KKO/2008/41

2008 false KKO:2008:41 Yhdistyksen kokous oli päättänyt, että yhdistyksen toimialueen ulkopuolella asuvilta peritään suurempi liittymismaksu kuin muilta. Säännöistä ei kuitenkaan ilmennyt, että liittymismaksu voitaisiin määrätä erisuuruiseksi eri jäsenryhmille. Päätös loukkasi olennaisesti yhdistyksen jäsenten yhdenvertaisuutta ja oli siten yhdistyslain 33 §:n 2 momentin nojalla mitätön. Yhdistys oli velvollinen palauttamaan liikaa perimänsä liittymismaksut niitä vaatineille jäsenille. Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Asian tausta X ry:n (jäljempänä yhdistys) sääntöjen 4 §:n mukaan seuran kokous voi hyväksyä seuran jäseneksi henkilön, joka oli suorittanut metsästäjätutkinnon hyväksytysti ja joka sitoutui noudattamaan seuran ja Suomen Metsästäjäliiton Pohjois-Savon piiri ry:n sääntöjä ja päätöksiä. Sääntöjen 5 §:n mukaan jäsen oli velvollinen suorittamaan seuraan liittyessään liittymismaksun ja toukokuun loppuun mennessä vuotuisen jäsenmaksun, joiden suuruuden seuran talvikokous vuosittain määräsi. Yhdistyksen kokous oli 6.2.2005 päättänyt (§ 16) vahvistaa jäsenmaksuksi vuodelle 2005 35 euroa sekä liittymismaksujen suuruudeksi maanomistajille 40 euroa, niin sanotuille maattomille 250 euroa ja Pielaveden ja Keiteleen alueen ulkopuolelta oleville 2 500 euroa. Samassa kokouksessa yhdistys oli hyväksynyt (§ 19) Liperistä olevan A:n ja Nastolasta olevan N:n jäseniksi todeten liittymismaksuksi 2 500 euroa. Kanne ja vastaus Iisalmen käräjäoikeudessa Yhdistykseen kohdistamassaan kanteessa A ja N vaativat, että vuosikokouksen päätös kantajilta perittävästä liittymismaksusta määrätään yhdistyslain 33 §:n nojalla mitättömäksi 40 euroa tai ainakin 250 euroa ylittävältä osin ja yhdistys velvoitetaan palauttamaan liikaa perittynä liittymismaksuna kummallekin erikseen 2 250 euroa. Yhdistyksen päätös loukkasi yhdistyslain 33 §:n tarkoittamalla tavalla sisällöltään olennaisella tavalla jäsenen yhdenvertaisuutta. Lisäksi päätös oli tehty sääntöjen vastaisesti, koska säännöt eivät tunteneet sitä mahdollisuutta, että liittymismaksu määrättiin kotipaikan perusteella eri suuruiseksi. Yhdistys vastusti kannetta katsoen, että yhdenvertaisuutta koskeva säännös koski vain jäseniä eivätkä kantajat olleet päätöksentekoaikana olleet vielä seuran jäseniä. Päätös ei siten ollut voinut loukata jäsenten yhdenvertaisuutta. Ulkopaikkakuntalaisten liittymismaksua koskeva järjestely oli päätetty pysyväksi, ja sitä oli sovellettu myös kantajien jälkeisiin jäsenehdokkaisiin. Kenelläkään ei ollut oikeutta vaatia, että hänet oli otettava jonkun metsästysseuran jäseneksi. Seura ja sen jäseneksi pääsystä päättävä toimielin voi täysin vapaasti päättää, kenet hyväksyttiin jäseneksi. Kielteistä päätöstä ei edes tarvinnut mitenkään perustella. Käräjäoikeuden tuomio 2.6.2006 Käräjäoikeus totesi, että yhdistyslain 33 §:n mukaan on mitätön muun muassa sellainen päätös, joka sisällöltään olennaisesti loukkaa jäsenen yhdenvertaisuutta. Arvioidessaan, loukkasiko kanteessa tarkoitettu liittymismaksujen porrastus jäsenen yhdenvertaisuutta, käräjäoikeus katsoi, että kun yhdistyksen sääntöjen 5 §:n mukaan talvikokous päätti vuosittain liittymismaksun suuruuden, kysymys oli siitä, millä edellytyksillä jäsenyyttä hakeva voi tuon kalenterivuoden aikana päästä seuran jäseneksi. Jäsenen jäsenyyshakemuksen piti tulla hyväksytyksi joko talvikokouksessa tai samana vuonna pidettävässä kesäkokouksessa ja jäseneksi valittava oli velvollinen maksamaan talvikokouksessa vahvistetun liittymismaksun ja jäsenmaksun, mikäli halusi seuran jäsenyyden. Kun liittymismaksu vahvistettiin talvikokouksessa, eivät jäsenyyttä hakevat vielä tuossa vaiheessa olleet yhdistyksen jäseniä, vaan jäsenyys alkoi vasta, kun heidät oli hyväksytty yhdistyksen jäseneksi joko talvi- tai kesäkokouksessa. Näin ollen oli perusteltua katsoa, että talvikokouksessa tehtävä tulevilta jäseniltä vaadittavaa liittymismaksua koskeva päätös ei koskenut jäsenten yhdenvertaisuutta, koska jäsenyyttä hakevat eivät vielä tuossa vaiheessa olleet yhdistyksen jäseniä. Käräjäoikeus totesi edelleen, että aatteellisella yhdistyksellä ei ollut velvollisuutta ottaa uusia jäseniä. Yhdistys voi torjua jonkun henkilön jäsenhakemuksen ja valita toisen henkilön jäsenekseen, vaikka tällaiseen jäsenehdokkaiden eriarvoiseen kohteluun ei olisikaan mitään hyväksyttävää perustetta. Yhdistys ei syyllistynyt oikeudenvastaiseen tekoon, olipa se jättänyt jäsenhakemuksen hyväksymättä millä tahansa perusteella, lukuun ottamatta tapausta, jossa henkilö oli sukupuolensa takia jätetty hyväksymättä yhdistykseen, jonka säännöissä ei ollut rajattu jäsenyyttä vain jompaan kumpaan sukupuoleen kuuluville. Perustuslain 6 §:n 2 momentin yhdenvertaisuussäännöstäkään ei sovellettu yhdistyksen jäseneksi ottamiseen. Kun yhdistys ei ollut jäseniä valittaessa velvollinen noudattamaan yhdenvertaisuusperiaatetta, sekin tuki sitä, ettei yhdenvertaisuusperiaate soveltunut myöskään jäseneksi liittymiselle asetettuihin ehtoihin, tässä tapauksessa liittymismaksun suuruuteen. Koska päätöksen moitekanteen vireillepanoaika oli umpeutunut ennen kanteen vireillepanoa ja kun jäsenmaksujen porrastamista ei voitu pitää yhdenvertaisuutta loukkaavana, ei sitä seikkaa, ettei yhdistyksen säännöissä ollut mainintaa liittymismaksujen porrastamisesta, voitu pitää käsiteltävän kanteen kannalta merkityksellisenä. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen. Asian on ratkaissut käräjätuomari Heikki Pulkka. Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 1.3.2007 A ja N valittivat hovioikeuteen ja toistivat kanteensa. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Markku Ukkola, Marja-Liisa Karotie ja Maija Liisa Kilpeläinen. Esittelijä Minna Huttunen. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa A:lle ja N:lle myönnettiin valituslupa. A ja N vaativat, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja yhdistys velvoitetaan palauttamaan kummallekin erikseen liikaa perittyä liittymismaksua 2 250 euroa. Yhdistys vastasi valitukseen katsoen, ettei syytä hovioikeuden tuomion muuttamiseen ollut. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut

1. Yhdistyksen sääntöjen 5 §:n mukaan jäsen on velvollinen suorittamaan seuraan liittyessään liittymismaksun ja toukokuun loppuun mennessä vuotuisen jäsenmaksun, joiden suuruuden seuran talvikokous vuosittain määrää. Yhdistyksen kokous oli 6.2.2005 päättänyt vahvistaa vuodelle 2005 jäsenmaksuksi 35 euroa ja liittymismaksujen suuruudeksi maanomistajille 40 euroa, niin sanotuille maattomille jäsenille 250 euroa sekä Pielaveden ja Keiteleen alueen ulkopuolella asuville jäsenille 2 500 euroa. Myöhemmin samassa kokouksessa yhdistys oli hyväksynyt Liperistä olevan A:n ja Nastolasta olevan N:n jäseniksi todeten heidän liittymismaksuikseen 2 500 euroa.
2. Asiassa on kysymys siitä, onko edellä mainittu yhdistyksen kokouksen päätös liittymismaksujen määräämisestä mitätön sillä perusteella, että päätös oli yhdistyslain 33 §:ssä tarkoitetulla tavalla sisällöltään olennaisesti loukannut jäsenen yhdenvertaisuutta asettaessaan seuran toimialueen ulkopuolisille henkilöille ankaramman liittymismaksuvelvoitteen kuin muille jäseniksi liittyville ilman sääntöihin perustunutta oikeutta.
3. Yhdistys on vedonnut asiassa muun muassa siihen, etteivät A ja N olleet olleet yhdistyksen jäseniä kanteessa tarkoitetuista liittymismaksuista päätettäessä ja ettei päätös muutoinkaan koskenut jäsenten yhdenvertaisuutta siihen nähden, että yhdistyksellä oli oikeus vapaasti päättää jäsenten hyväksymisestä ja hyväksymiselle asetettavista ehdoista.
4. Yhdistysoikeuden pääperiaatteena on Suomen perustuslain 13 §:n takaama yhdistymisvapaus. Siihen kuuluu, ellei lain määräyksistä muuta johdu, että yhdistyksellä on oikeus vapaasti sääntöjensä mukaan valita jäsenensä. Kun henkilö on hyväksytty yhdistyksen jäseneksi, hänellä on kuitenkin yhdistyslain ja yhdistyksen sääntöjen mukaiset oikeudet, joita puolestaan yhdistys on velvollinen häneen nähden noudattamaan.
5. A ja N ovat tulleet yhdistyksen jäseniksi yhdistyksen kokouksen hyväksyttyä heidän jäsenhakemuksensa. Yhdistyksen kokouksessa määrätty liittymismaksu on puolestaan merkinnyt yhdistyksen jäsenyyden saamiseen liittynyttä ja jäsenyyden saamisen jälkeen täytettävää maksuvelvollisuutta yhdistykseen nähden. Kuten yhdistyksen sääntöjen 5 §:stäkin ilmenee, kysymys on ollut nimenomaan yhdistyksen jäsenelle asetetusta velvollisuudesta, jonka laiminlyönti voi yhdistyslain 14 §:n ja yhdistyksen sääntöjen 7 §:n mukaan johtaa jäsenen erottamiseen yhdistyksestä.
6. Liittymismaksua koskeva yhdistyksen päätös on siten koskenut A:n ja N:n velvoitteita yhdistyksen jäseninä. A:n ja N:n oikeus vedota yhdistyksen kokouksen liittymismaksupäätöksen mitättömyyteen sillä perusteella, että se loukkasi heidän yhdenvertaisuuttaan yhdistyksen jäseninä, on riippumaton siitä, olivatko he olleet vielä tuota päätöstä tehtäessä yhdistyksen jäseniä vai eivät.
7. Yhdistymisvapauteen kuuluu myös, ellei lain määräyksistä muuta johdu, että yhdistys voi vapaasti säännöillään määrätä, miten se järjestää toimintansa.
8. Yhdistyslain 8 §:n 4 kohdan mukaan yhdistyksen jäsenen maksuvelvollisuuden yhdistykseen nähden tulee perustua yhdistyksen sääntöihin. Tässä tapauksessa yhdistyksen säännöissä on edellä todettu maininta jäsenen velvollisuudesta suorittaa talvikokouksen vuosittain päättämä liittymismaksu seuraan liittyessään. Säännöistä ei kuitenkaan ilmene, että liittymismaksu voitaisiin määrätä erisuuruiseksi eri jäsenryhmille. Kun liittymismaksu oli yhdistyksen kokouksen päätöksellä määrätty yhdistyksen toimialueen ulkopuolisille ja siten myös A:lle ja N:lle huomattavasti suuremmaksi kuin niin sanotuille maanomistajajäsenille ja maattomille jäsenille, liittymismaksuja koskeva päätös on ilman yhdistyksen sääntöihin perustuvaa syytä sisällöltään olennaisesti loukannut yhdistyksen jäsenten yhdenvertaisuutta. Päätös on siten yhdistyslain 33 §:n 2 momentin nojalla mitätön.
9. Edellä mainituilla perusteilla yhdistys on velvollinen palauttamaan A:lle ja N:lle liittymismaksut heidän vaatimustensa mukaisesti eli siltä osin kuin heiltä oli peritty suurempaa liittymismaksua kuin maattomilta jäseniltä. Tuomiolauselma Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan. Yhdistys velvoitetaan suorittamaan A:lle ja N:lle kummallekin erikseen 2 250 euroa. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki, Hannu Rajalahti ja Ilkka Rautio. Esittelijä Jukka Sippo.