2008 false KKO:2008:25 K:lle ja V:lle oli vaadittu käräjäoikeudessa rangaistusta törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja törkeästä kuolemantuottamuksesta. Syytteessä tarkoitetussa tilantee

§:n mukaan liikennevahingosta vastuussa oleva vakuutusyhtiö, joka on kieltäytynyt suorittamasta siltä vaadittua vahingonkorvausta, on kutsuttava kuultavaksi lain 12 §:ssä tarkoitettuun oikeudenkäyntiin, jossa korvausta vaaditaan liikennevakuutuksesta korvattavan vahingon johdosta ajoneuvon omistajalta, kuljettajalta tai matkustajalta. Mainituissa säännöksissä tarkoitetaan vahingosta vastuussa olevalla vakuutusyhtiöllä sitä vakuutusyhtiötä, jossa vahingon aiheuttanut ajoneuvo on vakuutettu. Oikeuskäytännössä on katsottu, että sanottu vakuutusyhtiö on oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 8 §:ssä tarkoitettu väliintulija.

§:n 2 momentin nimenomaisen säännöksen mukaan vakuutusyhtiöllä on muutoksenhakuoikeus. Tapiolan muutoksenhakemuksessa oli kysymys siitä, oliko vahingon aiheuttanut osaltaan V, jonka kuljettama ajoneuvo oli vakuutettu toisessa vakuutusyhtiössä, ja oliko myös viimeksi mainittu vakuutusyhtiö sen vuoksi liikennevakuutuslain 14 §:n nojalla vastuussa vahingosta. Hovioikeus katsoi, että V:n syyllisyyskysymyksen ratkaisu koski myös Tapiolan oikeutta ja että Tapiola oli sen vuoksi myös siinä suhteessa oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 8 §:ssä tarkoitettu väliintulija. Oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan väliintulijalla on oikeus toimia oikeudenkäynnissä asianosaisen tavoin. Hän ei kuitenkaan saa muutoin kuin asianosaisen ohella hakea muutosta tuomioon. Kukaan asianosaisista ei ollut hakenut muutosta käräjäoikeuden tuomioon V:tä koskevan syytteen osalta. Myöskään

§:n 2 momentti ei oikeuta vakuutusyhtiötä hakemaan muutosta toisessa vakuutusyhtiössä vakuutetun ajoneuvon kuljettajan syyllisyyskysymyksen osalta. V:n osalta syyte törkeästä kuolemantuottamuksesta oli siten lainvoimaisesti hylätty. Kun Tapiola oli edellä mainitun liikennevakuutuslain 14 §:n nojalla velvollinen maksamaan H:lle käräjäoikeuden vahvistaman korvauksen ja kun Tapiolalla ei ollut oikeutta itsenäisesti hakea muutosta tuomioon V:n osalta, hovioikeus hylkäsi korvausvelvollisuuden puolittamista koskevan Tapiolan vaatimuksen. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Iiro Kartano, Pirjo Kari ja Outi Holmström. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa Tapiolalle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan Tapiola vaati ensisijaisesti, että asia palautetaan hovioikeuteen siltä osin kuin Tapiolan valitus on hylätty sillä perusteella, ettei Tapiolalla vastoin

§:n 2 momentin nimenomaista säännöstä ole katsottu olevan itsenäistä muutoksenhakuoikeutta tuomioon H:lle tuomitun korvauksen osalta. Toissijaisesti Tapiola vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan siltä osalta kuin Tapiola on velvoitettu suorittamaan H:lle yli puolet korvauksen määrästä eli enemmän kuin 4 000 euroa. H, K ja Pohjola antoivat pyydetyt vastaukset. V ei käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Asian tausta

1. Syyte ja vahingonkorvausvaatimukset asiassa ovat perustuneet siihen, että K ja V olivat yhdessä tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta kilpaa ajaen huomattavasti ylittäneet nopeusrajoituksen ja aiheuttaneet liikenneonnettomuuden. K:n kuljettama henkilöauto oli törmännyt taksiin, jonka kyydissä olleet matkustajat olivat saaneet surmansa. Surmansa saaneen matkustajan tytär H on käräjäoikeudessa vaatinut K:n ja V:n velvoittamista yhteisvastuullisesti suorittamaan hänelle korvaukseksi henkisestä kärsimyksestä 10 000 euroa korkoineen. Tapiola, jossa K:n kuljettama auto on ollut liikennevakuutettu, ja Pohjola, jossa V:n kuljettama auto on ollut liikennevakuutettu, ovat myöntäneet vaatimuksen perusteeltaan oikeaksi mutta paljoksuneet sitä 8 000 euroa ylittävältä osalta. Yhtiöt ovat käräjäoikeudessa suostuneet korvaamaan määrästä kumpikin puolet eli 4 000 euroa sillä perusteella, että toinen puoli korvauksesta kuuluu toisen vakuutusyhtiön maksettavaksi.
2. Käräjäoikeus on katsottuaan K:n syyllistyneen matkustajana olleen H:n isän kuoleman aiheuttamiseen, velvoittanut K:n suorittamaan H:lle korvaukseksi kärsimyksestä 8 000 euroa korkoineen. Sitä vastoin V:n osalta syyte kuolemantuottamuksesta on hylätty eikä V:tä ole velvoitettu suorittamaan H:lle vahingonkorvausta. Käräjäoikeus on määrännyt, että K:n H:lle maksettava korvaus voitiin liikennevakuutuslain 12 §:n nojalla periä ainoastaan Tapiolalta. Tapiolan muutoksenhaku
3. Tapiola on valituksessaan hovioikeuteen vaatinut, että se vapautetaan velvollisuudesta suorittaa H:lle korvausta kärsimyksestä yli 4 000 euron osalta, koska yhtiön mukaan V:n menettely oli osaksi aiheuttanut liikennevahingon. Tämän vuoksi Tapiolan vastuu oli vain puolet tuomitun korvauksen määrästä ja toinen puoli korvauksesta oli maksettava V:n ajoneuvon liikennevakuutuksesta.
4. Tapiola on Korkeimmassa oikeudessa vedonnut siihen, että V oli törkeää piittaamattomuutta osoittavalla menettelyllään osaltaan aiheuttanut liikennevahingon ja H:n isän kuoleman. Tapiola on myös vedonnut siihen, että V on tämän vuoksi osaltaan vastuussa H:lle liikennevahingon johdosta suoritettavasta vahingonkorvauksesta ja että vakuutusyhtiöiden keskinäinen vastuu korvauksen suorittamisesta jakautuu vahinkoon osallisten tuottamusvastuun mukaisesti. Sovellettavat säännökset
5. Liikennevakuutuslain 12 §:n mukaan korvaus liikennevakuutuksesta korvattavasta vahingosta on, jos korvausta vaaditaan moottoriajoneuvon omistajalta, kuljettajalta tai matkustajalta, tuomittava vakuutusyhtiön vastuusta voimassa olevien säännösten mukaisesti. Tuomittu korvaus saadaan periä vain asianomaiselta vakuutusyhtiöltä.
6. Liikennevakuutuslain 14 §:n mukaan, jos vahingonkärsineellä on saman liikennevahingon johdosta oikeus saada korvausta kahdesta tai useammasta liikennevakuutuksesta, vastaavat vakuutusyhtiöt siitä kukin omasta ja toistensa puolesta. Keskenään vakuutusyhtiöiden on otettava osaa korvauksen suorittamiseen sen mukaan kuin ilmenneeseen tuottamukseen ja muihin vahingon aiheuttaneisiin seikkoihin katsoen on kohtuullista, kuitenkin niin, että jos vahinko on johtunut yksinomaan toisen ajoneuvon puutteellisuudesta tai sen puolella olevasta tuottamuksesta sellaisten seikkojen käymättä selville toisen tai toisten ajoneuvojen osalta, korvaus jää suoritettavaksi ensiksi mainittua ajoneuvoa varten annetusta liikennevakuutuksesta. Tapiolan asema tässä oikeudenkäynnissä
7. Liikennevahingon johdosta ovat käräjäoikeudessa olleet syytettyinä sekä K että V. Vakuutusyhtiöllä, joka katsoo toisen vakuutusyhtiön olevan myös korvausvastuussa samasta liikennevahingosta, on liikennevakuutuslain 14 §:n nojalla oikeus saada vahvistetuksi, miten korvausvastuu jakautuu niiden kesken. Jo prosessitaloudelliset syyt puoltavat sitä, että tällainen vaatimus voidaan käsitellä siinä rikosoikeudenkäynnissä, jossa ratkaistaan vakuutettujen ajoneuvojen kuljettajia vastaan ajettavat rikossyytteet ja johon ajoneuvot vakuuttaneet vakuutusyhtiöt on liikennevakuutuslain nojalla kutsuttu. Näin ollen Tapiolalla on perusteltu oikeudellinen tarve saada vahvistetuksi se, että myös V on tuottamuksensa perusteella vastuussa liikennevahingosta, että Pohjola on sen vuoksi Tapiolan ohella vastuussa vahingosta ja että vastuu jaetaan vakuutusyhtiöiden kesken. 8.

§:n 2 momentissa ei ole rajoitettu vakuutusyhtiön oikeutta hakea muutosta vain joihinkin mainitun lain nojalla ratkaistaviin asioihin. Muutoksenhakuoikeus koskee siten kaikkia liikennevakuutuslain nojalla tehtyjä ratkaisuja. Näin ollen Tapiolalla on ollut oikeus hakea muutosta mainittuja vastuukysymyksiä koskevaan käräjäoikeuden ratkaisuun. Koska Tapiolan valituksessa on ollut kysymys V:n vahingonkorvausoikeudellisesta tuottamusvastuusta, ei sillä hovioikeuden mainitsemalla seikalla, että syyte V:tä vastaan on käräjäoikeuden tuomiolla lainvoimaisesti hylätty, ole merkitystä Tapiolan puhevallan kannalta. Kannanotot Tapiolan vaatimuksiin

1. Valituksessaan hovioikeudelle Tapiola on esittänyt vaatimuksia ainoastaan H:n osalta. Tapiola on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomiota olisi muutettava siten, että vakuutusyhtiö vapautetaan velvollisuudesta suorittaa korvausta H:lle enempää kuin 4 000 euroa. Valituksen perusteluissa tuodaan tosin esille, että vahingon olisi aiheuttanut osaltaan V, ja että Tapiola olisi vapautettava suorittamasta korvauksia H:lle siltä osin kuin korvauksia olisi suoritettava V:n auton liikennevakuutuksen perusteella. Tapiola ei kuitenkaan ole hovioikeudessa, kuten ei myöskään toissijaisessa vaatimuksessaan Korkeimmassa oikeudessa, vaatinut, että asiassa vahvistetaan V:n tai Pohjolan vastuu H:n kärsimästä vahingosta.
2. Tapiola ei ole kiistänyt, etteikö K:nkin auton liikennevakuutuksesta olisi liikennevahingon johdosta suoritettava korvausta H:lle. H:lle liikennevahingosta tulevan korvauksen kokonaismäärää 8 000 euroa Tapiola ei ole kiistänyt. Liikennevakuutuslain säännösten nojalla H:lla on oikeus saada Tapiolalta korvaus koko vahingosta riippumatta siitä, miten korvausvastuu mahdollisesti jakaantuu Tapiolan ja Pohjolan kesken. Tapiolan hovioikeudelle tekemä valitus ei mainitusta syystä ole voinut johtaa siihen, että yhtiö olisi osaksikaan vapautettu korvausvelvollisuudesta H:hon nähden. Muihin asianosaisiin kohdistuvia muutosvaatimuksia Tapiola ei ole valituksissaan esittänyt. Koska Tapiolan esittämät muutosvaatimukset eivät näin ollen voi menestyä hovioikeudessa, asian palauttamiseen hovioikeuteen ei ole perusteita.
3. Tapiolan Korkeimmassa oikeudessa esittämät toissijaiset, H:hon kohdistetut vaatimukset ovat samat kuin valituksessa hovioikeudelle esitetyt vaatimukset. Edellä mainituilla perusteilla niitä ei voida myöskään täällä esitettyinä hyväksyä. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Kati Hidén, Kari Kitunen, Gustav Bygglin ja Juha Häyhä. Esittelijä Jukka-Pekka Salonen.