KKO/2007/48

2007 false KKO:2007:48 Tiekunnan kokous oli äänestyksen jälkeen päättänyt ettei tietä perusparanneta. Tieosakkaan saatettua asian tielautakunnan ratkaistavaksi lautakunta velvoitti tiekunnan suorittamaan perusparannuksen.Tiekunnan päätöksen katsottiin koskevan tieosakkaan oikeutta ja yhdenvertaisuutta muihin osakkaisiin nähden yksityisistä teistä annetun lain 70 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Tielautakunta oli siten toimivaltainen käsittelemään ja ratkaisemaan asian toimituksessaan. YksitTieL 7 § 4 mom YksitTieL 70 § 1 mom Asian aikaisempi käsittely Tiekunnan kokous Etelämäen yksityistien tiekunnan 29.6.2005 pidetyssä vuosikokouksessa oli käsitelty tien mahdollista perusparannusta ja sen tarpeellisuutta kustannusarvion sisältäneen perusparannussuunnitelman pohjalta. Tieosakas A esitti, että perusparannushanke toteutetaan, jolloin hän hankkeen toteutuessa vastaisi tiekunnalle mahdollisten avustusten jälkeen jäävästä kustannusosuudesta. Toinen tieosakas vastusti hanketta katsoen, ettei perusparannus ollut sillä hetkellä tarpeellinen, koska tie oli tieosakkaiden tarpeet huomioon ottaen riittävän hyvässä kunnossa. Suoritetun äänestyksen jälkeen tiekunta päätti, ettei tien perusparannushanketta siinä vaiheessa käynnistetä. Tielautakunnan toimitus A saattoi asian Leivonmäen kunnan tielautakunnan tehtäviä hoitaneen maaseutulautakunnan ratkaistavaksi ja vaati, että tielautakunta oikaisee hänen oikeuttaan ja yhdenvertaisuuttaan tieosakkaana loukkaavan tiekunnan päätöksen sekä arvioi yksityistien perusparannustarpeen ja päättää tien pitämisestä kunnoltaan oikean tasoisena. Katselmuksen toimitettuaan tielautakunta 30.8.2005 pitämässään toimituksessa nro 1/2005 tutki A:n vaatimuksen ja velvoitti tiekunnan perusparantamaan tietä tiekunnan vuosikokouksessa esitetyn perusparannussuunnitelman pohjalta vähintään A:n omistamalle tilalle saakka. Kuopion käräjäoikeuden maaoikeutena antama tuomio 22.5.2006 Tiekunta valitti maaoikeuteen ja vaati maaseutulautakunnan päätöksen kumoamista ja asian jättämistä tiekunnan päätöksen varaan. Maaoikeus totesi yksityisistä teistä annetun lain 52 §:n säännösten tarkoittavan sitä, ettei tielautakunnalla ollut oikeutta määrätä tiekuntaa koskevissa asioissa, vaan tieosakkaat päättävät itse tienpidosta ja muista tiekuntaa koskevista asioista. Lain 70 §:n mukaisen hakemuksen oli liityttävä laillisuuskysymykseen tai osakkaiden yhdenvertaisuuteen. Maaoikeus katsoi, että asiassa oli kysymys siitä, voitiinko tien parantamiseen liittyviä asioita pitää yhdenvertaisuuskysymyksinä. Yleensä tienpitoasioita, kuten tienpitotöiden järjestämistä, tienpitokoneen hankkimista ja soran ostamista, oli pidetty tarkoituksenmukaisuusharkintana. Tässä tapauksessa kysymys oli tien perusparannukseen ryhtymisestä. Tiekunnassa oli äänestetty parannuksen tarpeellisuudesta. Maaoikeus totesi, että kysymys oli selvästi tarkoituksenmukaisuusharkinnasta eikä yhdenvertaisuusasiasta. Tämän vuoksi maaseutulautakunnalla ei ollut ollut oikeutta ottaa A:n hakemusta käsiteltäväkseen. Maaoikeus kumosi mainituilla perusteilla maaseutulautakunnan toimituksen. Asian on ratkaissut käräjätuomari Hannu Lindgren. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa A:lle myönnettiin valituslupa. A vaati valituksessaan, että asia palautetaan maaoikeuteen. Toissijaisesti A vaati, että maaoikeuden tuomio kumotaan ja tielautakunnan päätös pysytetään. Etelämäen yksityistien tiekunta antoi siltä pyydetyn vastauksen. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut

1. A on valituksessaan katsonut, että valituksen maaoikeuteen tiekunnan nimissä tehneillä B:llä ja C:llä ei ole ollut oikeutta ilman tiekunnan päätöstä esiintyä maaoikeudessa tiekunnan edustajina. Tämän johdosta Korkein oikeus toteaa, että B:llä tiekunnan hoitokunnan puheenjohtajana ja C:llä sen sihteerinä on ollut yksityisistä teistä annetun lain 62 §:n 2 momentin ja 67 §:n 1 kohdan mukaisesti oikeus käyttää tiekunnan puhevaltaa maaoikeudessa.
2. Pääasian osalta Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko tiekunnan päätös, jonka A on saattanut tielautakunnan tehtäviä hoitavan Leivonmäen maaseutulautakunnan ratkaistavaksi, yksityisistä teistä annetun lain 70 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla loukannut A:n oikeutta tai hänen yhdenvertaisuuttaan tieosakkaana.
3. Yksityisistä teistä annetun lain 7 §:n 4 momentin mukaan tie on pidettävä sellaisessa kunnossa kuin sen tarkoitus ja siitä tuleva hyöty edellyttävät ottamalla kuitenkin huomioon, ettei kunnossapidosta aiheudu tieosakkaalle kohtuuttomia kustannuksia. Lain 6 §:n 3 momentin mukaan tien kunnossapidoksi katsotaan toimenpiteet, jotka ovat tarpeen tien pysyttämiseksi sen tarkoitusta vastaavassa kunnossa.
4. Yksityisistä teistä annetun lain 70 §:n 1 momentin mukaan tieosakkaalla, joka katsoo, että tiekunnan kokouksen päätös loukkaa hänen oikeuttaan tai tieosakkaiden yhdenvertaisuutta, on oikeus saattaa asia tielautakunnan ratkaistavaksi.
5. Jokaisella tieosakkaalla on oikeus vaatia tien pitämistä sellaisessa kunnossa kuin kohdassa 3 mainitut säännökset edellyttävät. A:n tiekunnan kokouksessa esittämä vaatimus tien perusparannuksesta on koskenut tien kunnossapidon tasoa, josta tieosakkaat ovat olleet erimielisiä. Tieosakkaiden tarpeet tien kunnon suhteen voivat vaihdella esimerkiksi sen mukaan, kuinka paljon ja missä tarkoituksessa he tietä käyttävät. Korkein oikeus katsoo, että tiekunnan tällaisessa erimielisyystilanteessa tekemä päätös koskee tieosakkaan oikeutta ja yhdenvertaisuutta muihin osakkaisiin nähden yksityisistä teistä annetun lain 70 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.
6. A:lla on ollut oikeus saattaa asia maaseutulautakunnan ratkaistavaksi. Asiasta päättäminen on yksityisistä teistä annetun lain 52 §:n 1 momentin 9 kohdan mukaisesti kuulunut lautakunnan toimivaltaan. Maaoikeus ei siten olisi lausumillaan perusteilla saanut kumota maaseutulautakunnan toimitusta siltä osin kuin se oli velvoittanut tiekunnan suorittamaan tien perusparannuksen. Asian käsittelyä on tältä osin jatkettava maaoikeudessa.
7. Maaoikeuden tuomiosta ei ilmene, millä perusteella se on kumonnut maaseutulautakunnan toimituksessa tehdyn päätöksen kokonaisuudessaan. Asia on muiltakin osin syytä palauttaa maaoikeuteen. Päätöslauselma Maaoikeuden tuomio kumotaan. Asia palautetaan maaoikeuteen, jonka tulee ottaa se omasta aloitteesta uudelleen käsiteltäväkseen ja huomioon ottaen palauttamisen syy siinä laillisesti menetellä. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustaf Möller, Eeva Vuori, Pertti Välimäki, Hannu Rajalahti ja Soile Poutiainen. Esittelijä Elisa Mäntysaari.