KKO/2007/30

2007 false KKO:2007:30 Kysymys siitä, oliko muun kuin asianajotehtäviä tuomioistuinpaikkakunnalla yleisesti hoitavan avustajan käyttäminen ollut oikeusapulain 17 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perusteltua. OikeusapuL 17 § 1 mom Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Lahden käräjäoikeuden tuomio 13.6.2005 Kuopiosta oleva asianajaja A oli määrätty B:n avustajaksi Lahden käräjäoikeudessa käsiteltävässä lähestymiskieltoa koskevassa asiassa. A vaati, että hänelle maksetaan palkkioksi avustajantehtävästä käräjäoikeudessa arvonlisäveroineen 2 515,64 euroa, joka sisälsi palkkion myös 14 tunnin matka-ajalta, ja että hänelle määrätään maksettavaksi korvaukseksi asian käsittelyn vaatimista kahdesta edestakaisesta matkasta Kuopiosta Lahteen arvonlisäveroineen 585,60 euroa. Avustajanpalkkion osalta käräjäoikeus totesi, että kysymys oli tavanomaiseen rikosasiaan verrattavasta asiasta. B oli ilmoittanut asuvansa Helsingissä. Hän oli halunnut A:n avustajakseen aikaisempien yhteyksien vuoksi. Käräjäoikeuden mukaan B ei ollut esittänyt sellaisia seikkoja, joiden vuoksi olisi ollut perusteltua käyttää muuta kuin sellaista avustajaa, joka harjoittaa asianajotoimintaa joko Helsingin tai Lahden käräjäoikeuden tuomiopiirissä. Tämän vuoksi käräjäoikeus hylkäsi A:n vaatimukset saada palkkio matka-ajalta ja korvaus matkakuluista. Käräjäoikeus määräsi A:lle maksettavaksi asian laatu huomioon ottaen palkkioksi oikeudenkäyntiin valmistautumisesta 272 euroa ja avustamisesta pääkäsittelyssä 327 euroa eli arvonlisäveroineen yhteensä 730,78 euroa. Asian on ratkaissut käräjätuomari Hannele Karjalainen. Kouvolan hovioikeuden päätös 27.10.2005 A valitti hovioikeuteen ja vaati, että hänelle maksettavaksi määrätty palkkio korotetaan 2 515,64 euroksi ja että hänelle määrätään maksettavaksi korvaukseksi matkakuluista 585,60 euroa. Hän perusteli matka-ajan palkkion ja matkakulujen osalta vaatimustaan sillä, että B oli asunut 1990-luvun loppupuolella useita vuosia Kuopiossa, jolloin asiakkuussuhde hänen ja B:n välillä oli alkanut. B käy edelleenkin usein Kuopiossa työasioiden vuoksi, vaikka hänen virallinen asuinpaikkansa on Vaasa ja tosiasiallinen asuinpaikkansa Helsinki. A oli avustanut B:tä muun ohessa vuonna 2002 erittäin riitaisessa huoltoriidassa. Samaa lasta koskeva toinen huoltoriita oli vireillä Lahden käräjäoikeudessa. Huoltoriita ja lähestymiskieltoasia liittyivät kiinteästi toisiinsa. Hovioikeus lausui, että oikeusapulain 17 §:n 1 momentin mukaan yksityiselle avustajalle vahvistetaan kohtuullinen palkkio tarpeellisista toimenpiteistä ja ajanhukasta sekä korvaus kuluista. Jos avustajaksi on määrätty henkilö, joka ei yleisesti hoida asianajotehtäviä kyseisessä tuomioistuimessa, korvataan matkustamisesta syntyvät lisäkulut ja ajanhukka ainoastaan, jos tällaisen avustajan käyttäminen on perusteltua. Lainkohdan säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 82/2001 vp s. 102 - 105) mukaan matkustamisesta syntynyt lisäkulu ja ylimääräinen ajanhukka korvattaisiin tällöin vain, jos kyseisen avustajan käyttäminen on perusteltua. Tarkoituksena on, että avustajalle suoritettaisiin korvausta vain sellaisista kuluista, joita kyseisessä tuomioistuimessa normaalisti toimivalle avustajalle aiheutuu. Avustajan matkustamiseen liittyvien lisäkulujen välttämiseksi avustaja yleensä palkataan kyseisessa tuomioistuimessa yleisesti asianajotehtäviä hoitavien avustajien piiristä. Tätä on kohtuullista pääsääntöisesti edellyttää myös julkista oikeusapua saavalta. Tästä pääsäännöstä on kuitenkin voitava poiketa siinä tapauksessa, että muun kuin kyseisessä tuomioistuimessa yleisesti asianajotehtäviä hoitavan avustajan käyttäminen on perusteltua. Näin olisi esimerkiksi silloin, kun avustajaksi on tarkoituksenmukaisempaa määrätä oikeusavun saajan asuin- tai työskentelypaikkakunnalla toimiva avustaja. A:n toimisto sijaitsee Kuopiossa. A:n valituksessaan esittämät syyt eivät ole sellaisia, joiden vuoksi olisi ollut perusteltua käyttää avustajana Kuopiosta olevaa asianajajaa. Näin ollen A:lla ei ole oikeutta saada palkkiota matka-ajalta tai korvausta matkakuluista Kuopion ja Lahden välisiltä matkoiltaan. Näillä perusteilla hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota matka-ajan palkkion ja matkakulujen osalta. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden presidentti Pertti Nieminen (eri mieltä) ja hovioikeudenlaamanni Sakari Pasila sekä viskaali Jari Ollikainen, joka myös esitteli asian. Eri mieltä ollut presidentti Pertti Nieminen lausui, että käräjäoikeuden toteamin tavoin olisi ollut perusteltua määrätä B:lle oikeudenkäyntiavustaja, joka harjoittaa asianajotoimintaa joko Lahden tai Helsingin käräjäoikeuden tuomiopiirissä. A:ta ei voi asettaa Helsingissä asianajotoimintaa harjoittavaa lakimiestä huonompaan asemaan. Nieminen muutti käräjäoikeuden tuomiota matka-ajan palkkion ja matkakulujen osalta määräten A:lle maksettavaksi käräjäoikeudessa tuomittujen määrien lisäksi palkkioksi kuuden tunnin matka-ajalta 432 euroa ja korvaukseksi matkakuluista 176 euroa ja arvonlisäveron määrän. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan hän vaati, että hänelle maksetaan avustajantehtävästään käräjäoikeudessa alempien oikeuksien tuomitsemien määrien asemesta arvonlisäveroineen yhteensä 2 515,64 euroa, mikä määrä sisältää palkkion 14 tunnin matka-ajalta. Lisäksi hän vaati, että hänelle maksetaan korvaukseksi matkakuluista arvonlisäveroineen 585,60 euroa. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut

1. Kuopiosta oleva asianajaja A on oikeusapulain mukaan määrättynä yksityisenä avustajana avustanut Vaasassa kirjoilla olevaa ja Helsingissä asuvaa päämiestä Lahden käräjäoikeudessa käsitellyssä lähestymiskieltoa koskevassa asiassa. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys ensinnäkin siitä, onko A:lle syytä määrätä seitsemän tunnin ajankäyttöön perustuva palkkio asiaan valmistautumisesta. Toiseksi on kysymys siitä, onko A:lla oikeus saada palkkiota matka-ajalta ja korvausta matkakuluista kahdesta asian käsittelyn vaatimasta edestakaisesta matkasta Kuopiosta Lahteen.
2. A:lle ei ole asian laatu ja laajuus huomioon ottaen perusteita määrätä asiaan valmistautumisesta enempää kuin hänelle jo alemmissa oikeuksissa maksetut oikeusavun palkkioperusteista annetun asetuksen (palkkioasetus) 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaiset 272 euroa. Ratkaistavaksi jää, onko A:lla oikeutta saada palkkiota matka-ajalta ja korvausta matkakuluista.
3. Oikeusapulain 17 §:n 1 momentin mukaan yksityiselle avustajalle vahvistetaan kohtuullinen palkkio tarpeellisista toimenpiteistä ja ajanhukasta sekä korvaus kuluista. Jos avustajaksi on määrätty henkilö, joka ei yleisesti hoida asianajotehtäviä kyseisessä tuomioistuimessa, korvataan matkustamisesta syntyvät lisäkulut ja ajanhukka ainoastaan, jos tällaisen avustajan käyttäminen on perusteltua.
4. Lainkohdan esitöiden (HE 82/2001 vp s. 103 - 104) mukaan tarkoituksena on, että silloin kun avustajaksi on määrätty henkilö, joka ei yleisesti hoida asianajotehtäviä kyseisessä tuomioistuimessa, hänelle suoritettaisiin korvausta vain sellaisista kuluista, joita kyseisessä tuomioistuimessa normaalisti toimivalle avustajalle aiheutuu. Tästä pääsäännöstä voitaisiin poiketa, eli matkustamisesta aiheutuvat lisäkulut ja ylimääräinen ajanhukka korvata, jos on perusteltua käyttää muulla paikkakunnalla toimivaa lakimiestä. Näin olisi esimerkiksi silloin, kun avustajaksi on tarkoituksenmukaisempaa määrätä oikeusavun saajan asuin- tai työskentelypaikkakunnalla toimiva avustaja tai kun jutun erityinen laatu puoltaa kyseisen avustajan käyttämistä.
5. Matka-ajalta maksettavasta palkkiosta säädetään palkkioasetuksen 4 §:n 3 momentin viimeisessä virkkeessä, että yhden vuorokauden aikana matka-ajan palkkio määrätään enintään kolmelta tunnilta tai sitä pidemmältä ajalta, jos siihen on erityisiä syitä. Tällaisten erityisten syiden käsillä olo on arvioitava tapauskohtaisesti. Matkakustannukset säädetään puolestaan korvattavaksi palkkioasetuksen 10 §:n 2 momentissa ja saman pykälän 3 momentin mukaan avustajalla on oikeus laskuttaa oman auton käytöstä, jos tämä matkustustapa on edullisempi kuin yleisiä kulkuneuvoja käyttäen suoritettu matka.
6. A on valituksensa perusteluissa vedonnut ensinnäkin lähes kymmenen vuotta kestäneeseen asiakassuhteeseen. Toiseksi hän on vedonnut siihen, että Vaasassa kirjoilla oleva päämies B asuu tosiasiassa Helsingissä ja käy työasioiden vuoksi usein Kuopiossa. Lahden kaupunkiin hänellä ei ole mitään yhteyksiä. Kolmanneksi A on vedonnut siihen, että lähestymiskieltoa koskevan oikeudenkäynnin aikaan Lahden käräjäoikeudessa oli vireillä asiaan oleellisella tavalla liittyvä asianosaisten yhteistä lasta koskeva huoltoriita, jossa A toimi B:n avustajana.
7. Kyseessä on laadultaan sellainen asia, jossa asianosaisen voidaan lähtökohtaisesti edellyttää käyttävän kyseisessä tuomioistuimessa yleisesti asianajotehtäviä hoitavaa avustajaa. Aikaisempi pitkäkään asiakassuhde ei yksinään riitä perusteeksi käyttää muualta tullutta avustajaa. Toisaalta nyt puheena oleva lähestymiskieltoasia on liittynyt kiinteästi samassa tuomioistuimessa vireillä olleeseen asianosaisten yhteistä lasta koskevaan huoltoriitaan, jossa A on avustanut B:tä. A oli ilmoituksensa mukaan avustanut B:tä myös aikaisemmin samaa lasta koskeneessa huoltoriidassa. Lähestymiskieltoasian ja huoltoriidan kiinteä suhde on siten muodostanut perustellun syyn käyttää samaa avustajaa molemmissa asioissa. Helsingissä asuvalla B:llä ei myöskään ole mitään yhteyksiä Lahden kaupunkiin. Sen sijaan hän käy työasioiden vuoksi Kuopiossa. Tämäkin puoltaa osaltaan Kuopiosta olevan, asiaan jo perehtyneen A:n käyttämistä avustajana.
8. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:lla on oikeus saada palkkio myös matka-ajalta ja korvaus matkustamisesta aiheutuneista lisäkuluista. Oman auton käyttö on esillä olevassa tapauksessa katsottava edullisemmaksi kuin matkustaminen yleisiä kulkuneuvoja käyttäen. Asiassa ei kuitenkaan ole sellaisia oikeusavun saatavuuteen liittyviä tai muita erityisiä syitä, että olisi syytä määrätä yhden vuorokauden ajalta enemmän kuin palkkioasetuksen 4 §:n 3 momentin pääsäännön mukainen kolmen tunnin matka-ajan palkkio. Päätöslauselma Asianajaja A:lle maksetaan valtion varoista alemmissa oikeuksissa maksettujen määrien lisäksi palkkioksi yhteensä 6 tunnin matka-ajalta 432 euroa, korvaukseksi matkakuluista yhteensä 480 euroa ja arvonlisäveron määrä 200,64 euroa. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Kati Hidén, Mikael Krogerus, Liisa Mansikkamäki ja Timo Esko. Esittelijä Mirja-Leena Nurmi.