2008 false KKO:2008:18 Suomeen oli tuotu useana eri kertana suuret määrät savukkeita, joita ei ollut ilmoitettu tullille ja joista siten ei ollut määrätty tulleja eikä veroja. M ja V olivat Suomessa k

§ viittasi verotusmenettelyn osalta siihen, mitä tullista säädettiin. Tullikoodeksin 40 artiklan mukaan henkilön, joka oli tuonut tavarat yhteisön tullialueelle, tai tapauksen mukaan henkilön, joka oli ottanut vastatakseen tavaroiden kuljetuksesta yhteisön tullialueelle tuonnin jälkeen, oli esitettävä tavarat tullille niiden saavuttua 38 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tullitoimipaikkaan taikka muuhun tulliviranomaisten osoittamaan tai hyväksymään paikkaan. Tullikoodeksi ei kuitenkaan sisältänyt tavaran maahantuonnin jälkeen sen kuljetukseen osallistuneelle yksiselitteistä velvollisuutta ilmoittaa tavara viranomaisille veron määräämistä varten. Tämän vuoksi M:n ja V:n ei voitu katsoa rikoslain 29 luvun 1 §:n 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla laiminlyöneen verotusta varten säädettyä velvollisuutta.

§:n mukaan valmistevero oli kuitenkin aina suoritettava ennen kuin valmisteveron alaiset tuotteet luovutettiin vapaaseen liikkeeseen. M ja V eivät olleet osallistuneet savukkeiden myyntiin kulutusta varten. Siten heillä ei ollut ollut myöskään tämän lainkohdan nojalla velvollisuutta ilmoittaa savukkeet verotettavaksi. Käräjäoikeus katsoi, että M:n ja V:n teko täytti laittoman tuontitavaraan ryhtymisen tunnusmerkistön. V oli kertonut, että hän oli saanut joka kerta toimeksiannon erikseen ja kerrallaan oli sovittu aina yhdestä matkasta. V oli siten kunkin teon osalta erikseen päättänyt lähteä suorittamaan tehtävää. Teot eivät olleet myöskään ajallisesti erityisen lähellä toisiaan. Näillä perusteilla V:n tekoja oli pidettävä neljänä eri rikoksena. M:n tekoja ei ollut aihetta arvioida eri tavoin ja siten niitä oli pidettävä kolmena eri rikoksena. Tuomiolauselma Käräjäoikeus tuomitsi rikoslain 46 luvun 6 §:n ja 5 luvun 3 §:n nojalla V:n neljästä laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä 1 vuoden 11 kuukauden vankeusrangaistukseen ja M:n kolmesta laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä 1 vuoden 9 kuukauden vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeus velvoitti V:n suorittamaan valtiolle korvaukseksi saamatta jääneistä tullimaksuista sekä arvonlisä- ja valmisteveroista 775 566 euroa korkoineen, mihin korvausvelvollisuuteen M:n oli yhteisvastuullisesti hänen kanssaan osallistuttava 493 542 euron osalta korkoineen. Asian on ratkaissut määräaikainen käräjätuomari Hanna Paronen ja lautamiehet. Kouvolan hovioikeuden tuomio 1.12.2005 Tullihallitus valitti hovioikeuteen vaatien, että M ja V tuomitaan heidän syykseen luettujen rikosten sijasta rangaistukseen neljästä törkeästä veropetoksesta käräjäoikeudessa esitetyn syytteen mukaisesti, tai ainakin, että heidät tuomitaan rangaistukseen neljästä laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä sitä koskevan käräjäoikeudessa esitetyn syytteen mukaisesti. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden syyksilukemisen savukkeiden määrän osalta. Lisäksi hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden johtopäätöksen siitä, ettei asiassa ollut riittävää näyttöä M:n osallisuudesta joulukuun 2004 savuke-erän kuljetukseen. Hovioikeus katsoi myös, kuten käräjäoikeus, ettei M:ää ja V:tä voitu katsoa tekijäkumppaneiksi savukkeita maahantuoneiden henkilöiden kanssa. M:n ja V:n osuudeksi oli katsottava vain osallistuminen savukkeiden kuljetukseen Suomessa. Oikeudellisena arviointinaan hovioikeus lausui, että tullivelka syntyy tullikoodeksin 202 artiklan nojalla jo silloin, kun tavara tuotiin säännösten vastaisesti yhteisön tullialueelle.

§:n ja arvonlisäverolain 87 §:n säännöksistä seurasi, että verotus toimitetaan tullauksen yhteydessä. Tässä tapauksessa veropetos oli täyttynyt, kun savukkeet oli tuotu rajan yli niitä tullille ilmoittamatta, jolloin tulli ja verot olivat jääneet määräämättä. M:n ja V:n osuus oli rajoittunut savukkeiden kuljettamiseen Suomessa. He eivät olleet itse salakuljettaneet savukkeita Suomeen tai muuten osallistuneet niiden salakuljetukseen. Koska verot ja tulli olivat jääneet määräämättä jo maahantuonnin yhteydessä, M ja V eivät olleet edellä kerrotulla maahantuonnin jälkeisellä menettelyllään syyllistyneet veropetokseen. M:n ja V:n syyksi jäi siten käräjäoikeuden heidän syykseen lukemat laittomaan tuontitavaraan ryhtymiset. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Seppo Ikävalko, Tuomo Kurki ja Tarja Huossa. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa Tullihallitukselle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan Tullihallitus vaati, että M ja V tuomitaan rangaistukseen laittomien tuontitavaraan ryhtymisten asemesta ensisijaisen syytteen mukaisesti törkeistä veropetoksista. M ja V vastasivat valitukseen vaatien sen hylkäämistä. Välitoimet Korkein oikeus totesi Tullihallitukselle osoittamassaan lausumapyynnössä, että Tullihallitus oli muutoksenhakemuksessaan vaatinut, että Korkein oikeus kumoaa hovioikeuden tuomion siltä osin kuin hovioikeus oli hylännyt syyttäjän M:ää ja V:tä kohtaan neljästä törkeästä veropetoksesta tekemän rangaistusvaatimuksen ja tuomitsee heidät rangaistukseen neljästä törkeästä veropetoksesta. Ottaen huomioon ne perusteet, joihin Tullihallitus oli valituksensa tueksi vedonnut, oli tulkinnanvaraista, mihin teonkuvaukseen tai teonkuvauksiin Tullihallitus oli tarkoittanut rangaistusvaatimuksensa tueksi vedota. Tämän vuoksi Korkein oikeus varasi Tullihallitukselle tilaisuuden täydentää valitustaan ja ilmoittaa ne seikat, joihin se nimenomaisesti halusi vedota rangaistusvaatimuksensa tueksi. Tullihallitus antoi pyydetyn lausuman. M:lle ja V:lle varattiin tilaisuus antaa lausuma Tullihallituksen lausuman johdosta. V antoi lausuman. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Kysymyksenasettelu

1. Asiassa on riidatonta, että Venäjältä on tuotu Suomeen neljänä eri kertana käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevät savuke-erät, joita ei ole maahantuotaessa tulliselvitetty eikä ilmoitettu tullille. Tämän vuoksi savukkeista ei ole määrätty laissa säädettyjä tulleja eikä arvonlisäveroja ja valmisteveroina tupakkaveroja. M:n ja V:n ei ole väitetty osallistuneen itse savukkeiden maahan tuomiseen. He ovat elokuun 2004 ja tammikuun 2005 välisenä aikana, M ja V yhdessä kolmena eri kertana sekä V yksin kerran, kuljettaneet pakettiautoja, joihin on lastattu mainittuja Suomeen laittomasti tuotuja savukkeita, Mäntsälässä sijaitsevasta varastohallista muualle Mäntsälään ja eri paikkakunnille muualla Etelä-Suomessa.
2. Kysymys on Tullihallituksen valituksen johdosta siitä, ovatko M ja V syyllistyneet hovioikeuden heidän syykseen lukemien laittomien tuontitavaraan ryhtymisten asemesta törkeisiin veropetoksiin, ja tällöin ensisijaisesti siitä, voidaanko heidän katsoa osallistuneen tullien ja verojen määräämättä jättämiseen johtaneisiin savukkeiden laittomiin maahantuonteihin siten, että heille syntyy veropetoksessa edellytetty tekijävastuu.
3. Veropetoksesta tuomitaan rikoslain 29 luvun 1 §:n mukaan se, joka aiheuttaa tai yrittää aiheuttaa veron määräämättä jättämisen, 3 kohdan mukaan laiminlyömällä veron välttämistarkoituksessa verotusta varten säädetyn velvollisuuden, jolla on merkitystä veron määräämiselle, ja 4 kohdan mukaan muuten petollisesti. Luvun 2 §:stä ilmenee, milloin 1 §:ssä tarkoitettuun tekoon syyllistynyt on tuomittava törkeästä veropetoksesta. Laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä tuomitaan taas rikoslain 46 luvun 6 §:n mukaan muun muassa se, joka kätkee, hankkii, ottaa huostaansa tai välittää sellaista omaisuutta, johon nähden sitä maahan tuotaessa on tehty mainitun 29 luvun 1 - 2 §:ssä tarkoitettu rikos.
4. Tullihallitus on Korkeimmassa oikeudessa vedonnut muun muassa siihen, että veropetoksena rangaistava savukkeiden laiton maahantuonti jatkuu siihen saakka, kunnes savukkeet on luovutettu kulutukseen. Käytännössä maahantuonti toteutetaan sitä varten järjestäytyneen ryhmän toimesta siten, että jäsenten tehtävät on tarkoin jaettu. Tyypillistä on, että ryhmän toiminta on organisoitu ulkomailta käsin, jolloin kaikki maahantuontiketjuun osallistuvat henkilöt eivät edes tunne toisiaan ja toistensa tehtäviä. He ovat kuitenkin tietoisia säännösten vastaisesta tuonnista. Tässä tapauksessa M ja V olivat hoitaneet Suomeen tuotujen savukkeiden jakelua edelleen siirtämällä ja kuljettamalla käytössään olleilla pakettiautoilla savukkeita tarkoituksenaan saattaa ne kulutukseen tullia ja veroja koskevien säännösten vastaisesti. Kysymys oli ollut suunnitelmallisesta ja mittavasta järjestelystä, jossa he olivat toimineet Suomessa savukkeiden vastaanottajina. Rikosten tekotavat, joihin liittyneet järjestelyt olivat edellyttäneet yhteistoimintaa, osoittivat, että he olivat toimineet ennalta laaditun suunnitelman mukaisesti ja toteuttaneet siten yhteistä rikoshanketta. He olivat tällöin toimineet ryhmän muiden jäsenten kanssa yhteisymmärryksessä ja heidän osuutensa teosta oli ollut olennainen rikoksen toteuttamisen kannalta.
5. M on vedonnut siihen, ettei hän pelkkänä autonkuljettajana ollut voinut tietää tulli- ja verolainsäännöksistä eikä niihin perustuvasta ilmoitusvelvollisuudesta. V on puolestaan vedonnut siihen, ettei häntä voida katsoa tekijäkumppaniksi savukkeet maahantuoneiden henkilöiden kanssa, vaan hänen voidaan katsoa vain osallistuneen savukkeiden kuljetukseen Suomessa. V ei ollut myöskään tietänyt tai ainakaan hänen ei ollut osoitettu tietäneen, ettei hänen kuljettamiaan savukkeita ollut asianmukaisesti verotettu. Veropetoksen tekijä tuotaessa savukkeita laittomasti maahan
6. Veropetokseen syyllistyy se henkilö, joka tuo laittomasti maahan savukkeita, koska hänen kohdallaan täyttyy ensi sijassa rikoslain 29 luvun 1 §:ään perustuva ilmoitusvelvollisuus. Laissa ei ole kuitenkaan rajattu tekijävastuuta vain niihin henkilöihin, joilla on nimenomainen ilmoitusvelvollisuus, vaan tekijävastuuta tulee arvioida myös rikokseen osallisuutta koskevien periaatteiden perusteella.
7. Korkein oikeus yhtyy Tullihallituksen näkemykseen siitä, miten laajamittainen tupakan salakuljetus Suomeen yleensä tapahtuu. Tällaista salakuljetustoimintaa harjoittavat useimmiten järjestäytyneet rikollisryhmät, joihin kuuluvien henkilöiden tehtäväjako voi olla varsin eriytynyttä jopa niin, että henkilöt eivät ole välttämättä edes tietoisia, keitä muut osallistujat ovat. Toiminta vaatii tarkkaa etukäteistä suunnittelua ja valmistelua. Savukkeita salakuljetettaessa ne jätetään veron välttämistarkoituksessa kokonaan tullille ilmoittamatta. Jo tästä syystä on perusteltua katsoa, että veropetokseen voi syyllistyä varsinaisen maahantuojan ohella myös sellainen henkilö, joka on osallisena salakuljetusketjussa maahantuonnin jälkeenkin. Edellytyksenä tällöin on, että hän on ollut tietoinen siitä, että savukkeet on tuotu maahan veroa välttäen ja että hän on salakuljetusketjuun kuuluvana käsitellyt savukkeita merkityksellisellä tavalla ennen kuin ne ovat päätyneet ketjun ulkopuolelle, esimerkiksi sellaiselle ostajalle, joka ei ole osallistunut niiden maahantuontiin. Tällaisen rikokseen osallisen kohdalla ei veropetoksen tunnusmerkistön täyttyminen siis katkea hovioikeuden ratkaisevana pitämään maahantuontiin. Salakuljetustoimintaan osallistunut henkilö voidaan siis tuomita veropetoksesta siitä riippumatta, onko hän ollut se henkilö, joka savukkeita maahantuotaessa ei ole ilmoittanut niitä tullissa. M:n ja V:n toiminnan arviointi
8. Tässä tapauksessa ei ole selvitetty, kenen toimesta ja miten savukkeet on tuotu maahan. Savukkeiden suuresta määrästä sekä niiden varastointi- ja kuljetusjärjestelyistä voidaan kuitenkin epäilyksittä päätellä, että kysymys on ollut suunnitellusta ja järjestäytyneestä savukkeiden laittomasta maahantuonnista Suomessa tai muualla tapahtuvaa myyntiä varten tarkoituksena nimenomaisesti välttää tullin ja verojen maksaminen. M:n ja V:n tehtävänä on ollut kuljettaa savukkeilla lastatut pakettiautot Mäntsälän välivarastopaikasta edelleen. Savukekartongit ovat olleet ainakin joissakin tapauksissa pakattuina mustiin jätesäkkeihin, mikä osaltaan osoittaa lastin salaamispyrkimystä. M ja V ovat käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin suorittaneet kuljetustehtävät palkkiota vastaan saatuaan ne hoitaakseen eräältä henkilöltä Venäjällä. Sieltä he ovat saapuneet tehtävää varten Suomeen ja sen suoritettuaan palanneet takaisin, lukuun ottamatta viimeistä kertaa, jonka yhteydessä heidät on otettu kiinni. M ja V ovat suorittaneet kuljetustehtävänsä ennen kuin savukkeet on luovutettu salakuljetusketjun ulkopuolelle. M:n ja V:n osuus salakuljetusketjun toiminnassa on ollut varsin itsenäinen ja muodostanut myös merkittävän osan maahan laittomasti tuotujen savukkeiden saattamisessa edelleen kulutukseen.
9. M:n ja V:n on käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin täytynyt tietää jo ensimmäisellä kuljetuskerralla elokuussa 2004, että pakettiauton lastina on ollut savukkeita. Kuljetustehtävän vastaanottamiseen ja suorittamistapaan liittyvän salailun perusteella heidän on myös täytynyt tietää, että he ovat olleet osallisina toiminnassa, joka on koskenut tullin ja verojen välttämiseksi tapahtunutta laajaa savukkeiden laitonta maahantuontia edelleen myyntiä varten.
10. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei M:n ja V:n menettelyä ole aihetta arvioida savukkeiden maahantuonnista erillisenä toimintana, vaan että he ovat toimineet rikoskumppaneina salakuljetusketjussa ennen heitä toimineiden tekijöiden kanssa. Rikosten yksiköinti
11. Savukkeet on tuotu maahan erillisinä erinä. M:n ja V:n osallisuus on myös koskenut noihin eriin kohdistuneita erillisten toimeksiantojen perusteella tapahtuneita kuljetuksia. Näissä olosuhteissa on perusteltua katsoa, että kysymys on ollut kunkin kuljetuksen osalta eri rikoksesta. Syyksilukeminen
12. M ja V ovat yhteisymmärryksessä tuntemattomaksi jääneiden henkilöiden kanssa tuoneet Venäjältä Suomeen savukkeita, yhdessä a) 5 400 kartonkia elokuussa 2004, b) 7 200 kartonkia syyskuussa 2004 ja c) 22 932 kartonkia tammikuussa 2005 sekä V yksin d) 7 200 kartonkia joulukuussa 2004, jättämällä tullin ja verojen välttämistarkoituksessa ilmoittamatta maahantuonnista tullille ja siten aiheuttaneet tullin ja verojen määräämättä jättämisen. Vältetyt tullit ja verot ovat olleet seuraavat: a) 211 518 euroa, b) 282 024 euroa, c) 898 156,26 euroa ja d) 282 024 euroa.
13. M ja V ovat olleet osallisina tekoihin, joissa heidän tietensä on tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä. Kysymys on ollut erityisen suunnitelmallisesta savukkeiden salakuljetustoiminnasta. Vaikka M ja V ovat ilmoituksensa mukaan suorittaneet kuljetukset palkkiota vastaan, heidän osuutensa on koko toiminnassa ollut niin merkittävä, että heidän tekemiään veropetoksia on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeinä. Rangaistus
14. Hovioikeus on tuominnut M:n 1 vuoden 9 kuukauden vankeusrangaistukseen ja V:n 1 vuoden 11 kuukauden vankeusrangaistukseen kummankin laittomista tuontitavaraan ryhtymisistä. Heidän syykseen luetaan nyt törkeät veropetokset, josta rikoksesta säädetty rangaistus on ankarampi kuin laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä. Kun otetaan kuitenkin huomioon heidän varsinaiseen laittomaan maahantuontiin syyllistyneisiin nähden vähäisempi asemansa salakuljetusketjun palkattuina autonkuljettajina ja se, että he ovat jo suorittaneet hovioikeuden määräämistä vankeusrangaistuksista vankilassa suoritettavat osuudet ja että heidät on käännytetty pois Suomesta, ei ole aihetta tuomita heitä ankarampiin rangaistuksiin kuin mihin hovioikeus on päätynyt. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan. M tuomitaan hovioikeuden hänen syykseen lukemien kolmen laittoman tuontitavaraan ryhtymisen (1.8.2004 - 25.1.2005) asemesta rikoslain 29 luvun 1 §:n 3 kohdan ja 2 §:n nojalla kolmesta törkeästä veropetoksesta (tekoajat elokuu 2004, syyskuu 2004 ja tammikuu 2005) hovioikeuden hänelle tuomitsemaan 1 vuoden 9 kuukauden vankeusrangaistukseen, josta rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla tehdään hovioikeuden määräämä vähennys. V tuomitaan hovioikeuden hänen syykseen lukemien neljän laittoman tuontitavaraan ryhtymisen (1.8.2004 - 25.1.2005) asemesta rikoslain 29 luvun 1 §:n 3 kohdan ja 2 §:n nojalla neljästä törkeästä veropetoksesta (tekoajat elokuu 2004, syyskuu 2004, joulukuu 2004 ja tammikuu 2005) hovioikeuden hänelle tuomitsemaan 1 vuoden 11 kuukauden vankeusrangaistukseen, josta rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla tehdään hovioikeuden määräämä vähennys. Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Kati Hidén, Kari Kitunen, Gustav Bygglin ja Ilkka Rautio. Esittelijä Timo Vuojolahti.