KKO/2007/85

2007 false KKO:2007:85 Törkeistä rattijuopumuksista toistuvasti rangaistuksiin tuomitun vastaajan noin 19 000 euron arvoisen henkilöauton tuomitsemista valtiolle menetetyksi ei pidetty kohtuuttomana. Ks. KKO:2005:75 KKO:2005:76 RL 10 luku 10 § Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Forssa-Loimaan käräjäoikeuden tuomio 5.6.2006 Käräjäoikeus tuomitsi A:n tämän 22.12.2005 henkilöautolla tekemästä törkeästä rattijuopumuksesta viiden kuukauden vankeusrangaistukseen, menettämään ehdonalaisen vapautensa ja ajokieltoon 31.12.2009 saakka. Rangaistusta mitatessaan käräjäoikeus otti koventamisperusteena huomioon A:n aikaisemman rikollisuuden, koska sen ja nyt käsitellyn rikoksen suhde niiden samankaltaisuuden johdosta osoitti A:ssa ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä. Käräjäoikeus otti lieventävänä seikkana huomioon A:lle tuomittavan poikkeuksellisen menettämisseuraamuksen. A:n autoa koskevan menettämisseuraamusvaatimuksen johdosta käräjäoikeus totesi, että A oli rikosrekisterin otteen mukaan viimeisen kymmenen vuoden aikana tuomittu rangaistukseen 16 törkeästä rattijuopumuksesta ja lukuisista muista liikennerikoksista. A oli viimeksi 12.2.2004 tuomittu 1 vuoden 4 kuukauden vankeusrangaistukseen. A oli noin neljä kuukautta vankilasta vapautumisensa jälkeen syyllistynyt kysymyksessä olevaan törkeään rattijuopumukseen. A oli kertonut vähentäneensä oleellisesti alkoholin käyttöä ja käyneensä tämän vuoksi terveyskeskuksessa seurannassa, joiden käyntien yhteydessä hänessä ei ollut tehty havaintoja alkoholinkäytöstä. A oli siitä huolimatta tavattu risteysalueella 3,23 promillen humalatilassa. A oli toistuvasti ajanut liikenteessä voimakkaassa humalassa ja näin vaarantanut lukuisten ihmisten terveyttä ja henkeä. Käräjäoikeus katsoi tämän vuoksi yleisen lainkuuliaisuuden edellyttävän, että A:n menettelyyn voitiin puuttua auton menettämisseuraamuksella. Ottaen huomioon, että kysymyksessä oli lähes uusi 18 900 euron arvoinen henkilöauto ja että A sai eläkettä runsaat 1 800 euroa kuukaudessa, käräjäoikeus katsoi, että oli kohtuutonta määrätä auto kokonaan valtiolle menetetyksi. Käräjäoikeus velvoitti A:n korvaamaan valtiolle rikoslain 10 luvun 5 §:n ja 10 §:n nojalla kohtuulliseksi katsomanaan auton arvona 3 000 euroa. Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Timo Martikainen ja lautamiehet. Turun hovioikeuden tuomio 13.12.2006 A valitti hovioikeuteen vaatien, että hänet vapautetaan käräjäoikeuden tuomitsemasta 3 000 euron menettämisseuraamuksesta. Vastavalituksessaan syyttäjä toisti käräjäoikeudessa esittämänsä vaatimuksen A:n omistaman henkilöauton tuomitsemisesta valtiolle menetetyksi. Hovioikeus totesi, että autoon kohdistuva menettämisseuraamuksen tuomitseminen oli käräjäoikeuden selostamilla perusteilla tarpeen. Menettämisseuraamuksen kohtuuttomuutta ar-vioitaessa A oli vedonnut muun muassa auton arvoon verrattuna hänen kuukausituloihinsa. Hovioikeus katsoi, että kysymyksessä olevassa asiassa menettämisseuraamus oli turvaamistoimenpiteen luonteinen toimenpide, jonka tarkoituksena oli ehkäistä ennalta pitkään rattijuopumusrikollisuutta jatkaneiden henkilöiden syyllistyminen vastaaviin rikoksiin uudelleen. A oli viimeisen kymmenen vuoden aikana syyllistynyt 16 törkeään rattijuopumukseen ja nimenomaan näihin liittyen huomattavan monta kertaa myös muihin liikenneturvallisuutta vaarantaviin liikennerikoksiin. Selostetuissa olosuhteissa auton arvo ei ollut peruste, jonka nojalla itse autoon kohdistuvaa menettämisseuraamusta olisi pidettävä rikoslain 10 luvun 10 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla kohtuuttomana. Asiassa ei ollut ilmennyt muitakaan menettämisseuraamuksen kohtuullistamisen perusteita. Tämän vuoksi hovioikeus määräsi A:n omistaman auton valtiolle menetetyksi. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Peter Sandholm, Arto Suomi ja Kaarlo Mikkola (eri mieltä). Esittelijä Valtteri Kartio (mietintö). Viskaali Kartio lausui mietinnössään, että auton menettämisseuraamus oli auton korkea arvo ja A:n taloudelliset olot huomioon ottaen kohtuuton, minkä vuoksi autoa ei tullut määrätä valtiolle menetetyksi. Asiassa ei ollut myöskään käynyt ilmi seikkoja, joiden perusteella käräjäoikeuden tuomitsemaa osittaista arvon menettämistä olisi pidettävä asian olosuhteet kokonaisuutena huomioon ottaen tarkoituksenmukaisena tai A:n kannalta hänelle tuomitut muut seuraamukset huomioon ottaen kohtuullisena. Tämän vuoksi Kartio esitti mietinnössään, että A vapautetaan auton osittaisen arvon menettämistä koskevasta 3 000 euron maksuvelvollisuudesta valtiolle. Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Mikkola hyväksyi mietinnön. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että hänen omistamaansa henkilöautoa ei tuomita miltään osin valtiolle menetetyksi. Syyttäjä vastasi A:n valitukseen vaatien sen hylkäämistä. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut

1. Korkein oikeus on ratkaisuissaan KKO 2005:75 ja 2005:76 katsonut, että ajoneuvon tuomitseminen valtiolle menetetyksi rattijuopumusrikoksen johdosta tulee arvioitavaksi rikoslain 10 luvun 5 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla ja että tällaiselle menettämisseuraamukselle voi olla perusteet, jos tekijä tuomituista rangaistuksista ja määrätyistä ajokielloista huolimatta syyllistyy toistuvasti rattijuopumusrikoksiin ja nämä muut seuraamukset ovat siten osoittautuneet tehottomiksi. Menettämisseuraamuksen tuomitseminen voi näin ollen tulla kysymykseen, jos rikoksentekijä on syyllistynyt vastaaviin rikoksiin toistuvasti ja jos aiempien rattijuopumusten määrän ja toistumistiheyden perusteella on todennäköistä, että hän syyllistyy myöhemminkin rattijuopumukseen, jollei ajoneuvoa tuomita valtiolle menetetyksi.
2. Menettämisseuraamusta harkittaessa on otettava huomioon myös kohtuusnäkökohdat. Rikoslain 10 luvun 10 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan menettämisseuraamus saadaan jättää tuomitsematta, vaikka siihen muutoin olisi perusteet, jos menettämisseuraamuksen tuomitseminen olisi kohtuutonta ottaen huomioon rikoksen ja esineen laatu, vastaajan taloudellinen asema ja muut olosuhteet.
3. Mainituissa ennakkoratkaisuissaan Korkein oikeus on ottanut kantaa myös kohtuusarvioinnissa huomioon otettaviin seikkoihin. Korkein oikeus on todennut, että rattijuopumusrikoksia koskevan sääntelyn suojelukohteena on liikenneturvallisuus. Moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaminen alkoholin tai muun huumaavan aineen vaikutuksen alaisena lisää tunnetusti liikenneonnettomuuksien riskiä ja aiheuttaa siten vakavaa vaaraa toisten hengelle, terveydelle ja omaisuudelle. Kun menettämisseuraamusta käytetään turvaamistoimenpiteenä uusien rattijuopumusrikosten ehkäisemiseksi, ei rikoksentekijän ja hänen perheensä ajoneuvon tarpeelle voida antaa samanlaista merkitystä kuin harkittaessa rikoksentekovälineenä käytetyn kuljetusvälineen menetetyksi tuomitsemista muunlaisen rikoksen, esimerkiksi salakuljetusrikoksen yhteydessä. Korkein oikeus on edelleen katsonut perustelluksi lähtökohdaksi liikenneturvallisuuden kannalta, että mitä enemmän tarvetta menettämisseuraamuksen tuomitsemiseen edellä mainituista syistä on, sitä vähemmän painoarvoa voidaan antaa rikoksentekijän henkilökohtaisiin olosuhteisiin liittyville näkökohdille. Myöskään seuraamusten kasautuminen ei voi olla esteenä ajoneuvon menetetyksi tuomitsemiselle, jos siihen on pakottava tarve tiellä liikkuvien hengen, terveyden tai omaisuuden suojelemiseksi.
4. A on syyllistynyt törkeään rattijuopumukseen 22.12.
5. Hänet on sitä ennen vuosina 1997 - 2004 tuomittu kymmenellä eri tuomiolla yhteensä 16 törkeästä rattijuopumuksesta ja muista liikenneturvallisuutta vaarantaneista rikoksista vankeusrangaistuksiin ja ajokieltoihin. A on ennen nyt kysymyksessä olevaa rattijuopumusrikosta syyllistynyt vastaavanlaiseen rikokseen noin kaksi vuotta aikaisemmin, mutta suurimman osan noiden rikosten välisestä ajasta hän on ollut suorittamassa vankeusrangaistusta.
6. A on siten hänelle tuomituista rangaistuksista ja ajokielloista huolimatta syyllistynyt toistuvasti törkeisiin rattijuopumusrikoksiin. A on osoitukseksi siitä, että hänen suhtautumisensa alkoholiin olisi täysin muuttunut, vedonnut 20.9.2005 ja 15.3.2006 päivättyihin lääkärintodistuksiin, joissa mainittu seikka on todettu. A on kuitenkin syyllistynyt puheena olevaan törkeään rattijuopumukseen lääkärinlausuntojen antamisen välillä 22.12.2005, joten mainittujen lausuntojen perusteella ei voida tehdä päätelmää, että hän pidättäytyisi vastaisuudessa rattijuopumusrikoksista. Hänen omistamansa auton tuomitseminen valtiolle menetetyksi on tämän vuoksi tarpeen uusien rikosten ehkäisemiseksi.
7. A on pitänyt menettämisseuraamuksen tuomitsemista kohtuuttomana vedoten vähäisiin tuloihinsa ja auton huomattavaan arvoon. Hänen eläketulonsa olivat 1 880 euroa kuukaudessa. Auto oli hankittu pari kuukautta ennen nyt kysymyksessä olevaa tekoa 18 900 euron kauppahinnalla. A on vedonnut myös kokonaisseuraamuksen ankaruuteen ja siihen, että hän tarvitsee autoa päästäkseen liikkumaan ja hoitamaan asioitaan.
8. A on syyllistynyt toistuvasti törkeisiin rattijuopumuksiin ja liikenneturvallisuuden vaarantamisiin ja siten liikenneturvallisuutta vakavasti vaarantaviin rikoksiin. A:lle aikaisemmin tuomitut rangaistukset ja ajokiellot eivät ole saaneet häntä pidättäytymään puheena olevasta törkeästä rattijuopumuksesta. Rikosten lukuisuus ja vakavuus huomioon ottaen ei sille seikalle, että auton arvo on huomattava verrattuna A:n ilmoittamiin tuloihin, voida antaa merkittävää painoarvoa. Niiden seikkojen perusteella, joihin A on asiassa vedonnut, ei ole muutoinkaan aihetta päätyä siihen, että auton tuomitseminen valtiolle menetetyksi olisi rikosten ja omaisuuden laatu, A:n taloudellinen asema ja muut olosuhteet huomioon ottaen kohtuutonta. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet presidentti Pauliine Koskelo sekä oikeusneuvokset Kati Hidén, Eeva Vuori, Kari Kitunen ja Juha Häyhä. Esittelijä Leena Söderholm.