2007 false KKO:2007:24 A:n nimissä olleet asunto-osakkeet ja erään yhtiön osakekanta sekä A:n pankkitilillä olleet A:n auton myynnistä kertyneet varat oli ulosmitattu A:n aviopuolison B:n veloista sil

§:n 4 momentissa tarkoitettiin, vai oliko käsillä A:n todellinen oikeus, jolloin tuli arvioitavaksi takaisinsaantisäännösten soveltaminen. Ulosottolain 3 luvun 84 §:n mukaan ulosottoa hakeneen velkojan oikeutta loukkaava oikeustoimi tai siihen vaikutukseltaan rinnastettava menettely, järjestely tai muu toimenpide voidaan hakijan kanteen johdosta tuomioistuimen päätöksellä peräyttää takaisinsaantilaissa säädetyillä perusteilla. Ulosoton hakija voi ulosottolain 3 luvun 85 §:n mukaan vaatia oikeustoimen peräyttämistä myös takaisinsaantiperustetta koskevalla väitteellä täytäntöönpanoriidassa. Pankki oli tehnyt asiassa ulosottolain 3 luvun 85 §:n 1 momentin mukaisen takaisinsaantiväitteen ja katsonut, että kysymys oli riidattomista läheisten välisistä lahjanluontoisista tai muutoin sopimattomista varojen siirroista. Takaisinsaantilain 5 §:n mukaan oikeustoimi peräytyi muun muassa silloin, jos sillä yksin tai yhdessä muiden toimenpiteiden kanssa oli sopimattomasti siirretty omaisuutta pois velkojien ulottuvilta. Jos peräytettävänä oli lahja tai lahjanluontoinen sopimus, peräytymisen edellytyksenä oli, että velallinen oli oikeustointa tehtäessä ylivelkainen tai että oikeustoimi osaltaan johti ylivelkaisuuteen. Jos oikeustoimessa oli ollut osapuolena velallisen läheinen, tämän katsottiin tienneen ylivelkaisuudesta, jollei muuta saatettu todennäköiseksi. Tällöin peräytymiselle ei myöskään ollut määräaikaa. Täytäntöönpanoriidan yhteydessä tehdylle takaisinsaantiväitteelle ei ollut asetettu määräaikaa. Asunto Oy L:n osakkeet Kysymys ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentin soveltamisesta A:n antaman selvityksen mukaan hän oli tehnyt käräjäoikeuden tuomiossa selostetut asuntoja koskevat kaupat. A oli ilmoittanut rahoittaneensa Asunto Oy L:n osakkeiden hankinnan edellisestä asunnosta saadulla kauppahinnalla, uudella 495 000 markan pankkilainalla, X Oy:stä ottamallaan 300 000 markan lainalla ja perhetuttavalta lainaamallaan 200 000 markalla. A:n ilmoituksen mukaan hänen lainojensa yhteismäärä oli mainittujen asunto-osakkeiden ostamisen jälkeen ollut noin 1 485 000 markkaa. A:n isä oli ollut A:n pankkilainojen takaaja. Kirjallisena todisteena esitetystä velkakirjasta ilmeni, että A oli 19.4.1991 ottanut yksin vastatakseen jäljellä olevasta asuntolainasta, jonka suuruus oli tuolloin ollut 638 983,75 markkaa. B oli samana päivänä antanut omavelkaisen takauksen velan maksamisesta. A oli vuonna 1991 ostanut B:n osuuden Asunto Oy R:n osakkeista ja ottanut yksin vastatakseen asuntolainasta. Siitä huolimatta, että A oli vastannut jo aikaisemmin B:n kanssa velasta ja että B oli sitoutunut vuonna 1991 velasta omavelkaiseen takaukseen, velkavastuun siirtäminen merkitsi sitä, että omaisuuden tultua realisoiduksi A jäi edelleen henkilökohtaiseen vastuuseen niistä tuolloin mahdollisesti maksamatta olevista veloista, joita osakkeiden arvo ei kattanut. Velan vastattavaksi ottaminen ei ollut ollut kaupan teon aikaan sillä tavoin näennäistä, että olisi ollut ilmeistä, ettei A joudu henkilökohtaiseen vastuuseen velan takaisinmaksusta. A:n nimissä olevaa asuntoa oli käytetty A:n ja B:n perheen asuntona. B oli Suomessa käydessään asunut siinä perheensä luona. Yksinomaan nämä seikat eivät merkinneet sitä, että omaisuus olisi kaupan jälkeen ollut B:n tosiasiallisessa vallinnassa tai että hän olisi muutoin käyttänyt omaisuuden omistusoikeuteen liittyvää omistajan määräysvaltaa sillä tavalla kuin ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentin nojalla oli edellytettävä, jotta omistajana olevan sivullisen oikeusasema olisi voitu katsoa pelkästään näennäiseksi. Pankki oli katsonut A:n omistusoikeuden perustuneen keinotekoiseen järjestelyyn myös sen vuoksi, että B oli maksanut A:n edellä mainittua velkaa ja ettei A:lla olisi ollut varoja itse maksaa velkaa. Pelkästään toisen puolison velan maksaminen tai omaisuuden hankkiminen toisen puolison nimiin toisen puolison varoilla ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että kysymyksessä olisi ollut ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentissa tarkoitettu keinotekoinen järjestely (KKO 2005:97). Sanotuilla seikoilla oli sen sijaan merkitystä arvioitaessa takaisinsaantisäännösten soveltumista. A oli ostanut Asunto Oy O:n osakkeet yhdessä X Oy:n kanssa yhtiön rahoitusosuuden ollessa 38 prosenttia. Asunto Oy L:n osakkeet A oli ostanut yksin, mutta hän oli lainannut X Oy:ltä 300 000 markkaa. Edellä mainituilla perusteilla ei ollut merkitystä, vaikka yhtiön tuloksen olisikin katsottu muodostuneen B:n työpanoksesta. Ulosmittaus oli loukannut A:n todellista oikeutta. Pankin takaisinsaantiväite A:lla oli ollut seuraavat tulot: Vuonna 1996 ansiotulo 63 865 markkaa, vuonna 1997 ansiotulo 33 637 markkaa ja pääomatulo 12 862 markkaa, vuonna 1998 ansiotulo 70 639 markkaa ja pääomatulo 19 296 markkaa, vuonna 1999 ansiotulo 126 290 markkaa ja pääomatulo 20 544 markkaa sekä vuonna 2000 ansiotulo 296 526 markkaa ja pääomatulo 71 407 markkaa. A oli saanut osinkotuloja X Oy:stä vuonna 2000 yhteensä 150 000 markkaa ja vuonna 2001 yhteensä 100 000 markkaa. Pääomatulot olivat perustuneet X Oy:n maksamiin vuokriin, jotka olivat olleet 2 500 markkaa kuukaudessa. Lisäksi A oli saanut päivärahoja ja lapsilisiä. A:n pankkitileille oli suoritettu käteispanoja vuosina 1997 - 2001 käräjäoikeuden tuomiossa mainitut yli 700 000 markkaa. B oli kertonut, että hän oli antanut rahaa lasten elatusta varten 6 000 markkaa kuukaudessa, minkä lisäksi hän oli antanut rahaa sähkölaskuun, vesilaskuun ja omia menojaan varten, jotka A oli Suomessa maksanut. A oli maksanut pankille asuntolainaa takaisin noin 10 000 markkaa kuukaudessa, minkä lisäksi hän oli ulosottomiehen lausunnon mukaan lyhentänyt lainaa ja maksanut korkoa X Oy:lle vuonna 1997 yhteensä 8 950 markkaa, vuonna 1998 yhteensä 27 214 markkaa, vuonna 1999 yhteensä 35 332,40 markkaa, vuonna 2000 yhteensä 34 368,34 markkaa ja vuonna 2001 yhteensä 14 895 markkaa. Todistajana kuultu perhetuttava oli kertonut, että hän oli vuonna 1997 lainannut A:lle 200 000 markkaa ja että velkakirjaa ei ollut tehty eikä lainaa ollut maksettu takaisin. A:n ja A:n isän todistajankertomuksista kävi ilmi, ettei A ollut ollut perillä X Oy:n toiminnasta. Asiassa kuultu todistaja oli kertonut, että B oli ollut usein yhtiön eräältä kuolinpesältä vuokratulla toimistolla, ja asiassa kuullun ulosmittauksen toimittaneen kihlakunnanvoudin mukaan A:n sivullisen kuulemisessa oli ilmennyt, että B oli ollut X Oy:n todellinen toimija. B oli kertonut, että hänellä oli ollut käyttöoikeus yhtiön tileihin. X Oy:n tulos ja A:lle maksetut osingot olivat siten perustuneet B:n liiketoimintaan. Myös A:n isän hovioikeudessa antamasta kertomuksesta oli ollut pääteltävissä, että hän ei ollut todellisuudessa johtanut yhtiön toimintaa. Huomioon ottaen todistajan kertomus siitä, että X Oy oli sen kanssa tehdyn vuokrasopimuksen perusteella maksanut toimistotilasta vuokraa vuoden 1998 loppuun saakka vuokranantajana olleelle kuolinpesälle, ja kihlakunnanvoudin kertomus siitä, että A:n ja B:n asunnosta ei ollut löytynyt kuin muutama mappi vaatehuoneesta, yhtiön A:lle maksamat vuokrat olivat olleet perusteettomia ja niiden maksaminen oli perustunut B:n liiketoimintaan. A oli kertonut, että hänen isänsä oli auttanut perhettä taloudellisesti, mutta avun määrää A sen sijaan ei ollut osannut kertoa. A:n isän osuus A:n ja B:n perheen elinkustannusten maksamisessa tai A:n omaisuuden hankkimisessa oli jäänyt yksilöimättä ja näyttämättä. A:n oli olosuhteet huomioon ottaen täytynyt tietää B:n ylivelkaisuudesta. Siirtämällä A:lle B:n tuloja huomattavina, tarkemmin selvittämättä jääneinä käteispanoina sekä X Oy:stä osinkoja ja vuokria oli sopimattomasti luovutettu varoja pois B:n velkojien ulottuvilta ja aiheutettu siten velkojille vahinkoa. Huomioon ottaen A:n tulot ja se, että hän oli omistanut osuuden Asunto Oy R:n osakkeista ennenkuin B oli todettu ylivelkaiseksi, sekä A:n perhetuttavalta saama laina Asunto Oy L:n osakkeiden hankkiminen A:lle ei ollut esteenä ulosmittauksen loppuunsaattamiselle A:lle kuuluvaa yhtä viidesosaa lukuunottamatta. X Oy:n osakkeet Kysymys ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentin soveltamisesta A:n isä oli vuonna 1995 ostanut X Oy:n osakkeet 15 000 markalla ja myynyt ne 11.3.1997 A:lle 15 000 markalla. A oli tunnustanut, että hän oli ostanut osakkeet isältään alihintaisella kaupalla. Edellä selostetun mukaisesti ei ollut merkitystä, vaikka yhtiön tuloksen olisikin katsottu muodostuneen B:n työpanoksesta. Kauppa ei ollut ollut sellainen keinotekoinen järjestely,

§:n 4 momentissa tarkoitettiin. Ulosmittaus oli loukannut A:n todellista oikeutta. Takaisinsaantiväite Takaisinsaantivaatimusta arvioitaessa oli otettava huomioon edellä A:n ja B:n keskinäisistä taloudellisista olosuhteista hovioikeuden ratkaisun perusteluissa Asunto Oy L:n osakkeiden kohdalla lausuttu. X Oy:n arvo oli perustunut siinä tosiasiallista määräysvaltaa käyttäneen B:n työpanokseen. Yhtiö oli ollut huomattavasti arvokkaampi kuin A:n siitä isälleen maksama 15 000 markan kauppahinta huomioon ottaen A:n yhtiöltä saamat osinkotulot ja se, että A oli ennen kauppaa lainannut asunnon ostoa varten yhtiöstä 300 000 markkaa. A:n isä oli takaisinsaantilaissa tarkoitettu läheinen. Yhtiön osakkeiden kauppa oli näin ollen peräytettävissä ulosottolain 3 luvun 84 §:n perusteella. B:n liiketoiminnan tulosta oli sopimattomasti siirretty pois velkojien ulottuvilta ja aiheutettu velkojille vahinkoa. Yhtiön osakkeiden kauppa ei sen vuoksi ollut esteenä ulosmittauksen loppuunsaattamiselle A:lle kuuluvaa yhtä viidesosaa lukuunottamatta. Autot ja tilillä olevat rahavarat Kysymys ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentin soveltamisesta A:n isä ja A olivat kertoneet, että ensimmäinen A:n käytössä ollut auto oli ollut A:n isän nimissä ja toisen auton A:n isä oli luovuttanut A:lle niin, että auto oli laitettu A:n nimiin. A oli kertonut, että hän oli ostanut myöhemmät autot osamaksulla, jolloin edellinen auto oli annettu käsirahana. B oli riidattomasti maksanut autojen osamaksueriä. Vaikka autot katsottaisiin hankituksi pelkästään B:n varoilla, se ei sinänsä merkinnyt, että A:n omistusoikeus viimeisimmän auton myynnistä saatuihin rahoihin olisi perustunut sellaiseen keinotekoiseen järjestelyyn,

§:n 4 momentissa tarkoitettiin. Ulosmittaus oli loukannut A:n todellista oikeutta. Takaisinsaantiväite B oli riidattomasti maksanut viimeisimmän auton osamaksueriä 36 740 markkaa. Huomioon ottaen A:n ilmoitus siitä, että auton ylläpitoon oli kulunut rahaa 2 000 markkaa kuukaudessa ja että A:n tulot olivat olleet edellä kerrotut, auto oli selvitetty hankitun pääosin B:n varoilla niin, että sen myynnistä saadut rahat A:lle kuuluvaa yhtä viidesosaa lukuunottamatta olivat peräytettävissä. Näillä perusteilla hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota siten, että se pankin takaisinsaantiväitteen perusteella vahvisti, että Asunto Oy L:n osakkeiden ja X Oy:n osakkeiden ostaminen A:lle sekä A:n nimiin hankitun auton myynnistä saatujen varojen siirtäminen A:n tilille eivät olleet esteenä B:n velkojien saatavien ulosmittaukselle, koska sanottu omaisuus oli peräytettävissä takaisinsaantilain 5 ja 6 §:n nojalla. A:lla oli kuitenkin käräjäoikeuden vahvistama omistusoikeus yhteen viidesosaan mainituista osakkeista ja pankkitilillä olevista varoista. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Heikki Juusela, Pertti Lattunen ja Esa Hakala. Esittelijä Arja Mäki. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin siinä oli vahvistettu, että hänen omistamansa Asunto Oy L:n osakkeet ja X Oy:n osakkeet sekä hänen pankkitilillään olevat rahavarat 20 014,40 euroa voidaan takaisinsaantina peräyttää ja käyttää B:n velkojien saatavien ulosmittaukseen neljän viidesosan osalta. Pankki vastasi valitukseen. Pankki katsoi, että kysymys oli ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentin mukaisesta keinotekoisesta järjestelystä. Sen varalta, ettei järjestelyä pidetä mainitussa lainkohdassa tarkoitetuin tavoin keinotekoisena, pankki toisti esittämänsä takaisinsaantiväitteen. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Kysymys ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentin soveltamisesta

1. Korkein oikeus katsoo hovioikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla A:n saattaneen todennäköiseksi, että Asunto Oy L:n osakkeiden, X Oy:n osakekannan ja hänen pankkitilillään olleiden rahavarojen ulosmittaus B:n veloista on loukannut hänen todellista oikeuttaan. Takaisinsaantiväitteestä
2. Asiassa on tämän jälkeen, kuten hovioikeuskin on todennut, kysymys takaisinsaantisäännösten soveltamisesta pankin esittämän takaisinsaantiväitteen johdosta.
3. Ulosottolain 3 luvun 84 §:n mukaan ulosottoa hakeneen velkojan oikeutta loukkaava oikeustoimi tai siihen vaikutukseltaan rinnastettava menettely, järjestely tai muu toimenpide voidaan hakijan kanteen johdosta tuomioistuimen päätöksellä peräyttää takaisinsaannista konkurssipesään annetussa laissa (758/1991) säädetyillä perusteilla. Mainitun luvun 85 §:n 1 momentin mukaan ulosoton hakija voi vaatia oikeustoimen peräyttämistä myös takaisinsaantiperustetta koskevalla väitteellä täytäntöönpanoriidassa, jossa sivullinen vaatii oikeutta ulosmitattuun kohteeseen.
4. Tässä tapauksessa on B:n veloista ulosmitattu määrätyt omaisuuserät. A on täytäntöönpanoriitakanteessaan vaatinut vahvistettavaksi, että ulosmitattu omaisuus kuuluu hänelle. Pankki on puolestaan vaatinut kanteen hylkäämistä ja vaatimuksensa tueksi esittänyt takaisinsaantiväitteen. Pankin väitteen perusteella tässä asiassa on ja voikin olla kysymys vain siitä, rasittaako ulosmitattua, A:n nimissä olevaa omaisuutta jokin sellainen peruste, jonka nojalla tuo omaisuus on lain mukaan takaisinsaannilla peräytettävissä ulosmittaukseen pankin B:ltä olevien saatavien suorittamiseksi. Sitä vastoin takaisinsaantiväitteen perusteella ei voida tutkia sellaisia muita toimia tai järjestelyjä, jotka mahdollisesti koskevat muuta kuin täytäntöönpanoriitakanteessa riitautetun ulosmittauksen kohteena ollutta omaisuutta. Asunto Oy L:n osakkeet
5. Asiassa on riidatonta, että A ja B ovat omistaneet vuonna 1988 ostamansa Asunto Oy R:n osakkeet puoliksi. Asiassa on edelleen riidatonta, että A on 18.2.1991 ostanut B:ltä tämän omistaman puoliosuuden sanotuista Asunto Oy R:n osakkeista. Kauppahinta on maksettu siten, että A on ottanut yksin vastatakseen puolisoiden yhteisestä, jäljellä olevasta asuntolainasta ja lisäksi hän on maksanut B:lle käteisenä 34 000 markkaa. Tämän jälkeen A on ostanut muun muassa Asunto Oy R:n osakkeiden myynnistä saamillaan varoilla uuden asunnon ja viimeisimmäksi nyt kyseessä olevat Asunto Oy L:n osakkeet.
6. Pankki on takaisinsaantiväitteensä tueksi vedonnut ensiksikin siihen, että B on vuonna 1991 vastikkeetta siirtänyt puolisoiden tuolloin omistamien Asunto Oy R:n osakkeiden puoliosuuden A:lle. Siihen nähden, että A on edellä kerrotulla tavalla ottanut vastatakseen asuntolainasta ja lisäksi maksanut osan kauppahinnasta käteisellä, tuo saanto ei ole ollut pankin väittämällä tavalla vastikkeeton. Myöskään se, että B on antanut jäljellä olevan asuntolainan maksamiseksi omavelkaisen takaussitoumuksen, ei pankin väittämällä tavalla sinänsä merkitse A:n saannon vastikkeettomuutta, koska takaajan takautumisoikeus huomioon ottaen A on viime kädessä yksin vastuussa koko asuntolainasta. Pankin Asunto Oy R:n osakkeiden osalta esittämä selvitys ei riitä osoittamaan, että ulosmitatut Asunto Oy L:n osakkeet olisivat tulleet A:lle sellaisen oikeustoimen tai muun järjestelyn perusteella, että nuo osakkeet olisivat takaisinsaannin perusteella ulosmitattavissa B:n veloista.
7. Muutoin pankki on ulosmitattuihin asunto-osakkeisiin kohdistuvan takaisinsaantiväitteensä tueksi Korkeimmassa oikeudessakin vedonnut vain siihen, että B on eri tavoin, muun muassa perusteettomina ylisuurina elatusmaksuina ja erityisesti X Oy:n kautta, pääasiassa hänen työhönsä perustuvana osinkona mutta myös perusteettomina vuokrina siirtänyt rahavarojaan sopimattomasti pois velkojiensa ulottuvilta A:lle ja näin aiheuttanut velkojilleen vahinkoa. Pankki ei sen sijaan ole väitteensä tueksi vedonnut mihinkään sellaiseen takaisinsaantiperusteeseen, joka rasittaisi A:n Asunto Oy L:n osakkeiden saantoa. Pelkästään siitä seikasta, että A on mahdollisesti saanut B:ltä rahavaroja, joiden luovuttaminen voi loukata B:n velkojien etua, ei seuraa, että ulosmitatut Asunto Oy L:n osakkeet olisivat takaisinsaannin perusteella ulosmitattavissa B:n veloista. Asiassa ei siten ole edellytyksiä vahvistaa, että asunto-osakkeiden hankkiminen A:lle ei ole esteenä ulosmittauksen loppuunsaattamiselle. X Oy:n osakekanta
8. Asiassa on riidatonta, että A:n isä on vuonna 1995 ostanut X Oy:n osakekannan saksalaiselta yhtiöltä, jota on kaupassa edustanut B:n isä. Asiassa on edelleen riidatonta, että A on 11.3.1997 ostanut kyseisen osakekannan isältään.
9. Pankki on takaisinsaantiväitteensä tueksi tältäkin osin myös Korkeimmassa oikeudessa vedonnut vain siihen, että kysymys on tosiasiassa ollut B:n liiketoiminnasta, jonka tulosta on siirretty A:lle siten, että varat ovat olleet B:n velkojien ulottumattomissa. Pankki ei sen sijaan ole esittänyt selvitystä siitä, että B olisi ennen X Oy:n osakekannan luovutusta A:n isälle itse tai jonkin tuolloin hallinnoimansa yhtiön kautta omistanut osakekannan. Pankki ei myöskään ole edes väittänyt, että A:n osakekannasta isälleen suorittama kauppahinta olisi maksettu B:n varoin. Asiassa ei siten ole edellytyksiä vahvistaa, että osakkeiden hankkiminen A:n nimiin ei ole esteenä ulosmittauksen loppuunsaattamiselle. A:n pankkitilillä olleet varat
10. Asiassa on riidatonta, että pankkitilillä olleet varat ovat kertyneet A:n nimissä olleen, osittain osamaksulla hankitun henkilöauton myynnistä. Pankki on takaisinsaantiväitteensä tueksi vedonnut siihen, että auto on kokonaisuudessaan hankittu B:n varoin. Kyseessä olisi näin ollen takaisinsaantilain 6 §:n nojalla peräytyvä lahja.
11. Asiassa on kuitenkin riidatonta, että A on alunperin yksin omistanut isältään lahjana saamansa henkilöauton, jonka hän on vuonna 1995 vaihtanut uuteen autoon. Tämän jälkeen A on vuonna 1997 myynyt auton ja käyttänyt autosta saamansa kauppahinnan uuden osamaksulla hankkimansa auton ostoon. Vuonna 1999 ja 2000 A on, vanhaa autoaan käsirahana käyttäen, hankkinut osamaksulla henkilöauton, joista jälkimmäisen myynnistä saatujen varojen ulosottoon peräyttämisen edellytyksistä nyt on kysymys.
12. A on tunnustanut, että B on maksanut auton osamaksueriä yhteensä 6 179,22 euroa vastaavat 36 740 markkaa. Asiassa ei sen sijaan ole, A:n vuosina 1998 - 2000 saamat tulot huomioon ottaen, esitetty selvitystä siitä, että B olisi A:n tunnustamaa määrää enemmälti rahoittanut kyseessä olevan henkilöauton hankintaa. Tämän vuoksi asiassa ei ole edellytyksiä vahvistaa, että A:n nimiin hankitun henkilöauton myynnistä saatujen rahavarojen siirtäminen A:n tilille ei ole esteenä ulosmittauksen loppuunsaattamiselle enemmälti kuin edellä mainitun 6 179,22 euron osalta. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomio kumotaan. A:n nimiin hankitun henkilöauton myynnistä saatujen rahavarojen siirtäminen A:n tilille ei ole esteenä ulosmittauksen loppuunsaattamiselle 6 179,22 euron osalta. Korkein oikeus vahvistaa, että A:n pankkitililtä ulosmitatut muut rahavarat sekä Asunto Oy L:n ja X Oy:n osakkeet kuuluvat hänelle. Asian ovat ratkaisseet presidentti Pauliine Koskelo sekä oikeusneuvokset Gustaf Möller, Liisa Mansikkamäki, Ilkka Rautio ja Soile Poutiainen. Esittelijä Lea Nousiainen.