2007 false KKO:2007:96 A:n B:tä vastaan nostama vahingonkorvauskanne ei menestynyt ensi- eikä toissijaisella perusteella, mutta se hyväksyttiin kolmannella perusteella, mikä johti A:n muilla perusteilla vaatimaa korvausta huomattavasti alhaisempaan korvaukseen. B oli myöntänyt oikeaksi hyväksytyn kanneperusteen, mutta kiistänyt erään korvauksen määrään vaikuttavan seikan. B:llä katsottiin olevan oikeus saada A:lta osittainen korvaus käräjäoikeudessa olleista oikeudenkäyntikuluistaan, joista valtaosa oli aiheutunut ensi- ja toissijaisesta kanneperusteesta. OK 21 luku 3 § Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Kanne Helsingin käräjäoikeudessa A Oy kertoi B Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että se oli ilmoittautunut Moskovassa 3.
- - 6.11.2003 pidettäville työkalualan messuille ja tehnyt B Oy:n kanssa sopimuksen messutavaroiden kuljettamisesta Moskovaan ja takaisin. B Oy oli ollut tietoinen tavaran laadusta ja siitä, että tavaran piti olla perillä Moskovassa tiettynä ajankohtana. Kuljetuksen toteuttamisessa tapahtui kuitenkin virhe, ja B Oy kuljetti Moskovaan väärän tavaraerän seurauksin, ettei asianosaisten sopimaa kuljetusta asian laadusta johtuen voitu suorittaa lainkaan. A Oy vaati kanteessaan B Oy:ltä vahingonkorvauksena yhteensä 30 376 euroa ensisijaisesti sopimusrikkomuksen perusteella, koska kyseessä ei ollut tiekuljetussopimuslain (345/1979) tarkoittama kuljetuksen myöhästyminen vaan olennainen sopimusrikkomus. Toissijaisesti A Oy vaati sanotun määrän suuruista korvausta tiekuljetussopimuslain 38 §:n nojalla sillä perusteella, että B Oy oli menetellyt tahallisesti tai törkeän tuottamuksellisesti tai huolimattomasti. Sen varalta, että korvausvaatimus ei menestynyt kummallakaan edellä mainitulla perusteella, A Oy vaati korvausta tiekuljetussopimuslain 27 §:n 2 momentin ja 35 §:n nojalla rahtia vastaavat 5 461,60 euroa. Lisäksi A Oy vaati korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Vastaus B Oy kiisti kanteen ensi- ja toissijaisen kanneperusteen osalta kokonaan, mutta myönsi menetelleensä huolimattomasti ja olevansa tiekuljetussopimuslain 35 §:n mukainen vastuunrajoitusehto huomioon ottaen velvollinen korvaamaan A Oy:lle rahdin määrän. B Oy:n mukaan asianosaiset olivat sopineet kahdesta erillisestä kuljetuksesta eikä A Oy:n väittämin tavoin yhdestä edestakaisesta kuljetuksesta. Sen vuoksi B Oy kiistäen korvausvaatimuksen enemmälti määrältään myönsi rahdin määräksi 1 900 euroa. Käräjäoikeuden tuomio 24.3.2005 Käräjäoikeus lausui, että Suomi oli liittynyt CMR-yleissopimukseen, joka koski tavaran kansainvälisessä tiekuljetuksessa käytettävää rahtisopimusta, ja että tiekuljetussopimuslakiin oli sisällytetty sanotun yleissopimuksen periaatteet sekä että lainsäädäntö oli pakottavaa sekä kuljetusasiakkaan eduksi että vahingoksi. Asiakas ja rahdinkuljettaja eivät voineet sopia paremmista kuljetusehdoista. Lain säännöksestä poikkeava kuljetussopimuksen ehto oli mitätön. Arvioidessaan B Oy:n menettelyä käräjäoikeus katsoi tuomiosta tarkemmin ilmenevillä perusteilla jääneen näyttämättä, että B Oy:n laiminlyönti asiaa kokonaisuutena tarkastellen olisi osoittanut sellaista törkeää huolimattomuutta, mikä olisi rinnastettava tahallisuuteen. Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A Oy:n toimeksianto B Oy:lle oli koskenut tavaroiden kuljettamista Suomesta Moskovaan ja sieltä takaisin ja että B Oy siten oli vastuussa sovitun kuljetuksen kattavan rahdin määrästä. Mainituilla perusteilla käräjäoikeus kanteen enemmälti hyläten velvoitti B Oy:n suorittamaan A Oy:lle rahdin määrää vastaavat 5 461,60 euroa sekä korvaamaan A Oy:n oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti 17 612,04 eurolla korkoineen. Asian on ratkaissut käräjätuomari Björn Hellman. Helsingin hovioikeuden tuomio 2.11.2006 A Oy ja B Oy valittivat puolin ja toisin hovioikeuteen, A Oy toistaen kanteessaan esittämänsä vaatimukset ja B Oy vaatien pääasian osalta vastuunsa rajoittamista 1 900 euroon sekä oikeudenkäyntikulujen osalta vapauttamistaan käräjäoikeuden sille tuomitsemasta oikeudenkäyntikuluvastuusta. Lisäksi B Oy vaati korvausta käräjäoikeuskuluistaan, koska A Oy:n kanne oli koostunut kolmesta vaihtoehtoisesta perusteesta, joista B Oy oli voittanut kaksi ensimmäistä. Asianosaiset vaativat puolin ja toisin korvausta myös hovioikeudessa olleista oikeudenkäyntikuluistaan. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota ja määräsi, että asianosaiset saivat pitää kulunsa hovioikeudessa vahinkonaan. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Antti Miettinen, Markus Nikolainen ja Jukka Kontio. Esittelijä Mia Sundström. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa B Oy:lle myönnettiin valituslupa. B Oy vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta koskevalta osalta ja yhtiö vapautetaan korvaamasta sen A Oy:lle maksettavaksi määrätyt oikeudenkäyntikulut sekä että A Oy velvoitetaan korvaamaan B Oy:lle sen oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa ja valituksesta hovioikeudessa aiheutuneet kulut siltä osin kuin valitus koski käräjäoikeuden oikeudenkäyntikuluratkaisua sekä myös B Oy:n vastauskulut hovioikeudessa. Lisäksi B Oy vaati korvausta oikeudenkäyntikuluistaan Korkeimmassa oikeudessa. A Oy vaati valituksen hylkäämistä ja korvausta oikeudenkäyntikuluistaan kaikissa oikeusasteissa. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut
- Hovioikeus on tuomiollaan pysyttänyt käräjäoikeuden tuomion, jolla käräjäoikeus oli hylännyt A Oy:n kanteen niiltä osin kuin se vaati B Oy:ltä vahingonkorvausta sopimusrikkomuksen nojalla tai tiekuljetussopimuslain 38 §:n tarkoittaman törkeän huolimattomuuden perusteella 30 376 euroa, mutta hyväksynyt kanteen siltä osin kuin A Oy vaati B Oy:n velvoittamista sanotun lain 27 ja 35 §:n nojalla suorittamaan A Oy:lle vahingonkorvauksena rahtia vastaavat 5 461,60 euroa. Tältä osin hovioikeuden tuomio on lainvoimainen. Lisäksi hovioikeus on pysyttänyt käräjäoikeuden tuomion siltä osin kuin se on velvoittanut B Oy:n korvaamaan A Oy:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa täysimääräisesti 17 612,04 eurolla korkoineen.
- B Oy:n valituksen perusteella Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, voidaanko asianosaisten oikeudenkäyntikuluvastuuseen soveltaa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n säännöksiä, jotka merkitsevät poikkeusta siitä saman luvun 1 §:ssä asetetusta pääsäännöstä, jonka mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.
- Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentissa säädetään, että jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan. Saman pykälän 2 momentin mukaan on 1 momentissa säädettyä vastaavasti sovellettava, milloin asianosaisen vaatimus hyväksytään ainoastaan osaksi. Tällöin voidaan asianosaiselle kuitenkin tuomita täysi korvaus kuluistaan myös siinä tapauksessa, että hänen vaatimuksensa hyväksymättä jäänyt osa koskee ainoastaan harkinnanvaraista seikkaa, jolla ei ole sanottavaa vaikutusta asianosaisen oikeudenkäyntikulujen määrään.
- A Oy:n vahingonkorvauskanne ei ole menestynyt sopimusrikkomukseen nojaavalla perusteella eikä A Oy:n väittämän rahdinkuljettajan törkeän huolimattomuuden perusteella, vaan korvaus on tuomittu A Oy:n kolmanneksi esittämällä perusteella tiekuljetussopimuslain 27 §:ssä säädetyn rahdinkuljettajan vastuun nojalla ja tiekuljetussopimuslain 35 §:n vastuunrajoituksen mukaisena. Tämän perusteen B Oy on jo kanteeseen käräjäoikeudessa antamassaan kirjallisessa vastauksessa myöntänyt oikeaksi, mutta katsonut vastuun enimmäismääräksi 1 900 euroa, koska sen tuli rajoittua erillisen, vain menokuljetusta koskeneen sopimuksen mukaisen rahdin määrään.
- Korkein oikeus toteaa, ettei nyt esillä olevassa tapauksessa ole kysymys sellaisesta oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitetusta ja ennakkoratkaisussa KKO 1996:57 kysymyksessä olleesta tilanteesta, jossa samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia. Sen sijaan A Oy on esittänyt vahingonkorvausvaatimukselleen useita vaihtoehtoisia perusteita, ja korvauksen suuruus on riippunut siitä, millä perusteella vaatimus mahdollisesti hyväksytään. Hyväksytyltä osalta kanne on myös johtanut A Oy:n ensisijaisesti esittämää 30 376 euron vaatimusta huomattavasti alhaisempaan 5 461,60 euron korvaukseen. Tämä summa on ollut sen mukainen kuin A Oy on kyseisellä perusteella vaatinut. A Oy:n toimeksiannon on todettu koskeneen sekä meno- että paluukuljetusta ja B Oy on vastoin kiistämistään katsottu velvolliseksi suorittamaan korvausta näin edestakaisin tapahtuvaksi sovitun kuljetuksen rahtiin perustuva määrä.
- A Oy:n ja B Oy:n välisessä riita-asiassa on A Oy:n vaatimus hyväksytty ainoastaan osaksi. Näin ollen kysymys on tilanteesta, jota tarkoitetaan oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 2 momentissa, jossa puolestaan viitataan saman pykälän 1 momentin säännöksiin. Korkein oikeus toteaa, että B Oy on pääosin voittanut juttunsa ja että sen oikeudenkäyntikuluista valtaosa on aiheutunut kanneperusteista, joiden nojalla sitä ei ole katsottu velvolliseksi suorittamaan vahingonkorvausta A Oy:lle. B Oy ei kuitenkaan voi saada täyttä korvausta kuluistaan käräjäoikeudessa, koska ei voida katsoa, että sillä, minkä se on hävinnyt määrän osalta, olisi vain vähäinen merkitys asiassa. Tämä B Oy:n kiistämä osa ei myöskään ole koskenut ainoastaan harkinnanvaraista seikkaa.
- Edellä sanotun perusteella on syytä velvoittaa A Oy korvaamaan osittain B Oy:llä käräjäoikeudessa olleet oikeudenkäyntikulut. Korkein oikeus pitää kohtuullisena korvauksena B Oy:n kuluista 7 000 euroa. Koska B Oy niin ikään voittaa suurelta osin oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan muutoksenhaun sekä hovioikeudessa että Korkeimmassa oikeudessa, A Oy on velvollinen korvaamaan osittain myös B Oy:lle muutoksenhausta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut. Korkein oikeus pitää näiltä osin kohtuullisena korvauksena yhteensä 4 000 euroa. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että B Oy vapautetaan korvaamasta A Oy:lle maksettaviksi määrätyt oikeudenkäyntikulut 17 612,04 euroa käräjäoikeuden määräämine korkoineen ja A Oy velvoitetaan suorittamaan B Oy:lle korvauksena tällä käräjäoikeudessa olleista oikeudenkäyntikuluista 7 000 euroa. A Oy velvoitetaan niin ikään suorittamaan B Oy:lle korvauksena sen oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa yhteensä 4 000 euroa. Korvauksille on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentin tarkoittaman korkokannan mukaan kuukauden kuluttua Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien. Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Kati Hidén, Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki ja Timo Esko. Esittelijä Eeva-Liisa Sarvilinna-Heimonen.