KKO/2006/67

2006 false KKO:2006:67 A oli ostanut C:ltä asunto-osakeyhtiön osakkeet, jotka oikeuttivat omakotikiinteistön hallintaan. C:n kotipaikan tuomioistuin oli toimivaltainen tutkimaan kanteen, jossa A vaati vahingonkorvausta tai hinnanalennusta rakennuksessa havaittujen virheiden perusteella. OK 10 luku 1 § 1 mom OK 10 luku 14 § OK 10 luku 19 § Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Kanne Forssan käräjäoikeudessa AA ja BA lausuivat CC:tä ja DC:tä vastaan nostamassaan kanteessa, että he olivat 14.9.2001 allekirjoitetulla kauppakirjalla ostaneet C:n puolisoilta Asunto-osakeyhtiö X nimisen yhtiön osakkeet 1-5 A ja 6-10 B. Kauppakirjan mukaan osakkeet 1-5 A oikeuttivat hallinnoimaan kokonaispinta-alaltaan 193,5 neliömetrin suuruista Vantaalla sijaitsevaa omakotitaloa. A:t vaativat kanteessaan CC:n ja DC:n velvoittamista suorittamaan heille ensisijaisesti vahingonkorvausta ja toissijaisesti hinnanalennusta kaupan kohteessa todettujen virheiden ja puutteiden perusteella. Käräjäoikeuden tuomio 22.4.2004 Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että rakennuksessa oli ollut virheitä muun muassa vesikatossa, aluskatteessa, ryömintätilan ilmastoinnissa, sokkelissa, sadevesiviemäröinnissä ja sähköasennuksissa. Käräjäoikeus velvoitti C:t suorittamaan A:ille vahingonkorvausta virheiden perusteella. Asian on ratkaissut käräjätuomari Timo Martikainen. Turun hovioikeuden päätös 7.9.2005 A:t ja C:t valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus totesi, että tuomioistuimen oli asian saavuttua sen käsiteltäväksi tutkittava, oliko se toimivaltainen ratkaisemaan asian. Tuomioistuimen alueellisesta toimivallasta eli siitä, mikä tuomioistuin kussakin asiassa on laillinen tuomioistuin, on säädetty oikeudenkäymiskaaren 10 luvussa. Sanotun luvun 14 ja 19 §:ien mukaan laillinen oikeuspaikka kiinteistöriidoissa on se tuomioistuin, jonka tuomiopiirissä kiinteistö sijaitsee. Luvun 11 §:n mukaan sanottu alueellista toimivaltaa koskeva säännös kiinteistöriidoissa on ehdoton. Tämä merkitsee sitä, että toisaalta tuollaisessa asiassa ei voida sopia, että asian käsittelisi jokin muu kuin kiinteistön sijaintipaikan tuomioistuin, ja toisaalta, että jos tuomioistuin toimivaltaa koskevassa tulkinnassa tulee siihen tulokseen, ettei sillä ole toimivaltaa, sen on viran puolesta jätettävä asia tutkimatta. Hovioikeus lausui asiassa olevan kysymys siitä, oliko oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 14 ja 19 §:ien säännöstä kiinteistöforumista tulkittava yksityisoikeudellisen kiinteistökäsitteen valossa. Hovioikeus totesi, että käsitteet "kiinteistö" tai "kiinteä omaisuus" eivät nimenomaisesti esiintyneet oikeudenkäymiskaaren kiinteistöriitoja käsittelevissä peruspykälissä eli 10 luvun 14 ja 19 §:issä. Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 14 §:n alaisuuteen kuuluivat kuitenkin esimerkiksi riidat, jotka koskivat rakennusten rappiota maalla olevalla maalla, ja 19 §:n alaisuuteen riidat, jotka koskivat kaupungissa olevaa taloa. Oikeuskirjallisuudessa esitettyyn viitaten hovioikeus lausui, että yksityisoikeudellisella käsitteistöllä ei ollut ratkaisevaa merkitystä kiinteistöforumsäännön sisällölle. Asia oli selvitettävä etenemällä oikeudenkäymiskaaren 10 luvun omista lähtökohdista, sen säännöksistä ja niiden ratiosta. Tähän nähden olennaista ei ollut niinkään objektin käsite vaan se, millä tavoin eli millaisin kannevaatimuksin riita-asia koski tai sivusi jotakin aluekohtaisesti paikallistettavan liitynnän omaavaa oikeutta. Tämä perustui siihen näkökantaan, että näyttö tällaisissa riidoissa oli saatavissa parhaiten kysymyksessä olevan kiinteistön sijaintipaikkakunnalla. Näillä perusteilla hovioikeus päätyi siihen, että A:ien C:n puolisoita vastaan nostamaa kannetta siinä esitetyt vaatimukset ja näyttö huomioon ottaen olisi ollut ajettava siinä oikeudessa, jonka tuomiopiirissä kysymyksessä oleva omakotitalo sijaitsi. Forssan käräjäoikeus ei siten ollut ollut alueellisesti toimivaltainen tuomioistuin käsittelemään kannetta. Se, että kaupan kohteena olivat olleet edellä mainitut osakkeet sekä rakennetun huoneiston X että rakentamattoman huoneiston Y osalta, ei antanut aihetta arvioida asiaa toisin. Tämän vuoksi hovioikeus kumosi ja poisti Forssan käräjäoikeuden tuomion ja siirsi asian käsiteltäväksi Vantaan käräjäoikeuteen. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Riitta Jousi, Lauri Vihervaara ja Salla-Maaret Keränen. Esittelijä Taina Martti. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa A:ille ja C:ille myönnettiin valituslupa. Valituksissaan he vaativat hovioikeuden päätöksen kumoamista ja asian palauttamista hovioikeuden käsiteltäväksi. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut

1. CC ja DC ovat 14.9.2001 myyneet AA:lle ja BA:lle kanteessa tarkoitetut asunto-osakkeet. A:t ovat C:n puolisoiden kotipaikan tuomioistuimessa nostamassaan kanteessa vaatineet näiden velvoittamista suorittamaan heille vahingonkorvausta tai hinnanalennusta kaupan kohteen virheiden ja puutteiden johdosta. Forssan käräjäoikeus on osittain hyväksynyt kanteen.
2. Hovioikeus, johon asianosaiset ovat puolin ja toisin valittaneet, on katsonut, että kaupan kohteena oli tosiasiassa ollut Vantaalla sijaitseva omakotikiinteistö ja että käräjäoikeus oli toimittanut asiaa käsitellessään katselmuksen. Asiassa oli kysymys siitä, oliko oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 14 §:n ja 19 §:n säännöstä kiinteistöforumista tulkittava yksityisoikeudellisen kiinteistökäsitteen valossa. Hovioikeuden mukaan kanne olisi esitetyt vaatimukset ja näyttö huomioon ottaen tullut ajaa siinä oikeudessa, jonka tuomiopiirissä omakotitalo sijaitsee. Se seikka, että kaupan kohteena olivat olleet osakkeet, ei antanut aihetta arvioida asiaa toisin. Hovioikeus on sen vuoksi siirtänyt asian Vantaan käräjäoikeuteen käsiteltäväksi.
3. Kysymys on siitä, onko Forssan käräjäoikeus vastaajien kotipaikan tuomioistuimena ollut toimivaltainen tutkimaan kanteen vai onko kanne tullut ajaa kiinteistöasiain oikeuspaikassa.
4. Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 1 §:ssä säädetään, että kun joku velasta tai muusta henkilöä koskevasta riita-asiasta aikoo tehdä kanteen toista vastaan, haastettakoon hänet siihen oikeuteen, jonka piirissä haastettavan koti on. Jos maalla olevista maista ja tiluksista riidellään, olkoonpa omistusoikeudesta, hallinnasta ja nautinnasta, rakennusten rappiosta, maan huonosta hoidosta, verosta, rajoista tai luvattomasta viljelemisestä, niin se kaikki on saman luvun 14 §:n mukaan tuomittava siinä oikeudessa, jonka piirissä maa on. Kaupungissa olevasta huoneesta, talonasemasta ja talosta taas, kuten luvun 19 §:ssä säädetään, tuomitkoon sen kaupungin oikeus, jossa ne ovat.
5. Ensiksi mainitussa säännöksessä on kysymys vastaajan yleisestä oikeuspaikasta ja jälkimmäisissä erityisestä kiinteistöriitojen oikeuspaikasta. Jälkimmäiset säännökset ovat voimassa vuoden 1734 lain mukaisessa alkuperäisessä asussaan ja niitä voidaan pitää vanhentuneina, epätäydellisinä ja tulkinnanvaraisina. Koska kiinteistöriitojen oikeuspaikkasäännös on kuitenkin ehdoton, ei asianosaisilla ole valtaa sopia asiaa käsiteltäväksi muussa tuomioistuimessa, ja tuomioistuimen tulee sanotuissa riidoissa viran puolesta tarkastaa, että sillä on toimivalta. Pakottavien toimivaltasäännösten tulkinnan tulee olla yhdenmukaista ja ennaltaarvattavaa. Siten tulkintaa ei voida perustaa sellaisiin käytännöllisiin näkökohtiin, joiden merkitys vaihtelee tapauksesta toiseen, kuten näytön esittämisen yksinkertaistamiseen tai asianosaisten tarkoituksenmukaisina pitämiin menettelytapoihin.
6. Nyt käsiteltävänä oleva kanne perustuu väitteeseen, ettei kaupan kohde ole vastannut sovittua. Kysymys on myyjän velvoitteista, jotka perustuvat asunto-osakeyhtiön osakkeiden kauppaa koskevaan sopimukseen. Korkein oikeus on useissa ennakkopäätöksissään, viimeksi ratkaisussa 1989:148 katsonut, että nyt kysymyksessä olevan kaltaiset sopimukseen perustuvat riita-asiat kuuluvat käsiteltäviksi vastaajan yleisessä oikeuspaikassa. Nyt esillä olevassa tapauksessa ei ole tuotu esille sellaisia uusia erityisiä näkökohtia, joiden vuoksi vakiintuneesta tulkintasäännöstä olisi poikettava. Se, että myydyt osakkeet oikeuttavat kiinteistöllä sijaitsevan omakotitalon hallintaan, ei merkitse sellaista liityntää maa-alueeseen tai rakennukseen, että kanne olisi tullut ajaa kiinteistöasiain oikeuspaikassa.
7. Forssan käräjäoikeus on siten vastaajien yleisenä oikeuspaikkana ollut oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla toimivaltainen käsittelemään asian. Päätöslauselma Hovioikeuden päätös kumotaan. Asia palautetaan hovioikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Kati Hidén, Eeva Vuori, Liisa Mansikkamäki ja Timo Esko. Esittelijä Marja Kekäläinen.