2007 false KKO:2007:77 Rattijuopumukseen syyllistynyt henkilö oli tätä rikosta edeltäneen viiden vuoden aikana syyllistynyt törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen.

§:n 1 momentin 1 kohdan mukaista kuuden kuukauden vähimmäisaikaa ei tullut soveltaa määrättäessä ajokieltoa. TLL 78 § 1 mom Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Virallisen syyttäjän vaatimukset Seinäjoen käräjäoikeudessa Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta rattijuopumuksesta ja hänen määräämistään vähintään kuuden kuukauden pituiseen ajokieltoon. Käräjäoikeuden tuomio 28.6.2006 Käräjäoikeus tuomitsi A:n 2.4.2006 tehdystä rattijuopumuksesta sakkorangaistukseen sekä ajokieltoon, jonka viimeiseksi voimassaolopäiväksi määrättiin 30.7.2006. Ajokiellon osalta käräjäoikeus totesi, että A oli syyllistynyt 11.8.2003 törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen ja 2.4.2006 rattijuopumukseen.

§:n 1 momentin mukaan rattijuopumukseen syyllistynyt kuljettaja määrättiin ajokieltoon vähintään yhdeksi kuukaudeksi. Edelleen sanotun momentin 1 kohdan mukaan uusintarikoksista ajokiellon kestoksi määrättiin vähintään kuusi kuukautta, jos rattijuopumukseen syyllistynyt kuljettaja oli viiden vuoden aikana syyllistynyt uudelleen rattijuopumukseen tai törkeään rattijuopumukseen taikka törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Säännöksen sanamuodon mukaan uusimissäännöstä sovellettiin vain tapauksiin, joissa aiempi rikos oli ollut rattijuopumus (tai törkeä rattijuopumus) ja uusi rikos rattijuopumus, törkeä rattijuopumus tai törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen. Se, oliko säännöksen tarkoituksena ollut, että uusimisvaikutus toimisi myös sellaisessa tilanteessa, jossa aikaisempi rikos oli ollut rattijuopumusrikoksen sijasta törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen, ei ilmennyt edes lainkohdan esitöistä. Rikoslain 3 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan rangaistuksen ja muun rikosoikeudellisen seuraamuksen oli perustuttava lakiin. A:n aikaisempi rikos ei ollut lainkohdan sanamuodon edellyttämällä tavalla rattijuopumusrikos. Lakia ei voitu tulkita vastoin sen selkeää sanamuotoa syytetyn vahingoksi, minkä vuoksi A:ta ei tullut määrätä vähintään kuuden kuukauden ajokieltoon. Asian on ratkaissut käräjäviskaali Heidi Knuutila. Vaasan hovioikeuden tuomio 10.1.2007 Syyttäjä valitti hovioikeuteen vaatien ajokiellon pidentämistä. Ajokiellon kestoksi tuli määrätä

§:n 1 momentin 1 kohdan nojalla vähintään kuusi kuukautta. Hovioikeus lausui perusteluinaan muun muassa, että

§:n 1 momentin 1 kohdan sanamuodon ja rakenteen perusteella säännöksessä tarkoitettiin tilannetta, jossa aikaisempi rikos oli rattijuopumus ja uudempi rikos rattijuopumus, törkeä rattijuopumus tai törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen. Lainkohta saattoi sinänsä koskea sitäkin tilannetta, jossa aikaisempi rikos oli rattijuopumuksen sijasta törkeä rattijuopumus, koska rattijuopumuksen tunnusmerkistö sisältyi aina välttämättä törkeän rattijuopumuksen tunnusmerkistöön. Säännös ei sitä vastoin näyttänyt koskevan tilannetta, jossa aikaisempi rikos oli törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen. Hovioikeus totesi, että johdonmukaista ja mitä ilmeisimmin myös ajokieltoa koskevan seuraamusjärjestelmän uudistuksen tavoitteiden mukaista olisi, että

§:n 1 momentin 1 kohdan säännöstä ajokiellon kuuden kuukauden vähimmäiskestosta sovellettaisiin myös viimeksi mainitussa tapauksessa. Mitkään asialliset syyt eivät näyttäisi puoltavan sitä, että ajokieltoseuraamus määräytyisi eri tavoin sen mukaan, missä järjestyksessä lainkohdassa mainitut rikokset oli tehty. Rikoslain 3 luvun 1 §:n 2 momentin säännökseen viitaten hovioikeus katsoi, kuten käräjäoikeuskin, ettei lakia voitu edellä mainituista näkökohdista huolimatta tulkita vastoin sen sanamuotoa A:n vahingoksi.

§:n 1 momentin 1 kohdan mukaista kuuden kuukauden vähimmäisaikaa ei siten ollut sovellettava A:lle ajokieltoa määrättäessä. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden presidentti Mikko Könkkölä sekä hovioikeuden jäsenet Raija Liljenfeldt, Seppo Männikkö, Eija-Liisa Helin (eri mieltä), Kari-Matti Kauppila, Juha Halijoki (eri mieltä) ja Anna-Maria Filpus. Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Hovioikeudenneuvos Halijoki totesi lain esitöihin viitaten, että

§:n 1 momentin 1 kohdan säännös oli mitä ilmeisimmin tarkoitettu sovellettavaksi myös silloin, kun aikaisempi rikos oli törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen. Rikoslain 3 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan rangaistuksen ja muun rikosoikeudellisen seuraamuksen oli perustuttava lakiin, eikä lainkäyttäjä saanut edetä säännöksen sanamuodon ulkopuolelle.

§:n 1 momentin 1 kohdan sanamuoto oli tulkinnanvarainen. Tulkinnanvaraista rikosoikeudellista säännöstä oli tulkittava siten, että sille voitiin antaa sen tarkoitusta vastaava ja johdonmukainen sisältö, ellei tämä tulkinta johtanut selvään ristiriitaan säännöksen sanamuodon kanssa. Edellä mainitun säännöksen yleiskielen mukainen tulkinta johti siihen, että siinä käytetty uudelleen-sana viittasi vain rattijuopumukseen. Luettaessa säännöstä tämän tulkinnan valossa merkitystä ei ollut sillä, oliko tekijä syyllistynyt törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen ennen vai jälkeen rattijuopumukseen syyllistymisen. Säännöksen sanamuoto oli tällöin nyt kysymyksessä olevalta osin seuraava: "jos rattijuopumukseen syyllistynyt kuljettaja on viiden vuoden aikana syyllistynyt... törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen". Tämä tulkinta oli sopusoinnussa säännöksen tarkoituksen kanssa eikä se ollut ristiriidassa lainkohdan sanamuodon kanssa. Koska rattijuopumukseen syyllistynyt A oli viiden vuoden aikana syyllistynyt törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, hänen ajokieltonsa pituudeksi tuli määrätä vähintään kuusi kuukautta. Hovioikeudenneuvos Helin oli samaa mieltä kuin hovioikeudenneuvos Halijoki. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa Viralliselle syyttäjälle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan syyttäjä vaati, että A määrätään vähintään kuuden kuukauden pituiseen ajokieltoon. A vastasi valitukseen vaatien sen hylkäämistä. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

1. A on 11.8.2003 syyllistynyt törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, josta hänet on tuomittu rangaistukseen. Tässä asiassa A on tuomittu rattijuopumuksesta, johon hän on syyllistynyt 2.4.2006, eli ennen kuin viisi vuotta oli kulunut mainitusta liikennerikoksesta. Syyttäjän valituksen johdosta asiassa on Korkeimmassa oikeudessa enää kysymys A:lle määrättävän ajokiellon pituudesta. Valituksessa on vaadittu, että A:n aikaisemmasta liikennerikoksesta johtuen hänet olisi määrättävä vähintään kuuden kuukauden ajokieltoon. Tieliikennelain ajokieltoa koskevat säännökset
2. Tieliikennelain 75 §:n 1 momentin mukaan moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaja on määrättävä ajokieltoon, jos hänen todetaan syyllistyneen törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, rattijuopumukseen tai törkeään rattijuopumukseen. Saman lain 78 §:n 1 momentin mukaan rattijuopumukseen syyllistynyt kuljettaja määrätään ajokieltoon vähintään yhdeksi kuukaudeksi ja törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen tai törkeään rattijuopumukseen syyllistynyt vähintään kolmeksi kuukaudeksi. Edelleen momentin 1 kohdan mukaan uusintarikoksista ajokiellon kestoksi määrätään vähintään kuusi kuukautta, jos rattijuopumukseen syyllistynyt kuljettaja on viiden vuoden aikana syyllistynyt uudelleen rattijuopumukseen tai törkeään rattijuopumukseen taikka törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen.

§:n 1 momentin 1 kohdan tulkinnasta 3.

§:n 1 momentin 1 kohdan sanamuodon mukaan säännöstä sovelletaan silloin, kun aiempi rikos on rattijuopumus ja uusi rikos rattijuopumus, törkeä rattijuopumus tai törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen. Sen sijaan säännös ei sanamuotonsa mukaan koske nyt kysymyksessä olevaa tilannetta, jossa aiempi rikos on törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen.

1. Hallituksen esityksessä laiksi tieliikennelain muuttamisesta, jonka perusteella säännös on säädetty, lausutaan, että törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen ja törkeä rattijuopumus ovat tekojen moitittavuuden perusteella yhtäläisiä ja myös ajokiellot näiltä osin tulisi määrätä yhtäläisin perustein (HE 104/2004 vp s. 11). Tämä lainsäädännön taustalla oleva tavoite ilmenee selvästi lain 78 §:n 1 momentin 2 kohdasta. Säännöksessä mainittujen kahden rikoksen rinnastaminen toisiinsa samoin kuin ajokiellon porrastaminen tekojen vakavuusasteen mukaan puoltaisi kantaa, jonka mukaan ajokiellon vähimmäiskesto määräytyisi yhtäläisesti silloin, kun henkilö on viiden vuoden aikana syyllistynyt sekä törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen että rattijuopumukseen riippumatta siitä, missä järjestyksessä teot on tehty. Laillisuusperiaate
2. Perustuslain 8 §:n mukaan rikoksesta ei saa tuomita ankarampaa rangaistusta kuin tekohetkellä laissa on säädetty. Rikoslain 3 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan rangaistuksen ja muun rikosoikeudellisen seuraamuksen on perustuttava lakiin. Ajokielto on lainkohdassa tarkoitettu muu rikosoikeudellinen seuraamus (KKO 2005:132).
3. Mainituista säännöksistä ilmenevä rikosoikeudellinen laillisuusperiaate edellyttää, että laissa määritetään täsmällisesti rikokset ja niistä johtuvat seuraamukset. Säännöstä ei saa soveltaa tapaukseen, johon se ei lain sanamuodon mukaan sovellu, vaikka tapaus olisikin rinnastettavissa säännöksessä tarkoitettuihin tilanteisiin. Teosta johtuvien seuraamusten tulee myös olla säännöksen sanamuodon perusteella tekijälle kohtuudella ennalta-arvattavissa. Johtopäätös 7.

§:n 1 momentin 1 kohta ei sanamuotonsa mukaan sovellu nyt kysymyksessä olevaan tilanteeseen, jossa aiempi rikos on törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen. Laillisuusperiaate huomioon ottaen säännökselle on annettava lainkohdan kielellistä ilmaisua vastaava sisältö.

§:n 1 momentin 1 kohdan mukaista kuuden kuukauden vähimmäisaikaa ei siten tule soveltaa määrättäessä A:lle ajokieltoa. Ajokieltoa ei voida pidentää valituksessa esitetyllä perusteella. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustaf Möller, Kari Kitunen, Gustav Bygglin, Pertti Välimäki ja Pasi Aarnio. Esittelijä Paula Helin.