KKO/2007/60

2007 false KKO:2007:60 A oli saanut tapaturman seurauksena olkapään venähdysvamman ja hermopunoksen vaurion. Kysymys siitä, oliko tapaturma myös pahentanut olennaisesti A:n kaularangan rappeumasairautta ja oliko A:n pitkittyneet niska-, hartia- ja yläraajavaivat korvattava tapaturman seurauksena. TapVakL 4 § 4 mom Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Tapaturmaa koskevat tiedot A:lle oli 23.11.2001 sattunut tapaturma, jonka seurauksena hänen vasen yläraajansa oli revähtänyt ja vasemman hartian seutuun oli tullut voimakas, yläraajaan säteilevä kipu. A:lla oli 27.12.2001 suoritetussa ENMG-tutkimuksessa todettu vasemman hartiahermopunoksen vaurio sekä 20.2.2002 suoritetussa magneettitutkimuksessa kaularangan nikamien V ja VI välissä välilevytyrä. Vakuutuslaitos oli myöntänyt A:lle vasemman olkapään venähdyksen ja vasemman hartiahermopunoksen lieväasteisen vaurion johdosta tapaturmavakuutuslain mukaista päivärahaa 100 %:n työkyvyn alentuman mukaan 28.2.2002 saakka sekä korvannut hänen sairaanhoitokulujaan 26.2.2002 saakka. A:lla tapaturman jälkeen ilmenneet niska-, hartia- ja yläraajavaivat ovat pitkittyneet ja hän on vaatinut niiden korvaamista tapaturman seurauksena 28.2.2002 jälkeenkin. Vakuutuslaitoksen päätös 22.4.2002 Vakuutuslaitos eväsi vaaditut korvaukset 1.3.2002 alkaen sillä perusteella, että A:n työkyvyttömyys ja sairaanhoitokulut johtuivat hänellä todetusta välilevytyrästä, joka oli sairausperäinen vaiva eikä johtunut 23.11.2001 sattuneesta tapaturmasta. Tapaturmalautakunnan päätös 8.4.2003 A haki muutosta tapaturmalautakunnalta. Tapaturmalautakunta katsoi, että työkyvyttömyys ja sairaanhoitokulut 28.2.2002 jälkeen johtuivat tapaturmasta riippumattomista magneettikuvauksessa 20.2.2002 todetuista kaularangan rappeumasairausmuutoksista. Tapaturmalautakunta totesi vielä, että ENMG-löydökset 27.12.2001 eivät olleet viitanneet erityisesti tapaturmaan. A:lla ei näin ollen ollut oikeutta enempään tapaturmakorvaukseen. Vakuutusoikeuden päätös 28.9.2004 A haki muutosta vakuutusoikeudelta. Vakuutusoikeus katsoi, että ainakin 31.5.2002 saakka hermopunosvaurion merkitys A:n työkyvyttömyyden aiheuttajana oli arvioitava siinä määrin merkitykselliseksi, että hänen työkyvyttömyytensä tähän saakka tuli korvata 23.11.2001 sattuneesta tapaturmasta johtuvana. Kaularangan välilevytyrän osalta vakuutusoikeus totesi, että tyrä ei ollut 23.11.2001 sattuneen tapaturman seurausta vaan selkeästi rappeumaperäisistä tekijöistä johtuva eikä se siis oikeuttanut korvaukseen tapaturmavakuutuslain nojalla. Valituksen muilta osin hyläten vakuutusoikeus muutti tapaturmalautakunnan päätöstä siten, että vakuutuslaitos määrättiin korvaamaan A:n työkyvyttömyys 31.5.2002 saakka. Asian ovat ratkaisseet vakuutusoikeuden jäsenet Rauli Rauankoski, Olli Olanterä, Seppo Seitsalo, Timo Sarparanta ja Katja Lehto-Komulainen. Esittelijä Anna Raivio. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A uudisti vaatimuksensa tapaturma- ja sairaanhoitokulujen korvaamisesta. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus antoi siltä pyydetyn lausunnon. Vakuutuslaitos antoi lausunnon johdosta selityksen vastaten samalla valitukseen. A antoi oikeusturvakeskuksen lausunnon johdosta selityksen sekä selityksen lisäyksen. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Asian tausta

1. A on 23.11.2001 tyhjentänyt hiertorumpua siirtohihnalle, kun hihna juuttui paikoilleen. Hän on vetänyt hihnaa saadakseen sen liikkumaan ja samalla liukastunut seurauksin, että hänen vasen yläraajansa on revähtänyt ja vasemman hartian seutuun on tullut voimakas käteen asti säteilevä kipu. A:lla on tapaturman jälkeen ilmennyt niska-, hartia- ja yläraajavaivoja, jotka ovat hoidoista huolimatta pitkittyneet. Edellä mainittujen vaivojen syyn selvittämiseksi suoritetuissa tutkimuksissa on tullut ilmi, että A:lla on vasemmanpuoleisen hartiahermopunoksen vaurio sekä kaularangassa välilevytyrä ja rappeumamuutoksia. A:lle on asetettu diagnoosiksi oirekuvan perusteella lisäksi TOS-syndrooma eli rintakehän yläaukeaman kipuoireyhtymä.
2. Tapaturman aiheuttamina vammoina korvaukseen oikeuttaviksi on katsottu vasemman olkapään venähdys ja vasemman hartiahermopunoksen vaurio. Vakuutuslaitos on niiden perusteella myöntänyt A:lle päivärahaa 28.2.2002 saakka ja korvannut sairaanhoitokuluja 26.2.2002 saakka katsoen hänen työkyvyttömyytensä ja sairaanhoitokulujensa johtuvan 1.3.2002 alkaen kaularangan välilevytyrästä, joka on sairausperäinen vaiva eikä johdu 23.11.2001 sattuneesta tapaturmasta. Vakuutusoikeus on valituksenalaisessa päätöksessään katsonut, että ainakin 31.5.2002 saakka hermopunosvaurion merkitys A:n työkyvyttömyyden aiheuttajana on arvioitava siinä määrin merkitykselliseksi, että hänen työkyvyttömyytensä tähän saakka tulee korvata 23.11.2001 sattuneesta tapaturmasta johtuvana.
3. Asiassa on kysymys siitä, oikeuttavatko A:lla 31.5.2002 jälkeenkin ilmenneet niska-, hartia- ja yläraajavaivat korvaukseen tapaturmavakuutuslain nojalla. Lääketieteelliset arviot
4. Asiassa esitetystä lääketieteellisestä selvityksestä käy ilmi, että A:lla on ollut 31.5.2002 jälkeenkin vasemmassa hartiassa ja yläraajassa särkyä, joka on säteillyt erityisesti peukalonpuoleisiin sormiin saakka. Hänen vasemman kätensä puristusvoima on heikentynyt ja vasen yläraaja on voimaton. A:lle suoritetuissa kliinisissä tutkimuksissa hänen niskansa on todettu jäykäksi ja sen liikkeet kivuliaiksi. A:ta hoitaneiden lääkäreiden antamissa lausunnoissa hänen edellä mainittua oireiluaan on pidetty pääosin hartiahermopunoksen vauriosta johtuvana 31.5.2002 jälkeenkin, mutta myös kaularangan välilevytyrän on epäilty voivan aiheuttaa osan oireista. A:n oirekuvassa on katsottu olevan myös TOS-oireyhtymään sopivia piirteitä.
5. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen pysyvä asiantuntija, lääketieteen tohtori, ortopedian ja traumatologian dosentti X on todennut lausunnossaan, että A:lle on tapaturmasta aiheutunut hartiahermopunosvaurio ja lisäksi rappeutuman pohjalta kehittyneen nikamavälilevytyrän aiheuttamat oireet ovat pahentuneet. X on katsonut, että jos tapaturmaa ei olisi ollut, olisi välilevytyrän aiheuttama oireisto voinut jäädä kehittymättä, ja jos sellainen olisi kehittynyt, se olisi todennäköisesti korjautunut niin, että A olisi nyt työkykyinen. X:n mukaan A:n edelleen jatkuvalla niska-, hartia- ja yläraajakiputilalla on todennäköinen syy-yhteys 23.11.2001 sattuneeseen tapaturmaan ja kiputilan jatkuminen 31.5.2002 jälkeen on seurausta tapaturmasta.
6. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen pysyvä asiantuntija, lääketieteen ja kirurgian tohtori, neurokirurgian dosentti Y on lausunnossaan todennut pitävänsä todennäköisenä, että A:n vasemman yläraajan oireet ainakin osittain johtuvat tapaturmasta. Y:n mukaan on epätodennäköistä, että A:n kaularankarappeuma olisi syntynyt tapaturman pohjalta. Y on pitänyt epätodennäköisenä myös sitä, että niskajäykkyys ja niskasärky johtuisivat hartiahermopunoksen vauriosta. Hän on arvioinut kaularangan rappeuman olevan yksi mahdollinen niskaoireiden syy.
7. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus on ilmoittanut lausuntonaan, että A:n niska-, hartia- ja muiden vaivojen 31.5.2002 jälkeen voidaan katsoa johtuneen osaksi hänelle 23.11.2001 sattuneesta tapaturmasta ja osaksi mainitusta tapaturmasta riippumattomasta viasta tai sairaudesta, kaularangan välilevyrappeumasta ja nivelrikosta. Korkeimman oikeuden arviointi ja johtopäätökset syy-yhteydestä
8. Ottaen huomioon A:n niska-, hartia- ja yläraajavaivoista esitetyn lääketieteellisen selvityksen ja Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lausunnon Korkein oikeus katsoo, että A:n 31.5.2002 jälkeen jatkuneet niska-, hartia- ja yläraajavaivat ovat pääasiallisesti johtuneet hartiahermopunoksen vauriosta, joka taas on syy-yhteydessä hänelle 23.11.2001 sattuneeseen tapaturmaan. A:lla TOS-oireyhtymästä johtuvaksi arvioitu oireilu on myös osa hartiahermopunoksen vaurion aiheuttamaa oirekokonaisuutta.
9. Korkein oikeus katsoo, että A:lle 23.11.2001 sattunut tapaturma ei ole ollut vammamekanismiltaan ja energiatasoltaan sopiva aiheuttamaan kaularangan terveen välilevyn tyrää. A:lla on todettu kaularangassa välilevytyrän lisäksi rappeumamuutoksia. Edellä lausuttu huomioon ottaen A:n kaularangan välilevytyrä on todennäköisimmin seurausta kaularangan rappeumasairaudesta eikä se ole syy-yhteydessä 23.11.2001 sattuneeseen tapaturmaan.
10. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen asiantuntijan Y:n lausuntoon viitaten Korkein oikeus katsoo, että A:n oireista erityisesti niskan jäykkyys ja niskakipu sopivat kaularangan rappeumamuutoksista johtuvaksi oireiluksi. Toisaalta A:lla ei käytettävissä olevan selvityksen mukaan ole ollut niska- tai yläraajavaivoja ennen 23.11.2001 sattunutta tapaturmaa. Korkein oikeus katsoo oikeusturvakeskuksen asiantuntija X:n lausunnossa kaularangan rappeutumisoireiden pahenemisesta esitettyyn viitaten, että mainittu tapaturma on todennäköisesti olennaisesti pahentanut A:n kaularangan rappeumasairautta, mikä muulta kuin kohdassa 8 lausutulta osalta on aiheuttanut hänen vaivojensa pitkittymisen 31.5.2002 jälkeenkin.
11. Edellä lausutun perusteella Korkein oikeus katsoo, että A:n nyt kysymyksessä olevat niska-, hartia- ja yläraajavaivat on korvattava 31.5.2002 jälkeenkin 23.11.2001 sattuneen tapaturman seurauksina.
12. Näillä perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla. Päätöslauselma Vakuutusoikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin valitus on hylätty. Keskinäinen Vakuutusyhtiö Tapiola määrätään suorittamaan A:lle niska-, hartia- ja yläraajavaivojen johdosta lainmukainen korvaus 1.6.2002 alkaen. Asia palautetaan vakuutusoikeuteen tästä aiheutuvia toimenpiteitä varten. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Lauri Lehtimaja, Kati Hidén, Eeva Vuori ja Hannu Rajalahti. Esittelijä Johanna Palovaara.