2007 false KKO:2007:63 Taiteilija AK:n vesiväriteoksista oli tehty AK:n nimellä signeerattuja väärennyksiä. A ja B olivat tietämättä maalausten alkuperästä myyneet tai toimittaneet ne myytäviksi. Kysy

§:n 1 momentin mukaiseen kohtuulliseen hyvitykseen loukkaajien tuottamuksesta riippumatta. Kun otettiin huomioon, etteivät oikeudenomistajat olisi missään olosuhteissa mistään hinnasta suostuneet tekijänoikeuden loukkaukseen, sekä lisäksi jutussa esitetty näyttö Aimo Kanervan nimissä myydyistä tauluista maksetuista hinnoista, asianomistajien vaatimaa 2 000 markkaa taululta oli pidettävä kohtuullisena hyvityksen määränä. Koska asiassa ei ollut näytetty tekijänoikeuden loukkauksen tapahtuneen tahallisesti tai tuottamuksesta, oikeudenomistajilla ei ollut oikeutta korvaukseen moraalisten oikeuksien loukkaamisesta aiheutuneesta kärsimyksestä. Näillä perusteilla käräjäoikeus, hyläten kärsimyksestä vaaditun korvauksen, velvoitti A:n ja B:n suorittamaan kohtuullisena hyvityksenä Aimo Kanervan oikeudenomistajille 336,38 euroa taululta korkoineen. Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Sirpa Hartikainen ja lautamiehet. Helsingin hovioikeuden tuomio 3.12.2004 Hovioikeus, jossa A ja B hakivat muutosta, lausui perusteluinaan, että A oli myynyt kolme Aimo Kanervan signeerauksella varustettua väärennettyä vesivärimaalausta eräälle henkilölle. B oli toimittanut ostamansa väärennetyn taulun huutokauppayhtiölle myyntiä varten ja ottanut vastaan toisen taulun myyntiä varten. Näin tehdessään A ja B olivat käyttäneet tauluja vastoin tekijänoikeuslain säännöksiä ja olivat sen vuoksi velvolliset suorittamaan taiteilijan oikeudenomistajille

§:n 1 momentin mukaisen kohtuullisen hyvityksen. Hyvityksen määrän osalta hovioikeus totesi, että todistajana kuullun taidekauppiaan mukaan Aimo Kanervan vesiväritöiden sisäänostohinnat olivat olleet 2 000 - 3 000 markkaa ja niiden myyntihinnat 5 000 - 18 000 markkaa. Tällä perusteella käräjäoikeuden tuomitsemia hyvityksiä oli pidettävä määrältään kohtuullisina. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Antti Kuningas, Matti Rintala ja Marjatta Möller. Esittelijä Ilkka Lahtinen. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa Valituslupa myönnettiin. A ja B vaativat yhteisessä valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja heidät vapautetaan tuomitusta hyvitys- ja oikeudenkäyntikuluvastuusta. Aimo Kanervan oikeudenomistajat vastasivat valitukseen ja vaativat, että valitus hylätään. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys enää tauluista numerot 1 - 3, 6 ja
2. A on myynyt edelleen kaupalla hankkimansa taulut 1 - 3 ja B ilmoituksensa mukaan toimittanut samoin kaupalla hankkimansa taulut 6 ja 26 huutokaupalla myytäviksi. Taulut on signeerattu Aimo Kanervan nimellä. Korkeimmassa oikeudessa ei ole enää riitaa siitä, etteikö kysymys olisi väärennyksistä ja Aimo Kanervan alkuperäisten teosten muunnelmina pidettävistä teoskappaleista. A ja B ovat valituksensa perusteeksi vedonneet tietämättömyyteensä siitä, että taulut olivat väärennyksiä, mistä seikasta ei myöskään ole enää riitaa, ja lausuneet, että kysymys ei ole ollut

§:n 1 momentissa tarkoitetusta tekijänoikeuslain vastaisesta teoksen käyttämisestä. 2. Asiassa on kysymys siitä, ovatko A ja B menettelynsä perusteella velvolliset suorittamaan Aimo Kanervan oikeudenomistajille

§:n 1 momentin (442/1984) mukaista hyvitystä. 3. Tekijänoikeuslain 1 §:n 1 momentin mukaan sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen. Saman lain 2 §:n 1 momentin (404/1961) mukaan tekijänoikeus tuottaa yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin muun muassa muuttamattomana tai muutettuna, muunnelmana taikka toista tekotapaa käyttäen. Pykälän 3 momentin (404/1961) mukaan teos katsotaan saatetuksi yleisön saataviin muun ohella silloin, kun sen kappale tarjotaan myytäväksi taikka sitä muutoin levitetään yleisön keskuuteen.

§:n 1 momentin (442/1984) mukaan se, joka käyttää teosta vastoin sanottua lakia, on velvollinen suorittamaan käyttämisestä tekijälle kohtuullisen hyvityksen. Hyvityksen edellytyksistä 4.

§:n 1 momentista (442/1984) ei tarkemmin ilmene, mitä teoksen lainvastaisella käyttämisellä tarkoitetaan. Kuten Korkein oikeus on ratkaisuissaan KKO 2001:41 ja KKO 2001:42 todennut, verrattaessa pykälän 1 ja 2 momentin säännöksiä pykälän 3 momenttiin, on perusteltua katsoa, että 1 momentissa teoksen lainvastaisella käyttämisellä tarkoitetaan sellaista menettelyä, jolla loukataan lain 2 §:ssä tarkoitettuja tekijänoikeuksia. Tyypillisesti tällainen loukkaus toteutuu valmistamalla teoksesta luvattomia kappaleita ja saattamalla ne yleisön saataviin myytäväksi tarjoamalla tai muutoin yleisön keskuuteen julkisesti levittämällä. Hyvitysvelvollisuus liittyy siten tekijän taloudellisten oikeuksien loukkaamiseen. Loukattaessa tekijänoikeuslain 3 §:ssä (404/1961) tarkoitettuja niin sanottuja tekijän moraalisia oikeuksia kysymys ei ole sellaisesta teoksen käyttämisestä, joka oikeuttaisi

§:n 1 momentin (442/1984) mukaiseen hyvitykseen. 5. B on loukannut Aimo Kanervan oikeudenomistajien tekijänoikeuslain 2 §:ssä tarkoitettuja taloudellisia oikeuksia tarjoamalla tauluja 6 ja 26 myytäviksi. Yleisön keskuuteen levittämistä ja siten tekijänoikeuden haltijoiden taloudellisia oikeuksia loukkaavaa on ollut myös A:n menettely tämän myytyä taulut 1 - 3 yksityishenkilölle. Kun nyt kysymyksessä olevia, Aimo Kanervan teosten kappaleiksi katsottuja tauluja 1 - 3, 6 ja 26 ei ole Aimo Kanervan tai hänen oikeudenomistajiensa suostumuksella myyty tai muutoin pysyvästi luovutettu, ei tekijän levitysoikeus ole tekijänoikeuslain 19 §:n 1 momentissa (446/1995) tarkoitetulla tavalla rauennut. Taulujen kuvatunlainen edelleenlevittäminen on ollut sellaista teosten tekijänoikeuslain vastaista käyttämistä, joka oikeuttaa Aimo Kanervan oikeudenomistajat

§:n 1 momentissa (442/1984) tarkoitettuun hyvitykseen. 6. Vaikkei

§:n 1 momentissa (442/1984) ole kysymys vahingonkorvauksesta eikä hyvitys riipu aiheutuneesta vahingosta, myös hyvityksen tuomitsemisella pyritään osaltaan saattamaan tekijänoikeuden haltija siihen asemaan, jossa hän olisi ollut, jos tekijänoikeuden loukkausta ei olisi tapahtunut. Toisaalta hyvityksen taustalla on ajatus siitä, että loukkaaja ei saa päästä teosta oikeudettomasti käyttämällä parempaan asemaan kuin missä hän olisi ollut, jos hän olisi käyttänyt teosta luvallisesti. Hyvityksen tarkoituksena on osaltaan tehokkaasti ehkäistä tekijänoikeuksien loukkaamista ja suojattujen teosten lainvastaista käyttöä. 7. Vahingonkorvauksesta poiketen

§:n 1 momentissa (442/1984) tarkoitettua hyvitystä on velvollinen suorittamaan myös se, joka on käyttänyt teosta vilpittömässä mielessä. Säännös ilmentää ajatusta, jonka mukaan tekijänoikeuslain vastaisesta teoksen käyttämisestä olisi tekijälle kuuluvien oikeuksien suojaamiseksi säännönmukaisesti suoritettava hyvitystä. Hyvityksen määrä

1. Hyvityksen kohtuullista määrää on oikeuskäytännössä arvioitu tapauskohtaisen harkinnan perusteella. Silloin, kun suojatun teoksen luvalliselle käytölle on voitu määritellä käyttökorvaus tai vastike, hyvityksen määrän osalta lähtökohtana on ollut mainitun korvauksen tai vastikkeen määrä. Hyvityksen kohtuullista määrää harkittaessa on huomiota kiinnitetty myös luvattoman käytön tarkoitukseen ja laajuuteen sekä tapahtuneen loukkauksen laatuun ja vahingollisuuteen (esim. KKO 1989:151, 1999:115, 2001:42 ja 2002:101).
2. Tässä tapauksessa vertailukohdaksi sopivaa teoksen lainmukaisen käytön kustannuksia osoittavaa käyttökorvausta ei ole. Myöskään Aimo Kanervan maalaamien akvarellien käyvällä arvolla tai myynnissä olleiden väärennysten kauppahinnoilla ei ole ratkaisevaa merkitystä hyvityksen kohtuullista määrää arvioitaessa. Tekijällä olisi alkuperäisen teoksen edelleenmyyntitilanteessa oikeus vain tekijänoikeuslain säännösten mukaiseen jälleenmyyntikorvaukseen ja siihenkin vain silloin, kun jälleenmyynti on ollut ammattimaista tai julkista. Toisaalta tekijänoikeuslain 52 §:n 2 momentti huomioon ottaen ei ole olemassa sellaista hintaa, jolla Aimo Kanerva tai hänen oikeudenomistajansa olisivat laillisesti voineet luovuttaa oikeuden levittää Aimo Kanervan teosten jäljennöksiä ilman, että jäljennökset olisi merkitty siten, ettei niitä voida sekoittaa alkuperäisteokseen.
3. Niin kuin edellä kohdassa 7 on todettu, tulisi teoksen tekijänoikeuslain vastaisen käyttämisen johtaa hyvityksen tuomitsemiseen. Hyvityksen määrän on kuitenkin oltava kohtuullinen ja hyvityksen kohtuullisuus arvioidaan tapauskohtaisesti. A ja B ovat hankkineet taulut aikomuksin ansiotarkoituksessa myydä ne edelleen. Hankkiessaan taulut ja ryhtyessään niitä myymään he eivät ole tienneet, että taulut olivat Aimo Kanervan tekijänoikeutta loukaten valmistettuja ja yleisön saataville saatettuja väärennyksiä. A:n ja B:n ei heidän oman kaupanvastuunsakaan vuoksi voida katsoa hyötyneen teosten käyttämisestä. Kysymyksessä olevien väärennysten osalta tekijänoikeuden loukkaus kohdistuu olennaiselta osin tekijänoikeuslain 3 §:ssä tarkoitettuihin moraalisiin oikeuksiin, jolta osin oikeutta hyvitykseen ei ole. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että A ja B ovat velvolliset suorittamaan Aimo Kanervan oikeudenomistajille hyvitystä, mutta suoritettavaksi tuomittavan hyvityksen määrä ei voi olla korkea. Korkein oikeus arvioi hyvityksen kohtuulliseksi määräksi 50 euroa taululta. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti: A ja B velvoitetaan suorittamaan Aimo Kanervan oikeudenomistajille yhteisesti hyvityksenä hovioikeuden tuomitseman määrän asemasta, A 150 euroa (taulut 1 - 3) ja B 100 euroa (taulut 6 ja 26). A ja B velvoitetaan suorittamaan mainituille määrille viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentin (997/1998) mukaisesti 26.11.2001 lukien 30.6.2002 saakka ja korkolain 4 §:n 1 momentin (340/2002) mukaisesti 1.7.2002 lukien. Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos (eri mieltä), Eeva Vuori, Kari Kitunen ja Juha Häyhä sekä määräaikainen oikeusneuvos Dan Frände (eri mieltä). Esittelijä Timo-Jaakko Uotila. Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Määräaikainen oikeusneuvos Frände: Perustelut Korkeimmassa oikeudessa on kysymys enää tauluista 1 - 3 sekä 6 ja
4. Taulut on signeerattu Aimo Kanervan nimellä, mutta asiassa on lausuttu selvitetyksi, että ne ovat väärennyksiä. A ja B eivät enää täällä ole väittäneet muuta. He eivät myöskään ole väittäneet, ettei kysymys olisi Aimo Kanervan alkuperäisten teosten muunnelmina pidettävistä teoskappaleista. He ovat valituksensa perusteeksi vedonneet tietämättömyyteensä siitä, että taulut olivat väärennyksiä, ja lausuneet, että kysymys ei ole ollut

§:n 1 momentissa tarkoitetusta tekijänoikeuslain vastaisesta teoksen käyttämisestä. A:lta ja B:ltä on vaadittu

§:n 1 momentin mukaista hyvitystä sillä perusteella, että he olivat, A myynyt edelleen kaupalla hankkimansa taulut 1 - 3 ja B ilmoituksensakin mukaan toimittanut samoin kaupalla saamansa taulut 6 ja 26 huutokaupalla myytäviksi. Tekijänoikeuslain 1 §:n 1 momentin (446/1995) mukaan sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen. Saman lain 2 §:n 1 momentin (404/1961) mukaan tekijänoikeus tuottaa yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin muuttamattomana tai muutettuna taikka toista tekotapaa käyttäen. Pykälän 3 momentin mukaan teos katsotaan saatetuksi yleisön saataviin muun ohella silloin, kun sen kappale tarjotaan myytäväksi taikka sitä muutoin levitetään yleisön keskuuteen.

§:n 1 momentin (442/1984) mukaan se, joka käyttää teosta vastoin sanottua lakia, on velvollinen suorittamaan käyttämisestä tekijälle kohtuullisen hyvityksen. Viimeksi mainitun lainkohdan mukaan hyvityksen tuomitsemisen edellytys siis on, että tekijän oikeuden loukkaaminen on tapahtunut teosta käyttämällä. Tämän vuoksi lainkohtaa on luontevaa tulkita siten, että siinä on kysymys tekijänoikeuden haltijan yksinoikeuden piiriin kuuluvien taloudellisten oikeuksien loukkaamisesta. Kysymys on tällöin tyypillisesti tilanteesta, jossa teosta käytetään, vaikkei siihen ole oikeutta. Tekijänoikeuslain 3 §:ssä tarkoitettujen niin sanottujen moraalisten oikeuksien loukkaamisen ei sitä vastoin voida katsoa tapahtuvan pelkästään teosta käyttämällä, vaan loukkauksen varsinainen sisältö on tällöin toinen. Tekijänoikeuden taloudelliseen puoleen kuuluu oikeus määrätä teoksesta saattamalla se yleisön saataviin. Yleisön saataviin teos voidaan saattaa muun muassa tarjoamalla se myytäväksi tai ylipäänsä levittämällä sitä yleisön keskuuteen. B on tarjonnut tauluja 6 ja 26 myytäviksi. Mutta myös A:n menettely, kun hän on myynyt yksityisesti taulut 1 - 3 ostavalle yleisölle, on ollut yleisön keskuuteen levittämistä. Kun tauluja 1 - 3, 6 ja 26 ei ole alunperin Aimo Kanervan tai hänen oikeudenomistajiensa suostumuksella myyty tai muutoin pysyvästi luovutettu, niiden edelleen levittäminen on ollut tekijänoikeuslain vastaista käyttämistä. Vaikkei

§:n 1 momentissa ole kysymys vahingonkorvauksesta, myös hyvityksen tuomitsemisella pyritään osaltaan saattamaan tekijänoikeuden haltija siihen asemaan, jossa hän olisi ollut, jos tekijänoikeuden loukkausta ei olisi tapahtunut. Oikeuskäytännössä onkin sanotun lain- kohdan mukaisena kohtuullisena hyvityksenä velvoitettu usein suorittamaan määrä, joka vastaa tekijänoikeuksin suojatun teoksen normaalia käyttökorvausta tai kauppahintaa, jolla se olisi mahdollista saada laillisesti käyttöön, ks. KKO 1989:87, 1995:202 ja 1998:91. Nyt kysymyksessä oleva tapaus ei kuitenkaan rinnastu mainittuihin tilanteisiin ja lieneekin ilmeistä, ettei A:ta ja B:tä voida puheena olevien taiteelliselta ja markkina-arvoltaan vähäisten väärennysten edelleen levityksen perusteella velvoittaa suorittamaan hyvitystä, joka vastaisi Aimo Kanervan aitojen akvarellien keskimääräistä markkina-arvoa. Toisaalta hyvitystä koskeva tekijänoikeuslain säännös rakentuu sille ajatukselle, että hyvitystä olisi aina suoritettava, paitsi jos se on kohtuutonta. Sikäli kuin kysymyksessä olevien väärennysten ilmestymisestä myyntiin on koitunut Aimo Kanervan taulujen jälkimarkkinoille häiriötä tai haittaa tai kärsimystä hänen oikeudenomistajilleen korvauksen suorittamisvelvollisuus edellyttää tahallisuutta tai tuottamusta. A ja B ovat kuitenkin pitäneet tauluja aitoina. He ovat siten toimineet vilpittömässä mielessä. Kaupanvastuunsa vuoksi heidän ei voida katsoa hyötyneenkään teosten käyttämisestä. Hyvitystä olisi nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa suoritettava tekijänoikeuden loukkauksen periaatteellisen merkityksen vuoksi. Vaikka asiassa on katsottu, että kysymys on Aimo Kanervan teosten kappaleista, tekijänoikeuden loukkaus ei vaikuta erityisen räikeältä. Tauluissa on etupäässä vain pyritty jäljittelemään Aimo Kanervan teosten aihepiirejä, värinkäyttöä ja tekotapaa. Kaikissa tapauksissa ei ole varmasti edes kyetty osoittamaan mallina ehkä ollutta alkuperäistä teosta. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon, että A ja B ovat olleet mukana levitysketjussa vilpittömässä mielessä, katson, ettei minkäänsuuruinen hyvitys olisi heidän kohdallaan kohtuullinen. Tuomiolauselma Kumoan hovioikeuden tuomion ja vapautan A:n ja B:n velvollisuudesta suorittaa

§:n 1 momentin mukaista hyvitystä. Oikeusneuvos Raulos: Olen samaa mieltä kuin määräaikainen oikeusneuvos Frände.