2006 false KKO:2006:40 Hovioikeudessa oli lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä ynnä muuta koskevassa asiassa kysymys rikoksen tunnusmerkistön täyttymisestä ja rangaistuksen määräämisestä. Kysymys seulonnan edellytyksien täyttymisestä. OK 26 luku 2 § 1 mom 2 kohta OK 26 luku 2 § 1 mom 3 kohta Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Jyväskylän käräjäoikeuden tuomio 16.6.2004 Käräjäoikeus katsoi syyttäjän syytteestä selvitetyksi, että vuonna 1981 syntynyt A oli syyllistynyt seuraaviin rikoksiin: 1) A oli 1.
- - 30.11.2003 ollut sähköpostin, puhelimen ja web-kameran välityksellä yhteydessä vuonna 1990 syntyneeseen Amerikan Yhdysvalloissa asuvaan tyttöön. A oli keskustellut tytön kanssa seksuaalisuuteen liittyvistä asioista ja kysellyt tämän fyysisestä kehittyneisyydestä. Lisäksi A oli esiintynyt tytölle ainakin kerran kameran välityksellä alasti masturboiden sekä saanut tytön ainakin kerran esiintymään itselleen alasti ja kerran esittelemään paljaita rintojaan. A oli tavoitellut teoilla seksuaalista kiihotusta ja ne olivat olleet seksuaalisesti olennaisia. Näin toimimalla A oli tehnyt asianomistajalle sellaisia seksuaalisia tekoja, jotka olivat olleet omiaan vahingoittamaan tämän kehitystä. 2) A oli 1.6.2003 - 20.2.2004 pitänyt oikeudettomasti hallussaan todellisuudenmukaisia kuva- ja videotallenteita, joissa esitetään lasta sukupuoliyhteydessä, siihen rinnastettavassa seksuaalisessa kanssakäymisessä ja muulla sukupuolisiveellisyyttä ilmeisen loukkaavalla tavalla. A:n hallussa oli ollut 10 500 kuvatiedostoa ja 138 videotiedostoa. Käräjäoikeuden syyksilukeminen perustui A:n syytteen mukaisten tapahtumien tunnustamiseen ja sitä tukevaan A:n esitutkinnassa antamaan kertomukseen sekä kirjallisiin todisteisiin ja katselmusesineisiin. Rangaistuksen mittaamisen osalta käräjäoikeus totesi ensiksi, että kohdassa 1 syyksi luetulla teolla oli säännösten rangaistusasteikot huomioon ottaen keskeisin merkitys. Toiseksi käräjäoikeus totesi, ettei sen tiedossa ollut vakiintunutta oikeuskäytäntöä, johon nojautumalla rangaistusseuraamusta olisi voitu perustella. Käräjäoikeus otti tämän jälkeen yhtäältä huomioon sen, ettei hyväksikäytössä ollut puututtu lapsen seksuaaliseen koskemattomuuteen ja toisaalta sen, että rikos oli tästä huolimatta vakava. Edelleen käräjäoikeus otti huomioon, että kohdassa 2 oli pidetty hallussa suuri määrä laitonta aineistoa. Näillä perusteilla käräjäoikeus tuomitsi A:n kohdassa 1 rikoslain 20 luvun 6 §:n 1 momentin nojalla lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja kohdassa 2 rikoslain 17 luvun 19 §:n (563/1998) nojalla sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidosta yhteiseen 1 vuoden 3 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Koska ehdollinen vankeusrangaistus oli yksin riittämätön seuraamus näin vakavista rikoksista, A tuomittiin lisäksi 50 päiväsakon suuruiseen oheissakkoon. Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Matti Kuuliala ja lautamiehet. Vaasan hovioikeuden päätös 16.9.2004 A valitti hovioikeuteen vaatien kohdan 1 osalta syytteen hylkäämistä ja kohdan 2 osalta rangaistuksen lieventämistä sakoksi. Toissijaisesti A vaati yhteisen rangaistuksen alentamista. Hovioikeus katsoi, ettei käräjäoikeuden ratkaisu tai siellä noudatettu menettely ollut virheellinen eikä muutakaan syytä valituksen käsittelyn jatkamiselle ollut. Sen vuoksi valitusta ei otettu enempään tutkintaan ja käräjäoikeuden ratkaisu jäi noudatettavaksi. Asian on ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Björn Hagman, Mikko Pentti ja Annette Laukkonen. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että syyte lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä kohdassa 1 hylätään ja että rangaistus sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidosta kohdassa 2 lievennetään sakoksi. Syyttäjä vastasi valitukseen. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut
- Asiassa on Korkeimmassa oikeudessa kysymys siitä, onko hovioikeus voinut seulontamenettelyssä jättää ottamatta A:n valituksen enempään tutkintaan.
- Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan hovioikeus voi seulontamenettelyssä päättää, että valituksen tutkimista ei jatketa, jos hovioikeus yksimielisesti toteaa olevan selvää, että: 1) asiassa ei ole 15 §:n nojalla toimitettava pääkäsittelyä; 2) käräjäoikeuden ratkaisu ja siellä noudatettu menettely ei ole virheellinen; eikä 3) asianosaisen oikeusturva asian laatu huomioon ottaen muustakaan syystä edellytä valituksen käsittelyn jatkamista.
- A on tuomittu käräjäoikeudessa lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä (syytekohta 1) ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidosta (syytekohta 2) 1 vuoden 3 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja ehdollisen rangaistuksen ohella 50 päiväsakkoon. Syytekohdan 1 mukaisessa teossa A:n syyksi on muun muassa luettu, että hän on ollut web-kamerayhteydessä 13-vuotiaan Amerikan Yhdysvalloissa asuvan asianomistajan kanssa ja silloin tehnyt tälle useilla kerroilla seksuaalisia tekoja muun muassa esiintymällä itse web-kameran välityksellä alasti masturboiden ja saamalla asianomistajan esiintymään alasti sekä esittelemään paljaita rintojaan.
- Valituksessaan hovioikeudelle A on vedonnut siihen, että lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön toteutuminen edellyttää kosketusta tai ainakin fyysistä läheisyyttä. Syyttäjä ei ollut myöskään näyttänyt, että teko olisi ollut omiaan vahingoittamaan asianomistajan kehitystä. Kyseessä oli ollut lisäksi huonolaatuinen web-kameran kuva. Tilannetta voitiin verrata siihen, että lapsi olisi vanhemmiltaan salaa katsellut seksuaalisesti värittynyttä ohjelmaa. Sen vuoksi A on vaatinut, että syyte kohdassa 1 tuli hylätä. Ainakaan tekoa ei voinut pitää vakavana, minkä vuoksi yhteistä rangaistusta tuli alentaa. A on vielä vaatinut, että häntä kuultaisiin hovioikeudessa todistelutarkoituksessa.
- A:n valituksen perusteella asiassa on kyse siten ensi sijassa siitä, onko hovioikeus voinut seuloa jutun lapsen seksuaalisen hyväksikäytön osalta oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 2 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohtien nojalla.
- Rikoslain 20 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan se, joka koskettelemalla tai muulla tavoin tekee kuuttatoista vuotta nuoremmalle lapselle seksuaalisen teon, joka on omiaan vahingoittamaan hänen kehitystään. Lainkohdan säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 6/1997 vp s. 181 - 182) todetaan, että useimmiten teko ilmenee lapsen kosketteluna, mutta toisaalta teon ei välttämättä tarvitse merkitä puuttumista toisen ruumiilliseen koskemattomuuteen. Tunnusmerkistön täyttymisen kannalta teko-olosuhteilla sekä osapuolten iällä ja heidän keskinäisellä suhteellaan on suuri merkitys.
- Syytteenalaisessa A:n teossa on ollut kyse epätavallisesta tekotavasta, jossa on käytetty hyväksi uutta tekniikkaa. A on ollut yhteydessä maantieteellisesti kaukana, toisella mantereella olleeseen asianomistajaan sähköpostilla, puhelimella ja web-kameran avulla. A ja asianomistaja eivät ole olleet fyysisesti läsnä samoissa tiloissa. Kysymys on siis ollut uudesta lainsoveltamistilanteesta, joka saattaa vastedes yleistyä. Laissa säädetyn rikostunnusmerkistön soveltuvuus syytteenalaiseen tekoon on ollut lain tulkinnan kannalta normaalia hankalampaa, koska teon poikkeuksellisuuden vuoksi kysymyksestä ei ole ollut oikeuskäytäntöä eikä ongelmaa ole suoraan käsitelty muissakaan tavallisissa oikeuslähteissä kuten lainvalmistelutöissä eikä myöskään oikeuskirjallisuudessa. Tähän nähden ei ole voinut olla oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla selvää, että käräjäoikeuden ratkaisu ei ole virheellinen.
- Koska kyse on ollut epätavallisesta ja uudesta tekomuodosta, myös rangaistuksen määrääminen on ollut tavanomaista hankalampaa. Myös käräjäoikeus on nimenomaisesti todennut, ettei sillä ollut tiedossaan vakiintunutta oikeuskäytäntöä, johon nojautumalla rangaistusseuraamusta voitaisiin perustella. Tähän nähden myös A:n oikeusturva on asian laatu huomioon ottaen edellyttänyt valituksen käsittelyn jatkamista hovioikeudessa.
- Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 2 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut edellytykset seulontamenettelyn käyttämiselle jäävät täyttymättä. Päätöslauselma Hovioikeuden tuomio kumotaan. A:n valituksen käsittelyn jatkamiseksi asia palautetaan hovioikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen ja huomioon ottaen palauttamisen syy siinä laillisesti menetellä. Oikeudenkäynnin julkisuus Oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain 9 §:n 2 momentin nojalla oikeudenkäyntiaineisto on sovellettuja lainkohtia, tuomiolauselmia ja asiasta laadittavaa selostetta lukuunottamatta pidettävä salassa 16.6.2044 saakka. Mainitun lain 2 §:n 2 momentin nojalla Korkein oikeus määrää edelleen, että myöskään asianomistajan nimeä ei saa mainita julkisessa oikeudenkäyntiaineistossa. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Eeva Vuori, Kari Kitunen ja Pertti Välimäki sekä määräaikainen oikeusneuvos Dan Frände. Esittelijä Mirja-Leena Nurmi.