KKO/2008/107

2008 false KKO:2008:107 Liikkeenjohdon konsultointia harjoittava osakeyhtiö, jonka toimialaan kuului kaupparekisterin mukaan myös hevosten omistaminen, oli myynyt kuluttajalle hevosen. Kun yhtiö ei ollut muutoin harjoittanut hevosten tai muidenkaan kulutushyödykkeiden kauppaa eikä toiminta siten ollut ollut ammattimaista, yhtiön ei katsottu toimineen hevoskaupassa kuluttajansuojalaissa tarkoitettuna elinkeinonharjoittajana. Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Kanne ja oikeudenkäyntiväite Hyvinkään käräjäoikeudessa A nosti kuluttajansuojalain 12 luvun 1 d §:n 2 momentin nojalla oman kotipaikkansa käräjäoikeudessa kanteen, jossa hän vaati X Oy:n kanssa tekemänsä hevoskaupan purkamista ja vahingonkorvausta kaupan kohteessa olleiden virheiden vuoksi. X Oy väitti ennen kanteeseen vastaamista, että kanne oli nostettu väärässä tuomioistuimessa, koska yhtiö ei ollut harjoittanut hevoskauppaa ammattimaisesti eikä asiassa siten tullut soveltaa kuluttajansuojalakia vaan kauppalakia. Käräjäoikeuden ratkaisu 19.3.2007 Käräjäoikeus totesi kuluttajansuojalain 1 luvun 5 §:n sanamuodosta voitavan päätellä, että elinkeinonharjoittajan toiminnan tulee olla jollakin muodoin jatkuvaa, jotta se olisi kuluttajansuojalaissa tarkoitetuin tavoin ammattimaista. Ratkaisevaa ei sen sijaan ollut se, harjoitettiinko myyntiä esimerkiksi osakeyhtiön muodossa. Asiassa oli riidatonta, että X Oy oli myynyt vain kanteessa tarkoitetun yhden hevosen. Yhtiö toimi täysin eri alalla eikä se harjoittanut hevoskauppaa ammattimaisesti. Merkitystä ei ollut sillä, että yhtiön toimialamääreessä mainitaan hevosten omistaminen. Yhtiötä ei siten tämän oikeustoimen osalta ollut pidettävä kuluttajansuojalaissa tarkoitettuna elinkeinonharjoittajana, joten kanne oli nostettu väärässä tuomioistuimessa. Käräjäoikeus jätti kanteen tutkimatta. Asian on ratkaissut käräjätuomari Klaus Semmelmayr. Kouvolan hovioikeuden ratkaisu 20.9.2007 Hovioikeus, joka salli yhtiön vedota hovioikeudessa lisäksi siihen, että A ei ollut hevosen ostaessaan ollut kuluttajansuojalaissa tarkoitettu kuluttaja, totesi asiassa olevan riidatonta, että A oli ostanut hevosen kouluratsastusta harrastaneelle pojalleen ja siten yksityistä tarvetta varten. Tämän vuoksi A oli ostanut hevosen pääasiassa muuhun tarkoitukseen kuin harjoittamaansa elinkeinotoimintaan. A oli siten ollut hevosta ostaessaan kuluttajansuojalaissa tarkoitettu kuluttaja. Yhtiö oli ilmoittanut harjoittavansa yksinomaan liikkeenjohdon konsultointia. Yhtiö ei käynyt kauppaa yksityisten henkilöiden kanssa eikä liikkeenjohdon konsultoinnissa ollut kysymys kulutushyödykkeestä. Näillä perusteilla hovioikeus katsoi, ettei yhtiö ollut liiketoiminnassaan kuluttajansuojalaissa tarkoitettu elinkeinonharjoittaja. Yhtiö oli omistanut kouluratsastuksen maajoukkuevalmennuksessa olleen hevosen usean vuoden ajan. Siitä huolimatta, että yhtiön toimialaksi oli kaupparekisteriin merkitty myös hevosten omistaminen, ei yhtiö, joka muuten ei harjoittanut kulutushyödykkeiden kauppaa, ollut edellä kerrotuissa olosuhteissa toiminut kuluttajansuojalaissa tarkoitetulla tavalla ammattimaisesti myydessään hevosen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisun lopputulosta. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jussi Kartimo, Satu Salmi, Tuomo Kurki. Esittelijä Tarja Huossa. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa Valituslupa myönnettiin. A vaati valituksessaan, että hovioikeuden ratkaisu kumotaan ja asia palautetaan käräjäoikeuteen kanteen tutkimista varten. X Oy vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut

1. Asiassa on kysymys ensinnäkin siitä, onko A hevosen ostaessaan ollut kuluttajan asemassa. Kuluttajansuojalain 1 luvun 4 §:n mukaan kuluttajana pidetään luonnollista henkilöä, joka hankkii kulutushyödykkeen pääasiassa muuhun tarkoitukseen kuin harjoittamaansa elinkeinotoimintaa varten.
2. A on ammatiltaan eläinlääkäri ja harjoittaa elinkeinonaan hevosten ja ponien kasvatusta ja myyntiä. Riidattomana on kuitenkin jo hovioikeudessa pidetty, että A on ostanut kysymyksessä olevan hevosen poikansa käytettäväksi tämän kouluratsastusharrastuksessa. A on siten hankkinut hevosen pääasiallisesti muuhun tarkoitukseen kuin elinkeinotoiminnassaan käytettäväksi. Näin ollen hän on hevosen ostaessaan ollut kuluttajansuojalaissa tarkoitettu kuluttaja.
3. Asiassa on lisäksi kysymys siitä, onko yhtiö hevosen myydessään ollut kuluttajansuojalaissa tarkoitettu elinkeinonharjoittaja. Kuluttajansuojalain 1 luvun 5 §:n mukaan elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan tässä laissa luonnollista henkilöä taikka yksityistä tai julkista oikeushenkilöä, joka tuloa tai muuta taloudellista hyötyä saadakseen ammattimaisesti pitää kaupan, myy tai muutoin tarjoaa kulutushyödykkeitä vastiketta vastaan hankittaviksi.
4. Mainittu määritelmä siis edellyttää, että elinkeinotoiminta liittyy nimenomaan kulutushyödykkeisiin ja että tämä toiminta on luonteeltaan ammattimaista. Kaikki elinkeinonharjoittajat eivät siten ole kuluttajansuojalaissa tarkoitettuja elinkeinonharjoittajia. Elinkeinonharjoittaja, joka myy kulutushyödykkeen vain satunnaisesti ja kertaluonteisesti, ei ole mainitussa laissa tarkoitettu elinkeinonharjoittaja, vaan toiminnan on oltava myös ammattimaista. Ammattimaisuus taas edellyttää toiminnalta ainakin jonkinasteista ajallista kestoa ja jatkuvuutta.
5. Yhtiön ilmoituksen mukaan sen elinkeinotoiminta käsittää vain yrityksille suunnattua liikkeenjohdon konsultointia eikä se harjoita kulutushyödykkeiden kauppaa. Vaikka yhtiön yhdeksi toimialaksi onkin kaupparekisteriin merkitty "hevosten omistaminen", ei ole selvitetty, että yhtiö olisi myynyt nyt kysymyksessä olevan hevosen lisäksi muita hevosia.
6. Yhtiön ei ole siten selvitetty harjoittaneen hevosten tai muiden kulutushyödykkeiden kauppaa kuluttajansuojalain 1 luvun 5 §:ssä tarkoitetuin tavoin ammattimaisesti. Näin ollen yhtiö ei ole toiminut kaupassa kuluttajansuojalaissa tarkoitettuna elinkeinonharjoittajana. Sillä seikalla, että A ei kauppaa tehdessään ole itse välttämättä pystynyt päättelemään, toimiiko yhtiö kaupassa kuluttajansuojalaissa tarkoitettuna elinkeinonharjoittajana, ei ole merkitystä. Näin ollen kauppaan ei voida soveltaa kuluttajansuojalakia eikä kaupan purkamista tarkoittavaa kannetta ole voitu nostaa kuluttajansuojalain 12 luvun 1 d §:n 2 momentin mukaisesti A:n kotipaikan käräjäoikeudessa. Päätöslauselma Hovioikeuden ratkaisun lopputulosta, jolla käräjäoikeuden välituomioksi nimeämä ratkaisu on jätetty pysyväksi, ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lauri Lehtimaja, Pasi Aarnio, Hannu Rajalahti, Timo Esko ja Soile Poutiainen. Esittelijä Kirsti Uusitalo.