KKO/2007/49

2007 false KKO:2007:49 Käräjäoikeus oli jättänyt Venäjän valtioon kohdistetun vekselikanteen haastetta antamatta tutkimatta sillä perusteella, että Venäjällä oli asiassa oikeus lainkäytölliseen koskemattomuuteen. Kysymys menettelyn oikeellisuudesta. (Ään.) Asian käsittely alemmissa oikeuksissa X Ky:n kanne Helsingin käräjäoikeudessa Käräjäoikeuteen toimittamassaan haastehakemuksessa X Ky vaati, että Venäjän federaatio haastetaan vastaamaan yhtiön kanteeseen, jossa yhtiö vaati Venäjän valtion velvoittamista maksamaan seitsemän asetetun ja katkeamattoman siirtoketjun kautta yhtiön haltuun siirretyn 100 miljoonan ruplan arvoisen, erääntyneen ja protestoidun vekselin perusteella vekselien määrät korkoineen, provisioineen ja protestikuluineen sillä perusteella, että Venäjän valtio oli atomienergiaministeriön alaisen yksikkönsä nimissä merkinnyt vekseleihin vekselitakauksen (aval). Käräjäoikeuden päätös 3.1.2006 Käräjäoikeus totesi, että kansainvälisessä tapaoikeudessa oli katsottu, ettei vieras valtio ollut velvollinen alistumaan toisen valtion tuomiovaltaan. Kysymys oli valtion nauttimasta lainkäytöllisestä koskemattomuudesta eli immuniteetista. Koskemattomuus oli perinteisesti ollut rajoittamaton. Tästä oikeudesta koskemattomuuteen oli todettu oikeustieteellisessä kirjallisuudessa ja viimeaikaisessa oikeuskäytännössäkin, että se ei voinut olla rajoittamaton, ainakaan niissä tapauksissa, joissa vieras valtio oli oikeussubjektina osallisena muussa kuin valtion julkisoikeudellisessa toiminnassa. Tästä tahdosta ja tarkoituksesta rajoittaa valtioimmuniteettia olivat esimerkkeinä muun muassa ne kansainväliset sopimukset tai sopimusvalmistelut, oikeustapaukset ja oikeuskirjallisuus, joihin yhtiö oli viitannut haastehakemuksessa ja sen täydennyksessä. Edellä todetusta huolimatta oikeudellinen tilanne kuitenkin oli, että voimassa ei ollut sellaista kansainvälistä sopimusta, johon Venäjän federaatio olisi sitoutunut ja jonka perusteella se olisi miltään osin luopunut oikeudestaan nauttia vieraassa valtiossa lainkäytöllistä koskemattomuutta. Tiedossa ei ollut, että Venäjän federaatio olisi myöskään nyt käsiteltävänä olevassa sinänsä yhtiön esittämin tavoin luonteeltaan kaupalliseen toimintaan viittaavassa vekseliasiassa nimenomaisesti luopunut tuosta oikeudestaan. Se, että Venäjän federaatio oli sidottu vuonna 1930 solmittuun kansainväliseen vekseleitä koskevaan sopimukseen, ei johtanut siihen, että Venäjän federaatiolla ei olisi immuniteettia tässä asiassa Suomessa. Käräjäoikeus katsoi, että Venäjän federaatiolla oli oikeus lainkäytölliseen koskemattomuuteen tässä asiassa, mikä käräjäoikeuden tuli ottaa huomioon viran puolesta. Edellä sanotun vuoksi ja kun oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimen oli heti jätettävä kanne tutkimatta, jos tuomioistuin ei "muusta syystä" voinut ottaa asiaa tutkittavakseen, käräjäoikeus jätti Venäjän federaatiolta vastausta pyytämättä kanteen tutkimatta. Asian on ratkaissut käräjätuomari Timo Salminen. Helsingin hovioikeuden päätös 26.6.2006 X Ky valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Hellevi Niemelä, Martti Harsia ja Leeni Kivalo. Esittelijä Ari Siltama. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa X Ky:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan yhtiö vaati, että Korkein oikeus kumoaa alempien oikeuksien päätökset, toteaa, ettei Venäjän valtio nauti sellaista lainkäytöllistä koskemattomuutta, että asia voitaisiin haastetta antamatta jättää tutkimatta, antaa haasteen tai, ellei se ole mahdollista, palauttaa asian käräjäoikeuteen haasteen antamista varten. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut

1. Asiassa on kysymys siitä, onko X Ky:n Venäjän federaatiota (Venäjää) vastaan Helsingin käräjäoikeudessa nostama, vekselivelkomusta koskeva kanne voitu jättää tutkimatta oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 6 §:n 1 momentin nojalla haastetta antamatta.
2. Mainitun lainkohdan mukaan tuomioistuimen on heti jätettävä kanne tutkimatta, jos tuomioistuin, paitsi haastehakemuksen puutteellisuuden vuoksi, ei muusta syystä voi ottaa asiaa tutkittavaksi. Niin kuin lainkohtaa koskevassa hallituksen esityksessä (HE 15/1990 vp s. 53) todetaan, tällaisena syynä voidaan pitää esimerkiksi tuomioistuimen havaintoa, ettei asiaa voida käsitellä sellaisen oikeudenkäynnin edellytyksen puuttumisen vuoksi, jota ei voida korjata.
3. Ratkaistavana on ensinnäkin se kysymys, voidaanko Venäjän lainkäytöllistä koskemattomuutta kanteessa tarkoitetussa asiassa pitää niin selvänä, että kanne on voitu jättää heti tutkimatta. Alempien oikeuksien ratkaisut perustuvat nimenomaan tämän kysymyksen arviointiin.
4. Tämän johdosta Korkein oikeus toteaa, että kysymystä vieraan valtion Suomessa nauttimasta lainkäytöllisestä koskemattomuudesta arvioidaan Suomea sitovien kansainvälisen oikeuden sääntöjen pohjalta. Lähtökohtana tällöin on periaate, että valtion lainkäytöllinen koskemattomuus (immuniteetti) merkitsee kansainvälisessä oikeudessa yleisesti sitä, ettei valtio ole ilman suostumustaan velvollinen alistumaan oikeudenkäyntiin toisen valtion tuomioistuimessa.
5. Niin kuin Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 1993:120 on lausuttu, oikeustieteellisessä kirjallisuudessa ja eri valtioiden viimeaikaisessa oikeuskäytännössä oli kuitenkin ollut vakiintumassa käsitys, ettei mainittu valtion nauttima lainkäytöllinen koskemattomuus voinut olla rajoittamaton. Tällöin on tehty ero yhtäältä valtion julkisoikeudellisen toiminnan sekä toisaalta sen kaupallisen ja muun yksityisoikeudellisen toiminnan välillä. Korkein oikeus on ratkaisussaan edelleen katsonut, että harkittaessa kumpaan ryhmään yksittäinen asia kuuluu, on huomiota kiinnitettävä sekä toiminnan oikeudelliseen luonteeseen että sen tosiasialliseen tarkoitukseen.
6. Mainitunlaista rajoitettua lainkäytöllisen koskemattomuuden periaatetta ilmentävät myös Euroopan neuvoston piirissä 16.5.1972 tehty ja 11.6.1976 voimaan tullut valtioimmuniteettia koskeva eurooppalainen yleissopimus, johon Suomi tosin ei ole liittynyt, ja Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimus valtioiden ja niiden omaisuuden lainkäytöllisestä koskemattomuudesta, jonka Suomi on allekirjoittanut 14.9.2005 mutta joka ei ole vielä voimassa. Yleissopimukset osoittavat osaltaan, että käsitys valtion lainkäytöllisen koskemattomuuden rajallisuudesta on vahvistunut.
7. Niin kuin käräjäoikeuskin on todennut, tässä tapauksessa kanteen perusteeksi ilmoitetut seikat viittaavat siihen, että kanteen perusteena olevassa oikeussuhteessa on ollut kysymys pikemminkin yksityisoikeudellisesta kaupallisesta toimesta kuin julkisoikeudellisesta toiminnasta. Kuten edellä kohdassa 4 on todettu, valtio voi myös suostua siihen, että sitä koskevaa asiaa käsitellään vieraan valtion tuomioistuimessa. Tämän vuoksi yksinomaan kanteen perusteella ei ole ollut selvää, että Venäjä nauttisi asiassa lainkäytöllistä koskemattomuutta.
8. Kysymykseen Venäjän lainkäytöllisestä koskemattomuudesta ja siitä, vaatiiko kysymyksen ratkaiseminen lisäselvitystä, voidaan kuitenkin lopullisesti ottaa kantaa vasta sen jälkeen, kun Venäjälle on varattu tilaisuus lausua kanteesta ja esittää myös käsityksensä lainkäytöllisestä koskemattomuudesta asiassa.
9. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo, ettei käräjäoikeus olisi saanut lausumillaan perusteilla jättää kannetta tutkimatta haastetta antamatta.
10. Tässä tilanteessa on tarkoituksenmukaista, että Korkein oikeus jo nyt kiinnittää huomiota kysymykseen käräjäoikeuden kansainvälisestä toimivallasta. Kansainvälinen toimivalta (yleistoimivalta) on oikeudenkäynnin edellytys, jonka täyttyminen tuomioistuimen on ratkaistava viran puolesta ja jonka puuttuminen johtaa kanteen tutkimatta jättämiseen.
11. X Ky on haastehakemuksessaan katsonut Helsingin käräjäoikeudella olevan asiassa toimivalta sillä perusteella, että Venäjä omistaa Helsingissä haastehakemuksessa mainittua omaisuutta. Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 1 §:n 1 momentin neljännen virkkeen mukaan vieraan valtion kansalaista haettakoon sillä Suomessa olevalla paikkakunnalla, missä hänet tavataan tai missä on hänelle kuuluvaa omaisuutta. Korkein oikeus on ennakkopäätöksissään KKO 1972 II 34 ja KKO 1975 II 80 todennut, että Suomessa sovellettavien kansainvälis-prosessioikeudellisten periaatteitten mukaan voitiin toisessa valtiossa kotipaikan omaavalta yhtiöltä hakea saatavaa Suomessa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä yhtiöllä kannetta vireille pantaessa oli omaisuutta.
12. Korkein oikeus toteaa, että mainittua periaatetta voidaan soveltaa myös silloin, kun kysymyksessä on vieras valtio ja sen Suomessa oleva omaisuus. Omaisuus ei saa olla niin vähäistä, että sen arvo on ilmeisessä epäsuhteessa kannevaatimukseen nähden, minkä lisäksi omaisuuden tulee olla ulosmitattavissa. Kysymys täytäntöönpanotoimiin liittyvästä valtioimmuniteetista on puolestaan arvioitava erillään edellä mainitusta tuomiovallan käyttämiseen liittyvästä valtioimmuniteetista.
13. Alemmat oikeudet eivät ole ottaneet lainkaan kantaa kysymykseen käräjäoikeuden kansainvälisestä toimivallasta. Myös tähän kysymykseen ja sen ratkaisemiseen mahdollisesti liittyvään lisäselvityksen tarpeeseen voidaan kuitenkin ottaa kantaa vasta sitten, kun Venäjälle on varattu tilaisuus lausua kanteesta ja tuomioistuimen toimivallasta myös tässä suhteessa.
14. Mainituista syistä asian käsittelyä on jatkettava käräjäoikeudessa. Sen tulee oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 8 §:n nojalla antaa asiassa haaste ja huolehtia sen tiedoksiantamisesta. Päätöslauselma Asia palautetaan Helsingin käräjäoikeuteen, jonka tulee ottaa asia käsiteltäväkseen omasta aloitteestaan ja, huomioon ottaen palauttamisen syy, siinä laillisesti menetellä. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Lauri Lehtimaja (eri mieltä), Kari Kitunen, Gustav Bygglin ja Timo Esko. Esittelijä Jukka Sippo. Eri mieltä olevan jäsenen lausunto Oikeusneuvos Lehtimaja: Helsingin käräjäoikeus on oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 6 §:n 1 momentin nojalla jättänyt X Ky:n (yhtiö) Venäjän federaatiota (Venäjä) vastaan nostaman, vekselivelkomusta koskevan kanteen heti tutkimatta, katsoen, että Venäjällä oli oikeus lainkäytölliseen koskemattomuuteen tässä asiassa. Yhtiö on vaatinut, että haaste on annettava. Asiassa on kysymys siitä, onko käräjäoikeus voinut ilmoittamallaan perusteella jättää kanteen heti tutkimatta ja haasteen antamatta. Kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä harkittaessa on lähdettävä sen pohjalta, mitä haastehakemuksesta ilmenee. Lainkäytöllisen koskemattomuuden ja tuomioistuimen kansainvälisen toimivallan osalta yhdyn siihen mitä enemmistö on kohdissa 4 - 6 ja 10 - 12 lausunut. Tässä tapauksessa haastehakemuksessa kanteen perusteeksi ilmoitetut seikat viittaavat siihen, että kanteessa tarkoitetussa oikeussuhteessa on ollut kysymys yksityisoikeudellisesta kaupallisesta toimesta eikä valtiolle kuuluvan julkisen tehtävän hoitamisesta tai valtion muusta julkisoikeudellisesta toiminnasta. Yhtiö on haastehakemuksessaan ilmoittanut, että Venäjä omistaa Helsingissä ulosmittauskelpoista omaisuutta, joka on kannevaatimukseen nähden arvoltaan riittävä. Haastehakemuksen sisältöön nähden katson, ettei alemmilla oikeuksilla ole ollut perustetta jättää kannetta ilmoittamallaan perusteella heti tutkimatta. Sen vuoksi päädyn asiassa samaan lopputulokseen kuin enemmistö.