← Suomi

KKO/2006/100

2006 false KKO:2006:100 A oli hakenut oikeusapua sen jälkeen, kun käräjäoikeus oli antanut pääasiaa koskevan ratkaisun, mutta ennen tyytymättömyyden ilmoittamista koskeneen määräajan päättymistä. Oikeusaputoimisto oli antanut oikeusapupäätöksen sen jälkeen, kun pääasiaa koskeva ratkaisu oli tullut lainvoimaiseksi. Tästä pääasiaratkaisun lainvoimaisuudesta huolimatta A:lla katsottiin olevan oikeus tehdä ratkaisupyyntö oikeusapupäätökseen. A:lla oli oikeusturvavakuutus, mutta vakuutusyhtiö oli ilmoittanut vähentävänsä oikeudenkäyntikuluja koskevasta vakuutuskorvauksesta maksamattomat vakuutusmaksut. Korkein oikeus katsoi, ettei A:lla ollut asian kattavaa oikeusturvavakuutusta, ja hänelle myönnettiin oikeusapua vakuutuksen omavastuuosuuden lisäksi oikeudenkäyntikulujen siihen osaan, jota hän ei saanut vakuutusyhtiöltä mainitun kuittauksen johdosta. OikeusapuL 24 § 1 mom OikeusapuL 3 § 4 mom Oikeusapuhakemus Kuopion oikeusaputoimistolle A oli käräjäoikeuden 15.3.2004 antaman pääasiaa koskeneen ratkaisun jälkeen 18.3.2004 toimittanut oikeusaputoimistolle oikeusapua koskevan hakemuksensa. Hakemuksessa pyydettiin oikeusapua taannehtivasti 12.3.2004 lukien ja avustajan määräämistä. Hakemuksessa ilmoitettiin myös, että A oli tehnyt vakuutusyhtiölle oikeusturvailmoituksen, mutta vakuutusyhtiön päätös ei ollut vielä käytettävissä. Vakuutusyhtiö oli 19.3.2004 antanut myönteisen korvauspäätöksen, jossa se kuitenkin totesi, että suoritettavasta korvauksesta vähennetään A:n maksamatta olevat, erääntyneet vakuutusmaksut yhteensä 646,84 euroa. A oli tämän jälkeen oikeusaputoimistoon toimittamissaan kahdessa kirjelmässä täsmentänyt oikeusapuhakemusta siten, että hän pyysi oikeusapua oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuteen 168 euroon ja vakuutusyhtiön kuittaamaan osuuteen 646,84 euroon. Oikeusaputoimiston oikeusapupäätös 15.4.2004 Oikeusaputoimisto myönsi A:lle oikeusapua oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuteen ja määräsi hänelle avustajan. Sen sijaan se hylkäsi pyynnön oikeusavun saamisesta vakuutusyhtiön kuittaamaan määrään. Oikeusapupäätöksen perusteluissa todettiin, että kysymyksessä olevassa tapauksessa oikeusturvaetuus ei ollut asian kattava ja oikeusapu olisi voitu myöntää koko asiaan. Esitetty hakemus oli kuitenkin oikeusapulain 3 §:n 3 momentin sanamuodon vastainen, eikä oikeusapua voitu hakemuksen mukaisesti myöntää. Oikeusaputoimisto toimitti A:n ratkaisupyynnön Kuopion käräjäoikeuden tutkittavaksi. Kuopion käräjäoikeuden päätös 10.5.2004 Käräjäoikeus tutki ratkaisupyynnön ja totesi perusteluissaan, että oikeusapulain 3 §:n 3 momentin mukaan oikeusapu voitiin myöntää muun muassa vakuutuksen omavastuuosuuden kattamiseen, jos hakija oli taloudellisen asemansa perusteella oikeutettu oikeusapuun korvauksetta. A:lla oli esitetyn selvityksen mukaan oikeusturvavakuutus. Vakuutusyhtiö oli ilmoittanut korvaavansa asian hoitamisesta aiheutuneet välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut. Korvauksen enimmäismäärä oli 9 314 euroa, josta vähennettiin 15 prosentin suuruinen omavastuuosuus, kuitenkin vähintään 168 euroa. Lisäksi korvauspäätöksessä oli ilmoitettu, että korvauksesta vähennettiin maksamattomat vakuutusmaksut yhteensä 646,84 euroa. Käräjäoikeus totesi, että vakuutusyhtiö ei ollut suorittanut A:lle oikeudenkäyntikuluja täysimääräisesti, koska tämä oli laiminlyönyt suorittaa vakuutusyhtiölle vakuutusmaksuja 646,84 euroa. Mikäli tämä määrä korvattaisiin A:lle valtion varoista, merkitsisi se sitä, että A saisi kyseisen summan kahteen kertaan, ensin vakuutusyhtiön kuittaamina vakuutusmaksuina ja toisen kerran valtion A:n avustajalle maksamana määränä. Tämä ei voinut olla oikeusapulain tarkoitus. Käräjäoikeus ei muuttanut oikeusaputoimiston päätöstä. Käräjäoikeus määräsi oikeusapupäätöksen mukaisesti valtion varoista maksettavaksi A:n avustajalle oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuutta vastaavan määrän 168 euroa. Asian on ratkaissut käräjätuomari Esko Randelin. Itä-Suomen hovioikeuden päätös 1.9.2005 Valituksessaan hovioikeudelle A vaati ensisijaisesti, että oikeusapu myönnetään myös siltä osin kuin vakuutusyhtiö oli ilmoittanut kuittaavansa suorittamastaan korvauksesta maksamattomat vakuutusmaksut 646,84 euroa. Toissijaisesti A vaati, että oikeusapu myönnetään koskemaan rajoituksetta koko asiaa. Hovioikeus totesi, että ratkaisupyyntö on tehtävä 30 päivän kuluessa oikeusaputoimiston päätöksen tiedoksi saamisesta. Ratkaisupyynnön voi tuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa kuitenkin tehdä aina siihen saakka, kunnes pääasia on ratkaistu lainvoimaisesti. Hallituksen esityksen (HE 82/2001 vp s. 58 ja 114) mukaan tuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa ratkaisupyyntö olisi mahdollista tehdä aina siihen saakka, kunnes pääasiassa annettu ratkaisu on tullut lainvoimaiseksi. Muussa asiassa ratkaisupyyntö olisi tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta. Johtopäätöksenään hovioikeus totesi, että pääasian osalta kysymyksessä oli ollut tuomioistuimessa käsiteltävä asia, joka oli jo ollut lainvoimaisesti ratkaistu siinä vaiheessa, kun A oli tehnyt siihen liittyvän ratkaisupyynnön oikeusapupäätöksestä. Sen vuoksi ratkaisupyyntö olisi tullut jättää käräjäoikeudessa tutkimatta. Hovioikeus poisti käräjäoikeuden ratkaisupyyntöä koskevan lausunnon muilta kuin 168 euron omavastuuosuuden maksamista koskevilta osin ja hylkäsi valituksen. Oikeusaputoimiston oikeusapupäätös jäi noudatettavaksi. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Marja-Liisa Karotie, Pekka Palomäki ja Terho Turunen. Esittelijä Petri Mylläri. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa A:lle myönnettiin valituslupa. A vaati, että hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset kumotaan ja että hänelle myönnetään oikeusapu myös siltä osin kuin hänellä ei ole oikeutta saada korvausta kuluistaan oikeusturvavakuutuksesta ja että valtion varoista suoritetaan palkkiona oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuden 168 euron lisäksi vakuutusyhtiön kuittaama 646,84 euroa. Vaihtoehtoisesti A vaati, että hänelle myönnetään oikeusapu oikeusturvavakuutuksesta huolimatta ja valtion varoista maksetaan palkkio hänen avustajalleen. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Oikeusapupäätös ja kysymyksenasettelu

  1. A, jolla on ollut oikeusturvavakuutus, on hakenut asiassa oikeusapua sen jälkeen, kun käräjäoikeus oli julistanut pääasiaa koskeneen tuomion, mutta ennen tyytymättömyyden ilmoittamista koskeneen määräajan päättymistä. Vakuutusyhtiö on korvauspäätöksessään todennut, että oikeusturvavakuutuksesta korvataan asian hoitamisen edellyttämät oikeudenkäyntikulut, mutta korvauksesta vähennetään maksamatta olevat vakuutusmaksut 646,84 euroa. Hakemuksessaan oikeusaputoimistolle A on pyytänyt, että oikeusapua myönnetään oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuden lisäksi vakuutusyhtiön kuittaamaan määrään.
  2. Kuopion oikeusaputoimisto on hylännyt hakemuksen muilta kuin omavastuuosuutta koskevilta osin. Oikeusapupäätös on annettu sen jälkeen, kun pääasiaa koskeva ratkaisu oli tullut lainvoimaiseksi. Korkeimmassa oikeudessa kysymys on ensiksi siitä, onko oikeusapupäätöstä koskeva ratkaisupyyntö mahdollista tehdä vielä sen jälkeen, kun pääasiaa koskeva ratkaisu on tullut lainvoimaiseksi. Jos tämä hyväksytään, on ratkaistava, miten laajasti oikeusapu myönnetään. Ratkaisupyynnön tutkiminen
  3. Oikeusapulain 24 §:n 1 momentin mukaan oikeusaputoimiston tekemä päätös voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi (ratkaisupyyntö). Ratkaisupyyntö on tehtävä 30 päivän kuluessa oikeusaputoimiston päätöksen tiedoksi saamisesta. Ratkaisupyynnön voi tuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa kuitenkin tehdä aina siihen asti, kunnes pääasia on ratkaistu lainvoimaisesti.
  4. Edellä mainittua säännöstä on mahdollista tulkita ensinnäkin siten, että tuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa ei olisi erityistä määräaikaa ratkaisupyynnön tekemistä varten ja ratkaisupyyntö olisi mahdollista tehdä koko sen ajan, kun asiaa käsitellään tuomioistuimessa. Ratkaisupyyntöä ei olisi kuitenkaan mahdollista tehdä enää pääasiaa koskevan ratkaisun tultua lainvoimaiseksi.
  5. Säännöstä on mahdollista tulkita myös siten, että ratkaisupyynnön tekemiseen varattu 30 päivän aika on aina käytettävissä, mutta tämän lisäksi tuomioistuinasioissa ratkaisupyyntö on mahdollista tehdä vielä tämän määräajan jälkeenkin siihen saakka, kunnes pääasia on ratkaistu lainvoimaisesti.
  6. Mikäli oikeus ratkaisupyynnön tekemiseen silloinkin, kun oikeusapuhakemus on tehty ajoissa, päättyisi tuomioistuinasioissa aina siihen, kun ratkaisu tulee lainvoimaiseksi, oikeusapupäätöksen tai oikeusturvavakuutuksen myöntäneen vakuutusyhtiön ratkaisun viipyminen tai muut oikeusavun hakijasta riippumattomat seikat voisivat vaikuttaa siihen, onko ratkaisupyyntö mahdollista tehdä vai ei. Tämä voisi johtaa perusteettomiin oikeudenmenetyksiin taikka sellaisiin pääasiassa tehtäviin muutoksenhakemuksiin tai muihin toimenpiteisiin, joiden ainoana tarkoituksena on viivyttää ratkaisun lainvoimaiseksi tuloa. Oikeusapulain 24 §:n 1 momentin säännöstä on sen vuoksi perusteltua tulkita siten, että hakijalla on oikeus tehdä ratkaisupyyntö tuomioistuinasiassa 30 päivän kuluessa oikeusaputoimiston päätöksen tiedoksi saamisesta siitä huolimatta, että pääasian osalta ratkaisu on tullut lainvoimaiseksi. Näin ollen hovioikeuden ei olisi tullut jättää ratkaisupyyntöä mainitsemallaan perusteella tutkimatta eikä poistaa käräjäoikeuden ratkaisupyyntöä koskevaa lausumaa. Oikeusavun taloudelliset edellytykset
  7. A on esittänyt ratkaisupyynnössä käräjäoikeudelle ja valituksessaan hovioikeudelle sekä Korkeimmalle oikeudelle ne perusteet, joiden nojalla hän katsoo olevansa oikeutettu oikeusapuun asiassa. Enemmän viivytyksen välttämiseksi Korkein oikeus ottaa asian välittömästi ratkaistavakseen.
  8. Oikeusapulain 3 §:n 4 momentin mukaan oikeusapua ei anneta, jos hakijalla on kysymyksessä olevan asian kattava oikeusturvavakuutus. Niin kuin lainkohtaa koskevassa hallituksen esityksessä (HE 82/2001 vp) todetaan, ratkaisevaa olisi se, missä määrin oikeusturvavakuutus tosiasiallisesti kattaa oikeusavun kustannukset. Oikeusturvavakuutuksen olemassaolo ei siten estäisi oikeusavun myöntämistä oikeusturvavakuutuksesta riippumatta esimerkiksi silloin, jos hakija ei tosiasiassa ole oikeutettu vakuutuskorvaukseen maksamattomista vakuutusmaksuistaan johtuvan vakuutusyhtiön kuittausoikeuden johdosta (s. 77).
  9. Arvioitaessa sitä, onko hakijalla kysymyksessä olevan asian kattava oikeusturvaetuus, huomioon on otettava yhtäältä vakuutusyhtiön kuitattavaksi ilmoittaman määrän suuruus ja toisaalta hakijan taloudellinen asema, kysymyksessä olevan asian laatu, asian hoitamisesta avustajalle aiheutuvien toimenpiteiden määrä ja niiden hoitamisesta aiheutuvat kustannukset.
  10. Vakuutusyhtiön korvauspäätöksestä ilmenee, että oikeusturvavakuutuksen perusteella korvataan asian hoitamisesta aiheutuvat välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut. Korvauspäätöksen mukaan korvauksesta vähennetään maksamatta olevat erääntyneet vakuutusmaksut 646,84 euroa. Lisäksi omavastuuosuuden todetaan olevan 15 prosenttia korvattavista kustannuksista, kuitenkin vähintään 168 euroa. Oikeusapupäätöksestä puolestaan ilmenee, että A:lle on myönnetty oikeusapua oikeusapulain 3 §:n 4 momentin mukaisesti vakuutuksen omavastuuosuuden kattamiseen. A:n avustaja on käyttänyt ilmoituksensa mukaan aikaa asian valmisteluun ennen oikeudenkäyntiä käräjäoikeudessa noin puolitoista tuntia ja käräjäoikeuden pääkäsittely on kestänyt pääkäsittelystä laaditun pöytäkirjan mukaan kolme tuntia.
  11. Korkein oikeus toteaa, että vakuutusyhtiön ilmoittama kuittaus johtaa asian laatuun ja laajuuteen nähden siihen, että oikeusturvavakuutuksesta ei tosiasiassa korvata olennaista osaa niistä oikeudenkäynnin kustannuksista, joita A:lle aiheutuu. A:n taloudellinen asema on jo oikeusapupäätöksessä arvioitu niin heikoksi, että hänelle on myönnetty oikeusapu oikeusturvavakuutuksen koko omavastuuosuuteen. Vakuutusyhtiön kuittausoikeuden vuoksi A:lla ei taloudelliseen asemaansa nähden ole ollut kattavaa oikeusturvavakuutusta.
  12. A:n oikeusturvavakuutus ei ole ollut kattava siltä osin kuin vakuutusyhtiö on kuittauksen perusteella vähentänyt vakuutuksesta korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrää. Näin ollen A:lla on oikeusturvavakuutuksesta huolimatta oikeus saada oikeusapua siltä osin kuin oikeusturvavakuutus ei kata hänen oikeudenkäyntikulujaan. Koska oikeudenkäyntikulut korvataan ensisijaisesti oikeusturvavakuutuksesta, oikeusapua myönnetään tässä tapauksessa enintään oikeudenkäyntikulujen siihen osaan, jota A ei saa oikeusturvavakuutuksestaan sen omavastuuosuuden ja vakuutusyhtiön kuittaaman saatavan johdosta. Avustajan palkkio
  13. Oikeusapulain 17 §:n 1 momentin nojalla valtion varoista suoritettava avustajanpalkkio määrätään oikeusavun palkkioperusteista annetun asetuksen mukaan. Esitetyn selvityksen mukaan A:n avustaja asianajaja Ari Keski-Orvola olisi oikeusavun palkkioperusteiden mukaan ollut oikeutettu saamaan palkkioksi asian hoitamisesta käräjäoikeudessa 599 euroa sekä arvonlisäveron määrän 131,78 euroa eli yhteensä 730,78 euroa. Oikeusapulain nojalla hänelle voitaisiin suorittaa enintään tämä määrä.
  14. Vakuutusyhtiö on maksanut A:n avustajalle oikeusturvavakuutuksen perusteella 237,26 euroa. Tämä määrä tulee vähentää avustajalle oikeusapulain nojalla valtion varoista suoritettavan palkkion enimmäismäärästä 730,78 eurosta. Lisäksi avustajalle on maksettu käräjäoikeudessa valtion varoista palkkioksi oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuutta vastaavat 168 euroa. Näin ollen valtion varoista jää vielä maksettavaksi 325,52 euroa.
  15. Oikeusavusta annetun asetuksen 24 §:n mukaan, kun muutoksenhakutuomioistuin myöntää oikeusapua taannehtivasti koskemaan sellaisia yksityisen avustajan palkkio- ja kulukorvauksia ja muita kustannuksia, jotka oikeusavun saajan vastapuoli on alemman oikeusasteen lainvoimaisella tuomiolla velvoitettu oikeudenkäyntikulujen korvauksena suorittamaan oikeusavun saajalle, oikeusrekisterikeskus perii saatavan valtiolle. Pääasiaa koskevasta käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee, että A:n vastapuoli on velvoitettu korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 982,10 eurolla korkoineen. Valtiolle siirtyvän saatavan määrä on edellä mainituilla perusteilla 493,52 euroa. Päätöslauselma Hovioikeuden päätös kumotaan. Käräjäoikeuden päätöstä muutetaan siten, että A:lle myönnetään oikeusapua 12.3.2004 lukien oikeudenkäyntikulujen siihen osaan, jota hän ei saa oikeusturvavakuutuksestaan omavastuuosuuden ja vakuutusyhtiön kuittaaman saatavan johdosta. Valtion varoista maksetaan asianajaja Ari Keski-Orvolalle palkkioksi A:n avustamisesta käräjäoikeudessa valtion varoista jo suoritetun 168 euron lisäksi arvonlisäveroineen 325,52 euroa. A:n oikeus saada vastapuoleltaan korvausta oikeudenkäyntikuluistaan käräjäoikeudessa siirtyy valtiolle siltä osin kuin korvausta on suoritettu valtion varoista eli yhteensä 493,52 euron osalta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Eeva Vuori, Kari Kitunen, Hannu Rajalahti ja Ilkka Rautio. Esittelijä Timo Ojala.

🔗 Viralliseen lähteeseen

Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.