KKO/2006/21

2006 false KKO:2006:21 Kysymys siitä, oliko eloonjäänyt puoliso vastuussa ositusta varten määrätyn pesänjakajan osituksen valmistelutoimista vaatimasta palkkiosta. Ks. KKO:1985-II-88 KKO:1992:47 Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Kanne Alavuden käräjäoikeudessa Asianajaja L lausui A:ta vastaan ajamassaan kanteessa, että hän oli käräjäoikeuden 12.3.1998 määräämänä pesänjakajana 28.4.1998 - 7.7.2000 valmistellut omaisuuden ositusta 28.5.1997 kuolleen B:n jälkeen eli käytännössä lesken A:n ja lapsen C:n välillä. Osituksen toimittamista oli jatkanut L:n jälkeen käräjäoikeuden 16.8.2000 määräämä uusi pesänjakaja. Koska ositus tapahtui asianosaisten edun vuoksi, A oli osaltaan henkilökohtaisesti vastuussa pesänjakajan palkkion maksamisesta. L vaati, että A velvoitetaan suorittamaan hänelle palkkioksi osituksen valmistelutoimista 18 300 markkaa vastaavat 3 077,84 euroa korkoineen. Vastaus A vaati kanteen hylkäämistä. A lausui, että L oli määrätty pesänselvittäjäksi B:n kuolinpesään. A:n omaisuus ei kuulunut pesään. Perintökaaren säännösten mukaan pesänselvittäjän palkkio maksettiin ensisijaisesti pesän varoista. Pesänselvittäjän toimet eivät olleet koskeneet osituksen toimittamista, eikä A siten voinut olla vastuussa näistä kustannuksista. Käräjäoikeuden tuomio 29.12.2004 Käräjäoikeus, joka ratkaisi asian oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 27 a §:n perusteella kirjallisessa menettelyssä, lausui, että L oli määrätty pesänjakajaksi B:n kuolinpesään ja että tämä oli ilmoituksensa mukaan pesänjakajana valmistellut ositusta A:n ja C:n välillä. Jos perittävä oli ollut avioliitossa, edellytti perinnönjaon toimittaminen omaisuuden ositusta tai erottelua. Tavallisesti pesänjakaja määrättiin tällöin sekä ositusta että perinnönjakoa varten. Asiassa ei ollut käynyt ilmi, mitä nimenomaista tehtävää varten pesänjakajan määräys oli L:lle annettu. L:n kanteen perusteena oli nimenomaan osituksen valmistelusta vaadittu palkkio. Palkkiovaatimuksen perusteena oli siten pesänjakajana tehty työ. Näin ollen palkkion maksamiseen sovellettiin perintökaaren säännöksiä. Käräjäoikeus totesi, että perintökaaren 19 luvun 20 §:n 1 momentin mukaan pesänselvityskustannuksista, ja siis myös pesänselvittäjän palkkiosta, vastasi ensi kädessä kuolinpesä, ja että perintökaaren 23 luvun 4 §:n 4 momentin mukaan pesänjakajan palkkio maksettiin pesän varoista. Ratkaisuun KKO 1983 II 130 viitaten käräjäoikeus katsoi, ettei pesänjakajalla ollut oikeutta saada kuolinpesän osakkailta hänelle pesänjakajan tehtävästä kuuluvaa palkkiota ja kulujen korvausta. Mainittujen seikkojen perusteella käräjäoikeus katsoi, ettei L:llä ollut oikeutta saada A:lta pesänjakajana tekemästään työstä, "osituksen valmistelusta", palkkiota. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen. Asian on ratkaissut määräaikainen käräjätuomari Jari Rönkkö. Vaasan hovioikeuden tuomio 18.5.2005 L valitti hovioikeuteen ja vaati kanteensa hyväksymistä. Hovioikeus totesi, että Korkein oikeus oli ratkaisuissaan KKO 1985 II 88 ja 1992:47 katsonut, että puolisot vastasivat pesänjakajan palkkiosta avioeroon perustuvassa osituksessa henkilökohtaisesti. Korkein oikeus oli perustanut ratkaisunsa siihen, että avioliittolaissa ei ollut säännöstä, jossa määriteltäisiin vastuu tällaisen toimituksen suorittajalle tulevasta palkkiosta, ja siihen, että tällainen ositus tapahtui sen asianosaisen eduksi. Ratkaisussaan KKO 1983 II 110 Korkein oikeus oli sen sijaan katsonut, että osituksen ja perinnönjaon suorittaneella pesänselvittäjällä ja pesänjakajalla ei ollut oikeutta saada kuolinpesän osakkailta henkilökohtaisesti hänelle pesänselvittäjänä ja pesänjakajana kuuluvaa palkkiota, vaan että hänellä oli oikeus saada palkkionsa ensisijaisesti pesän varoista. L oli määrätty pesänselvittäjäksi selvittämään B:n kuolinpesä ja sen tultua selvitetyksi suorittamaan ositus. Koska toinen kuolinpesän osakas C oli ollut vajaavaltainen, L:n määrääminen pesänjakajaksi oli johtunut tuolloin voimassa olevista perintökaaren 23 luvun 3 §:n (1153/1995) ja holhouslain 40 §:n 1 momentin 6 kohdan (1151/1995) määräyksistä. Tässä tilanteessa toimituksen ei voitu katsoa tapahtuvan A:n eduksi edellä kerrottujen ratkaisujen KKO 1985 II 88 ja 1992:47 edellyttämällä tavalla. Osituksen valmistelu A:n ja C:n välillä oli ollut perintökaaren 19 luvun 16 §:n mukainen toimi. Kun L:n määräys pesänselvittäjäksi ja -jakajaksi perustui perintökaaren määräykseen, ja ne toimet, joiden perusteella L nyt vaati palkkiotaan henkilökohtaisesti A:lta, olivat perintökaaressa tarkoitettuja toimia, myös L:n oikeus palkkioon määräytyi perintökaaren säännösten perusteella. Pesänselvittäjällä ja -jakajalla oli perintökaaren 19 luvun 20 §:n 1 momentin ja 23 luvun 4 §:n 4 momentin mukaan oikeus saada palkkionsa ja korvaus kuluistaan kuolinpesän varoista. Mikäli pesän varat eivät riittäneet, oli pesänselvittäjälle tuleva korvaus sen suoritettava, jonka hakemuksesta pesänselvittäjä oli määrätty. Kun pesänselvittäjällä ja -jakajalla oli oikeus saada palkkionsa pesän varoista ja kun ei ollut edes väitetty, että pesän varat eivät riittäneet L:n palkkioon, A ei ollut henkilökohtaisessa vastuussa L:n nyt vaatimasta palkkiosta. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Robert Liljenfeldt, Mikko Pentti ja Harri Kurkinen. Esittelijä Saara Lähdesmäki. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa L:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan L vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja hänen kanteensa hyväksytään. A vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut

1. B:n kuoltua 28.5.1997 ovat hänen kuolinpesänsä osakkaita olleet puoliso A ja tytär C. Lapuan käräjäoikeus on A:n hakemuksesta 12.3.1998 määrännyt asianajaja L:n pesänselvittäjänä selvittämään B:n kuolinpesän ja pesän tultua selvitetyksi pesänjakajana suorittamaan osituksen. L:n pesänjakajan määräys on sittemmin päättynyt käräjäoikeuden määrättyä 16.8.2000 uuden pesänjakajan kuolinpesään.
2. L on asiassa A:ta vastaan ajamassaan kanteessa vaatinut, että A velvoitetaan suorittamaan hänelle osituksen valmistelusta B:n kuoleman jälkeen eli A:n ja C:n välillä osuutenaan kokonaispalkkiosta 30 000 markasta 15 000 markkaa arvonlisäveroineen eli yhteensä 18 300 markkaa. Asiassa on ensiksi kysymys siitä, onko A velvollinen henkilökohtaisesti suorittamaan L:lle palkkiota osituksen valmistelusta.
3. Perintökaaren 23 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan, jos vainaja oli naimisissa, on ennen perinnönjakoa toimitettava omaisuuden ositus. Avioliittolain 98 §:n mukaan ositus on suoritettava siinä järjestyksessä kuin perinnönjaosta on säädetty. Laissa ei ole kuitenkaan säännöstä, jossa määriteltäisiin vastuu tällaisen toimituksen suorittajalle tulevasta palkkiosta. Tämä on todettu ratkaisuissa KKO 1985 II 88 ja 1992:47, joissa myös on päädytty siihen, että puolisot vastaavat pesänjakajan palkkiosta avioeron jälkeen suoritettavan osituksen tai omaisuuden erottelun osalta henkilökohtaisesti. Henkilökohtaista vastuuta on perusteltu sillä, että toimitus tällaisessa tapauksessa tapahtuu sen asianosaisten edun vuoksi.
4. Tässä tapauksessa on kysymys osituksesta eloonjääneen puolison ja vainajan perillisen välillä. Tilanne ei kuitenkaan eloonjääneen puolison palkkiovastuun kannalta eroa siitä, että ositus toimitettaisiin avioeron jälkeen, koska yhtäältä eloonjääneen puolison ja vainajan jälkeen jäävä omaisuus eivät muodosta sellaista perintökaaren 23 luvun 4 §:n 4 momentissa tarkoitettua pesää, jonka varoista pesänjakajalla olisi oikeus saada palkkionsa, ja toisaalta ositus tapahtuu myös eloonjääneen puolison eduksi. Tämän vuoksi eloonjääneen puolison vastuuta pesänjakajan palkkiosta on arvioitava samalla tavoin kuin avioeron jälkeenkin suoritettavassa osituksessa. Eloonjäänyt puoliso vastaa siten henkilökohtaisesti osituksen toimittamisesta aiheutuneista pesänjakajan palkkiosta ja kuluista.
5. Alemmat oikeudet eivät näin ollen olisi saaneet lausumillaan perusteilla hylätä L:n kannetta. Koska alemmat oikeudet ovat hylänneet kanteen sillä perusteella, ettei A ollut henkilökohtaisessa vastuussa L:n vaatiman palkkion maksamisesta, on tämän jälkeen asiassa ratkaistava se kysymys, voiko Korkein oikeus tutkia ja ratkaista asian suoraan vai onko asia palautettava käräjäoikeuteen.
6. Tämän johdosta Korkein oikeus toteaa, ettei käräjäoikeudessa ole esitetty suullista todistelua, vaan asia on ratkaistu asianosaisten suostumuksella oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 27 a §:n nojalla kirjallisessa menettelyssä. Asianosaisilla on siten ollut mahdollisuus esittää asiassa kaikki haluamansa kirjallinen todistelu, eikä asia todistelun kannalta muuttuisi palauttamisen johdosta. Korkein oikeus ottaa tämän vuoksi asian viivytyksen välttämiseksi välittömästi tutkittavakseen.
7. A on käräjäoikeudessa kiistänyt kanteen vetoamalla siihen, että L:n toimet kuolinpesässä olivat koskeneet pesänselvittäjän tehtäviä, joiden korvaamisesta A ei ollut vastuussa. Tämän kiistämisen perusteella asiassa on tullut riitaiseksi myös se, oliko L tehnyt sellaisia osituksen valmistelutoimia, joista hän olisi oikeutettu saamaan palkkion A:lta. L:n on näytettävä tämä toteen.
8. L on esittänyt todisteena 13.7.2001 päivätyn A:lle osoitetun laskun, josta ilmenee, että hän on velkonut A:lta kanteessa tarkoitettua rahamäärää ja ilmoittanut perusteeksi osituksen valmistelun 28.4.1998 - 7.7.
9. Muuta selvitystä L ei ole asiassa esittänyt. Hän ei ole edes eritellyt niitä toimia, joista hän on katsonut A:n olevan korvausvastuussa.
10. A on puolestaan esittänyt todisteena pesänjakajan 8.6.2001 allekirjoittaman ositus- ja perinnönjakokirjan, josta ilmenee muun muassa, että L oli esittänyt laskun pesänselvittäjän tehtävistään. Pesänjakaja on katsonut velotun määrän olevan kuolinpesän velkaa, jota ei voitu osaksikaan määrätä lesken maksettavaksi.
11. Korkein oikeus katsoo, ettei näissä olosuhteissa pelkkä maininta siitä, että kanteessa vaadittu määrä perustuu osituksen valmisteluun, riitä kanteen hyväksymisen perusteeksi. Edellä esitettyyn nähden L ei ole asiassa näyttänyt, että hän olisi tehnyt sellaisia ositukseen liittyviä toimia, joista hän olisi oikeutettu saamaan palkkion A:lta. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Gustaf Möller, Lauri Lehtimaja, Kari Kitunen ja Liisa Mansikkamäki. Esittelijä Kirsti Uusitalo.