2007 false KKO:2007:98 A oli viiden vuoden aikana syyllistynyt kahdesti törkeään rattijuopumukseen. Rikokset olisi tekoaikojensa puolesta voitu käsitellä tuomioistuimessa samalla kertaa, mutta syytteet käsiteltiin ja ajokiellot määrättiin eri oikeudenkäynneissä. Jälkimmäisen rikoksen johdosta määrättävän ajokiellon kesto ei tällöinkään voinut alittaa tieliikennelain 78 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaista vuoden vähimmäisaikaa. TLL 78 § 1 mom 2 kohta Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Virallisen syyttäjän vaatimukset Lohjan käräjäoikeudessa Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta 2.12.2005 tehdyistä törkeästä rattijuopumuksesta ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta sekä A:n määräämistä vähintään yhden vuoden pituiseen ajokieltoon. Käräjäoikeuden tuomio 3.10.2006 Käräjäoikeus tuomitsi A:n törkeästä rattijuopumuksesta ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta yhdyskuntapalvelurangaistukseen sekä ajokieltoon, jonka viimeiseksi voimassaolopäiväksi määrättiin 3.3.
- Asian ovat ratkaisseet notaari Tero Nordström ja lautamiehet. Turun hovioikeuden tuomio 12.2.2007 A valitti hovioikeuteen vaatien ajokiellon lyhentämistä. Hovioikeus lausui perusteluinaan, että A oli syyllistynyt törkeään rattijuopumukseen myös 3.7.2005 ja hänet olisi siten tieliikennelain 78 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla nyt määrättävä ajokieltoon vähintään yhdeksi vuodeksi. A:n syyksi nyt luettu törkeä rattijuopumus olisi kuitenkin voitu käsitellä yhdessä aiemman törkeää rattijuopumusta koskevan asian kanssa, jolloin ajokiellon pituudeksi olisi hovioikeuden arvion mukaan määrätty yhteensä noin yksi vuosi neljä kuukautta. Jos A:lle määrättäisiin nyt tieliikennelain 78 §:n 1 momentin 2 kohdan edellyttämä vähintään yhden vuoden ajokielto, muodostuisi sen ja hänelle aiemmasta rikoksesta määrätyn ajokiellon yhteiseksi kestoksi vähintään yksi vuosi kymmenen kuukautta. Hovioikeus totesi oikeudenmukaisuuden edellyttävän, että ajokieltoa koskevien vaatimusten käsitteleminen tuomioistuimessa erikseen silloin, kun ne voitaisiin käsitellä myös yhdessä, ei koidu ajokieltoon määrättävän vahingoksi. Rikoslain 7 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan aikaisempi ehdoton vankeusrangaistus voitiin ottaa huomioon rangaistusta alentavana tai lieventävänä seikkana taikka katsoa riittäväksi seuraamukseksi myös myöhemmin käsiteltäväksi tulleesta rikoksesta. Perustuslain 6 §:stä ilmenevä oikeus yhdenvertaisuuteen lain edessä ja Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdan mukainen oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin edellyttivät, että mainitusta rikoslain säännöksestä ilmenevää periaatetta sovelletaan myös ehdottomaan ajokieltoseuraamukseen. Hovioikeus lyhensi ajokiellon päättymään 3.4.
- Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Heikki Särkilä ja Pentti Mäkinen sekä viskaali Elina Paasivirta (eri mieltä). Eri mieltä ollut viskaali Paasivirta lausui, että tieliikennelain 78 §:n 1 momentin mukaan kuljettaja oli määrättävä vähintään yhden vuoden pituiseen ajokieltoon, jos hän oli viiden vuoden aikana syyllistynyt kahdesti törkeään rattijuopumukseen. Ajokieltoa koskevissa tieliikennelain säännöksissä ei ollut rikoslain 7 luvun 6 §:ää vastaavaa säännöstä, joka mahdollistaisi aikaisemmin muusta rikoksesta määrätyn ajokiellon huomioon ottamisen uutta ajokieltoa määrättäessä. A ei ollut myöskään ollut nyt kysymyksessä olevan rikoksen johdosta väliaikaisessa ajokiellossa, eikä hänelle 3.7.2005 tehdystä rikoksesta määrättyä väliaikaista ajokieltoaikaa ollut otettava vähennyksenä huomioon ajokieltoa nyt määrättäessä. Näillä perusteilla ja ottaen huomioon ajokiellon vaikutukset A:n toimeentuloon ja välttämättömään liikkumiseen, Paasivirta määräsi ajokiellon päättymään 30.11.
- Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa Viralliselle syyttäjälle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan syyttäjä vaati, että A:lle määrättyä ajokieltoa pidennetään siten, että ajokiellon kestoksi tulee vähintään yksi vuosi. A ei vastannut syyttäjän valitukseen. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Taustatiedot ja kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa
- A on syyllistynyt rikoslain 23 luvun 4 §:ssä tarkoitettuun törkeään rattijuopumukseen 3.7.2005 ja uudelleen 2.12.
- Hänet on 3.7.2005 tehdyn törkeän rattijuopumuksen johdosta määrätty tekopäivästä lukien väliaikaiseen ajokieltoon. Käräjäoikeus on 4.5.2006 antamallaan tuomiolla katsonut ajokiellon väliaikaisen ajokiellon pituuden vuoksi kokonaan kärsityksi. A on siten ollut tuon rikoksen johdosta ajokiellossa 3.7.2005 - 4.5.2006 eli noin kymmenen kuukautta.
- Hovioikeus on määrännyt A:n nyt kysymyksessä olevan, 2.12.2005 tehdyn törkeän rattijuopumuksen johdosta ajokieltoon, joka on alkanut käräjäoikeuden tuomion antopäivänä 3.10.2006 ja päättynyt 3.4.
- Tuon ajokiellon pituus on siten ollut kuusi kuukautta. Ajokiellon määräämistä alle vuoden pituiseksi hovioikeus on perustellut muun muassa sillä, että koska 2.12.2005 tehtyä törkeää rattijuopumusta koskeva syyte ja ajokieltovaatimus olisi voitu käsitellä yhdessä käräjäoikeuden 4.5.2006 antamalla tuomiolla ratkaistun asian kanssa, A:lle aikaisemmin määrätty ajokielto oli uutta ajokieltoa määrättäessä otettava rikoslain 7 luvun 6 §:n 1 momentista ilmenevää periaatetta noudattaen kohtuuden mukaan huomioon ajokieltoa lyhentävänä seikkana.
- Syyttäjän valituksen johdosta Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, voidaanko ajokielto A:n 2.12.2005 tekemän rikoksen johdosta määrätä hovioikeuden mainitsemilla perusteilla tieliikennelain 78 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädettyä yhden vuoden vähimmäisaikaa lyhyemmäksi. Sovellettavat ajokieltoa koskevat säännökset
- Tieliikennelain 75 §:n 1 momentin mukaan moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaja on määrättävä ajokieltoon, jos hänen todetaan syyllistyneen törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, rattijuopumukseen tai törkeään rattijuopumukseen. Lain 78 §:n 1 momentin mukaan törkeään rattijuopumukseen syyllistynyt kuljettaja määrätään ajokieltoon vähintään kolmeksi kuukaudeksi. Sanotun momentin 2 kohdan mukaan uusintarikoksista ajokiellon kestoksi määrätään vähintään yksi vuosi, jos kuljettaja on viiden vuoden aikana syyllistynyt kahdesti tekoon, joka täyttää törkeän rattijuopumuksen tai törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen tunnusmerkistön. Tieliikennelain 78 §:n 4 momentin mukaan ajokiellon kestosta määrättäessä otetaan huomioon ne vaikutukset, jotka toimenpiteellä on ajokieltoon määrättävän toimeentuloon ja välttämättömään liikkumiseen. Ajokiellon kestosta määrät- täessä on vähennyksenä otettava huomioon aika, jonka kuljettaja on ajokieltoon johtaneen teon vuoksi ollut ilman ajo-oikeutta, taikka katsottava ajokielto väliaikaisen ajokiellon pituuden vuoksi kokonaan kärsityksi. Hovioikeuden soveltama rikoslain 7 luvun 6 §
- Rikoslain 7 luvun 6 §:ssä on säännös aikaisemmin tuomitun vankeusrangaistuksen huomioon ottamisesta rangaistusta määrättäessä. Mainitun pykälän 1 momentissa säädetään, että jos ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomittua syytetään hänen ennen tämän rangaistuksen tuomitsemista tekemästään muusta rikoksesta, voidaan aikaisempi ehdoton vankeusrangaistus ottaa uutta rangaistusta määrättäessä kohtuuden mukaan huomioon rangaistusta alentavana tai lieventävänä seikkana. Uudesta rikoksesta voidaan myös tuomita laissa sille säädettyä vähimmäisaikaa lyhyempään vankeusrangaistukseen tai katsoa aikaisempi rangaistus riittäväksi seuraamukseksi myös myöhemmin käsiteltäväksi tulleesta rikoksesta. Säännöksen tarkoituksena on estää kokonaisrangaistuksen ankaroituminen siinä tapauksessa, että rikokset, joista voitaisiin tuomita yhteinen rangaistus, käsitellään eri oikeudenkäynneissä. Ajokiellolle säädetyn vähimmäisajan alittamisesta
- A:n syyllistyttyä viiden vuoden aikana kahdesti törkeään rattijuopumukseen ajokiellon kestoksi jälkimmäisestä teosta on tieliikennelain 78 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan määrättävä vähintään yksi vuosi.
- Rikoslain 7 luvun säännökset koskevat yhteistä rangaistusta. Ajokielto ei ole rangaistus, vaan turvaamistoimenpiteen luonteinen seuraamus, jolla pyritään estämään ajoneuvon kuljettajan osallistuminen liikenteeseen silloin, kun häneltä katsotaan edellytysten siihen puuttuvan (KKO 2006:101, HE 104/2004 vp s. 4). Rikoslain 7 luvun säännökset eivät koske ajokieltoa, eikä ajokieltoseuraamuksen osalta ole säädetty noudatettavaksi vastaavia säännöksiä yhteisen ajokiellon määräämisestä tai aikaisemmin määrätyn ajokiellon huomioon ottamisesta uutta ajokieltoa määrättäessä.
- Hovioikeus on kuitenkin katsonut, että perustuslain 6 §:ssä säädetty ihmisten yhdenvertaisuus lain edessä ja Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdan mukainen oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin edellyttävät, että edellä selostetusta rikoslain 7 luvun 6 §:n 1 momentista ilmenevää periaatetta sovelletaan myös ehdottomaan ajokieltoseuraamukseen. Tämän johdosta Korkein oikeus toteaa ensinnäkin, että mainittu ihmisoikeussopimuksen säännös koskee oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille asetettavia menettelyllisiä vaatimuksia. Nyt ratkaistavana oleva lainsoveltamiskysymys ei kuitenkaan koske menettelyä. Mitä muutoin tulee hovioikeuden tältä osin lausumiin perusteluihin, niiden ydin näyttää kohdistuvan siihen, ettei toiskertaisen rattijuopumuksen johdosta määrättävän ajokiellon pituus saa riippua siitä sattumanvaraisesta seikasta, ratkaistaanko asiat samassa vai eri oikeudenkäynnissä. Onkin mahdollista, että ajokiellon kokonaiskesto saattaisi jonkin verran vaihdella siitä riippuen, käsitelläänkö toistuneet rattijuopumukset samassa oikeudenkäynnissä vai ei, joskin luotettavien johtopäätösten tekeminen on vaikeaa. Ajokiellon mittaaminen riippuu monista harkinnanvaraisista seikoista eikä sitä voida pitää yhtä täsmällisenä kuin rangaistuksen mittaamista. Korkein oikeus katsookin, ettei jälkimmäisessä oikeudenkäynnissä ole perusteltua hovioikeuden tavoin ryhtyä määrittämään, mikä ajokiellon kestoksi olisi tullut, jos molemmat rikosasiat olisi ratkaistu samassa oikeudenkäynnissä. Toiskertaisesta törkeästä rattijuopumuksesta määrättävän ajokiellon pituus on tieliikennelain 78 §:n 1 momentin mukaan vähintään yksi vuosi riippumatta siitä, ratkaistaanko molemmat asiat samassa oikeudenkäynnissä vai ei. Ajokiellon enimmäiskesto on viisi vuotta. Tuomioistuimella on näissä melko väljissä rajoissa mahdollisuus määrätä ajokielto asianhaarain mukaan. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, toisin kuin hovioikeus, ettei rikoslain 7 luvun 6 §:n 1 momentista ilmenevää periaatetta voida soveltaa eikä sitä ole tarkoitettukaan sovellettavaksi ajokieltoa määrättäessä.
- Tieliikennelaissa ajokielloille säädetyt vähimmäispituudet on tarkoitettu ehdottomiksi. Vähimmäisaikojen on esitöissä (HE 104/2004 vp s. 13 ja 15) todettu kaventavan tuomioistuimen harkintavaltaa ja muun muassa ajokiellon vaikutus henkilön toimeentuloon voidaan ottaa huomioon ainoastaan säädettyjen vähimmäispituuksien rajoissa. Tieliikennelain 78 §:n 1 momentin 2 kohdan vähimmäisajan säätämisen tarkoituksena on ollut nimenomaan törkeiden rikosten uusijoille tuomittavan ajokiellon ankaroittaminen. Liikenneturvallisuuden on katsottu edellyttävän näissä tapauksissa vähintään vuoden pituista ajokieltoa. Ajokiellon kestoksi on näin ollen määrättävä tieliikennelain 78 §:n 1 momentin 2 kohdan tarkoittamissa tapauksissa vähintään yksi vuosi. A:lle määrättävän ajokiellon kesto
- A on tieliikennelain 78 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla määrättävä vähintään vuoden ja enintään viisi vuotta kestävään ajokieltoon. A:lle hovioikeudessa määrätty ajokielto on päättynyt 3.4.2007, jolloin hän oli ollut nyt määrättävän kiellon perusteena olevan teon johdosta ajokiellossa kuusi kuukautta. Korkein oikeus ottaa tämän huomioon ajokiellon kestossa.
- A on kuljettanut henkilöautoa niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus on ajon jälkeen ollut 2,53 promillea. Lisäksi hän on teon ajankohtana ollut väliaikaisessa ajokiellossa 3.7.2005 tapahtuneen rattijuopumuksen johdosta. Ajo on tapahtunut pysäköintialueella, mutta toisaalta poliisi on sen keskeyttänyt.
- A:lle määrättävän ajokiellon on teon moitittavuus ja vallinneet liikenneolosuhteet huomioon ottaen oltava jonkin verran ajokiellolle tässä tapauksessa säädettyä vuoden vähimmäisaikaa pidempi. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan. A määrätään hovioikeuden määräämän ajokiellon lisäksi ajokieltoon, joka alkaa Korkeimman oikeuden tuomion antopäivänä ja jonka viimeinen voimassaolopäivä on 31.7.
- Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Kati Hidén, Mikael Krogerus, Gustav Bygglin ja Hannu Rajalahti. Esittelijä Paula Helin.