2006 false KKO:2006:97 Hovioikeus oli korjannut lainvoimaiseksi tulleen ja jo täytäntöönpannun tuomionsa tuomiolauselmaa täydentämällä siihen sisältynyttä teettämismääräystä. Korjaus poistettiin, kosk

§:ssä tarkoitetaan. OK 24 luku 10 § Asian tausta Helsingin hovioikeuden tuomio 16.2.2004 A ja B omistivat Asunto Oy S:n osakkeet, jotka oikeuttivat hallitsemaan yhtä Asunto Oy S:n omistamaa rakennuspaikkaa ja sillä olevaa rakennusta. A:n ja B:n kanteesta Helsingin hovioikeus 16.2.2004 antamallaan tuomiolla velvoitti Asunto Oy S:n asunto-osakeyhtiölain 78 §:n 2 momentin nojalla teettämään A:n ja B:n hallitseman rakennuksen rakennuspaikan "salaojitus sokkelin (perusmuurin) ulkopuolella ja sokkelin vedeneristys siten, että ne täyttävät vähintään Suomen Rakennusinsinöörien Liiton antamien ohjeiden (Rakennuspaikan salaojitus; RIL 81/1972) vaatimukset, kolmen

§:n nojalla oikaisi 16.2.2004 antamansa lainvoimaisen tuomion tuomiolauselmaa lisäämällä siihen sanat "kallioon louhimalla ja putkisalaojin" ja velvoitti Asunto Oy S:n siten teettämään A:n ja B:n hallitseman rakennuksen rakennuspaikan "salaojitus sokkelin (perusmuurin) ulkopuolella kallioon louhimalla ja putkisalaojin ja sokkelin vedeneristys siten, että ne täyttävät vähintään Suomen Rakennusinsinöörien Liiton antamien ohjeiden (Rakennuspaikan salaojitus; RIL 81/1972) vaatimukset, kolmen

§:ssä tarkoitetulla tavalla selvänä siten, että hovioikeus oli toimivaltainen korjaamaan virheen ilman, että asia olisi saatettava oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 3 kohdan nojalla Korkeimman oikeuden tutkittavaksi. Asian on ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Raija Karppinen, Juha Paimela ja Outi Holmström. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa Asunto Oy S vaati, että hovioikeuden 20.1.2006 antama päätös

§:n vastaisesti tehtynä kumotaan. Toissijaisesti yhtiö vaati, että päätös oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 3 ja 4 kohtien nojalla poistetaan. A ja B vastasivat Asunto Oy S:n kanteluun. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut 1. Asiassa on kysymys siitä, onko hovioikeus päätöksellään 20.1.2006 voinut

§:n nojalla korjata 16.2.2004 antamansa ja 31.5.2004 lainvoimaiseksi tulleen tuomion tuomiolauselmaa lisäämällä siihen sanat "kallioon louhimalla ja putkisalaojin." 2. Korkein oikeus toteaa oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluvan, että lainvoimaisten tuomioistuinratkaisujen pysyvyyteen voidaan luottaa. Lähtökohta on, että lainvoimaisen tuomion sisältöä voidaan muuttaa ainoastaan ylimääräisen muutoksenhaun johdosta ja oikeudenkäymiskaaren 31 luvussa säädetyin perustein. 3.

§:n mukaan tuomioistuimen on kuitenkin korjattava tuomiossa oleva kirjoitus- tai laskuvirhe taikka muu niihin rinnastettava selvä virhe. Lainkohtaa koskevien esitöiden (HE 154/1990 vp s. 27) mukaan virhe on selvä silloin, kun se on ulkopuolisen havaittavissa ja se ilmenee tuomiosta tai siihen liittyvistä asiakirjoista. Jos kysymyksessä on sen sijaan harkinnassa tapahtunut virhe, ei virhettä voida kirjoitusvirheenä korjata.

1. Lainkohtaa sovellettaessa olennaista ei ole se, mitä tuomioistuin on mahdollisesti itse tarkoittanut tuomiolauselman sisällöllä, vaan se, onko tuomiolauselmassa sellainen selvä virhe, joka on ulkopuolisen havaittavissa ja josta ei voida järkevästi olla eri mieltä. Tuomioistuin ei siten voi itse myöhemmin muuttaa tai parannella antamaansa tuomiota, vaikka tuomio jälkikäteen osoittautuisikin puutteelliseksi tai tulkinnanvaraiseksi. Erityiseen pidättyvyyteen on aihetta silloin, kun mahdollisen virheen korjaaminen saattaisi merkitä tuomiossa vahvistettujen oikeuksien ja velvollisuuksien muuttumista.
2. Hovioikeus on perustellut tuomiolauselmaan tekemäänsä korjausta sillä, että siinä tulkinnanvaraiseksi jääneen teettämisvelvoitteen tarkka sisältö käy ilmi jo tuomion perusteluista.
3. A ja B ovat kanteessaan vaatineet, että Asunto Oy S velvoitetaan korjaamaan huoneisto "asumiskuntoon". Käräjäoikeuden hylättyä kanteen kokonaan A ja B ovat esittäneet hovioikeudessa puuteluettelon, jonka mukaan muun muassa salaojitus ja sokkelin vedeneristys olivat kokonaan tekemättä. He ovat vaatineet näiden puutteiden korjaamista. Kanteessa ei kuitenkaan ole nimenomaisesti vaadittu salaojituksen toteuttamista putkisalaojin ja kallioon louhimalla.
4. Asiassa esitetyn todistelun sekä täytäntöönpanoviranomaisen tuomion antamisen jälkeen hankkiman asiantuntijalausunnon perusteella ei ole ollut yksiselitteisen selvää, että hovioikeuden tuomiolauselmassa mainitut RIL-normit olisivat edellyttäneet salaojituksen toteuttamista nimenomaan putkisalaojin ja kallioon louhimalla. Täytäntöönpanoviranomainen on 11.11.2005 antamansa todistuksen mukaan ilmoittanut, että hovioikeuden tuomio oli pantu tuomiolauselman mukaisesti täytäntöön. Tämäkin seikka viittaa siihen, ettei hovioikeuden sittemmin korjaama virhe ole ollut ainakaan selvästi ulkopuolisen havaittavissa.
5. A:n ja B:n kanteessaan esittämän teettämisvaatimuksen yksilöimättömyyden sekä salaojituksen erilaiset toteuttamismahdollisuudet huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että tuomiolauselman mahdollinen puutteellisuus ei ole ollut sellainen

§:ssä tarkoitettu selvä virhe, jonka hovioikeus olisi voinut itse jälkikäteen korjata. Päätöslauselma Helsingin hovioikeuden 20.1.2006 antama päätös nro 128 kumotaan ja hovioikeuden

§:n nojalla tekemä korjaus hovioikeuden 16.2.2004 antamaan tuomioon nro 521 poistetaan. Tästä Korkeimman oikeuden päätöksestä ilmoitetaan hovioikeudelle, jonka on tehtävä korjauksen poistamista koskeva merkintä tuomioon ja päätökseen sekä huolehdittava siitä, että asianosaisille toimitetut tuomion ja päätöksen jäljennökset ja kappaleet korjataan tämän päätöksen mukaisiksi. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lauri Lehtimaja, Kati Hidén, Liisa Mansikkamäki, Hannu Rajalahti ja Soile Poutiainen. Esittelijä Reima Jussila.