikeudet ovat tähdentäneet, maksut on suorittanut yhtiömiehenä ollut yksityinen elinkeinonharjoittaja omasta varallisuudestaan, koska yhtiötä ei enää maksun tapahtuessa ollut olemassa. Avoin yhtiö on purkautumisensa jälkeen asetettu konkurssiin ja kanne koskee maksun peräyttämistä tähän konkurssipesään. Maksut suorittanut entinen yhtiömies ei asiakirjojen mukaan ole konkurssissa.
18. Takaisinsaantikanteen hyväksyminen johtaisi tällaisessa tilanteessa yksityisen elinkeinonharjoittajan suorittaman maksun peräyttämiseen avoimen yhtiön konkurssipesään eikä hänelle itselleen. Maksu, joka on suoritettu yksityisen elinkeinonharjoittajan varallisuudesta, peräytyisi hänen velkojiensa suostumuksetta jaettavaksi jo purkautuneen yhtiön velkojien kesken. Etenkin jos vanha velka on maksettu yhtiön purkauduttua otetulla uudella lainalla taikka maksajan yksityisvarallisuudesta, tilanne olisi maksun palautuessa yhtiön konkurssipesään ongelmallinen. Tällaiselle ratkaisulle ei löydy laista tukea.
19. Vaikka voitaisiinkin todeta yhtiöllä olleen velan maksun tapahtuneen yhtiöltä purkautumisen kautta elinkeinonharjoittajalle tulleella varallisuudella, maksu ei muuksi muuttuisi, kun siihen käytettyjä varoja ei oikeudellisesti voida katsoa erillisiksi maksajan muista varoista. Tämä seuraa jo siitä, ettei konkurssiakaan voida lain mukaan rajata siten, että se koskisi vain osaa yksityisen elinkeinonharjoittajan omaisuudesta. Tässä oikeudenkäynnissä ei ole merkitystä sillä, että yhtiömiehenä olleen elinkeinonharjoittajan muu avoimelta yhtiöltä siirtynyt liikeomaisuus on pesäluetteloa tehtäessä luettu konkurssipesälle kuuluvaksi.
20. Asiassa on viitattu myös siihen, että maksun palautuminen avoimen yhtiön konkurssipesään olisi mahdollista soveltamalla jälkiselvitystä koskevaa avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä annetun lain 5 luvun 17 §:ää. Lainkohdan mukaan jälkiselvitykseen voidaan ryhtyä, jos yhtiön purkautumisen jälkeen ilmaantuu uusia varoja tai yhtiötä vastaan nostetaan kanne taikka muuten tarvitaan selvitystoimia.
21. Mahdollisuus asettaa purkautunut avoin yhtiö konkurssiin korvaa monessa suhteessa jälkiselvityksen. Jälkiselvityskään ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tehty omaisuuden jako mitätöityisi tai perääntyisi, vaan sitä, että selvitystoimia jatketaan siltä osin kuin syntynyt selvitystarve vaatii. Purkautuneen yhtiön konkurssikaan ei merkitse, että pesään ilman erityisiä toimia palautuisi siihen konkurssiinasettamishetkellä kuulumatonta omaisuutta. Vaikka purkautuneen avoimen yhtiön konkurssipesällä on oikeus ajaa takaisinsaantikannetta, saattaa pesään palautua, takaisinsaantiedellytysten täyttyessä, vain sellaista omaisuutta, joka on siirtynyt ulkopuoliselle välittömästi yhtiöstä ennen kuin yhtiön omaisuus kokonaisuudessaan on siirtynyt entiselle yhtiömiehelle. Tässä tapauksessa suoritukset on maksettu elinkeinonharjoittajan omaisuudesta eikä ole väitettykään, että omaisuuden siirtyminen yhtiöstä yhtiömiehelle olisi osa suurempaa peräytyvää järjestelyä.
22. Asiassa on edelleen vedottu kaupparekisterilain 26 §:ään, joka eräissä tilanteissa suojaa muun muassa velkojien vilpitöntä mieltä. Mainitun lainkohdan 1 momentissa säädetään pääsäännöksi, että mitä kaupparekisterilain mukaan on merkitty kaupparekisteriin ja asianmukaisesti kuulutettu, on katsottava tulleen kolmannen henkilön tietoon. Ennen kuuluttamista ei 2 momentin mukaan seikkaan, joka on tai jonka pitäisi olla kaupparekisteriin merkitty, voida vedota muuta kuin sitä vastaan, jolla näytetään olleen siitä tieto. Sekä avoimen yhtiön yhtiösopimuksen muuttaminen että purkautuminen ovat rekisteriin ilmoitettavia tietoja. Tässä tapauksessa yhtiösopimuksen muutoksesta on tehty merkintä kaupparekisteriin vasta 23.9.1999 ja ilmoitus purkautumisesta on laiminlyöty kokonaan.
23. Purkautumisen kannalta ei ole merkitystä sillä, että merkintää siitä ei ole tehty kaupparekisteriin. Korkein oikeus toteaa lisäksi 23.9.1999 tehdystä kaupparekisterimerkinnästä ilmenevän, että yhtiömiesten lukumäärä on alentunut yhteen. Yhtiömiehen eroaminen yhtiöstä edellyttää yhtiösopimuksen muutosta. Rekisterimerkinnän perusteeksi on ilmoitettu yhtiösopimuksen muutos, joka on allekirjoitettu 2.6.
24. Näin ollen on selvää, että ulkopuolinen jo kaupparekisterimerkintöjen perusteella on voinut havaita, että yhtiö lain mukaan katsotaan purkautuneeksi 2.6.2000, jollei uusi yhtiömies ennen sitä yhtiösopimuksen muutoksella liity yhtiöön.
25. Yllä olevilla perusteilla Korkein oikeus ratkaisee asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Kari Raulos (eri mieltä), Gustaf Möller, Kati Hidén ja Gustav Bygglin. Esittelijä Petteri Mikkola (mietintö). Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto Määräaikainen oikeussihteeri Mikkola: Korkein oikeus lausunee perusteluinaan seuraavaa: Kysymyksenasettelu Takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain (takaisinsaantilain) 1 §:n mukaan kun velallisen omaisuus on luovutettu konkurssiin, voidaan velallisen omaisuutta koskeva oikeustoimi tuomioistuimen päätöksellä määrätä peräytymään siten kuin takaisinsaantilaissa säädetään. Asiassa on kysymys ensinnäkin siitä, ovatko B:n 4.8.2000, 10.8.2000 ja 18.8.2000 avoimen yhtiön velkojen maksuna saamat suoritukset, jotka B väittää tehdyiksi avoimen yhtiön purkautumisen jälkeen sen entisen yhtiömiehen omaisuudesta, peräytettävissä avoimen yhtiön konkurssipesään. Avoimen yhtiön purkautuminen Avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä annetun lain 5 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan yhtiö katsotaan purkautuneeksi, jos yhtiömiesten lukumäärä on alentunut yhteen eikä vuoden kuluessa ole noussut vähintään kahteen. Avoimen yhtiön yhtiömiesten lukumäärä on alentunut laissa tarkoitetulla tavalla yhteen 2.6.
26. Yhtiö on siten katsottava purkautuneeksi 2.6.
27. Tuolloin avoimen yhtiön omaisuus on sulautunut yhtiömiehen omaisuuteen. Tietoisuus purkautumisesta Kaupparekisterilain 14 §:n 1 momentin (129/1979) mukaan, jos asiantilassa, josta on tehty merkintä kaupparekisteriin, tapahtuu muutos, on siitä viivytyksettä tehtävä rekisteriviranomaiselle ilmoitus. Avoimesta yhtiöstä ja kommandiitti-yhtiöstä annetun lain 6 luvun 5 §:n mukaan sen jälkeen kun yhtiön omaisuus on jaettu tai yhtiö muuten on katsottava purkautuneeksi, on yhtiömiehen tai tuomioistuimen määräämän selvitysmiehen viipymättä tehtävä purkautumisesta ilmoitus kaupparekisteriin. Avoimen yhtiön yhtiömiesten lukumäärän aleneminen yhteen on rekisteröity kaupparekisteriin 23.9.
28. Rekisterimerkinnästä ei ilmene, milloin yhtiömiehen ero, joka on johtanut tähän, on tapahtunut. Kaupparekisteriin on 23.9.1999 rekisteröity myös 2.6.1999 tapahtunut yhtiösopimuksen muutos. Avoimen yhtiön yhtiösopimuksella tarkoitetaan yhtiömiesten välistä sopimusta toiminnan harjoittamisesta avoimen yhtiön muodossa. Koska yhtiösopimusta ei voida muuttaa niin, että toimintaa jatkaisi vain yksi yhtiömies, ei myöskään tästä rekisterimerkinnästä voida päätellä, että yhtiömiesten määrän aleneminen yhteen olisi tapahtunut jo aiemmin kuin 23.9.
29. Kaupparekisteriin ei ole rekisteröity yhtiön purkautumista. Avoin yhtiö on purkautumisensa jälkeenkin jatkanut liiketoimintaansa ulospäin avoimena yhtiönä. Näin ollen ja kun muuta ei ole osoitettu, vasta 23.9.1999 tehdyn rekisterimerkinnän jälkeen yhtiömiesten lukumäärän aleneminen yhteen voidaan katsoa tulleen avoimen yhtiön velkojien tietoon. Yhtiön velkojat samoin kuin muutkin asian todellisesta laidasta tietämättömät tahot, kuten mahdolliset yhtiömiehen henkilökohtaiset velkojat, ovat kaupparekisteritietojen perusteella voineet lähteä siitä, että avoin yhtiö ei ollut avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä annetun lain 5 luvun 9 §:n 1 momentin nojalla purkautunut ja että avoimen yhtiön omaisuus ei ollut sulautunut yhtiömiehen omaisuuteen ainakaan ennen kuin vuosi oli kulunut edellä mainitusta 23.9.1999 tehdystä rekisterimerkinnästä. Tietoisuuden merkitys asiassa Kaupparekisterilain 26 §:n 1 momentin mukaan mitä kaupparekisterilain mukaan on merkitty kaupparekisteriin ja asianmukaisesti kuulutettu, on katsottava tulleen kolmannen henkilön tietoon. Jos kuuluttamisesta on kulunut vähemmän kuin 16 päivää, kuulutettuun seikkaan ei kuitenkaan voida vedota sellaista kolmatta henkilöä vastaan, joka osoittaa, ettei hän ole voinut tietää siitä. Ennen kuuluttamista ei 2 momentin mukaan seikkaan, joka on tai jonka olisi pitänyt olla kaupparekisteriin merkitty, voida vedota muuta kuin sitä vastaan, jolla näytetään olleen siitä tieto. Pykälän 4 momentin mukaan mitä tässä pykälässä säädetään rekisteriin tehdystä merkinnästä, koskee vastaavasti rekisterimerkinnän poistamista rekisteristä. Peräytettäväksi vaaditut suoritukset B:lle on tehty 4.8., 10.
30. ja 18.8.
31. Suoritukset, joissa on ollut kysymys avoimen yhtiön velkojen maksusta, on siten tehty ennen kuin vuosi oli kulunut kaupparekisteriin merkitystä yhtiömiesten lukumäärän alenemisesta yhteen eli ennen kuin yhtiön kaupparekisterimerkintöjen mukaan voitiin katsoa purkautuneen ja näin ollen ulkopuolisen silmin avoimen yhtiön varallisuudesta. Avoimen yhtiön velkojat ovat voineet ainakin kaupparekisterimerkinnöistä ilmenevään yhtiön purkautumisajankohtaan asti luottaa siihen, että niiden sopimuskumppanina oli avoin yhtiö, että avoimen yhtiön varallisuus ja velat olivat yhtiömiehen varallisuudesta ja veloista erillisiä ja että avoimen yhtiön maksukyvyttömyystilanteessa sen velkojaa ei takaisinsaantimahdollisuuden uhalla voitu sopimattomasti suosia toisten velkojien kustannuksella. Mahdollisten yhtiömiehen velkojien on taas joka tapauksessa tullut varautua siihen, että yhtiön purkautumiseen ennen kaupparekisterimerkinnöistä ilmenevää ajankohtaa ei voida vedota ulkopuolisia vilpittömässä mielessä olevia tahoja kuten yhtiön velkojia vastaan. Näin ollen ja ottaen huomioon sen, että avoimen yhtiön purkautumista ei ole merkitty rekisteriin, että sen liiketoimintaa on purkautumisen jälkeenkin jatkettu ulkopuolisiin nähden avoimena yhtiönä, että avointa yhtiötä on haettu konkurssiin ennen kuin vuosi oli kulunut 23.9.1999 tehdystä rekisterimerkinnästä ja että B on jäljempänä ilmenevin tavoin pyrkinyt saamaan etua muiden avoimen yhtiön velkojien kustannuksella painostamalla konkurssin uhalla avoimen yhtiön maksamaan kysymyksessä olevat suoritukset, on perusteltua päätyä siihen, että avoimen yhtiön velkojia edustavaa konkurssipesää vastaan ei voida B:n taholta vedota siihen, että suoritukset olivat tapahtuneet yhtiömiehen omaisuudesta, johon avoimen yhtiön omaisuus oli sulautunut 2.6.2000 tapahtuneen avoimen yhtiön purkautumisen jälkeen. Sen vuoksi suoritukset on peräytettävissä konkurssipesään. Takaisinsaannin edellytysten täyttyminen Asiassa on kysymys myös siitä, onko B:n saamien suoritusten peräyttämiselle takaisinsaantilain mukaisia perusteita. Takaisinsaantilain 10 §:n mukaan velan maksu myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen määräpäivää peräytyy, jos velka on maksettu epätavallisin maksuvälinein tai ennenaikaisesti taikka määrällä, jota pesän varoihin nähden on pidettävä huomattavana. Maksu ei kuitenkaan peräydy, jos sitä voidaan pitää olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisena. Lain 2 §:n 1 momentin mukaan määräpäivällä tarkoitetaan päivää, jona konkurssihakemus tehtiin tuomioistuimelle. Jos samanaikaisesti on ollut vireillä useita konkurssihakemuksia, määräpäivänä pidetään sitä päivää, jona ensiksi vireille pantu hakemus tehtiin. Avointa yhtiötä koskevia konkurssihakemuksia on ollut vireillä 28.7.2000 lukien aina sen konkurssiin asettamiseen saakka. Takaisinsaantilaissa tarkoitettu määräpäivä on siten 28.7.
32. Peräytettäväksi vaaditut 30 000 markan suoritukset 4.8., 10.
33. ja 18.8.2000 on tehty myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen määräpäivää. Konkurssipesä on ilmoittanut, että avoimen yhtiön konkurssipesän varojen realisointitulos on ollut noin 75 000 markkaa, mitä B ei ole kiistänyt. Tähän pesän varojen määrään nähden kysymyksessä olevien suoritusten yhteismäärää 30 000 markkaa on pidettävä huomattavana. Suoritukset on tehty vasta B:n 20.7.2000 vireille paneman konkurssihakemuksen jälkeen. Ne ovat olleet tasasuuruisia, eikä niiden ole osoitettu kohdistuneen millekään määrätylle saatavalle. Suoritusten on siten katsottava tapahtuneen velkojan painostuksesta konkurssin välttämiseksi. Näin ollen kysymyksessä olevia maksusuorituksia ei voida pitää takaisinsaantilain 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla tavanomaisina ja ne on peräytettävä. Näillä perusteilla hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumottaneen. B:n 4.8., 10.
34. ja 18.8.2000 saamat 10 000 markan suoritukset peräytettäneen. B velvoitettaneen palauttamaan avoimen yhtiön konkurssipesälle suoritusten yhteismäärää eli 30 000 markkaa vastaavat 5 046 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 16.3.2001 lukien. Oikeusneuvos Raulos : Avoimen yhtiön yhtiösopimusta on muutettu 2.6.
35. Sopimuksen mukaan yhtiömiesten lukumäärä on sinä päivänä alentunut yhteen. Avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä annetun lain 5 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan yhtiö katsotaan purkautuneeksi, jos yhtiömiesten lukumäärä on alentunut yhteen eikä vuoden kuluessa ole noussut vähintään kahteen. Kun yhtiömiesten lukumäärä ei ollut noussut, yhtiön on katsottava purkautuneen 2.6.
36. Tästä huolimatta yhtiön liiketoimintaa on jatkettu eikä purkautumisen johdosta ole ryhdytty mihinkään selvitystoimiin. Avoin yhtiö on muun muassa velkojan 14.9.2000 tekemästä hakemuksesta asetettu lainvoimaisesti konkurssiin 27.11.
37. Sitä ennen on tuolloin jo purkautuneen yhtiön puolesta 4.8., 10.
38. ja 18.8.2000 suoritettu B:lle sen vakuutusmaksusaamisia yhteensä 30 000 markkaa. Asiassa on kysymys toisaalta siitä, onko konkurssiin asetetun jo purkautuneen avoimen yhtiön konkurssipesällä lain mukaan mahdollisuus ajaa takaisinsaantia konkurssipesään koskevaa kannetta ja toisaalta siitä, voidaanko suoritukset peräyttää avoimen yhtiön konkurssipesään. Ensimmäisen kysymyksen osalta yhdyn alempien oikeuksien lausumaan. Toisen kysymyksen osalta lausun seuraavasti. Suoritukset on purkautuneen avoimen yhtiön puolesta tehnyt sen liiketoimintaa jatkanut yhtiömies. Kun otetaan huomioon, että maksut on suoritettu varsin pian avoimen yhtiön purkautumisen jälkeen ja kun muuta ei ole väitettykään, katson, että maksujen suorittamiseen on käytetty avoimelle yhtiölle kuulunutta varallisuutta. Kirjoitetussa laissa ei ole tyhjentäviä säännöksiä avoimen yhtiön purkautumisen oikeusvaikutuksista. Avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä annetun lain esitöiden mukaan yhtiön purkautuessa yhtiömiesten lukumäärän yhteen alenemisen perusteella yhtiön varat siirtyvät ainoaksi jääneelle yhtiömiehelle. Tässä tapauksessa purkautunut yhtiö on kuitenkin asetettu konkurssiin ja sen velkaselvityksen tulisi siten tapahtua yhtiön konkurssivelkojien oikeudet säilyttäen. Ennen avoimen yhtiön purkautumista sen varoihin on kohdistunut vain yhtiön velkojien oikeus. Katson, ettei avoimen yhtiön purkautuminen ole sellainen seikka, jonka nojalla yhtiömiehen velkojien tulisi saada etua avoimen yhtiön konkurssivelkojien kustannuksella. Näin kävisi, jos takaisinsaanti olisi esillä olevassa tilanteessa mahdollinen vain yhtiömiehen, mutta ei yhtiön konkurssipesään. Tällöin takaisin saataviin varoihin kohdistuisi myös yhtiömiehen velkojien oikeus. Sen vuoksi katson, että kysymyksessä oleva yhtiölle kuuluneista varoista suoritettu maksu voidaan palauttaa yhtiön konkurssipesään, mikäli palauttamisen muut edellytykset ovat olemassa. Kysymyksessä oleva velan maksu on tapahtunut viimeisten kolmen kuukauden aikana ennen takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 2 §:n 1 momentissa mainittua määräpäivää. Suoritukset, yhteensä 30 000 markkaa, ovat olleet konkurssipesän varoihin 75 000 markkaan nähden huomattavia. Koska maksut ovat tapahtuneet saamisen velkojan tekemän konkurssihakemuksen ollessa vireillä, maksuja ei ole syytä pitää tavanomaisina. Sanotuilla perusteilla harkitsen oikeaksi kumota alempien oikeuksien ratkaisut ja jättää asian käräjäoikeuden 5.2.2002 antaman yksipuolisen tuomion varaan.