2006 false KKO:2006:30 Ulosottomies oli päätöksellään määrännyt ulosottolain 4 luvun 9 b §:n 1 momentin nojalla velallisen työpalkan rahamäärän. Velallisella oli oikeus valittaa päätöksestä. UL 10 luk

§:n 1 momentin mukaan valitusoikeus ulosottomiehen päätöksestä oli sillä, jonka oikeutta päätös koski. Ulosottolain 4 luvun 9 b §:ää koskevissa hallituksen esityksen (HE 106/1995 vp) perusteluissa oli todettu, että ulosottomiehen päätös velallisen kohtuullisen työpalkan rahamäärästä, josta ulosmittaus toimitetaan, oli välittömästi sivulliseen eli työnantajaan kohdistuva velvoite. Edelleen hallituksen esityksessä oli todettu, ettei velallisella pääsääntöisesti olisi oikeutta hakea muutosta ulosottomiehen päätökseen palkan rahamäärän vahvistamisesta. Käräjäoikeus totesi, että kyse oli työsopimuksesta, joka perusti kummallekin osapuolelle oikeuksia ja velvollisuuksia. Ulosottomiehen päätös lisäsi velallisen sopimuskumppanin työsopimukseen perustuvaa maksuvelvollisuutta. Siten päätös koski velallista ja tämän asemaa. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6.1 artiklassa ja perustuslain 21 §:ssä oli vahvistettu jokaisen oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva asia tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen tutkittavaksi. Vaikka ulosottomiehen päätös ei vaikuttanutkaan työnantajan velvollisuuteen maksaa velalliselle edelleen sopimuksen mukaista palkkaa, päätös kuitenkin koski sopimusta, jossa velallinen oli sopijapuolena. Siten valituskielto olisi ristiriidassa ihmisoikeussopimuksen ja perustuslain säännösten kanssa. Sen vuoksi käräjäoikeus katsoi, että A:lla oli oikeus hakea asiassa muutosta. Pääasian osalta käräjäoikeus lausumillaan perusteilla katsoi, että A, jonka bruttopalkka oli noin 1 060 euroa kuukaudessa, teki työtä ilmeisesti ulosmittausta välttääkseen selvästi pienempää korvausta vastaan kuin mitä paikkakunnalla yleisesti tällaisesta työstä maksettiin. Käräjäoikeus katsoi edelleen, että ulosottomiehen vahvistamaa palkan määrää oli pidettävä ulosottolain 4 luvun 9 b §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin kohtuullisena. Käräjäoikeus hylkäsi A:n valituksen. Asian on ratkaissut käräjätuomari Jussi Heiskanen. Helsingin hovioikeuden päätös 25.2.2005 A valitti hovioikeuteen ja vaati valituksensa hyväksymistä. Hovioikeus totesi,

§:n 1 momentin mukaan täytäntöönpanotoimeen tai ulosottomiehen päätökseen ulosottoasiassa sai hakea muutosta se, jonka oikeutta toimi tai päätös koski. Säännös koski myös ulosottovelallisen muutoksenhakuoikeutta. Jotta velallisen valitus voitiin tutkia, edellytyksenä oli, että valituksen kohteena oleva toimi tai päätös kysymyksessä olevassa yksittäistapauksessa vaikutti haitallisesti velallisen oikeuksiin. Ulosottolain muuttamisesta 22.3.1996 annetun lain esitöissä (HE 106/1995 vp s. 51 - 52) oli todettu, että ulosottomiehen päätös velallisen kohtuullisen työpalkan rahamäärästä, josta ulosmittaus toimitettiin, oli välittömästi sivulliseen eli työnantajaan kohdistuva velvoite. Päätös ei muuttanut velallisen ja työnantajan välistä sopimusta, vaan asetti työnantajalle sopimuksesta huolimatta tietyn maksuvelvollisuuden. Näin ollen näyttäisikin siltä, että velallisella ei olisi välitöntä itsenäistä muutoksenhakuintressiä. Vaikka asian ratkaiseminen oli tulkinnallista ja jossain poikkeustapauksessa velallisen muutoksenhakuintressi saattaisi olla todellinen, velallisella ei kuitenkaan pääsääntöisesti olisi oikeutta hakea muutosta ulosottomiehen päätökseen palkan rahamäärän vahvistamisesta. Velallisen valitusoikeutta koskevassa ennakkoratkaisussa KKO 2004:93 oli todettu,

§:n 1 momentin väljän sanamuodon tarkoituksena voitiin katsoa olevan sen, että näin sellaisella henkilöllä, jonka oikeuksiin ulosottoasiassa ennalta arvaamattomalla tavalla välittömästi puututtiin, oli mahdollista saada oikeussuojaa. Kynnystä ulosottovelallisenkaan valitusoikeudelle ei siten ollut syytä asettaa kovin korkealle. Kuitenkin velallisen olisi tullut voida saattaa todennäköiseksi, että ulosmittauksesta aiheutui hänelle itselleen sellaisia haitallisia seuraamuksia, joita hän ei muilla toimilla pystynyt torjumaan tai vähentämään. Hovioikeus totesi, että ulosottomiehen päätös kohtuullisen työpalkan rahamäärän vahvistamisesta kohdistui nyt välittömästi B Oy:öön. Yhtiö ei ollut valittanut ulosottomiehen päätöksestä. A ei ollut saattanut todennäköiseksi, että ulosottomiehen päätös olisi vaikuttanut haitallisesti hänen omiin oikeuksiinsa, eikä asiassa muutoinkaan ollut ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden johdosta ulosottomiehen päätöksen poikkeuksellisesti olisi voitu katsoa koskevan A:n oikeutta ulosottolain 10 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Sen vuoksi A:lla ei ollut oikeutta valittaa ulosottomiehen päätöksestä, eikä käräjäoikeuden olisi tullut tutkia A:n ulosottovalitusta. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja jätti A:n ulosottovalituksen tutkimatta. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pentti Korhonen, Esko Lähdevuori ja Riitta Rajala. Esittelijä Heli Sankari. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset sekä ulosottomiehen päätös kumotaan tai että asia palautetaan hovioikeuteen valituksen käsittelemiseksi. Velkoja vastasi valitukseen. B Oy ei käyttänyt tilaisuutta vastauksen antamiseen. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut

1. A on toiminut ensin toimitusjohtajana ja sittemmin työsuhteisena työntekijänä osakeyhtiössä, jonka osakkeet hänen puolisonsa omistaa. A:n palkan ulosmittauksella on velkojan saamiselle kertynyt noin 500 euroa kuukaudessa syyskuusta 2002 huhtikuuhun 2003 saakka. Tämän jälkeen, kuten ulosottomiehen 23.3.2004 tekemästä päätöksestä ilmenee, A:n palkka on ollut niin alhainen, ettei siitä ole kertynyt ulosmitattavaa.
2. Ulosottomies on päätöksellään määrännyt A:n ulosottolain 4 luvun 9 b §:ssä tarkoitetuksi kohtuulliseksi bruttopalkaksi noin 2 000 euroa kuukaudessa. Yhtiö on velvoitettu pidättämään ja tilittämään 1 500 euron nettopalkasta ulosottomiehelle yksi kolmasosa kuukausittain.
3. A on ulosottovalituksessaan vaatinut ulosottomiehen päätöksen kumoamista, koska sille ei hänen mukaansa ollut perusteita. Käräjäoikeuden hylättyä valituksen hovioikeus on katsonut, ettei A:lla ollut ollut oikeutta valittaa päätöksestä, kumonnut käräjäoikeuden päätöksen ja jättänyt valituksen tutkimatta. Hovioikeuden mukaan ulosottomiehen päätös ei koskenut A:n oikeutta ulosottolain 10 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.
4. Kysymys on siitä, onko A:lla velallisena oikeus valittaa ulosottomiehen päätöksestä sillä ulosottovalituksessa esittämällään perusteella, ettei asiassa ollut edellytyksiä määrätä hänen työpalkkansa rahamäärää ulosottolain 4 luvun 9 b §:n 1 momentin nojalla.
5. Ulosottolain 10 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan ulosottomiehen päätökseen ulosottoasiassa saa hakea muutosta se, jonka oikeutta päätös koskee. Jotta velallisen valitus voidaan tutkia, edellytetään siten, että valituksen kohteena oleva päätös vaikuttaa välittömästi haitallisesti velallisen omiin oikeuksiin.
6. Siitä, milloin ulosottomies saa päättää velallisen kohtuullisen työpalkan rahamäärästä ja antaa työnantajalle tämän perusteella määräytyvää ulosottopidätystä koskevan maksukiellon, säädetään ulosottolain 4 luvun 9 b §:n 1 momentissa. Ulosottomies voi näin tehdä, jos velallinen tekee työtä puolisonsa tai sukulaisensa omistamassa taikka muussa toiselle kuuluvassa yrityksessä ja ilmeisesti ulosmittausta välttääkseen työskentelee palkatta tai selvästi pienempää korvausta vastaan kuin mitä paikkakunnalla yleisesti sellaisesta työstä maksetaan, eikä saatavaa saada muuten häneltä täysimääräisenä perityksi. Ulosmittaus toimitetaan tästä määrästä noudattamalla, mitä ulosottolaissa säädetään palkan ulosmittauksesta.
7. Ulosottomiehen mainitun lainkohdan nojalla tekemä päätös ei sinänsä muuta velallisen ja työnantajan välistä sopimusta, kuten lain esitöissäkin todetaan (HE 106/1995 vp s. 51). Työnantajan kannalta päätös merkitsee velvollisuutta pidättää häntä sitovan määräyksen perusteella työntekijän palkasta tietynsuuruinen osa ja tilittää se ulosottomiehelle. Työntekijän kannalta maksukielto tällaisessa tapauksessa merkitsee puolestaan sitä, että hänelle maksettava nettopalkka vähenee, jos hänelle maksettu palkka on, kuten hän väittää, todellinen ja asianmukainen korvaus hänen tekemästään työstä. Päätös koskee näin ollen ulosottolain 10 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla velallisen oikeutta.
8. Hovioikeus ei olisi saanut lausumillaan perusteilla jättää A:n valitusta tutkimatta. Päätöslauselma Hovioikeuden päätös kumotaan. Asia palautetaan Helsingin hovioikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa se uudelleen käsiteltäväksi ja huomioon ottaen palauttamisen syy siinä laillisesti menetellä. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Gustaf Möller, Lauri Lehtimaja, Kari Kitunen ja Liisa Mansikkamäki. Esittelijä Timo Vuojolahti.