2006 false KKO:2006:90 Osakeyhtiön hallitus oli antanut pantin yhtiön osakkeet pääosin omistaneen osuuskunnan veloista. Osuuskunnan huonon taloudellisen tilanteen vuoksi jo panttia annettaessa oli oll

§:n (248/1981) 1 momentin mukaan rahalainan antaminen yhtiön osakkeenomistajalle on sallittu vain viimeksi kuluneelta tilikaudelta vahvistetun taseen osoittaman vapaan oman pääoman määrän rajoissa ja edellyttäen, että velalliselta saadaan hyväksyttävä vakuus. Pykälän 5 momentin mukaan sama koskee vastaavasti vakuuden antamista osakkeenomistajan velasta. Pykälän 2 momentista taas ilmenee, että rahalainan tai vakuuden antaminen on kuitenkin mainittujen rajoitusten estämättä sallittu, milloin velallinen on osakeyhtiö, joka kuuluu samaan konserniin kuin lainan tai vakuuden antava yhtiö.

1. Pankki on vedonnut siihen, että kanteessa tarkoitettu Renlundin omaisuuden panttaaminen Ekan veloista oli tapahtunut silloisen osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n säännösten mukaan sallitusti. Pankki on katsonut, että vaikka Eka ei ollut osakeyhtiö vaan osuuskunta, sanotun pykälän 2 momentin konsernisuhteita koskevaa poikkeusta tulisi vastaavasti soveltaa tässä tapauksessa.
2. Mainitut nimenomaiset rajoitukset yhtiön varojen käyttämiselle osakkeenomistajan rahoittamiseksi koskevat lainan tai vakuuden antamista riippumatta siitä, minkälainen on kyseisen osakkeenomistajan taloudellinen tila oikeustoimen ajankohtana. Nuo säännökset eivät toisaalta merkitse sitä, että yhtiön varojen käyttämiselle osakkeenomistajan hyväksi lainan tai vakuuden muodossa ei olisi mitään muita laista johtuvia rajoituksia. Kuten 12 luvun 7 §:n esitöissä (HE 11/1981 vp s. 5) todetaan, säännöksellä ei puututa siihen, milloin lainaa yhtiön taloudellinen tila huomioon ottaen ei voida antaa, milloin vakuutta on luottoriskien vähentämiseksi vaadittava tai onko tarpeellista vakuuksia myönnettäessä vaatia vastavakuutta. Siinäkään tapauksessa, että pankin esittämin tavoin katsottaisiin konsernin sisäistä rahoitusta koskevan poikkeussäännöksen olevan sovellettavissa myös nyt käsillä olevaan tilanteeseen, jossa velallisena ei ole pantin antaneen yhtiön kanssa samaan konserniin kuuluva osakeyhtiö, vaan pantinantajayhtiön pääomistajana oleva osuuskunta, ei tästä vielä sinänsä seuraisi, että panttaus on muista seikoista riippumatta ollut lain sallima.
3. Toisaalta edellä mainittujen, panttauksen ajankohtana voimassa

§:n säännösten rikkomisesta ei sinänsä välttämättä seuraa, että yhtiön antama vakuus, kuten takaussitoumus tai velkojalle perustettu panttioikeus, olisi velvoiteoikeudellisesti tai esineoikeudellisesti pätemätön taikka tehoton pelkästään sillä perusteella, että pantin antanut yhtiö on toiminut vastoin tuossa lainkohdassa säädettyä kieltoa tai rajoitusta (HE 11/1981 vp s. 5). Esimerkiksi Ruotsin oikeuskäytännössä on katsottu, että nyt kysymyksessä olevan kiellon vastaiseen oikeustoimeen ei kuitenkaan voi yhtiötä vastaan vedota ainakaan sellainen henkilö, joka yhtiössä määräävän aseman perusteella on myötävaikuttanut kiellon rikkomiseen omaksi hyväkseen (NJA 1992 s. 717). Panttauksen ajankohtana vallinneiden olosuhteiden merkityksestä 18. Kuten edellä on todettu, panttauksen ajankohtana voimassa

§:n säännökset yhtiön lähipiirin rahoittamista koskevista rajoituksista eivät ole ainoat huomioon otettavat oikeusohjeet arvioitaessa yhtiön oikeutta pantata omaisuuttaan osakkeenomistajansa velasta. Yhtiön antaessa pantin muusta kuin omasta velastaan tällainen toimi merkitsee normaalisti riskin ottamista velallisen tulevasta kyvystä vastata velasta. Silloin kun velallisen taloudellinen asema on heikko jo panttauksen tapahtuessa, tämä vaikuttaa myös toimen tosiasialliseen luonteeseen ja oikeudelliseen arviointiin, jos omaisuuden menettäminen vieraan velan katteeksi on todennäköistä jo toimen ajankohtana.

1. Osakeyhtiön tarkoituksena on, jollei yhtiöjärjestyksessä ole määrätty toisin, voiton tuottaminen osakkeenomistajille. Yhtiön varojen käyttö johonkin tarkoitukseen edellyttää yleensä, että yhtiö saa jossakin muodossa vastikkeen omille suorituksilleen. Yhtiön taloudelliseen asemaan nähden merkittävät vastikkeettomat suoritukset yhtiön varoista eivät yleensä ole sopusoinnussa yhtiön tarkoituksen kanssa, jollei voida olettaa niiden tuottavan yhtiölle sellaista epäsuoraa hyötyä, joka tekisi suoritukset yhtiön liiketoiminnallisten etujen kannalta perustelluiksi. Asiassa sovellettavan osakeyhtiölain 12 luvun 6 §:ssä (734/1978) säädetään lisäksi nimenomaisesti, että yhtiön varojen lahjoittaminen on sallittua vain yleishyödylliseen tai siihen rinnastettavaan tarkoitukseen ja silloinkin ainoastaan, jos lahjoituksen määrää käyttötarkoitukseen sekä yhtiön tilaan ja muihin olosuhteisiin katsoen voidaan pitää kohtuullisena. Tällöinkin päätösvalta kuuluu yhtiökokoukselle. Hallituksella on oikeus käyttää yhtiön varoja sanottuun tarkoitukseen vain, jos kyse on yhtiön tilaan nähden vähäisistä määristä.
2. Kuten asiassa sovellettavan osakeyhtiölain (734/1978) 12 luvun 1 §:stä ilmenee, muiden kuin mainitun luvun 2 §:n mukaan määräytyvien jakokelpoisten varojen siirtäminen yhtiöltä osakkeenomistajille on kielletty. Varojenjakoa koskevien säännösten päätarkoituksena on turvata yhtiön osakepääoman ja muun sidotun pääoman pysyvyyttä yhtiön velkojien suojaamiseksi. Kuten ratkaisussa KKO 2003:33 on todettu, sitä, minkälaisia toimia voidaan pitää varojen jakamisena, on arvioitava pitäen silmällä säännösten tuota tarkoitusta. Näin ollen laissa tarkoitettuna varojen jakamisena ei ole perusteltua pitää pelkästään toimia, joilla - muuten kuin liiketoiminnallisin perustein - luovutetaan yhtiön omaisuutta sellaisin tavoin tai ehdoin, jotka välittömästi vähentävät yhtiön varallisuutta. Varojenjakoa koskevien rajoitusten alaisiksi tulee lukea myös sellaiset toimet, joilla yhtiöstä siirtyy varallisuutta osakkeenomistajan hyväksi niin, että se epäsuorasti merkitsee yhtiön varallisuusaseman heikkenemistä sidotun pääoman suojaa loukkaavalla tavalla.
3. Myös sivullisen kanssa tehdyn oikeustoimen, kuten vieraasta velasta annetun pantin osalta on kiinnitettävä huomio toimen tosiasialliseen luonteeseen tekoajankohdan olosuhteissa, kun arvioidaan, onko kysymyksessä sellainen vastikkeeton yhtiön varojen käyttö, jota osakeyhtiölaki ei yhtiölle salli. Kohdassa 19 todetuin tavoin laki kieltää yhtiön varojen vastikkeettoman siirtämisen muille kuin osakkeenomistajille, jollei siihen ole yhtiön liiketoiminnasta johtuvaa taloudellista perustetta tai kysymys ole erikseen sallitusta lahjoituksesta yleishyödylliseen tarkoitukseen.
4. Edellä lausutun perusteella toimi, joka siihen ryhdyttäessä vallitsevissa olosuhteissa merkitsee yhtiön varojen käyttämistä osakkeenomistajan velkojen kattamiseen, voi olla kiellettyä varojen jakamista. Lain sallimana ei myöskään voida pitää yhtiön omaisuuden panttaamista osakkeenomistajan velasta tilanteessa, jossa velallisen taloudellinen asema huomioon ottaen on varsin todennäköistä, että pantattava omaisuus menetetään velallisen panttivelkojan hyväksi velan tullessa maksettavaksi asetetun vakuuden arvosta. Tällainen toimi merkitsee, että osakkeenomistajan velkoja saa saatavalleen suorituksen yhtiön varoista, sekä samalla sitä, että velallisena olevan osakkeenomistajan saama luotto tulee katetuksi yhtiön varoin. Ekan taloudellinen asema arvioinnin kannalta merkityksellisenä ajankohtana
5. Konkurssipesä on katsonut Ekan olleen maksukyvytön Renlundin hallituksen hyväksyessä panttauksen. Pankki puolestaan on kiistänyt Ekan olleen maksukyvytön ja on joka tapauksessa katsonut, että Ekan taloudellista asemaa on arvioitava sen ajankohdan mukaan, jolloin prokuristit suorittivat panttauksen.
6. Edellä todetuin tavoin prokuristien suorittama panttaus on ollut pätemätön. Siinäkään tapauksessa, että tuon pätemättömyyden voitaisiin katsoa korjautuneen Renlundin hallituksen hyväksymisen perusteella, panttaus ei yhtiön velkojiin nähden ole voinut tulla sitovaksi hallituksen hyväksymistä aikaisemmasta ajankohdasta lukien. Näin ollen panttauksen pätevyyttä arvioitaessa Ekan ja Renlundin taloudellista tilaa on tarkasteltava sen ajankohdan perusteella, jolloin hallitus hyväksyi panttauksen.
7. Asiassa esitetyistä tilinpäätöstiedoista voidaan todeta, että Ekan liikevaihto on vuonna 1991 ollut 5 205 miljoonaa markkaa ja vuonna 1992 5 203 miljoonaa markkaa. Sen käyttökate on vuonna 1991 ollut 103 miljoonaa markkaa negatiivinen ja vuonna 1992 21 miljoonaa markkaa negatiivinen. Liiketoiminnan tulos ennen rahoituseriä on ollut negatiivinen vuonna 1991 210 miljoonaa markkaa ja vuonna 1992 116 miljoonaa markkaa. Tappio rahoituserien jälkeen on ollut vuonna 1991 467 miljoonaa markkaa ja 1992 342 miljoonaa markkaa. Rahoituskulut ovat vuonna 1992 olleet 226 miljoonaa markkaa ja rahoitusalijäämä 307 miljoonaa markkaa. Ekan vapaa oma pääoma on ollut vuoden 1992 päättyessä 970 miljoonaa markkaa ja vieras pääoma 5124 miljoonaa markkaa. Ekan huono taloudellinen tila on todettu myös eri pankkien edustajien syksyllä 1992 toimineessa työryhmässä, jonka 21.10.1992 päivätyn muistion mukaan työryhmä katsoi, ettei Ekalla ollut jatkuvia toimintaedellytyksiä tuolloisella rakenteellaan. Riippumatta siitä, myytäisiinkö tytäryhtiöitä tai osuuskunnan itse harjoittamaa liiketoimintaa, rahoittajilta edellytettiin uhrauksia joko korkotukina tai saataviensa pääomaa alentamalla. Muistiossa todetaan, että Ekan taloudellinen tilanne ja tulevaisuudennäkymät olivat sellaiset, että lisärahoituksen antaminen muodosti äärimmäisen suuren riskin.
8. Konkurssipesä on Korkeimmassa oikeudessa vedonnut lisäksi siihen, että hovioikeuden viittaamassa sen 31.5.2002 lainvoimaisesti ratkaisemassa niin sanotussa poolipanttiasiassa oli katsottu, että Eka oli ollut syksyllä 1992 maksukyvytön. Tuomiota ei ole Korkeimmassa oikeudessa esitetty. Pankki on kiistänyt tuomion merkityksen asiassa. Näin ollen sitä, mitä mainitussa tuomiossa on todettu, ei sinänsä voida ottaa asiaa ratkaistaessa huomioon. Renlundin asema panttauksen yhteydessä
9. Epäselväksi on jäänyt, onko Eka ylipäänsä antanut panttauksesta vastavakuutta. Näyttöä sellaisesta vastavakuudesta, jolla Renlundin asemaa olisi turvattu asian arviointiin vaikuttavalla tavalla, ei ole.
10. Renlundin taloudellisen aseman osalta tilinpäätöstiedoista ilmenee, että yhtiön liikevaihto vuonna 1991 on ollut noin 962 miljoonaa markkaa ja vuonna 1992 noin 748 miljoonaa markkaa. Käyttökate on ollut negatiivinen vuonna 1991 noin 10 miljoonaa markkaa ja vuonna 1992 noin 32 miljoonaa markkaa. Liiketoiminnan tulos ennen rahoituseriä on ollut negatiivinen vuonna 1991 noin 17 miljoonaa markkaa ja vuonna 1992 noin 39 miljoonaa markkaa sekä tappio rahoituserien jälkeen vuonna 1991 noin 40 miljoonaa markkaa ja vuonna 1992 noin 69 miljoonaa markkaa. Rahoituskulut ovat vuonna 1992 olleet noin 30 miljoonaa markkaa ja rahoitusalijäämä noin 64 miljoonaa markkaa. Vieras pääoma on ollut noin 303 miljoonaa markkaa. Renlundin vapaa oma pääoma on ollut vuonna 1992 negatiivinen noin 15 miljoonaa markkaa.
11. Renlundin taloudellinen asema panttauksen ajankohtana on siten ollut varsin heikko. Emoyhteisö, jonka veloista yhtiön omaisuutta on pantattu, on ollut kriisitilassa. Noissa olosuhteissa ei edellä kohdissa 20 - 22 mainituista syistä voida antaa merkitystä sille pankin esittämälle seikalle, että pantin antaminen emoyhteisön velasta oli palvellut myös Renlundin omia liiketoiminnallisia etuja konsernin rahoituksen jatkumista silmällä pitäen. Korkeimman oikeuden johtopäätökset panttauksen laillisuudesta
12. Asiassa on näytetty, että Renlundin hallituksen hyväksyessä panttauksen Ekan taloudellinen tilanne on ollut niin heikko, että tuolloin on ollut erittäin todennäköistä, että yleispantiksi annettava omaisuus menetetään Ekan velkojen suoritukseksi ja siten pantin saaneen pankin hyväksi. Panttaus on noissa olosuhteissa tosiasiallisesti merkinnyt vastikkeetonta luopumista Renlundin varoista osakkeenomistajan ja sitä rahoittaneen pankin hyväksi. Kysymys on siten ollut yhtiön varojen käyttämisestä osakeyhtiölaissa kielletyllä tavalla.
13. Yhtiön hallituksella ei ole oikeutta ryhtyä toimeen, jolla yhtiön varoja käytetään osakeyhtiölakiin sisältyvien, velkojien suojaamiseen tähtäävien säännösten mukaan kielletyllä tavalla. Niin yhtiön hallitus kuin oikeustoimen toisena osapuolena oleva pankkikin ovat velvollisia tuntemaan yhtiön varojen käyttöä koskevat, osakeyhtiölakiin perustuvat kiellot ja rajoitukset. Kun oikeustoimen kuuluminen tällaisen kiellon piiriin johtuu oikeustoimen tosiasiallisesta luonteesta niissä olosuhteissa, joissa se on tehty, on merkitystä kuitenkin annettava toisen osapuolen tietoisuudelle niistä seikoista, jotka tekevät toimesta kielletyn.
14. Kuten tilinpäätöstiedoista ilmenee, Ekan liiketoiminta on ollut hyvin tappiollista sekä panttausta edeltävänä vuonna että sinä vuonna, jona panttaus tapahtui, ja Eka on ollut raskaasti velkainen. Huonosta taloudellisesta tilasta ja synkistä tulevaisuudennäkymistä johtuva äärimmäisen suuri riski Ekan rahoittamisessa on nimenomaisesti todettu kohdassa 25 selostetussa pankkien edustajien työryhmän lokakuussa 1992 valmistuneessa muistiossa, jonka laatimisessa oli mukana myös KOP:n edustaja.
15. Yllä mainittujen seikkojen perusteella pankki on tuntenut Ekan taloudellisen tilan panttauksen tapahtuessa. Panttauksen tosiasiallinen luonne on siten ollut tuolloin pankin havaittavissa.
16. Edellä ilmenevin perustein panttaus ei ole Renlundia sitova. Pantin palauttaminen
17. Kiinteistö, johon pantatut haltijavelkakirjat oli kiinnitetty, on myyty ja pankille on jaettu kauppahinnasta 20.1.1994 allekirjoitetun sopimuksen mukaisesti 7 400 000 markkaa. Koska panttaus on ollut pätemätön, pankki on velvollinen palauttamaan konkurssipesälle panttauksen perusteella saamansa sanottua summaa vastaavat 1 244 590,60 euroa.
18. Pankki on velvollinen suorittamaan palautettavalle määrälle korkolain 3 §:n 2 momentin (633/1982) mukaista korkoa suorituksen vastaanottamisesta 20.1.1994 lukien 1.9.1994 asti ja haasteen tiedoksiantamisesta 2.9.1994 lukien korkolain 4 §:n 1 momentin (633/1982) mukaista viivästyskorkoa 31.12.1998 asti, korkolain 4 §:n 3 momentin (997/1998) mukaista viivästyskorkoa 1.1.1999 lukien 30.6.2002 asti sekä korkolain 4 §:n 1 momentin (340/2002) mukaista viivästyskorkoa 1.7.2002 lukien. Tuomiolauselma Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan. Oy Renlund Ab:n hallituksen 15.10.1992 yhtiötä sitovaksi vahvistama panttaus, jolla on luovutettu vakuudeksi Osuuskunta Eka-yhtymän vastuista Kansallis-Osake-Pankille tonttiin nro 1, Espoon kaupungin Suomenojan kaupunginosan korttelissa 30007, kiinnitetyt haltijavelkakirjat nro 1, määrältään 5 000 000 markkaa, ja nro 4, määrältään 1 000 000 markkaa, julistetaan pätemättömäksi. Nordea Pankki Suomi Oyj velvoitetaan palauttamaan Oy Renlund Ab:n konkurssipesälle panttauksen perusteella saamansa 7 400 000 markkaa vastaavat 1244590,60 euroa. Palautettavalle määrälle pankki velvoitetaan maksamaan korkolain 3 §:n 2 momentin (633/1982) mukaista korkoa 20.1.1994 lukien 1.9.1994 asti sekä korkolain 4 §:n 1 momentin (633/1982) mukaista viivästyskorkoa 2.9.1994 lukien 31.12.1998 asti, korkolain 4 §:n 3 momentin (997/1998) mukaista viivästyskorkoa 1.1.1999 lukien 30.6.2002 asti ja korkolain 4 §:n 1 momentin (340/2002) mukaista viivästyskorkoa 1.7.2002 lukien. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Eeva Vuori, Pauliine Koskelo, Pasi Aarnio ja Hannu Rajalahti. Esittelijä Iiro Liukkonen.