2007 false KKO:2007:33 Sähkömarkkinakeskus oli myöntänyt A Oy:lle luvan harjoittaa sähköverkkotoimintaa kaupungin alueella ja siirtänyt alueella aikaisemmin sähköverkkotoimintaa harjoittaneen B Oy:n s

§:n 2 momentin säännös huomioon ottaen kohtuullinen tuotto ja pääomittaa näin saatu tuotto nykyarvoon. Jos näin saatu tuottoarvo oli pienempi kuin sähköverkon kustannusarvo, korvaukseksi oli kuitenkin kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (jäljempänä lunastuslaki) 32 §:n nojalla määrättävä vähintään sanottu kustannusarvo. Asian käsittely Oulun käräjäoikeudessa maaoikeutena Vattenfall Verkko Oy vaati, että kohteenkorvaus alennetaan 719 000 euroksi ja Vieska Energia Oy velvoitetaan palauttamaan sille perusteettomasti maksettu lunastuskorvaus 965 419,98 euroa korkoineen. Vieska Energia Oy vaati ensisijaisesti, ettei Korkeimman oikeuden palautuspäätöstä perustuslain vastaisena noudateta ja että Vattenfall Verkko Oy velvoitetaan suorittamaan yhtiölle kohteenkorvauksena 12 856 118 euroa. Sen varalta, että korvausta laskettaessa noudatettaisiin Korkeimman oikeuden palautuspäätöstä Vieska Energia Oy vaati, että kohteenkorvaukseksi määrätään sähköverkon jälleenhankinta-arvoa vastaavat 5 732 853 euroa tai vaihtoehtoisesti 5 386 218 euroa taikka korvaus määrätään ainakin nykykäyttöarvon 2 866 000 euron ja ensin mainitun jälleenhankinta-arvon väliltä tai vaihtoehtoisesti nykykäyttöarvon 2 448 311,60 euron ja jälleenhankinta-arvon 5 386 218 euron väliltä. Viime sijaisesti Vieska Energia Oy vaati kohteenkorvauksena verkon kohtuullista sallittua tuottoarvoa 3 025 867,90 euroa. Käräjäoikeuden maaoikeutena antama käsittelyratkaisu 30.8.2005 Maaoikeus lausui, että tuomioistuinten riippumattomuuteen kuului lähtökohtaisesti se, ettei alempi tuomioistuin ole sidottu ylemmän tuomioistuimen ratkaisuun (KKO 2005:90). Oikeuskirjallisuudessa, jota myös oikeuskäytännössä oli noudatettu, oli kuitenkin katsottu, että valvoessaan alemman oikeuden lainkäyttöä muutoksenhakumenettelyn yhteydessä ylempi tuomioistuin voi antaa palautuspäätöksessä valituksenalaisessa asiassa alempaa tuomioistuinta sitovia määräyksiä. Toisenlainen tulkinta johtaisi siihen, että jutut saattaisivat kiertää loputtomiin eri oikeusasteiden välillä näiden tulkitessa lakia eri tavalla. Tämä ei olisi tarkoituksenmukaisen eikä perustuslain ja Suomea sitovien ihmisoikeussopimusten takaaman oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin mukaista. Maaoikeus katsottuaan vielä, ettei Korkeimman oikeuden palautuspäätös ollut perustuslain vastainen, lausui, että palautuspäätöstä oli noudatettava. Käräjäoikeuden maaoikeutena antama tuomio 7.10.2005 Maaoikeus todettuaan, että asianosaisten käsitykset Nivalan sähköasemaan liittyvän Vieska Energia Oy:n 20 kilovoltin jännitetason sähköverkon jälleenhankinta-arvosta olivat varsin yhtenevät Vattenfall Verkko Oy:n pitäessä verkon arvona 5 134 000 euroa ja Vieska Energia Oy:n alimmillaan 5 386 218 euroa, piti tuomiosta tarkemmin ilmeneviin lausuntoihin perustuen sähköverkon jälleenhankinta-arvona 5 250 770 euroa. Lunastuslain 44 §:stä ilmenevän oikeusperiaatteen mukaan omaisuus oli arvioitava tai korvaus siitä määrättävä lunastuspäätöksen ajankohdan mukaan. Maaoikeus katsoi, että tämä oikeusperiaate koski ainoastaan lunastettavan omaisuuden fyysisiä ominaisuuksia, mutta ei arviointitekniikassa ja arviointiin vaikuttavassa muussa tietämyksessä tai oikeuskäytännössä tapahtuneita muutoksia, joiden osalta voitiin käyttää ratkaisuhetken uusinta tietämystä. Asiassa oli kysymys sähköverkon tulevan tuoton arvioinnista, jossa Korkeimman oikeuden lausumin tavoin tuli huomioida

§:n 2 momentin säännös. Koska tuon säännöksen mukaista hinnoittelun kohtuullisuutta valvoi ja tuli valvomaan Energiamarkkinavirasto edeltäjävirastoineen, maaoikeus katsoi lunastuslain 33 §:n 1 momentista ilmenevän periaatteen mukaisesti voivansa tulevan tuoton arvioinnissa ottaa huomioon sen valvontakäytännön, joka olisi rajoittanut myös Vieska Energia Oy:n mahdollisuutta käyttää omaisuuttaan maksimaalista taloudellista etua tuottavalla tavalla, mikäli omaisuus olisi edelleen jäänyt yhtiölle. Lisäksi maaoikeus katsoi, että tuo valvontakäytäntö oli muodostanut johdonmukaisen jatkumon ainoastaan yksityiskohdiltaan tarkentuen. Sen vuoksi asiassa voitiin huomioida Sähkömarkkinakeskuksen niin sanotusta megavoimapäätöksestä 9.2.1999 ilmenevä valvontakäytäntö ja Energiamarkkinaviraston kohtuullisen tuoton laskennassa käyttämä WACC-malli lisäyksineen. Maaoikeus totesi, että asianosaisten käsitykset sähköverkon nykykäyttöarvosta poikkesivat huomattavasti toisistaan, mikä johtui paitsi verkon ikää koskevista näkemyseroista, ennen muuta 20 kilovoltin ilmajohtoverkon pitoaikaa koskevasta näkemyserosta. Ilmajohtoverkko oli merkittävä osa eli 77 prosenttia lunastettavan omaisuuden määrästä. Vattenfall Verkko Oy piti ilmajohtoverkon pitoaikana 30 vuotta ja Vieska Energia Oy 45 vuotta. Lisäksi Vattenfall Verkko Oy:n mukaan ikä tuli laskea pylvästyksestä Vieska Energia Oy:n katsoessa, että asiassa tuli huomioida johdinvaihto. Tuomiosta tarkemmin ilmenevän todistelun ja asiantuntijalausuntojen perusteella maaoikeus katsoi, että verkon ikä oli laskettava pylvästyksestä ja että ilmajohtoverkon, maakaapelin ja pienjänniteverkon pitoaikana oli pidettävä 45 vuotta ja sen ilmajohdon pitoaikana 35 vuotta, erottimien pitoaikana 30 vuotta, muuntamojen ja muuntajien pitoaikana 37,5 vuotta ja mittausasemien erottimien pitoaikana 30 vuotta sekä sähköasemien pitoaikana 40 vuotta. Sanottujen pitoaikojen perusteella maaoikeus piti verkon nykykäyttöarvona 1 842 450 euroa. Tuottoarvoa määrittäessään maaoikeus totesi, että Energiamarkkinaviraston käytännössä liittymismaksut olivat nollatuottoisia. Vähennettyään verkon nykykäyttöarvosta liittymismaksujen määrän 587 204 euroa maaoikeus päätyi korolliselle 1 255 246 euron pääomalle laskettavaan 6,36 tuottoprosenttiin. Vakiintuneesti käytetyn 5 prosentin pääomitusprosentin mukaan laskettuna maaoikeus sai verkon tuottoarvoksi 1 596 685 euroa, mikä oli oli verkon nykykäyttöarvoa pienempi. Maaoikeus velvoitti Korkeimman oikeuden lunastuslain 32 §:ään perustuvan palautusohjeen mukaisesti Vattenfall Verkko Oy:n suorittamaan Vieska Energia Oy:lle kohteenkorvauksena Nivalan sähköverkosta 1 842 450 euroa. Maaoikeus velvoitti Vieska Energia Oy:n palauttamaan Vattenfall Verkko Oy:lle sanotun määrän ja lunastustoimikunnan 11.12.1997 määräämän ja jo maksetun määrän 1 850 067,19 euron erotuksen 7 617,19 euroa 6 prosentin vuotuisine korkoineen 8.6.1998 lukien. Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Pekka Louhelainen, maaoikeusinsinööri Tapio Mikkola sekä lautamiehet. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa Vieska Energia Oy:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan Vieska Energia Oy vaati ensinnäkin, että maaoikeuden tuomio kumotaan ja Korkeimman oikeuden tuomio 17.9.2002 nro 2301, jolla Korkein oikeus oli palauttanut asian maaoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi tuomiosta ilmenevin tavoin, jätetään perustuslain ja lunastuslain vastaisena huomiotta. Lisäksi Vieska Energia Oy vaati, että Vattenfall Verkko Oy velvoitetaan suorittamaan sille aikaisemmin kohteenkorvaukseksi suoritetun 1 850 067,10 euron lisäksi korvaukseksi 11 006 050 euroa korkoineen. Sen varalta, että asia käsiteltäisiin Korkeimman oikeuden palautusratkaisussaan määräämällä tavalla, Vieska Energia Oy toissijaisesti vaati, että maaoikeuden päätöstä muutetaan ja kohteen korvaus korotetaan 5 733 000 euroon tai ainakin 3 026 000 euroon vähennettynä Vattenfall Verkko Oy:n jo maksamalla korvauksella. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Asian tausta ja kysymyksenasettelu 1. Asiassa on kysymys lunastuslain 30 §:n mukaisen kohteenkorvauksen määräämisestä. Kohteenkorvaus koskee Vieska Energia Oy:n Nivalan sähköasemaan liittyvää enintään 20 kilovoltin jännitetason sähköverkkoa, sähköverkkotoiminnan edellyttämiä Vieska Energia Oy:n omistamia kiinteistöjä, rakennuksia ja muita rakennelmia sekä sähköverkkoon liittyviä maankäyttöoikeuksia ja liittymissopimuksia, jotka on Sähkömarkkinakeskuksen 17.12.1997 antamalla päätöksellä siirretty Revon Sähkö Oy:n (nykyään Vattenfall Verkko Oy) omistukseen. 2. Lunastustoimikunnan ja maaoikeuden annettua ratkaisunsa korvausasiassa Korkein oikeus on 17.9.2002 antamallaan tuomiolla nro 2301 (ratkaisu KKO 2002:69) palauttanut asian maaoikeuden käsiteltäväksi. Tällöin maaoikeuden tuli arvioida sijoitetun pääoman arvo ja sille kohtuullinen tuotto sekä pääomittaa näin saamansa tuotto nykyarvoon. Jos tällä tavoin arvioitu tuottoarvo oli pienempi kuin sähköverkon kustannusarvo, korvaukseksi oli kuitenkin lunastuslain 32 §:n nojalla määrättävä vähintään sanottu kustannusarvo. 3. Maaoikeus on tuomiollaan 7.10.2005 ratkaissut asian ja vahvistanut Nivalan sähköverkon nykykäyttöarvoksi 1 842 450 euroa ja tuottoarvoksi 1 596 685 euroa. Viimeksi mainittua arvoa määriteltäessä maaoikeus on Energiamarkkinaviraston päätöksestä 29.12.2004 ilmenevää laskentamallia noudattaen vähentänyt nykykäyttöarvosta liittymismaksujen määrän 587 204 euroa ja laskenut tuottokoron jäännöspääoman muodostamalle korolliselle pääomalle. Tuotto on sitten pääomitettu käyttäen vakiintunutta 5 %:n pääomitusprosenttia. Kohteenkorvauksen määräämisperusteet 4. Vieska Energia Oy on valituksessaan esittänyt, ettei lunastuskorvausta määrättäessä tule ottaa huomioon

§:n 2 momentin säännöstä siitä, että verkkopalvelujen hinnoittelun tulee olla kohtuullista, eikä sähkömarkkinaviranomaisten antamia laskentamalleja verkkoliiketoiminnan tuotosta, vaan lunastuskorvaus tulee määrätä yksinomaan lunastuslain säännösten mukaan. Vieska Energia Oy on perustuslain 15 §:ään ja lunastustuslain 29 §:n 1 momenttiin ja 30 §:n 1 momenttiin viitaten esittänyt, että yhtiön tulee saada menetyksestään täysi korvaus. Korkein oikeus on Vieska Energia Oy:n mukaan menetellyt lainvastaisesti edellyttäessään edellä viitatussa ratkaisussaan KKO 2002:69 kohtuullisen tuoton huomioon ottamista kohteenkorvauksen määräämisessä.

1. Korkein oikeus toteaa, että lunastuslain 29 §:n 1 momentin mukaan lunastettavan omaisuuden omistajalla on oikeus saada täysi korvaus lunastuksen vuoksi aiheutuvista taloudellisista menetyksistä. Saman lain 30 §:n 1 momentin mukaan lunastettavasta omaisuudesta on määrättävä omaisuuden käyvän hinnan mukainen täysi korvaus (kohteenkorvaus). Mikäli käypä hinta ei vastaa luovuttajan täyttä menetystä, arvioiminen on perustettava omaisuuden tuottoon tai siihen pantuihin kustannuksiin. Elinkeinon harjoittamiseen käytettävää omaisuutta lunastettaessa on kohteenkorvaus lunastuslain 32 §:n mukaan määrättävä ainakin niin suureksi kuin on tarpeen lunastettua vastaavan omaisuuden hankkimiseen lunastetun tilalle.
2. Arviointimenetelmä, jota noudattaen täyden korvauksen tavoitteeseen on pyrittävä, on jäänyt lunastuslaissa avoimeksi ja kussakin tilanteessa erikseen valittavaksi. Käytännön arviointitilanteissa on säännönmukaisesti noudatettu kauppa-arvo-, tuottoarvo- tai kustannusarvomenetelmää. Nyt esillä olevassa tapauksessa ei ole ollut käytettävissä vertailukauppoja, joten kauppa-arvomenetelmän käyttäminen ei ole mahdollista. Korkein oikeus on mainitussa ratkaisussaan KKO 2002:69 määrännyt, että kohteenkorvauksen arviointiperusteena on käytettävä edellä kohdassa 2 esitetyin tavoin omaisuuden tuottoa, jos sen mukainen arvo on korkeampi kuin sähköverkkoon pantuihin kustannuksiin perustuva kustannusarvo. Korvauksen arvioinnin perusteet ovat näin ollen lunastuslain mukaisia eikä Korkeimman oikeuden ratkaisu mainituilta osin siten ole Vieska Energia Oy:n väittämällä tavalla lainvastainen.
3. Korvauksen määräämisessä omaisuuden tuoton perusteella, johon lunastuslain 30 §:ssä viitataan eräänä täyden korvauksen laskentavaihtoehtona, tarkoitetaan sitä todellista tuottoa, jonka omistaja lunastuksen johdosta menettää.

§:n 2 momentin mukaan verkkopalvelujen hinnoittelun on oltava kohtuullista. Mikäli Vieska Energia Oy:n liiketoiminta olisi jatkunut lunastuksen kohteena olevassa verkossa, yhtiö olisi kyseisen säännöksen perusteella ollut oikeutettu soveltamaan verkkopalvelussaan hinnoittelua, joka olisi antanut sille toimivaltaisen viranomaisen määrittelemän kohtuullisen tuoton. Sähkömarkkinalaista ilmenevä tuoton kohtuullisuusvaatimus, jota silmällä pitäen sähkömarkkinaviranomaiset ovat laatineet maaoikeudessa sovellettuja laskentamalleja, on siten eräs huomioon otettavista tekijöistä arvioitaessa lunastuslain mukaisesti sitä menetystä, mikä Vieska Energia Oy:lle on lunastuksesta aiheutunut. Korkeimman oikeuden päätelmät

1. Korkein oikeus toteaa, että maaoikeuden vahvistamaan laskelmaan lunastetun omaisuuden nykykäyttöarvosta samoin kuin laskelmaan, jossa pääomalle lasketaan tuottoa ja se muutetaan jälleen pääomaksi, liittyy useita harkinnanvaraisia tekijöitä. Nämä tekijät liittyvät esimerkiksi ilmaverkkojohdon pitoaikaan ja pääomituksessa sovellettavaan korkokantaan. Näiltä osin ei maaoikeuden ratkaisua ole aihetta muuttaa.
2. Asiassa on kuitenkin otettava huomioon, että kyseiset laskentamallit on kehitetty verkkopalvelun hinnoittelun valvonnassa sovellettaviksi eikä niissä ole kiinnitetty huomiota lunastustilanteisiin. Sähköverkkotoiminta on perustuessaan alueelliseen yksinoikeuteen ja siitä johtuvaan varsin vakiintuneeseen asiakaskuntaan varmaa ja tuoton kohtuullisuusvaatimuksesta huolimatta kannattavaa liiketoimintaa. Voittoa tuottavan liiketoiminnan kaupoissa kauppahinta määräytyy yleensä omaisuuden tuottoarvon perusteella. Nyt sen sijaan maaoikeuden laskelmat johtavat sellaiseen tulokseen, että korkeimman lunastuskorvauksen antaa omaisuuteen pantujen kustannusten nykyarvoa koskeva laskelma. Vieska Energia Oy:n tulisi toisin sanoen lunastuksessa luopua voitollisesta liiketoiminnastaan siihen pantujen kustannusten jäännösarvoa vastaan.
3. Tuottoarvon alhaisuus käsillä olevassa tapauksessa johtuu pääosin siitä, ettei tuottoa ole maaoikeudessa laskettu lunastuksen kohteena olevan sähköverkon ja siihen liittyvän omaisuuden kokonaisarvolle, vaan liittymismaksuilla vähennetylle määrälle. Laskentatapa on verkkoliiketoiminnan kohtuullisen tuoton määrittelyssä vakiintunut ja sisältyy nyt kysymyksessä oleviin laskentamalleihin. Liittymismaksuja ei pidetä verkonhaltijan sijoittamana pääomana, jolle olisi laskettava tuottoa.
4. Korkein oikeus on edellä viitatussa ratkaisussaan KKO 2002:69 käsitellyt Revon Sähkö Oy:n vaatimuksen saada lunastuskorvauksesta vähentää maksamansa liittymismaksut. Vaatimus on lainvoimaisesti hylätty. Perusteluissa todetaan, että näitä maksuja ei voida ottaa huomioon lunastuskorvausta määrättäessä. Asiayhteydestä ilmenee, että lausuma liittyy pelkästään Revon Sähkö Oy:n mainittuun vaatimukseen.
5. Liittymismaksut oli kirjattu Vieska Energia Oy:n taseeseen korottomana vieraana pääomana, velkana sähkönkäyttäjille. Liittymissopimusten ja yleisten sähköntoimitusehtojen mukaan sähköyhtiö on tietyissä tilanteissa velvollinen palauttamaan liittymismaksun kuluttajalle. Liiketoiminnan jatkuessa liittymismaksuja ei kuitenkaan käytännössä jouduta palauttamaan eikä sellaista tapahdu yleensä liiketoiminnan myynninkään yhteydessä, kun ostaja ottaa vastuun liittymistä ja verkkopalveluista.
6. Korkein oikeus toteaa, että tosiasialliselta luonteeltaan liittymismaksut ovat rinnastettavissa sähköyhtiön muuhun verkkoliiketoimintaan sitoutuneeseen pääomaan. Sähköverkko siirtyy lunastuksessa kokonaisuudessaan lunastajan omaisuudeksi ja liiketoiminnassa hyödynnettäväksi. Näin tapahtuu riippumatta siitä, millä varoilla se on rakennettu. Aivan samoin kuin ostaja vapaaehtoisessa kaupassa joutuu maksamaan kaikesta ostamastaan, myös lunastuksessa kohteen korvaus on määrättävä siten, että se mitään vähentämättä kattaa kaiken lunastetun omaisuuden.
7. Lunastuskorvauksen ollessa kysymyksessä korvauksen kattavuuteen ja riittävyyteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Korkein oikeus katsoo, että suoritettu tuottoarvolaskelma on oikea siinä käytetyn pääoman eli 1 255 246 euron osalta. Lunastajalle siirtyy kuitenkin tuotanto-omaisuutta enemmän, myös se osa, joka on rahoitettu liittymismaksuilla. Vaikka tätä osuutta ei sisällytetä pääomaan laskettaessa sen kohtuullista tuottoa, täyden korvauksen periaate edellyttää kuitenkin sen lisäämistä tuottoarvolaskelman lopputulokseen.
8. Maaoikeuden laskemaan tuottoarvoon 1 596 685 euroon on siten lisättävä liittymismaksuja vastaava, omaisuuden arvosta aikaisemmin tehty vähennys 587 204 euroa. Lunastuslain 30 §:n mukaiseksi kohteenkorvaukseksi muodostuu näin 2 183 889 euroa. Tuomiolauselma Maaoikeuden tuomiota muutetaan. Maaoikeuden tuomitseman kohteenkorvauksen sijasta Vattenfall Verkko Oy velvoitetaan suorittamaan kohteenkorvauksena Vieska Energia Oy:lle 2 183 889 euroa. Tästä määrästä on vähennettävä se, mitä Vattenfall Verkko Oy osoittaa jo maksaneensa. Huomioon on otettava myös se, mitä Vieska Energia Oy on maaoikeuden tuomion perusteella mahdollisesti palauttanut. Korvaukselle on laskettava 6 prosentin vuotuinen korko 18.12.1997 lukien, kuitenkin siten, että korko tulee maksettavaksi aina kulloinkin suorittamatta olevalle määrälle. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Pasi Aarnio (eri mieltä), Hannu Rajalahti, Timo Esko ja Soile Poutiainen (eri mieltä). Esittelijä Eeva-Liisa Sarvilinna-Heimonen (mietintö). Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Vanhempi oikeussihteeri Sarvilinna-Heimonen: Korkein oikeus todennee ratkaisunaan seuraavaa: Kauppa- ja teollisuusministeriö oli päättänyt 29.5.1995 tekemällään päätöksellä Revon Sähkö Oy:n hakemuksesta lisätä Pohjanmaan sähkönhuollon aluesuunnitelmaan jakelualueen muutoksen siten, että Nivalan kaupungin alue kuului kokonaisuudessaan Revon Sähkö Oy:n jakelualueeseen ja että, mikäli Vieska Energia Oy ja Revon Sähkö Oy eivät päässeet sopimukseen alueen 20 kilovoltin jännitetason verkon siirtämisestä, Sähkömarkkinakeskus päätti korvauksesta sähkömarkkinalain (386/1995) 8 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla. Sähkömarkkinakeskus myönsi 17.12.1996 tekemällään päätöksellä Revon Sähkö Oy:lle luvan harjoittaa sähkömarkkinalaissa tarkoitettua sähköverkkotoimintaa Nivalan kaupungin alueella ja samalla hylkäsi Vieska Energia Oy:n sanotulla alueella tapahtuvaa sähköverkkotoimintaa koskevan vaatimuksen. Sähkömarkkinakeskus siirsi niin ikään 17.11.1996 tekemällään päätöksellä Vieska Energia Oy:n Nivalan sähköasemaan liittyvän enintään 20 kilovoltin jännitetason sähköverkon, sähköverkkotoiminnan edellyttämät Vieska Energia Oy:n omistamat kiinteistöt, rakennukset ja muut rakennelmat sekä sähköverkkotoimintaan liittyvät maankäyttöoikeudet ja liittymismaksusopimukset Revon Sähkö Oy:n omistukseen päätöksestä tarkemmin ilmenevin rajoituksin. Revon Sähkö Oy haki 7.1.1997 lunastustoimitusta. Korkein oikeus on tuomiossaan 17.9.2002 nro 2301 (KKO 2002:69) todennut, että Revon Sähkö Oy:n Sähkömarkkinakeskuksen päätöksellä 17.12.1996 saama yksinoikeus harjoittaa sähkömarkkinalaissa tarkoitettua sähköverkkotoimintaa Nivalan kaupungin alueella on merkinnyt sitä, että Vieska Energia Oy on menettänyt tästä sähköverkkotoiminnasta saamansa liiketulot. Lunastuskorvauksen arvioinnin lähtökohdaksi tulee ottaa omaisuuden tuotto ja tuottoarvoa sovellettaessa on selvitettävä, millaisen puhtaan tuoton arvioitava kohde olisi todennäköisesti antanut. Korvauksen määräämisen perusteeksi tulee ottaa se kohtuullisena pidettävä tuotto, jonka Vieska Energia Oy olisi

§:n 2 momentin nojalla saanut Nivalan sähköverkkotoimintaan sijoittamalleen pääomalle, ja näin saatu tuotto tulee sitten pääomittaa nykyarvoon. Korkein oikeus on tuomiosta tarkemmin ilmenevällä tavalla määritellyt, mitä sähköverkkotoimintaan sijoitetulla pääomalla tässä tapauksessa tarkoitetaan. Korkein oikeus on palauttanut asian maaoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi ja lausunut, että maaoikeuden tulee arvioida sähköverkkotoimintaan sijoitetun pääoman arvo ja sille kohtuullinen tuotto sekä pääomittaa näin saamansa tuotto nykyarvoon. Jos näin saatu tuottoarvo on pienempi kuin sähköverkon kustannusarvo, korvaukseksi on kuitenkin lunastuslain 32 §:n nojalla määrättävä vähintään sanottu kustannusarvo. Edelleen Korkein oikeus on lausunut, että Revon Sähkö Oy:n maksamia liittymis- tai uusimismaksuja ei voida ottaa huomioon lunastuskorvausta määrättäessä. Vieska Energia Oy on asiaa uudelleen maaoikeudessa käsiteltäessä vaatinut, että Korkeimman oikeuden tuomiota ei tule soveltaa. Lunastuslain säännösten nojalla Vieska Energia Oy:llä on oikeus saada menetyksestään täysi korvaus. Korkein oikeus on menetellyt lainvastaisesti määrätessään tuomiossaan 17.9.2002 asiaan sovellettavaksi

§:n 2 momentin hinnoittelun kohtuullisuutta koskevaa säännöstä. Muilta osin Vieska Energia Oy toistanut asiassa aikaisemmin esittämänsä korvausvaatimuksen. Maaoikeus on katsonut, ettei Korkeimman oikeuden tuomio ole lainvastainen ja että maaoikeuden tulee noudattaa sitä sekä menetellä tuomiossa määrätyllä tavalla. Maaoikeus on asiassa esitetyn todistelun perusteella katsonut, että lunastuksen kohteena olevan sähköverkon jälleenhankinta-arvona on pidettävä 5 250 770 euroa ja nykykäyttöarvona 1 842 450 euroa. Maaoikeus on omaisuuden tuottoarvoa määritellessään ottanut huomioon sen Energiamarkkinaviraston valvontakäytännön ja siitä ilmenevät laskentaperusteet, joita virasto on soveltanut valvoessaan sähkömarkkinalainsäännösten nojalla sähköverkkotoiminnasta saatavan tuoton kohtuullisuutta. Lunastetun omaisuuden tuottoarvoksi maaoikeus on sanotuilla perusteilla vahvistanut 1 596 673 euroa ja nykykäyttöarvoksi eli kustannusarvoksi 1 842 450 euroa. Maaoikeus on velvoittanut Vattenfall Verkko Oy:n suorittamaan Vieska Energia Oy:lle lunastuskorvauksena omaisuuden nykykäyttöarvoa vastaavan 1 843 450 euron korvauksen. Vieska Energia Oy on Korkeimmassa oikeudessa toistanut maaoikeudessa esittämänsä vaatimukset. Täällä on siten ensiksikin kysymys siitä, onko Korkeimman oikeuden aikaisempi tuomio lainvastainen. Lunastuslain 29 §:n 1 momentin nojalla lunastettavan omaisuuden omistajalla on oikeus saada täysi korvaus lunastuksen vuoksi aiheutuvista taloudellisista menetyksistä. Sanotun lain 30 §:n 1 momentin mukaan lunastettavasta omaisuudesta on määrättävä omaisuuden käyvän hinnan mukainen täysi korvaus. Mikäli käypä hinta ei vastaa luovuttajan täyttä menetystä, arvioinnin on perustuttava omaisuuden tuottoon tai siihen pantuihin kustannuksiin. Elinkeinon harjoittamiseen käytettävää omaisuutta lunastettaessa on kohteenkorvaus lunastuslain 32 §:n mukaan määrättävä ainakin niin suureksi kuin on tarpeen lunastettua vastaavan omaisuuden hankkimiseen lunastetun tilalle. Koska kauppa-arvomenetelmän käyttäminen tässä tapauksessa vertailukauppojen puuttuessa ei ole ollut mahdollista, Korkein oikeus on palautusratkaisussaan määrännyt, että maaoikeuden tulee arvioida sijoitetun pääoman arvo ja sille kohtuullinen tuotto sekä pääomittaa näin saamansa tuotto nykyarvoon. Jos näin saatu tuottoarvo on pienempi kuin sähköverkon kustannusarvo, korvaukseksi on kuitenkin lunastuslain 32 §:n nojalla määrättävä vähintään sanottu kustannusarvo. Tuotolla tarkoitetaan sitä todellista tuottoa, jonka omistaja lunastuksen johdosta menettää.

§:n 2 momentin mukaan verkkopalvelujen hinnoittelun on oltava kohtuullista. Sanotun lainkohdan nojalla Vieska Energia Oy olisi, mikäli sen liiketoiminta olisi jatkunut lunastuksen kohteena olevassa sähköverkossa, siten ollut oikeutettu saamaan toiminnastaan toimivaltaisen viranomaisen määrittelemän ja valvoman kohtuullisen tuoton. Näin ollen menetettyä tuottoa laskettaessa on otettava huomioon myös

§:n 2 momentin säännös. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsonee, ettei aikaisempi palautusratkaisu ole Vieska Energia Oy:n väittämällä tavalla lain vastainen. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys myös siitä, vastaako maaoikeuden vahvistama lunastuskorvaus Vieska Energia Oy:n menetystä. Maaoikeus on siellä esitetyn todistelun perusteella arvioinut lunastuksen kohteena olevan omaisuuden jälleenhankinta-arvon ja nykykäyttöarvon. Korkein oikeus hyväksynee maaoikeuden mainitsemilla perusteilla maaoikeuden tuomion tältä osin. Korkein oikeus katsonee, että myös lunastetun omaisuuden tuottoarvo on määritelty sähkömarkkinalain nojalla toimivaltaisen viranomaisen vahvistamien valvontamallien mukaisesti eikä Vieska Energia Oy ole esittänyt sellaisia perusteita, joiden nojalla tuottoarvo olisi tullut määritellä muulla tavalla. Maaoikeuden tuomiosta ilmenee, että sähköverkon nykykäyttöarvon määrään on sisältynyt Revon Sähkö Oy:n maksamat liittymämaksut 587 204 euroa ja että Vieska Energia Oy:n omaa pääomaa on ollut 1 255 246 euroa. Korkein oikeus on tuomiossaan lausunut, että liittymismaksuja ei voida ottaa huomioon lunastuskorvausta määrättäessä. Velvoittaessaan Vattenfall Verkko Oy:n suorittamaan Vieska Energia Oy:lle liittymismaksut sisältävän nykykäyttöarvoa vastaavan lunastuskorvauksen, liittymismaksut on vastoin Korkeimman oikeuden tuomiota otettu huomioon lunastuskorvausta määrättäessä. Maaoikeuden voitaneen katsoa menetelleen virheellisesti. Vattenfall Verkko Oy on kuitenkin tyytynyt maaoikeuden tuomioon eikä sitä siten voida muuttaa muutoksenhakijana olevan Vieska Energia Oy:n vahingoksi. Mainituilla ja muutoin maaoikeuden lausumilla perusteilla Korkein oikeus katsonee, ettei ole syytä muuttaa maaoikeuden tuomion lopputulosta. Korkein oikeus lausunee tuomiolauselmanaan, että maaoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Oikeusneuvos Poutiainen: Vieska Energia Oy on Suomen perustuslain 15 §:n 2 momenttiin sekä kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (lunastuslain) 29 §:n 1 momenttiin ja 30 §:n 1 momenttiin viitaten lausunut, että sen tulee saada menetyksestään täysi korvaus. Yhtiön mukaan sähköverkon lunastuskorvaus määräytyy yksinomaan lunastuslain säännösten perusteella. Korvausta laskettaessa ei voida soveltaa

§:n 2 momentin hinnoittelun kohtuullisuutta koskevaa säännöstä. Yhtiö on katsonut, että Korkein oikeus on edellyttäessään palautusratkaisussaan 17.9.2002 nro 2301 (KKO 2002:69) kohtuullisen tuoton huomioon ottamista kohteenkorvauksen määräämisessä menetellyt lainvastaisesti. Tältä osin totean, että lunastuslain 30 §:n mukaan lunastettavasta omaisuudesta on määrättävä omaisuuden käyvän hinnan mukainen täysi korvaus (kohteenkorvaus). Mikäli käypä hinta ei vastaa luovuttajan täyttä menetystä, arvioiminen on perustettava omaisuuden tuottoon tai siihen pantuihin kustannuksiin. Lain 32 §:n mukaan elinkeinon harjoittamiseen käytettävää omaisuutta lunastettaessa kohteenkorvaus on määrättävä ainakin niin suureksi kuin on tarpeen lunastettua vastaavan omaisuuden hankkimiseen lunastetun tilalle. Lunastuslaissa on siis asetettu tavoite, johon kohteenkorvausta määrättäessä on tähdättävä. Sen sijaan arviointimenetelmä, jota noudattaen tavoitteeseen on pyrittävä, on jäänyt avoimeksi ja kussakin tilanteessa erikseen valittavaksi. Käytännön arviointitilanteissa on säännönmukaisesti noudatettu joko kauppa-arvo-, tuottoarvo- tai kustannusarvomenetelmää. Nyt esillä olevassa tapauksessa ei ole ollut käytettävissä vertailukauppoja, joten kauppa-arvomenetelmän käyttäminen ei ole mahdollista. Korkein oikeus on palautusratkaisussaan määrännyt, että maaoikeuden tulee asiaa uudelleen käsitellessään arvioida sijoitetun pääoman arvo ja sille kohtuullinen tuotto sekä pääomittaa näin saamansa tuotto nykyarvoon. Jos näin arvioitu tuottoarvo on pienempi kuin sähköverkon kustannusarvo, korvaukseksi on kuitenkin lunastuslain 32 §:n nojalla määrättävä vähintään sanottu kustannusarvo. Korvauksen määräämisessä omaisuuden tuoton perusteella, johon lunastuslain 30 §:ssä viitataan eräänä täyden korvauksen laskentavaihtoehtona, tarkoitetaan sitä todellista tuottoa, jonka omistaja lunastuksen johdosta menettää.

§:n 2 momentin mukaan verkkopalvelujen hinnoittelun on oltava kohtuullista. Mikäli Vieska Energia Oy:n liiketoiminta olisi jatkunut lunastuksen kohteena olevassa verkossa, yhtiö olisi kyseisen säännöksen perusteella ollut oikeutettu soveltamaan verkkopalveluissaan hinnoittelua, joka olisi antanut sille toimivaltaisen viranomaisen määrittelemän kohtuullisen tuoton. Näin ollen kysymys on Vieska Energia Oy:n menetyksen arvioinnissa huomioon otettavasta seikasta. Korkeimman oikeuden palautusratkaisussaan määräämät korvauksen arvioinnin perusteet ovat näin ollen lunastuslain mukaisia eikä ratkaisu mainituilta osin siten ole Vieska Energia Oy:n väittämällä tavalla lain vastainen. Muilta osin pääasiassa on kysymys lunastuslain 30 §:n mukaisen kohteenkorvauksen määräämisestä. Kohteenkorvaus koskee Vieska Energia Oy:n Nivalan sähköasemaan liittyvää enintään 20 kilovoltin jännitetason sähköverkkoa, sähköverkkotoiminnan edellyttämiä Vieska Energia Oy:n omistamia kiinteistöjä, rakennuksia ja muita rakennelmia sekä sähköverkkoon liittyviä maankäyttöoikeuksia ja liittymissopimuksia, jotka on Sähkömarkkinakeskuksen 17.12.1996 antamalla päätöksellä siirretty Revon Sähkö Oy:n, nykyään Vattenfall Verkko Oy, omistukseen. Tältä osin katson, ettei ole syytä muuttaa maaoikeuden päätöstä, jonka jätän siis pysyväksi. Oikeusneuvos Aarnio: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Poutiainen.