2006 false KKO:2006:42 Työsuhdeoptioista saatu tulo otettiin Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin palkkana huomioon määrättäessä korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. (Ään.

§:n 1 momentin (595/1991) mukaan työnantaja, joka lain 37 §:n vastaisesti on päättänyt työntekijän toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen, on velvollinen maksamaan korvausta perusteettomasta työsopimuksen päättämisestä vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkan. Laissa ei ole tarkemmin määritelty, mitä palkalla tässä yhteydessä tarkoitetaan eikä kysymystä ole käsitelty myöskään lain esitöissä.

§:ää edeltäneen, sitä asiallisesti vastanneen työsopimuksen irtisanomisesta annetun lain (124/1984) 20 §:n esitöistä ilmeneekin, että palkan suuruuden vahvistaminen on tarkoitettu jättää tuomioistuimen tehtäväksi. Luonnollisena lähtökohtana kuukauden palkkaa arvioitaessa on tuossa yhteydessä todettu olevan työntekijän ennen työsuhteen päättymistä saaman palkan suuruus, ellei palkka joistakin poikkeuksellisista syistä tuolloin ole ollut normaalia palkkaa joko huomattavasti suurempi tai pienempi (HE 205/1983 vp s. 20). 10.

§:n mukaisen korvauksen pääasiallisena tarkoituksena on hyvittää työntekijälle irtisanomisesta johtunutta aineellista vahinkoa, esimerkiksi työttömyydestä aiheutunutta palkan menetystä. Tähän nähden on perusteltua pyrkiä kuukausipalkan arvioinnissa määrittämään sellainen palkka, jota työntekijä olisi todennäköisesti ansainnut, jos hänen työsuhteensa olisi jatkunut. Palkan määrään satunnaisesti tai poikkeuksellisesti vaikuttavia alentavia tai korottavia tekijöitä ei tällöin yleensä ole perusteltua ottaa huomioon.

1. A:n työsuhde on irtisanottu 22.11.2000, mutta tosiasiallisesti palkallinen työnteko on päättynyt 31.5.1999, jolloin hän on jäänyt virkavapaalle. Hänen kuukausipalkkansa luontoisetuineen on ollut tuolloin alempien oikeuksien toteamat 3 974,11 euroa. Samaan aikaan on ollut menossa A:n vuonna 1997 merkitsemän optiolainan osakkeiden merkitsemisaika. Hän on voinut tuolloin käyttää optiotodistuksiaan tuloa tuottavasti. Siltä osin kuin hän on näin menetellyt hänen palkkansa on osaltaan muodostunut optioista saadusta tulosta.
2. Mahdollisuus merkitä optiotodistuksia oli annettu vain tietylle osalle Nokian työntekijöitä. Asiassa esitetyistä asiakirjoista ilmenee, että vuoden 1997 optiolainajärjestely on ollut aikaisempia järjestelyjä laajempi niin että sen piirissä on ollut entistä suurempi osa Nokian avainhenkilöistä. Toisaalta järjestely on heidänkin osaltaan ollut vaihtoehtona muunlaiseen Nokian kannustusohjelmaan osallistumiselle.
3. A on ennen irtisanomistaan saanut merkitä optioita vain puheena olevassa vuonna 1997 toteutetussa lainajärjestelyssä. Nokian palkitsemis- ja kannustamisjärjestelmistä sekä A:n työtehtävistä ja asemasta esitetyn selvityksen valossa on kuitenkin perusteltua lähteä siitä, ettei kysymyksessä oleva etu osana hänen palkkaustaan ole ollut poikkeuksellinen tai satunnainen. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että A:n optioista saama tulo on sellaista palkkatuloa, joka on otettava huomioon irtisanomiskorvausta määrättäessä.
4. Harkittaessa sitä, minkä määräisinä optiotulot on otettava korvausta määrättäessä huomioon, Korkein oikeus toteaa, että optioista saatava tulo toteutuu vasta niitä käytettäessä joko rahaksi tai osakkeiksi muutettaessa. Tämän vuoksi tuloja voidaan arvioida vain toteutuneen tulon perusteella. Optio-ohjelmat ovat yleensä useita vuosia kestäviä, minkä vuoksi optioiden merkintäaika ja niiden käyttäminen ajoittuvat pitkälle ajalle. Optioiden käyttäminen riippuu lisäksi niiden saajan harkinnasta, mihin olennaisesti vaikuttaa kysymyksessä olevan osakkeen kurssi ja sen muutokset. Tästä johtuen optiotulojen määrässä voi vuosittain olla suuria vaihteluja. Näin ollen on perusteltua arvioida sanottuja tuloja pitemmän ajan keskimääräisen kertymän perusteella.
5. A on käyttänyt optioitaan niin, että hän on saanut niistä tuloa 3 kohdasta ilmi käyvin tavoin 567 949 markkaa vuonna 1999 ja 758 848 markkaa vuonna 2000 sekä 119 649 markkaa vuonna
6. Muulta osin A:n vaatimus perustuu optioiden laskennalliseen arvoon, johon edellä todetuista syistä optiotulojen määrän arviointia ei voida perustaa.
7. Vuonna 1999 A:n optiotulot ovat olleet noin 47 000 markkaa kuukaudessa ja vuonna 2000 noin 63 000 markkaa kuukaudessa. Vuoden 2001 tulot perustuvat vain vähäisen optiomäärän käyttämiseen. Korkein oikeus toteaa, että tuloja joudutaan tässä tapauksessa arvioimaan verrattain lyhyen ajanjakson perusteella. Korkein oikeus päätyy arvioimaan A:n optiotulojen keskimääräksi irtisanomiskorvausta määrättäessä noin 40 000 markkaa kuukaudessa. A:n irtisanomiskorvauksen perusteena käytettävä kuukausipalkka on siten 10 700 euroa. Irtisanomiskorvauksen suuruuteen vaikuttavista seikoista 17.

§:n 2 (595/1991) momentin mukaan korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan huomioon sitä lisäävänä ja vastaavasti sitä vähentävänä seikkana työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä sekä muut näihin verrattavat olosuhteet. A on katsonut, että asiassa ei ole yhtään korvausta alentavaa perustetta. Sen sijaan korvausta lisäävänä perusteena ovat irtisanomisen perusteettomuus, työnantajan menettely irtisanomista toimitettaessa, A:n työsuhteen pitkä kestoaika ja irtisanomisesta johtunut pitkä työttömyysaika ja ansionmenetys.

1. Alemmat oikeudet ovat katsoneet, että Nokialla on ollut erityisen painava syy irtisanoa A:n työsopimus. Irtisanomisen peruste on ilmennyt viimeksi syksyllä
2. Irtisanominen on toimitettu kuitenkin vasta 22.11.
3. Alemmat oikeudet ovat katsoneet, että korvauksen määrää alentaa se, että A on omalla menettelyllään antanut aiheen irtisanomiseen. Kyse on ollut luottamuspulasta, joka on syntynyt A:n ja hänen lähimpien esimiestensä välille A:n tehtävien hoitamistavasta. Lisäksi kyse on ollut siitä, että vaikka A ei olisi kieltäytynyt hänelle tarjotusta uudesta työstä, A ei olisi osoittanut kiinnostusta jatkaa Nokian palveluksessa.
4. Nokia on irtisanonut A:n työsuhteen sellaisilla perusteilla, jotka ovat viimeksi ilmenneet noin kaksi vuotta ennen irtisanomisen toimittamista. Irtisanominen on toimitettu siten selvästi työsopimuslain 37 §:n 3 momentissa tarkoitetun kohtuullisen ajan jälkeen. Korkein oikeus katsoo, ettei näissä olosuhteissa niitä perusteita, jotka on katsottu A:n viaksi korvausta alentavina seikkoina, voida niiden laatu huomioon ottaen pitää korvausta alentavina tekijöinä. Sen sijaan Nokian menettely sen irtisanoessa A:n kyseisillä perusteilla näin pitkän ajan kuluttua perusteiden ilmenemisestä vaikuttaa korvausta lisäävästi.
5. Korvausta korottavina seikkoina Korkein oikeus siten ottaa huomioon, että A:n työsuhde on jatkunut 14 vuotta ja että Nokian menettely työsuhdetta irtisanottaessa on ollut moitittavaa.
6. A ei ole esittänyt selvitystä, jonka perusteella voitaisiin katsoa, että irtisanomisen tapahtuessa 42-vuotiaan korkeasti koulutetun asiantuntijan noin kahden vuoden työtä vailla oleminen olisi johtunut Nokian menettelystä.
7. Harkitessaan kokonaisuudessaan korvauksen suuruuteen vaikuttavista seikoista asiassa esitettyä Korkein oikeus katsoo, että alempien oikeuksien määräämä 10 kuukauden palkkaa vastaava korvaus on riittävä. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta muutetaan. Nokia Oyj:n A:lle työsuhteen perusteettomasta päättämisestä maksettava korvaus korotetaan 107 000 euroksi, jolle määrälle on maksettava viivästyskorkoa työsuhteen päättymisestä 22.4.2001 lukien. Viivästyskoron korkokanta määräytyy 30.6.2002 saakka korkolain 4 §:n 3 momentin (997/1998) perusteella ja 1.7.2002 lukien korkolain 4 §:n 1 momentin perusteella. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Mikko Tulokas, Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki (eri mieltä) ja Pasi Aarnio. Esittelijä Sami Myöhänen (mietintö). Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto Oikeussihteeri Myöhänen: Mietintö oli Korkeimman oikeuden tuomion mukainen muutoin paitsi A:n työsuhdeoptioiden

§:ssä (595/1991) tarkoitettuna palkkana huomioon ottamisen osalta. Näiltä osin mietintö oli seuraava:

§:n mukaisen korvauksen keskeisenä tarkoituksena on korvata työntekijälle se todellinen vahinko, joka hänelle aiheutuu työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Tällaista vahinkoa on työttömyydestä jo aiheutunut ja jatkossakin aiheutuva taloudellinen vahinko, ennen muuta ansionmenetys. Korvausta määrättäessä otetaan huomioon myös työntekijälle mahdollisesti aiheutunut aineeton vahinko. Siltä osin kuin

§:n mukaisen korvauksen tarkoituksena on korvata työntekijälle aiheutuvaa todellista vahinkoa, työsuhdeoptioiden huomioon ottaminen palkan määrittelyssä edellyttäisi sitä, että työntekijä tekisi todennäköiseksi, että hänelle olisi jatkossakin myönnetty harkinnanvarainen työsuhdeoptioetu. Tätä ei ole nyt edes väitetty. Ottaen lisäksi huomioon Nokian A:ta kohtaan tuntema kasvava luottamuspula asian ratkaisemisen lähtökohdaksi ei voida ottaa sitä, että A olisi jatkossakin päässyt osalliseksi Nokian työsuhdeoptioeduista, joiden tarkoituksena on ollut sitouttaa avainhenkilöitä yhtiöön pitkäksi aikaa. Siltä osin kuin

§:n mukaisen korvauksen tarkoituksena on korvata työntekijälle aiheutuvaa aineetonta vahinkoa, tämä näkökohta otetaan huomioon korvauksen suuruutta määrättäessä

§:n 2 momentin mukaisesti. Näillä perusteilla A:n työsuhdeoptioita ei oteta huomioon

§:n 1 momentissa tarkoitettua palkkaa määriteltäessä. A on myös viitannut ansionmenetyksensä tueksi siihen, että mikäli hän ei olisi kuulunut Nokian vuoden 1997 työsuhdeoptiojärjestelmään, hän olisi voinut kuulua yhtiön bonusjärjestelmään, jossa palkkiot olisi maksettu vuosittain. Asia on tältä osin selvä. A:n puhtaasti työsuhdeoptiolaskelmiin pohjaavan kanteen perusteella ei kuitenkaan ole edellytyksiä arvioida sitä, missä määrin A:n palkka lisättynä mahdollisilla tulossidonnaisilla bonuksilla olisi ylittänyt Nokian myöntämän kuukausipalkan määrän. Näin ollen A:n kuukausipalkan määrä on 3 974,11 euroa ja hänelle 10 kuukauden palkan perusteella maksettava korvaus 39 741,10 euroa, mihin alemmatkin oikeusasteet ovat päätyneet. Oikeusneuvos Välimäki : Katson, toisin kuin enemmistö, että A:n työsuhdeoptioista saamaa tuloa ei tule ottaa huomioon korvauksen perusteena olevaa palkkaa määrättäessä. Hyväksyen enemmistön perusteluiden kohdat 1 - 10 lausun sen jälkeen seuraavan. Optioiden käyttäminen niiden pitkinä, noin vuodesta viiteen vuoteen kestävinä merkintäaikoina on riippunut A:n harkinnasta, johon on olennaisesti vaikuttanut Nokian osakkeen kurssi ja sen muutoksia koskeva A:n arviointi. Nokian osakkeen kurssin muutokset ovat puolestaan riippuneet pääosin sellaisista sekä yleistä taloutta että Nokian taloutta koskevista seikoista, joihin A ei ole voinut vaikuttaa. Optiotuloissa on siten olennaisesti kyse A:n harkinnasta riippuvista osakekauppakeinotteluun rinnastettavista tuloista. Voittojen määrä ja niiden saamisajankohta on saattanut riippua hetkellisistä seikoista eikä näin ollen ole perusteita katsoa niiden kertyneen joltakin määrätyltä ajanjaksolta ennen irtisanomista tai sen jälkeen. Mahdollisuus merkitä vuoden 1997 optiolainaan perustuvia optiotodistuksia on annettu vain määräosalle Nokian työntekijöitä. Ne on suunnattu 2 000 Nokian avainasemassa olevalle työntekijälle. Lainaehtojen mukaan optiomerkinnät eivät ole välittömästi sitoneet yhtiötä vaan merkinnät ovat edellyttäneet Nokian hyväksymistä. A ei ole näyttänyt, että hän olisi ollut oikeutettu merkitsemään Nokian myöhemmin antamia työsuhdeoptioita. Koska A:n työsuhdeoptioista saamissa tuloissa kyse on ollut siis sellaisesta Nokian myöntämästä harkinnanvaraisesta palkkaedusta, jonka perusteella saatava tulo on riippunut A:n harkinnassa olevista keinottelunluonteisista seikoista, niiden ei ole perusteltua katsoa kuuluvan siihen normaaliin palkkaan, jonka perusteella irtisanomiskorvaus määritetään. Näin ollen alempien oikeuksien ratkaisua kuukausipalkan määrästä ei ole perusteita muuttaa. Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena lausumaan korvauksen määrästä ilmoitan olevani samalla kannalla kuin enemmistö.