KKO/2006/95

2006 false KKO:2006:95 Vastaaja tuomittiin käräjäoikeudessa virallisen syyttäjän vaatimuksesta rangaistukseen vahingonteosta ja menettämään valtiolle rikoksentekovälineenä käytetty haulikko. Hovioikeudessa vastaaja jätettiin vahingonteosta rangaistukseen tuomitsematta ja vapautettiin menettämisseuraamuksesta. Asianomistajalla oli oikeus hakea muutosta hovioikeuden ratkaisuun menettämisseuraamuksen osalta. RL 10 luku 9 § 1 mom Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Syyte ja asianomistajien vaatimukset Kajaanin käräjäoikeudessa Virallinen syyttäjä vaati A:lle rangaistusta vahingonteosta sillä perusteella, että tämä oli 23.10.2004 ampunut B:n ja C:n koiran. Lisäksi syyttäjä vaati, että A tuomitaan menettämään valtiolle rikoksentekovälineenä käytetty haulikko. B ja C asianomistajina yhtyivät syytteeseen ja vaativat vahingonkorvausta. Käräjäoikeuden tuomio 14.1.2005 Käräjäoikeus lausui mainitsemillaan perusteilla selvitetyksi, että A oli metsästyksen yhteydessä syyllistynyt syytteessä tarkoitettuun vahingontekoon, ja tuomitsi hänet siitä sakkorangaistukseen sekä rikoslain 10 luvun 4 §:n nojalla menettämään valtiolle rikoksentekovälineenä käytetyn haulikon. B:lle ja C:lle hänet velvoitettiin suorittamaan vahingonkorvausta. Asian on ratkaissut notaari Sanna-Maria Jokela. Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 3.11.2005 A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi, että A:n syyllisyys oli kokonaisuutena arvostellen vähäinen, ja jätti hänet sen vuoksi rikoslain 6 luvun 12 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla teostaan rangaistukseen tuomitsematta sekä tämän vuoksi rikoslain 10 luvun 10 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla vapautti A:n menettämisseuraamuksesta. A:n B:lle ja C:lle suoritettavan vahingonkorvauksen määrää soviteltiin. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jorma Lumiala, Heikki Laakso ja Tuula Korhonen (eri mieltä), joka myös esitteli asian. Eri mieltä ollut jäsen, viskaali Tuula Korhonen ei olisi muuttanut käräjäoikeuden tuomiota rangaistus- ja menettämisseuraamuksen osalta. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa B:lle ja C:lle myönnettiin valituslupa menettämisseuraamuksen osalta. Valituksessaan he vaativat, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion varaan. A vastasi valitukseen vaatien, että se jätetään ensi sijassa tutkimatta sen vuoksi, että asianomistajalla ei ole syyttäjän ajamassa asiassa oikeutta hakea muutosta menettämisseuraamusta koskevaan ratkaisuun. Toissijaisesti A vaati valituksen hylkäämistä. Virallinen syyttäjä antoi valituksen johdosta häneltä pyydetyn lausuman. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut

1. Asiassa on ensiksi ratkaistava, ovatko B ja C voineet asianomistajina hakea muutosta menettämisseuraamusta koskevaan ratkaisuun, kun syytettä ajanut ja menettämisvaatimuksen alunperin esittänyt virallinen syyttäjä on tyytynyt hovioikeuden tuomioon, jolla vaatimus on hylätty.
2. Rikoslain 10 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan menettämisseuraamus määrätään tuomioistuimessa käsiteltävässä rikosasiassa syyttäjän vaatimuksesta. Asianomistaja voi esittää menettämisvaatimuksen ajaessaan yksin syytettä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 7 luvun mukaisesti.
3. Menettämisseuraamuksen osalta laissa ei ole oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 14 §:n 3 momenttia vastaavaa säännöstä. Tuon säännöksen mukaan asianomistajalla on oikeus yhtyä virallisen syyttäjän syytteeseen sekä oikeus hakea muutosta asiassa annettuun ratkaisuun siitä riippumatta, onko hän käyttänyt asiassa puhevaltaa. Säännöksen edellä laissa on otsikko: Asianomistajan syyteoikeudesta. Näyttää selvältä, että säännös on tarkoitettu sovellettavaksi vain rangaistuksen vaatimiseen. Siten ei ole perusteita laajentaa sen soveltamista koskemaan myös vaatimusta menettämisseuraamuksesta.
4. Ennen 1.1.2002 voimaan tulleen 10 luvun lisäämistä rikoslakiin menettämisseuraamusta koski rikoslain 2 luvun 16 § (143/1932). Säännöstä sovellettaessa menettämisseuraamus tuomittiin viran puolesta, mutta myös asianomistajalla katsottiin olevan oikeus vaatia sitä. Muutosta, jonka mukaan menettämisseuraamusta siis pääsääntöisesti vaatii virallinen syyttäjä, on perusteltu hallituksen esityksessä (HE 80/2000 vp s. 33) muun ohessa sillä, että menettämisseuraamus on turvaamistoimenpide ja menetettäväksi tuomittu omaisuus lankeaa valtiolle. Syyttäjä valvoo julkista kannevaltaa ja yleistä etua. Siksi menettämisvaatimuksen esittämisestä päättäminen kuuluu luontevasti syyttäjälle. Asianomistajalla ei ole vastaavaa intressiä menettämisseuraamuksen tuomitsemisen suhteen, koska yksityinen etu ei lähtökohtaisesti vaadi menettämisseuraamuksen tuomitsemista.
5. Hallituksen esityksen perusteluiden mukaan menettämisseuraamuksen tuomitsemisella voi kuitenkin olla välillistä merkitystä asianomistajalle. Esimerkkinä mainitaan kunniaan kohdistuvan rikoksen toteuttaminen kirjallisella tai kuvallisella esityksellä. Tällöin myös asianomistajan etu saattaa edellyttää, että esitykset tai niiden valmistamiseen käytetyt esineet tuomitaan menetetyiksi.
6. Korkein oikeus toteaa, että myös väkivallan käyttöön soveltuvan rikoksentekovälineen menetetyksi tuomitsemisella saattaa olla asianomistajalle merkitystä erityisesti uusien rikosten ehkäisemisen kannalta.
7. Asianomistajan yksin ajaman rikosasian käsittelyä koskevia oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 7 luvun säännöksiä sovelletaan hallituksen esityksen (HE 82/1995 vp s. 95) mukaan myös silloin, kun asianomistaja yksin jatkaa syytteen ajamista virallisen syyttäjän peruutettua syytteensä. Rikoslain 10 luvun 9 §:n mukaan asianomistajalla on siten näissäkin tilanteissa oikeus vaatia menettämisseuraamusta.
8. Kun asianomistajalla saattaa edellä todetuin tavoin joissain tilanteissa olla myös yksityistä tarvetta saada menettämisseuraamus tuomituksi, on rikoslain 10 luvun 9 §:ää sovellettaessa perusteltua rinnastaa virallisen syyttäjän syytteen peruuttamiseen tilanne, jossa syyttäjä ajettuaan syytettä ja vaadittuaan menettämisseuraamusta tyytyy alemman oikeuden tuomioon, mutta asianomistaja hakee siihen muutosta. B:n ja C:n valitus voidaan siten menettämisseuraamuksen osalta tutkia.
9. Tutkiessaan valituksen Korkein oikeus toteaa, että hovioikeus on pitänyt A:n syyksi luettua rikosta hänen syyllisyyteensä nähden kokonaisuutena arvostellen vähäisenä ja jättänyt hänet rikoslain 6 luvun 12 §:n 1 kohdan nojalla rangaistukseen tuomitsematta. Sen vuoksi hovioikeus on rikoslain 10 luvun 10 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla hylännyt rikoksen tekovälineenä käytetyn haulikon valtiolle menetettäväksi tuomitsemista koskevan vaatimuksen, kumonnut asetta koskevan takavarikon ja määrännyt sen palautettavaksi A:lle.
10. Rikoslain 10 luvun 4 §:n 1 momentin 1 kohdan pääsäännön mukaan rikoksen tekemisessä käytetty ampuma-ase on tuomittava valtiolle menetetyksi. Vaikka menettämisseuraamuksen tuomitsematta jättäminen hovioikeuden soveltaman lainkohdan nojalla onkin mahdollista, Korkein oikeus katsoo, että A:n teon laatu huomioon ottaen pääsäännön mukainen menettämisseuraamuksen tuomitseminen on tässä tapauksessa perustellumpaa kuin hovioikeuden soveltaman menettämisseuraamuksen kohtuullistamista koskevan säännöksen mukainen seuraamuksen tuomitsematta jättäminen. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan. A tuomitaan menettämään valtiolle rikoksentekovälineenä käytetty haulikko. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Mikael Krogerus, Hannu Rajalahti, Ilkka Rautio ja Soile Poutiainen. Esittelijä Iiro Liukkonen.