KKO/2006/29

2006 false KKO:2006:29 Kuolinpesän ollessa pesänselvittäjän hallinnossa kuolinpesän osakkaalla ei ollut oikeutta ajaa kolmatta vastaan selvitykseen kuuluvaa velkomuskannetta, jota pesänselvittäjä oli kieltäytynyt ajamasta. (Ään.) PK 19 luku 13 § Pesänselvitys Vuonna 2001 kuolleen A:n kuolinpesän omaisuus oli luovutettu pesänselvittäjän hallintoon ja pesänselvittäjäksi oli määrätty asianajaja. Kuolinpesässä olivat osakkaina A:n lapset B, C ja D. Pesänselvityksessä D vaati, että pesänselvittäjä vahvistaa kuolinpesällä olevan saatavan B:n aviopuolisolta X:ltä ja perii saatavan pesään. D:n mukaan X oli nostanut A:n tililtä tämän elinaikana varoja kaikkiaan 361 508 markkaa. X:n tileiltä nostamat varat tuli katsoa pesän saatavaksi X:ltä siltä osin kuin tämä ei näyttänyt, että varoja oli käytetty A:n eduksi ja tämän määräämällä tavalla. Pesänselvittäjä oli 23.4.2003 antamassaan päätöksessä todennut, että hänen vaatimuksestaan X oli antanut selvityksen nostettujen varojen käytöstä. A oli asunut vuodesta 1996 alkaen pääasiassa miniänsä X:n perheessä. Pesänselvittäjä totesi asiassa olevan riidatonta, että X oli nostanut A:n pankkitileiltä A:n valtuuttamana varoja 361 508 markkaa eli keskimäärin 60 000 markkaa vuodessa. A:n korkeasta iästä oli johtunut lisääntyneitä sairaus- ja lääkekustannuksia. Pesänselvittäjä lausui, ettei pankkitileiltä nostettua määrää voitu varmuudella A:n oloihin nähden pitää liian suurena niin, että voitaisiin riittävällä varmuudella todeta pesällä olevan saatava X:ltä. Tällä perusteella pesänselvittäjä oli katsonut, ettei pesällä ollut enää saatavia; lisäksi hän ilmoitti, että perinnönjako voidaan toimittaa. Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Kanne Lahden käräjäoikeudessa A:n kuolinpesän puolesta X:ää vastaan nostamassaan kanteessa D on vaatinut, että X velvoitetaan suorittamaan kuolinpesälle 49364,50 euroa korkoineen. Käräjäoikeuden päätös 4.12.2003 Käräjäoikeus on todennut, että A:n kuolinpesä on luovutettu pesänselvittäjän hallintoon. Pesänselvittäjä on kieltäytynyt nostamasta kannetta X:ää vastaan eikä hänen ole näytetty antaneen D:lle valtuutusta kanteen nostamiseen. Nyt kysymyksessä olevassa asiassa ei ole kysymys kiireellisestä tilanteesta. Näin ollen D:llä pesän osakkaana, kun pesä on luovutettu pesänselvittäjän hallintoon, ei ole oikeutta nostaa kannetta pesän ulkopuolista tahoa vastaan, minkä vuoksi käräjäoikeus on jättänyt kanteen tutkimatta. Asian on ratkaissut käräjätuomari Helinä Rehn. Kouvolan hovioikeuden päätös 22.12.2004 D valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Seppo Ikävalko, Jukka Ketola ja Timo Palmgren. Esittelijä Jari Ollikainen. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa D:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan hän vaati, että asia palautetaan käräjäoikeuteen käsiteltäväksi. X vastasi valitukseen. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Kysymyksenasettelu

1. A:n kuolinpesän omaisuus on luovutettu pesänselvittäjän hallintoon. Pesänselvityksessä kuolinpesän osakas D on vaatinut, että pesänselvittäjä perii pesän saatavan velalliselta X:ltä, joka ei ole pesän osakas. Selvitettyään asiaa pesänselvittäjä on päätynyt siihen, ettei pesällä ole saatavaa X:ltä. Tämän takia selvittäjä on kieltäytynyt nostamasta vaadittua velkomuskannetta. Samalla kun pesänselvittäjä on todennut, ettei pesällä ole saatavia, hän on myös ilmoittanut, että perinnönjako voidaan toimittaa.
2. Tämän jälkeen pesän ollessa edelleen pesänselvittäjän hallinnossa D on kuolinpesän osakkaana pesän puolesta nostanut velkomuskanteen X:ää vastaan. Asiassa on kysymys siitä, onko kuolinpesän osakkaalla pesän ollessa pesänselvittäjän hallinnossa oikeus nostaa kuolinpesän puolesta tällainen selvitykseen kuuluva velkomuskanne kolmatta vastaan, kun pesänselvittäjä on kieltäytynyt kannetta nostamasta. Kanneoikeutta koskevat perintökaaren säännökset
3. Kuolinpesän ollessa pesänselvittäjän hallinnossa pesän edustamista ja puhevallan käyttöä koskee perintökaaren 19 luvun 13 §, jonka mukaan pesänselvittäjä edustaa kuolinpesää kolmatta henkilöä vastaan sekä kantaa ja vastaa pesää koskevissa asioissa. Pesän ollessa osakkaiden yhteishallinnossa perintökaaren 18 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan osakkaat yhdessä edustavat kuolinpesää kolmatta vastaan sekä kantavat ja vastaavat pesää koskevissa asioissa. Kuitenkin viimeksi mainitun pykälän 2 momentin mukaan yhdelläkin osakkaalla on oikeus ajaa kannetta pesän hyväksi. Osakkaan kanneoikeutta puoltavat näkökohdat
4. Perintökaaren 19 luvun 13 §:ssä pesänselvittäjän edustusvaltaa ei ole säädetty selvästi yksinomaiseksi siten, etteikö kannetta pesän hyväksi voisi ajaa joku muukin.
5. Osakkaan kanneoikeus varmistaa, että pesään voidaan saada kaikki siihen kuuluva omaisuus. Osaltaan tällainen voi edistää sitä, että selvityksessä päädytään oikeaan lopputulokseen ja että selvityksen jälkeen perinnönjaossa tulevat jaetuksi kaikki jäämistövarat.
6. Kun osakas ajaa kannetta omissa nimissään kuolinpesän hyväksi, kuolinpesällä ja muilla osakkailla ei ole asiassa vaaraa joutua korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut.
7. Sen jälkeen, kun pesänselvittäjän hallinto on päättynyt, osakas voi nostaa kanteen perintökaaren 18 luvun 2 §:n 2 momentin nojalla. Tällä oikeudella ei ole kuitenkaan enää merkitystä, jos esimerkiksi määräaika on kulunut umpeen. Jos pesänselvittäjä on väärin perustein kieltäytynyt ajamasta kannetta, osakas voi päästä oikeuksiinsa vain perintökaaren 19 luvun 19 §:n mukaisella selvittäjää vastaan nostettavalla vahingonkorvauskanteella. Tämä oikeusturvatie voi kuitenkin olla työläs. Näin ollen osakkaiden suora kanneoikeus on osakkaiden oikeusturvan kannalta tehokkaampi. Osakkaan kanneoikeutta vastaan puhuvat näkökohdat
8. Pesänselvitysjärjestelmän tarkoituksena on keskittää kuolinpesän hallintoa ja selvittämistä koskeva päätöksenteko pesänselvittäjälle. Päätöksenteon keskittäminen tehostaa ja jouduttaa pesän selvittämistä ja sitä seuraavaa perinnönjaon aloittamista. Käytännössä jo vanhastaan noudatettu joutuisuutta koskeva yleinen menettelyohje on nyttemmin otettu myös 1.11.2004 voimaan tulleeseen perintökaaren 19 luvun 12 §:n 1 momenttiin (783/2004), jonka mukaan pesänselvittäjän on hoidettava tehtävänsä joutuisasti. Jos osakas saisi pesänselvittäjän hallinnon kestäessä kanneoikeuden selvitykseen kuuluvassa asiassa, se olisi omiaan viivyttämään selvitystä. Koska oikeudenkäynnin lopputulos vaikuttaisi myös selvityksen lopputulokseen, selvittäjän olisi usein odotettava oikeudenkäynnin päättymistä. Hän ei kuitenkaan voisi vaikuttaa oikeudenkäynnin kestoon. Osakkaan kanneoikeus olisi pesänselvitysjärjestelmän tarkoituksen vastainen.
9. Osakkaan kanneoikeus voisi johtaa siihen, että pesänselvittäjät käyttäisivät kanneoikeuttaan yleisestikin vain sellaisissa jutuissa, jotka he arvioisivat pesän varmasti voittavan. Muut hiemankin epävarmemmat jutut he jättäisivät osakkaiden omalla oikeudenkäyntikuluriskillä ajettaviksi. Tämä voisi johtaa siihen, että yhä useammin pelkän kuluriskin takia selvityksessä ei päädyttäisi oikeaan lopputulokseen. Korkeimman oikeuden punninta ja johtopäätös
10. Kanneoikeuden puolesta puhuu ennen muuta osakkaan oikeusturva ja jossain määrin selvityksen oikeaan lopputulokseen pyrkiminen. Kanneoikeutta vastaan puhuvat pesänselvitysjärjestelmän päätavoitteet eli tehokkuus ja joutuisuus. Selvitystehtävän uskominen pesänselvittäjälle on järjestely, jolla tyypillisesti pyritään turvaamaan sitä, että selvityksen edellyttämistä toimista vastaa ja huolehtii keskitetysti tehtävään määrätty ulkopuolinen henkilö, jonka valinnassa yleensä annetaan merkitystä myös asianomaisen tiedollisille ja taidollisille valmiuksille. Korkein oikeus katsoo, että osakkaan kanneoikeutta vastaan puhuvat seikat painavat punninnassa enemmän, koska silloin selvitysjärjestelmän päätarkoitus voidaan saavuttaa eikä osakkaan kohtuullisia oikeusturvavaatimuksia kuitenkaan loukata. Osakkaalla on nimittäin pesänselvittäjähallinnon päätyttyä oikeus perintökaaren 18 luvun 2 §:n 2 momentin nojalla kanteen nostamiseen ja joka tapauksessa oikeus vaatia pesänselvittäjältä vahingonkorvausta kanteen nostamatta jättämisen perusteella, jos korvausvelvollisuuden edellytykset ovat käsillä.
11. Korkein oikeus katsoo, että arvioitaessa osakkaan kanneoikeutta ei ratkaisuperusteita voida johtaa perustuslain 21 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa turvatusta oikeudesta saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa. Tässä yhteydessä ei ole kysymys kuolinpesän osakkaana olevan henkilön oikeudesta saada oma asiansa käsiteltyä tuomioistuimessa, vaan kysymys on oikeudesta ajaa kuolinpesän selvitykseen kuuluvaa kannetta pesän hyväksi. Kysymys ei myöskään ole siitä, etteikö kuolinpesän hyväksi voisi kannetta nostaa, vaan siitä, kuka tällaiseen toimeen saa ryhtyä. Edellä mainittujen perus- ja ihmisoikeussäännösten ei voida perustellusti katsoa estävän sellaista puhevallan käyttämistä koskevaa järjestelyä, jonka mukaan oikeus kanteen nostamiseen pesän hyväksi kuuluu vain pesänselvittäjälle niin kauan kuin pesä on hänen hallinnossaan.
12. Koska tässä tapauksessa kuolinpesä on edelleen pesänselvittäjän hallinnossa, kuolinpesän osakkaalla D:llä ei ole oikeutta ajaa A:n kuolinpesän puolesta pesänselvitykseen kuuluvaa velkomuskannetta X:ää vastaan, vaikka pesänselvittäjä on kieltäytynyt kannetta ajamasta. Päätöslauselma Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lauri Lehtimaja (eri mieltä), Eeva Vuori, Pertti Välimäki, Pauliine Koskelo ja määräaikainen oikeusneuvos Dan Frände (eri mieltä). Esittelijä Marjatta Berg. Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Määräaikainen oikeusneuvos Frände: Lain sanamuodosta ei ilmene suoraa vastausta Korkeimman oikeuden päätöksen perustelujen kohdasta 2 ilmenevään oikeuskysymykseen, jonka osalta myös oikeustieteellisessä kirjallisuudessa asiasta on esitetty erilaisia käsityksiä. Siltä osin kuin kysymys on osakkaan itsenäistä kanneoikeutta puoltavista näkökohdista (kohdat 4 - 7) olen samaa mieltä kuin enemmistö. Muilta osin lausun seuraavan. Nyt kysymyksessä oleva, kuolinpesän osakkaan pesän hyväksi itsenäisesti ajama kanne poikkeaa pesänselvittäjän kuolinpesän puolesta ajamasta kanteesta siinä, että osakas ajaa kannetta pesän hyväksi omalla kustannuksellaan ja kuluriskillään, kun taas pesänselvittäjä edustaa pesää ja ajaa kannetta pesän kustannuksella ja kuluriskillä. Vaikka osakas ajaakin kannetta pesän hyväksi, hänen ei voida sanoa edustavan pesää pesänselvittäjän tavoin. Osakkaan vaatima kanneoikeus perustuu hänelle itselleen kuolinpesän osakkaana kuuluvaan, oikeudellisesti perusteltavissa olevaan intressiin. Käsillä olevassa epävarmassa tulkintatilanteessa voidaan tällöin ottaa huomioon, että perustuslain 21 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa turvataan jokaiselle oikeus tuomioistuinkäsittelyyn hänen oikeuksiaan koskevassa asiassa. Käsitykseni mukaan tämä näkökohta puoltaa osakkaan itsenäisen kanneoikeuden sallimista nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa. Osakkaalle myönnettävä itsenäinen kanneoikeus ei välttämättä merkitsisi sitä, että pesän selvittäminen ja perinnönjako viivästyisi. Jollei pesänselvittäjä ole itse katsonut kanteella olevan menestymisen mahdollisuuksia ja on sen vuoksi kieltäytynyt sitä ajamasta tai antamasta valtuutusta sen ajamiseen, hänellä tuskin on mitään aihetta jäädä odottamaan osakkaan itsensä vireille paneman oikeudenkäynnin lopputulosta. Pesänselvittäjähän on velvollinen hoitamaan tehtävänsä joutuisasti. Jos osakkaan pesän hyväksi ajama kanne kaikesta huolimatta menestyy, sillä voitetut lisävarat ovat perinnönjaon jälkeenkin erikseen jaettavissa. Osakkaan vireille paneman oikeudenkäynnin lopputuloksen odottamiseen saattaa kuitenkin olla aihetta siinä tapauksessa, että pesänselvittäjä on itsekin pitänyt pesän hyväksi ajetun kanteen menestymistä varteenotettavana mahdollisuutena mutta kuluriskin takia jättänyt kanteen silti nostamatta. En pidä pesänselvityksen mahdollista viivästymistä tässäkään tilanteessa erityisen painavana perusteena osakkaan itsenäistä kanneoikeutta vastaan, varsinkaan jos sen avulla voidaan odottaa päästävän lopullisessa perinnönjaossa oikeaan lopputulokseen. Osakkaalle myönnettävän itsenäisen kanneoikeuden on mainittu saattavan johtaa myös siihen, että pesänselvittäjä ajaisi kanteita pesän puolesta vain silloin, kun kanteen menestyminen olisi varmaa, mutta jättäisi epävarmemmat kanteet osakasten omalla kuluriskillä ajettaviksi. En näe tässäkään suurta ongelmaa. On ilmeistä, että oikeudenkäynteihin liittyvä kuluriski joka tapauksessa lisää vastuuntuntoisen pesänselvittäjän varovaisuutta kanteiden nostamisessa. Jos ilmenee, että yksittäinen osakas on halukas kantamaan kuluriskin pesänselvittäjän epävarmana pitämän kanteen osalta, on kaikkien osakkaiden edun mukaista, että kuluriskin ottavan osakkaan sallitaan ajaa omaa kannetta pesän hyväksi. Tämä säästää muiden osakkaiden kuluja sekä edistää myös mahdollisuuksia päästä lopullisessa perinnönjaossa oikeaan lopputulokseen. Edellä lausutuilla perusteilla päädyn katsomaan, että D:llä on oikeus ajaa A:n kuolinpesän hyväksi nyt kysymyksessä olevaa velkomuskannetta X:ää vastaan. Sen vuoksi kumoan käräjäoikeuden ja hovioikeuden päätökset ja palautan asian käräjäoikeuteen, jonka tulee ottaa se omasta aloitteestaan käsiteltäväkseen. Oikeusneuvos Lehtimaja : Olen samaa mieltä kuin määräaikainen oikeusneuvos Frände.