2007 false KKO:2007:101 Kolmea ulkomaalaista henkilöä ei voitu kuulla todistajina käräjäoikeuden pääkäsittelyssä, kun heitä ei ollut saatu kutsuttua eikä kuuleminen ollut järjestynyt myöskään oikeusap

§:n 3 momentin mukaan tuomioistuin voi sallia esitutkintapöytäkirjaan tallennetun lausuman huomioon ottamisen, jos todistajaa ei voida kuulustella pääkäsittelyssä tai pääkäsittelyn ulkopuolella. Lakivaliokunnan mietinnön (LaVM 9/1997

1. vp)mukaan säännös voi tulla sovellettavaksi esimerkiksi silloin, kun todistaja on pitkään tavoittamattomissa, vaikkapa ulkomailla, jos se asian laadun ja todistajan lausuman todistusarvo huomioon ottaen nähdään sopivaksi. Lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen (HE 82/1995
2. vp)mukaan lainkohtaan ei sisälly kannanottoa siitä, millainen todistusarvo aineistolle voidaan antaa, mutta joissakin tapauksissa sillä voi olla muuta todistelua jossain määrin täydentävä vaikutus. Myöskään Euroopan ihmisoikeussopimuksen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskeva 6 artikla ja sitä käsittelevä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen soveltamiskäytäntö eivät ehdottomasti kiellä esitutkintakertomuksen huomioon ottamista oikeudenkäynnissä. Kirjallisten todistajankertomusten sallittavuutta harkittaessa keskeistä on ollut se, kuinka ratkaisevassa asemassa kirjallinen todistajankertomus on ollut jutun koko näytön kannalta. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksen on katsottu edellyttävän sitä, että syytetyllä on ehdoton oikeus kuulustella vain sellaisen kirjallisen todistajankertomuksen antanutta todistajaa, jonka kertomus muodostaa asiassa ainoan tai ratkaisevan näytön. Hovioikeus totesi, että yksi maksullisia seksipalveluja tarjonneista henkilöistä oli hänelle tiedoksiannetusta kutsusta huolimatta jäänyt saapumatta käräjäoikeuden pääkäsittelyyn 4.10.2005. Käräjäoikeus oli tämän jälkeen pyytänyt asianomaisen valtion oikeusministeriötä järjestämään videokokouksen todistajien kuulemiseksi. Poliisiviranomaiset eivät olleet kuitenkaan löytäneet kahta todistajaa ja yksi todistajista oli toimittanut paikalliseen tuomioistuimeen lääkärintodistuksen ilmoittaen samalla olevansa kyvytön tulemaan oikeuteen. Käräjäoikeus oli 14.2.2006 toimittamassaan pääkäsittelyssä hyväksynyt todistajien esitutkintakertomukset todisteiksi asiassa, koska kaksi todistajista piileskeli oikeudenkäyntiä ja kolmannen kohdalla oli epätodennäköistä, että tämä saapuisi uutenakaan ajankohtana tuomioistuimeen kuultavaksi. Näissä olosuhteissa todistajia oli voitu pitää

§:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla tavoittamattomissa olevina. Kun otettiin huomioon vielä asiassa esitetyn muun näytön laatu ja laajuus, esitutkintakertomusten huomioon ottaminen todisteina ei ollut ollut myöskään Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja sitä koskevan ihmisoikeustuomioistuimen soveltamiskäytännön vastaista. Todistajana kuullun poliisimies X:n kertomuksen perusteella hovioikeus katsoi selvitetyksi, että A:n hallitsemassa ensimmäisessä syytekohdassa mainitussa asunnossa oli harjoitettu prostituutiota kahden ulkomaalaisen toimesta. Myös toisessa syytekohdassa mainitussa asunnossa oli harjoitettu prostituutiota ulkomaalaisen toimesta. X:n kertomana oli edelleen tullut näytetyksi, että ensimmäisessä syytekohdassa mainittu asunto oli A:n hallinnassa ja toisen asunnossa olleen henkilön kirjanmerkkinä käyttämässä paperilappusessa oli ollut asunnon osoite ja A:n nimi sekä tämän puhelinnumero. Nämä kytkivät A:n asunnossa harjoitettuun prostituutioon. Toisessa syytekohdassa mainittu asunto oli todistajana kuullun Y:n hallinnassa, mutta tämä oli luovuttanut asunnon avaimet A:lle. Asunnossa ollut maksullisia seksipalveluja tarjonnut henkilö oli kertonut poliisimies X:lle A-nimisestä miehestä, joka oli hakenut hänet rautatieasemalta ja vienyt sittemmin ensin yöpymään A:n hallinnassa olleeseen ensimmäisessä syytekohdassa mainittuun asuntoon ja sieltä seuraavana päivänä toisessa syytekohdassa mainittuun asuntoon. X:n mukaan asunnossa ollut nainen oli myös poliisin esittämistä valokuvista tunnistanut A:n ja osannut piirtää karttaluonnoksen ensimmäisessä syytekohdassa tarkoitetusta asunnosta. Hovioikeus on arvioinut X:n ja Y:n kertomusten olevan vahva näyttö syytteiden tueksi. Esitutkinnassa todistajien antamat kertomukset tukivat osittain todistajina kuultujen kertomaa eivätkä ne olleet ainakaan ristiriidassa todistaja X:n tekemien havaintojen kanssa. Kummassakin syytekohdassa oli ollut kysymys myös samanlaisesta sekä ajallisesti ja paikallisesti toisiaan lähellä olevasta toiminnasta. Tämän vuoksi A:n syyllisyyteen viittaavat seikat molemmissa syytekohdissa tukivat toisiaan siten, että mainituille seikoille oli mahdollista antaa näytön arvioinnissa suurempi painoarvo kuin mitä niillä mahdollisesti olisi toisistaan erillään tarkasteltuna. A:n väite siitä, että hän olisi vain lainannut asuntojen avaimia eräälle tuntemattomaksi jääneelle henkilölle, oli muuhun näyttöön nähden tullut riittävällä varmuudella poissuljetuksi. A:n syyllisyydestä ei ollut jäänyt järkevää epäilystä. Rangaistuksen osalta hovioikeus totesi, ettei A:lle tuomittua yhteistä 60 päivän vankeusrangaistusta ollut syytä alentaa. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kaija Suvilehto-Nieminen, Eija-Liisa Helin ja Jukka Mäkelä. Esittelijä Antti Koskinen. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että syytteet parituksesta hylätään ja että rangaistusta joka tapauksessa alennetaan. Syyttäjä vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Todistajien kuulemiseen liittyvä tapahtumainkulku 1. Syyttäjä vaati käräjäoikeudessa A:lle rangaistusta muun ohella kahdesta parituksesta. Syyttäjä nimesi todistajiksi kaikkiaan viisi henkilöä, joista kolme oli maksullisia seksipalveluja tarjonneita ulkomaalaisia. Käräjäoikeus sai annettua kutsun pääkäsittelyyn tiedoksi yhdelle viimeksi mainituista. Käräjäoikeuden pääkäsittelyyn maksullisia seksipalveluja tarjonneista henkilöistä ei tullut kukaan. Käräjäoikeus peruutti pääkäsittelyn ja pyysi ulkomaan viranomaiselta oikeusapua henkilöiden kuulemiseksi videoneuvottelua käyttäen. Ulkomaan poliisiviranomainen oli tavoittanut yhden henkilöistä, mutta kaksi muuta oli jäänyt tavoittamatta. Kun tavoitettukin henkilö oli esteen vuoksi poissa, kuuleminen ei ollut onnistunut tälläkään tavoin. Käräjäoikeus otti tämän jälkeen huomioon maksullisia seksipalveluja tarjonneiden henkilöiden esitutkintakertomukset oikeudenkäyntiaineistona. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko mainitut esitutkintakertomukset voitu ottaa oikeudenkäyntiaineistona huomioon asiaa ratkaistaessa. Esitutkintapöytäkirjan huomioon ottaminen oikeudenkäynnissä 2.

§:n 1 momentin 2 kohdan mukaan tuomioistuimessa ei saa, ellei laissa toisin säädetä, käyttää todisteena esitutkintapöytäkirjaan tai muulle asiakirjalle merkittyä tai muulla tavalla tallennettua lausumaa. Saman pykälän 3 momentin mukaan tuomioistuin voi sallia, että 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu asiakirja tai lausuma voidaan ottaa oikeudenkäynnissä huomioon, jos todistajaa ei voida kuulla pääkäsittelyssä tai pääkäsittelyn ulkopuolella.

1. Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14 artiklan 3 kappaleen e-kohdan sekä Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kappaleen d-kohdan mukaan jokaisella rikoksesta syytetyllä on oikeus muun muassa kuulustella tai kuulustuttaa todistajia, jotka kutsutaan todistamaan häntä vastaan.
2. Edellä viitattu

§:n 3 momentti kattaa esimerkiksi ne tilanteet, joissa todistaja on kuollut, vakavasti sairas tai tavoittamattomissa esimerkiksi ulkomailla. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan tavoittamatta jääneen todistajan esitutkintakertomuksen käyttäminen oikeudenkäynnissä edellyttää, että todistajan tavoittaminen on ollut mahdotonta ja toimivaltaiset viranomaiset ovat aktiivisesti etsineet todistajaa. Kertomus ei myöskään saa olla ainoa tai ratkaiseva seikka, johon tuomio perustetaan (Ks. esimerkiksi Unterpertinger-tapaus 24.11.1986, Delta-tapaus 19.12.1990 sekä Rachdad-tapaus 13.11.2003). 5. Käräjäoikeus on esillä olevassa asiassa pyrkinyt siihen, että ulkomailla olevia todistajia voitaisiin kuulla. Todistajien menettelystä on kuitenkin voitu perustellusti päätellä, että heitä ei todennäköisesti saataisi yrityksistä huolimatta kuultaviksi. Todistajat ovat näin ollen olleet tavoittamattomissa ja heidän esitutkintakertomuksensa on voitu

§:n 3 momentin nojalla ottaa huomioon asiaa ratkaistaessa. Esitutkintakertomusten merkitys näyttönä asiassa

1. Tekoaikana voimassa olleen rikoslain 20 luvun 9 §:n (563/1998) 1 kohdan mukaan on se, joka hankkiakseen itselle tai toiselle taloudellista hyötyä järjestää huoneen tai muun tilan korvausta vastaan tapahtuvaa sukupuoliyhteyttä tai siihen rinnastettavaa seksuaalista tekoa varten, tuomittava parituksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi. Rangaistavuus edellyttää, että teon tavoitteena on hyödyn hankkiminen itselle tai toiselle ja että kysymyksessä on nimenomaan tilan järjestäminen prostituution harjoittamista varten.
2. Käräjäoikeudessa todistajana kuullun poliisimies X:n kertomasta on käynyt ilmi, että huoneistoissa on tarjottu korvausta vastaan seksipalveluita ja että syytekohdassa 1 mainittu asunto oli ollut A:n hallussa ja syytekohdassa 2 mainittu asunto puolestaan hänen käyttöönsä saama. X oli lisäksi löytänyt toisen maksullisia seksipalveluja tarjonneen henkilön hallusta paperilappusen, josta ilmeni ensiksi tarkoitetun asunnon osoite, puhelinnumero ja A:n etunimi.
3. Syytekohdan 2 osalta X on kertonut asunnossa olleen maksullisia seksipalveluja tarjonneen henkilön tunnistaneen tälle esitetyistä valokuvista A:n henkilöksi, joka oli hakenut hänet ja myöhemmin vienyt hänet kyseiseen asuntoon. X:n kertoman mukaan asunnossa oli tarjottu korvausta vastaan seksipalveluita. Asunnon omistanut todistaja Y on kertonut antaneensa asunnon joksikin aikaa A:n käyttöön.
4. Syytekohdissa on kysymys samanlaisesta sekä ajallisesti että paikallisesti lähellä toisiaan olevasta toiminnasta. Tämän vuoksi voidaan hovioikeuden tavoin todeta A:n syyllisyyteen viittaavien seikkojen tukevan toisiaan kummassakin syytekohdassa siten, että mainituille seikoille voidaan näytön arvioinnissa antaa suurempi painoarvo kuin niillä mahdollisesti olisi toisistaan erillään tarkasteltuina.
5. Korkein oikeus toteaa, että käräjäoikeuden pääkäsittelyssä kuultujen todistajien kertomusten perusteella paritusrikoksen kannalta keskeiset seikat ovat tulleet näytetyiksi. A:n voidaan tämän näytön perusteella todeta syyllistyneen paritusrikokseen. Esitutkintakertomukset ovat tukeneet kuultujen todistajien kertomuksiin perustuvaa näyttöä, mutta esitutkintakertomukset eivät ole olleet ratkaiseva näyttö asiassa. Näin ollen esitutkintakertomusten huomioon ottamiseen oikeudenkäynnissä ei ole tälläkään perusteella ollut estettä. Rangaistus ja lopputulos
6. A on valituksessaan vaatinut, että rangaistus lievennetään sakoksi.
7. A:lle tuomittavaa rangaistusta määrättäessä on rikoslain 7 luvun 6 §:n nojalla otettava huomioon kaksi aikaisempaa ehdotonta vankeusrangaistusta. Tämän käräjäoikeus ja hovioikeus ovat ottaneet huomioon rangaistusta mitatessaan. A:n tekemien rikosten vahingollisuus ja rikoksista ilmenevä A:n syyllisyys huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, ettei perustetta rangaistuksen alentamiseen tai lieventämiseen ole. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Juha Häyhä, Hannu Rajalahti, Ilkka Rautio ja Timo Esko. Esittelijä Timo Ojala.