← Suomi

KKO/2006/31

2006 false KKO:2006:31 Oikeus siviilipalvelusrikosta koskevan rikosilmoituksen tekemiseen oli siviilipalvelusmiehen palveluspaikassa sillä, jolle siviilipalveluslain 19 §:n mukaan kuului siviilipalvelusmiehen valvonta ja kurinpito. Vrt. KKO:1996:58 SiviilipalvelusL 19 § SiviilipalvelusL 35 § 1 mom Vahvennettu jaosto Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Asian käsittely Espoon käräjäoikeudessa Virallinen syyttäjä vaati A:n tuomitsemista rangaistukseen siviilipalvelusrikoksesta, koska A, joka suoritti siviilipalvelusta Espoon kaupungin sosiaali- ja terveystoimen tukipalvelukeskuksessa, oli 1.4.2001 lopettanut siviilipalveluksen ja 14.5.2001 kirjallisesti ilmoittanut kieltäytyvänsä siviilipalveluksesta. Siviilipalvelusta jäi suorittamatta 280 vuorokautta. A väitti käräjäoikeudessa, että syytettä ei voitu ottaa tutkittavaksi, koska rikosilmoituksen tehnyt tukipalvelukeskuksen henkilöstöasiainhoitaja ei ollut sellaisessa asemassa, että hän olisi voinut siviilipalveluslain mukaan tehdä rikosilmoituksen. Laillisesti tehty rikosilmoitus oli välttämätön prosessinedellytys. Mikäli syyte tutkittaisiin, A kiisti mainitsemillaan perusteilla syytteen ja vaati sitä hylättäväksi. Käräjäoikeuden tuomio 3.9.2002 Siviilipalveluslain 35 §:n mukaan rikosilmoituksen siviilipalvelusrikoksesta tekee siviilipalveluskeskus tai palveluspaikka siviilipalvelusvelvollisen kotipaikan tai palveluspaikan sijaintipaikkakunnan poliisille. A oli ollut suorittamassa siviilipalvelusta Espoon kaupungin sosiaali- ja terveystoimen tukipalvelukeskuksessa. Työministeriön päätöksen mukaan Espoon kaupungin työyksiköt voivat toimia siviilipalveluslain 4 §:n 4 momentissa tarkoitettuina palveluspaikkoina. Yhdeksi palveluspaikkana toimivaksi työyksiköksi oli mainittu Espoon kaupungin sosiaali- ja terveystoimi. Käräjäoikeuden mukaan asiassa ei ollut käynyt ilmi sellaista, joka antaisi aiheen epäillä tukipalvelukeskuksen henkilöstöasiainhoitajan oikeutta rikosilmoituksen tekemiseen. Näin ollen käräjäoikeus tutki syytteen. Koska A oli kirjallisesti ilmoittanut kieltäytyvänsä siviilipalveluksen suorittamisesta, käräjäoikeus tuomitsi A:n siviilipalveluslain 26 §:n 1 ja 3 momentin nojalla siviilipalvelusrikoksesta 140 päiväksi vankeuteen. Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Tiina Veranen ja lautamiehet. Helsingin hovioikeuden tuomio 9.9.2004 A valitti hovioikeuteen, jossa hän vaati ensisijaisesti, että syyte jätetään tutkimatta, ja toissijaisesti, että hänet jätetään rangaistukseen tuomitsematta tai että hänet ainakin tuomitaan siviilipalveluslaissa säädettyä lievempään rangaistukseen. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perustelut tukipalvelukeskuksen henkilöstöasiainhoitajan oikeudesta tehdä rikosilmoitus asiassa. Pääasian osalta hovioikeus lausumillaan perusteilla jätti käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen pysyväksi. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Risto Uoti, Aino Virkkunen ja Tiina Vahtolammi. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati ensisijaisesti, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja poistetaan ja että hänet vapautetaan vankeusrangaistuksesta. A vaati toissijaisesti, että syyte hylätään tai että hänet jätetään rangaistukseen tuomitsematta tai että hänet ainakin tuomitaan siviilipalveluslaissa säädettyä lievempään rangaistukseen. Syyttäjä antoi pyydetyn vastauksen. Korkeimman oikeuden ratkaisu Rikosilmoitusta koskeva kysymys A:n palveluspaikka 1. Siviilipalveluslain 34 §:n mukaan syytettä siviilipalvelusrikoksesta ajaa virallinen syyttäjä. Lain 26 §:n 3 momentin mukaan virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä siviilipalvelusrikoksesta, ellei siitä ole tehty 35 §:n mukaisesti rikosilmoitusta. Mainitun 35 §:n mukaan rikosilmoituksen siviilipalvelusrikoksesta tekee siviilipalveluskeskus tai palveluspaikka. 2. Siviilipalveluslain 4 §:n 4 momentin mukaan palveluspaikkoina toimivat siviilipalveluskeskukset ja siviilipalveluslaitokset. Lain 15 §:ssä luetellaan palveluspaikat, joissa siviilipalvelus suoritetaan. Palveluspaikkana on mainittu muun muassa kunta. Lain 16 §:n 1 momentin mukaan siviilipalveluskeskus ja palveluspaikka sopivat kirjallisesti työministeriön kanssa siviilipalveluksen järjestämisestä. 3. Työministeriö on 16.9.1996 hyväksynyt Espoon kaupungin 28.8.1996 tekemän esityksen siitä, että kaupungin työyksiköt voivat toimia siviilipalveluslain 4 §:n 4 momentin tarkoittamina palveluspaikkoina. Esityksen hyväksymistä koskevassa kirjeessä mainitaan neljä eri toimialaa sekä niiden vastuuhenkilöt ja asiakasnumerot. Yksi toimialoista on sosiaali- ja terveystoimi (asiakasnumero 856). Tänne saadusta Lapinjärven koulutuskeskuksen toimittamasta selvityksestä ilmenee, että Lapinjärven koulutuskeskus on 14.2.2001 määrännyt A:n suorittamaan siviilipalvelukseen kuuluvan työpalvelun palveluspaikkanaan Espoon kaupunki

(856). Määräykseen liittyvässä palveluspaikan sitoumusta ja siviilipalvelusmiehen suostumusta koskevassa lomakkeessa A:n palveluspaikaksi on merkitty Espoon kaupunki / Sos- ja terv.toimi / Tukipalvelukeskus. Palveluspaikan sitoumuksen ottaa A suorittamaan palvelusta on esimiehenä allekirjoittanut S. A:lle osoitetusta määräyksestä on sen jakelutietojen mukaan toimitettu kappale osoitteella "Espoon kaupunki, sos- ja terv.toimi / Tukipalvelukeskus S".
  1. Esitetyn selvityksen perusteella Korkein oikeus katsoo, että tukipalvelukeskus on edellä mainitussa työministeriön kirjeessä siviilipalveluslain tarkoittamaksi palveluspaikaksi hyväksytty työyksikkö ja laissa tarkoitettu A:n palveluspaikka. Kuka voi tehdä rikosilmoituksen
  2. Siviilipalvelusasetuksen 33 §:n mukaan siviilipalveluskeskuksen ja palveluspaikan on tehtävä rikosilmoitus siviilipalvelusrikoksesta kirjallisesti. Ilmoituksessa on mainittava siviilipalvelusvelvollisen suorittama ja jäljellä oleva palvelusaika sekä asian tutkimiseen vaikuttavat seikat. Laissa tai asetuksessa ei ole säännöksiä siitä, kenen tehtäviin palveluspaikalla kuuluu rikosilmoituksen tekeminen. Siviilipalveluslain esitöiden mukaan (HE 149/1991 vp s. 17) rikosilmoituksen vaatiminen johtuu siitä, että siviilipalvelusviranomaisten harkintaan olisi jätettävä, milloin siviilipalveluksen suorittaminen ei onnistu.
  3. Siviilipalveluslaissa on säännös siitä, kenen toimivaltaan kuuluvat siviilipalveluslain mukaiset kurinpitotoimet. Lain 24 §:n 3 momentin mukaan kurinpitorangaistuksen siviilipalvelusmiehelle määrää 19 §:ssä tarkoitettu henkilö. Mainitun 19 §:n mukaan palvelustehtävien määrääminen ja työpalveluun liittyvän perehdyttämisen järjestäminen sekä siviilipalvelusmiehen valvonta ja kurinpito kuuluvat palveluspaikan päällikölle tai palveluspaikassa siviilipalvelusasioista vastaamaan määrätylle henkilölle.
  4. Korkeimman oikeuden ratkaisussa 1996:58 on katsottu, ettei yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitajan viransijaisella ollut toimivaltaa rikosilmoituksen tekemiseen, kun siviilipalvelusmies oli suorittanut siviilipalvelusta yliopiston kirjastossa, vaan että tämä toimivalta kuului yliopiston rehtorille. Sanotun ratkaisun perusteluissa lausuttiin, ettei siviilipalveluslain 19 §:stä saa suoranaista vastausta kysymykseen siitä, kenen tehtäviin palveluspaikalla kuuluu rikosilmoituksen tekemisestä päättäminen.
  5. Yhdenmukaisen käytännön ylläpitämiseksi rikosilmoituksia tehtäessä on tärkeää, että rikosilmoituksista päätetään palveluspaikalla keskitetysti (KKO 1996:58). Rikosilmoituksen tekeminen liittyy, niin kuin hallituksen esityksestäkin ilmenee, läheisesti siviilipalvelusvelvollisen valvontaan ja kurinpitoon. Valvonta- ja kurinpitotehtävien ja rikosilmoituksen tekemisen välinen yhteys on erityisen ilmeinen siviilipalveluslain 26 §:n 2 momentissa tarkoitetun siviilipalvelusrikoksen kohdalla. Tämän lainkohdan mukaan mainitusta rikoksesta tuomitaan siviilipalvelusmies, joka hänelle määrätystä kurinpitorangaistuksesta huolimatta edelleen olennaisesti laiminlyö palvelusvelvollisuutensa.
  6. Edellä mainituista syistä on perusteltua päätyä siihen, että lain 19 §:ssä tarkoitettu henkilö, jolle on palveluspaikassa keskitetty vastuu siviilipalvelusasioista ja jolle kuuluu siviilipalvelusmiehen valvonta, esimiehenä toimiminen ja kurinpito, voi päättää myös rikosilmoituksen tekemisestä siviilipalvelusrikoksesta. Tässä asiassa tehty rikosilmoitus
  7. Rikosilmoituksen on tehnyt tukipalvelukeskuksen henkilöstöasiainhoitaja T. Häntä ei ole mainittu vastuuhenkilönä kohdassa 3 mainitussa sopimuksessa. Tänne saadusta syyttäjän esittämästä selvityksestä ilmenee, että T on rikosilmoituksen tekemisajankohtana toiminut palveluspaikan yhdyshenkilönä suhteessa Lapinjärven koulutuskeskukseen. Hän on myös toiminut siviilipalvelusmiesten esimiehenä. Silloin, kun tukipalvelukeskus on sitoutunut ottamaan A:n palvelukseensa, T on ollut virkavapaana kyseisestä tehtävästä ja hänen tehtäviään oli hoitanut S.
  8. Tässä tapauksessa T on ollut se henkilö, joka on valvonut siviilipalveluksen asianmukaista suorittamista ja muutoinkin vastannut siviilipalvelusasioista, myös suhteessa Lapinjärven koulutuskeskukseen. Hän on siten ollut palveluspaikassa siviilipalveluslain 19 §:ssä tarkoitettu siviilipalvelusasioista vastaamaan määrätty henkilö, jolla siis on edellä kohdassa 9 todetuin tavoin ollut myös oikeus tehdä rikosilmoitus.
  9. Tätä arviointia ei muuta se, että 3 kohdassa mainitussa kaupungin ja työministeriön välisessä sopimuksessa on koko sosiaali- ja terveystoimen osalta mainittu lain 19 §:ssä tarkoitettuna henkilönä muu henkilö kuin T. Sopimus on tehty noin viisi vuotta ennen nyt kysymyksessä olevaa siviilipalvelusrikosta. Ajan kuluessa organisaatio, olosuhteet ja vastuuhenkilöt saattavat muuttua. Ratkaisevaa ei ole se, kuka on sopimuksessa mainittu, vaan se, kuka tosiasiassa on palveluspaikalla lain 19 §:ssä tarkoitetussa asemassa. Tässä tapauksessa tämä henkilö on rikosilmoituksen tekemisen aikaan ollut T. Rikosilmoitus asiassa on näin ollen tehty laillisessa järjestyksessä. Pääasiaratkaisu
  10. Hovioikeuden tuomiossa mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei valitus anna aihetta hovioikeuden ratkaisun muuttamiseen. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota ei muuteta. Asian ovat vahvennetulla jaostolla ratkaisseet presidentti Pauliine Koskelo sekä oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Gustaf Möller, Mikko Tulokas, Kati Hidén, Eeva Vuori, Mikael Krogerus, Gustav Bygglin, Liisa Mansikkamäki, Pasi Aarnio ja Juha Häyhä. Esittelijä Tarja Ryhänen-Dahlman.

🔗 Viralliseen lähteeseen

Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.