2006 false KKO:2006:14 Toiselle paikkakunnalle vuokra-asuntoon muuttamisen takia velallinen myi maksuohjelmassa säilytetyn omistusasuntonsa ennen maksuohjelman päättymistä. Realisointituotoista oli ma

§:ssä on säännökset velallisen varallisuuden rahaksimuutosta saatujen varojen käyttämiseen. Vakuusvelan määräksi oli velkajärjestelyn alkaessa vahvistettu 50 456,38 euroa. Asunnon myyntihinta joulukuussa 2000 oli ollut 68 957,05 euroa. Hinnanalennuskanteen johdosta velalliset olivat joutuneet palauttamaan ostajille 17 659,73 euroa. Näin ollen realisointitulokseksi oli välityspalkkion vähentämisen jälkeen jäänyt 49 247,11 euroa eli lähes sama määrä, joka alkuperäisessä maksuohjelmassa oli vahvistettu vakuusvelan määräksi. Pankilla oli ollut panttina nyt myytyyn kiinteistöön kiinnitetyt haltijavelkakirjat, joiden arvo ilmaisi sen maksimimäärän, jonka pankki voi saatavalleen saada vakuutena olevan kiinteistön realisoinnissa. Pankin ilmoituksen mukaan panttivelkakirjojen ilmaisema vakuuden arvo oli ollut 50 399,99 euroa. Velalliset olivat suorittaneet tätä velkaa pankille ennen asunnon realisointia 49 649,08 euroa. Velkajärjestelylain 34 §:n mukaan velallisen varallisuuden rahaksimuutosta saatavat varat, jotka jäävät jäljelle, kun rahaksimuuttokustannukset ja ne velat, joista varallisuus on vakuutena, on maksettu, on käytettävä tavallisten velkojen maksamiseen. Mainituilla perusteilla käräjäoikeus muutti A:n maksuohjelmaa siten, että se määräsi, että asunnon myynnistä saadut Sampo Pankki Oyj:n hallussa olevat varat yhteensä 50 400 euroa oli jaettava niin, että Sampo Pankki Oyj sai 2 540,14 euroa sekä A ja B 47 859,86 euroa. A:n ja B:n oli maksettava tavallisten velkojen jäännöserät asunnon myynnistä heille tilitetyistä varoista. Asian on ratkaissut laamanni Petra Nurmela Itä-Suomen hovioikeuden päätös 1.7.2004 Sampo Pankki Oyj ja A valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus totesi, että velkajärjestelylain 34 §:n 1 momentin mukaan velallisen varallisuuden rahaksimuutosta saatavat varat, jotka jäävät jäljelle, kun rahaksimuuttokustannukset ja velat, joista varallisuus on vakuutena, on maksettu, on käytettävä tavallisten velkojen maksamiseen. Lain 26 §:n 3 momentin mukaan velkajärjestely ei vaikuta velkojan esinevakuusoikeuden pysyvyyteen tai sisältöön. Velkajärjestelylakiin ei sisälly erityisiä maksuohjelman muuttamista koskevia säännöksiä sen varalta, että omistusasunnon säilyttänyt velallinen maksuohjelman keston aikana luopuu asunnosta siirtyäkseen vuokra-asuntoon.

§:n 1 momentin mukaisesti asunnon myyntihinnasta vähennetään tällöinkin maksuohjelman mukainen vakuusvelka siltä osin kuin sitä on vielä maksamatta sekä se osa mahdollisesta panttivelasta, jota maksuohjelmassa on käsitelty tavallisena velkana. Velkoja voi periä panttivelan alkuperäisten ehtojen mukaan. Sen vuoksi hovioikeus katsoi, että A:n maksuohjelmaa oli muutettava niin, että realisointituotosta maksettiin se osuus Sampo Pankki Oyj:n panttiveloista, mikä niistä oli alkuperäisten lainaehtojen mukaisesti laskettuna maksamatta. Mainituilla perusteilla hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen maksuohjelman vahvistamista koskevalta osalta ja palautti asian käräjäoikeuteen maksuohjelman uudelleen laatimista varten. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Markku Ukkola, Heikki Laakso ja määräaikainen jäsen Liisa Laatikainen. Esittelijä Olli Hyvärinen. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan asunnon myynnistä saatujen varojen jakamista koskevilta osin ja että asia jätetään käräjäoikeuden päätöksen varaan sekä että käräjäoikeuden velallisille palautettavaksi määräämän 47 859,72 euron lisäksi palautetaan asunnon hinnanalennusta koskevasta riidasta aiheutuneet asianajokulut 756,18 euroa. Sampo Pankki Oyj antoi pyydetyn vastauksen. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut 1. Toiselle paikkakunnalle vuokra-asuntoon muuttamisen takia A ja B ovat myyneet yhteisen omistusasuntonsa vapaaehtoisella kaupalla ennen maksuohjelman päättymistä. Maksuohjelman mukaisesta vakuusvelasta oli tuolloin vielä suorittamatta vähäinen osa ja tavallisena velkana käsitellyistä panttiveloista huomattava osa. Asiassa on kysymys siitä, onko Sampo Pankki Oyj oikeutettu saamaan omistusasunnon realisointituotosta suorituksen sekä maksuohjelman mukaisen vakuusvelan vielä maksamattomalle osalle että maksuohjelmassa tavallisina velkoina käsitellyille panttiveloille. 2. Velkajärjestelylain 26 §:n 3 momentin mukaan velkajärjestely ei vaikuta velkojan esinevakuusoikeuden pysyvyyteen tai sisältöön.

§:n 1 momentin mukaan velallisen varallisuuden rahaksimuutosta saatavat varat, jotka jäävät jäljelle, kun rahaksimuuttokustannukset ja velat, joista varallisuus on vakuutena, on käytettävä tavallisten velkojen maksamiseen.

§:n 2 momentissa on lisäksi omistusasunnon realisointituoton käyttämistä koskevia erityissäännöksiä, joista ei nyt ole kyse.

1. Edellisessä kappaleessa mainittujen säännöksien soveltaminen tarkoittaa, että esinevakuusoikeuden alaista omaisuutta rahaksi muutettaessa realisointituotosta suoritetaan ensin sekä maksuohjelman mukainen vakuusvelka että tavallisena velkana käsitelty panttivelka ja vasta näiden suoritusten jälkeen mahdollisesti ylijäävä realisointituoton osa voidaan käyttää muiden tavallisten velkojen maksamiseen.
2. Tätä menettelyä noudatetaan, kun kyse on maksuohjelman mukaisesta omaisuuden rahaksimuuttamisesta ja, kuten velkajärjestelylain 42 §:n 1 momentista ilmenee, myös silloin, kun omaisuutta muutetaan rahaksi velallisen laiminlyötyä maksuohjelman noudattamisen. Sen sijaan velkajärjestelylaissa ei ole nimenomaisia säännöksiä sen nyt käsillä olevan tilanteen varalta, että velallinen maksuohjelman voimassa ollessa myy vapaaehtoisesti omistusasuntonsa vuokra-asuntoon muuttaakseen.
3. Velkajärjestelylain 40 §:stä ilmenevä pääperiaate on, että velkajärjestelyyn kuuluvien velkojen ja maksuohjelmassa säänneltyjen muiden oikeussuhteiden, kuten esinevakuuksien ehdot määräytyvät ohjelman mukaisesti. Tästä seuraa, että noudatettuaan maksuohjelmaa velkajärjestelylain mukaisesti velallinen vapautuu niistä veloista, joille maksuohjelmassa ei ole suorituksia määrätty, ja samoin esimerkiksi velallisen omistusasunto vapautuu panttauksesta. Nämä maksuohjelman noudattamiseen perustuvat vaikutukset tulevat kuitenkin voimaan vasta, kun maksuohjelman kesto on päättynyt edellyttäen, että velallinen on noudattanut maksuohjelmaa velkajärjestelylain mukaisesti.
4. Kun velkajärjestely toimeenpannaan säilyttämällä velallisen omistusasunto hänen omistuksessaan ja järjestelemällä niitä panttivelkoja, joiden vakuutena asunto on, pyrkimyksenä on suojata velallisen perusturvaan kuuluvaa asumista. Jos velallinen maksuohjelman kestäessä myy vapaaehtoisesti asuntonsa siirtyäkseen asumaan vuokralle, hän ei enää ole maksuohjelmassa tarkoitetun asunnon osalta sen asumissuojan tarpeessa, johon velkajärjestelyllä on pyritty. Tämän vuoksi on perusteltua, että asunnon realisointitulon käyttö määräytyy velkajärjestelylain 34 §:n 1 momentin mukaisesti ja sitä niin tulkiten, että lainkohdassa mainituilla veloilla, joista varallisuus on vakuutena, tarkoitetaan sekä maksuohjelman mukaista vakuusvelkaa että maksuohjelmassa tavallisena velkana käsiteltyä panttivelkaa.
5. Tässä tapauksessa A ja B ovat myyneet omistusasuntonsa maksuohjelman kestäessä siirtyäkseen asumaan vuokralle. Näin ollen pankki on oikeutettu saamaan asunnon realisointitulosta suorituksen sekä maksuohjelman mukaisen vakuusvelan maksamattomalle osalle että maksuohjelmassa tavallisina velkoina käsitellyille panttiveloille, ei kuitenkaan enempää kuin sen hallussa olleet panttivelkakirjat osoittavat eikä enempää kuin tavallisina velkoina käsiteltyjä panttivelkoja on ollut tilitystä tehtäessä suorittamatta.
6. Velkajärjestelylain 37 §:n 2 momentin mukaan velallisen varallisuuden rahaksimuutto, joka toimitetaan velkajärjestelyn yhteydessä, on toimitettava huolella ja tarkoituksenmukaisella tavalla siten, että omaisuudesta saadaan mahdollisimman korkea hinta mahdollisimman pienin kustannuksin. Rahaksimuuttokustannukset otetaan rahaksimuutosta kertyneistä varoista.
7. Pankkikin on nyttemmin hyväksynyt sen, että A:n ja B:n omistusasunnon kaupan johdosta suorittama hinnanalennus on vähennetty realisointituotoista. Tähän nähden rahaksimuuttokustannuksiksi on perusteltua hyväksyä myös hinnanalennusta koskevasta riidasta aiheutuneet kohtuulliset asianajokulut yhteensä 756,18 euroa. Päätöslauselma Hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset kumotaan siltä osin kuin hinnanalennusta koskevasta riidasta aiheutuneita asianajokustannuksia ei ole otettu huomioon rahaksimuuttoon liittyvinä kustannuksina. Muilta osin hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Mikko Tulokas, Gustav Bygglin ja Pertti Välimäki sekä määräaikainen oikeusneuvos Dan Frände. Esittelijä Satu Saarensola.