KKO/2008/57

2008 false KKO:2008:57 Pyydettyään yrityksiltä tarjoukset linja-autojen vuorokausihuoltotöistä ja perussiivouksesta sekä sisäkattojen ja penkkien pesusta kaupunki päätti hyväksyä A:n tarjouksen. Ennen hankintapäätöstä kaupunki oli kiinnittänyt A:n huomiota A:n tarjouksen hinnoitteluperusteisiin. A ilmoitti hankintapäätöksen jälkeen kaupungille, että tarjouksen hinnastoa laadittaessa oli erehdyksestä tapahtunut laskentavirhe. Tarjous oli määräävästi vaikuttanut kaupungin toimintaan kaupungin hyväksyttyä A:n tarjouksen. A ei voinut vetäytyä tarjouksesta sanotun ajankohdan jälkeen. Kaupungin kiinnitettyä A:n huomiota tarjouksen hinnoitteluperusteisiin kaupungin ei katsottu pitäneen tietää A:n erehdyksestä. OikTL 7 § OikTL 32 § 1 mom OikTL 33 § OikTL 39 § Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Asian tausta Helsingin kaupungin liikennelaitokseen itsenäisenä taloudellisena yksikkönä kuuluva HKL-Bussiliikenne (jäljempänä HKL) oli lähettänyt 22.10.2002 päivätyn tarjouspyynnön kuudelle yritykselle kolmen vuoden sopimuskautta koskevista Ruskeasuon ja Koskelan varikoiden linja-autojen vuorokausihuoltotöistä ja perussiivouksesta. Määräaikaan 9.12.2002 mennessä Engel Palvelut Oy (jäljempänä Engel) ja SOL Palvelut Oy olivat jättäneet tarjouksen sekä Koskelan että Ruskeasuon varikon osalta. Näiden lisäksi Siivous-Oz Oy oli jättänyt tarjouksen vain Koskelan varikon osalta. Engelin tarjous oli ollut edullisin. Se oli ollut kokonaishinnaltaan 26,1 prosenttia halvempi kuin SOL Palvelut Oy:n tarjous. Siivous-Oz Oy:n tarjous Koskelan varikon osalta oli ollut kokonaishinnaltaan 53,3 prosenttia kalliimpi kuin SOL Palvelut Oy:n tarjous. Engelin tarjous oli perustunut sen edustajien HKL:ään tekemällä tutustumiskierroksella havaitsemiin asioihin, liikkuvan kaluston siivouspalvelusta saatuihin kokemuksiin ja asiakkaan kanssa käytyihin keskusteluihin. Tarjouslaskennan perusteena olivat olleet HKL:n ilmoittamat vuorokautiset siivousmäärät eri varikoilla ja töiden tekeminen tarjouspyynnön mukaisina ajankohtina maanantaista sunnuntaihin. Liitteenä tarjouksessa oli ollut muun muassa linja-autotyypeittäin eritellyt hinnastot. Joukkoliikennelautakunta oli 16.1.2003 päättänyt antaa linja-autojen perussiivouksen ja vuorokausihuoltotyön Engelille Ruskeasuon varikon osalta 1.3.2003 alkaen ja Koskelan varikon osalta 1.4.2003 alkaen kolmen vuoden ajaksi vertailulaskelman mukaiseen 358 924 euron arvonlisäverottomaan vuosittaiseen yhteishintaan. HKL:n tekninen johtaja oli ilmoittanut puhelimitse lautakunnan päätöksestä Engelille, minkä jälkeen kaupunki oli 23.1.2003 lähettänyt Engelille kirjallisen ilmoituksen päätöksestä. Engel oli 24.1.2003 ilmoittanut kirjallisesti HKL:lle kieltäytyvänsä täyttämästä tarjouksensa mukaista suoritusta tarjouksessa olevalla hinnalla. Syyksi kieltäytymiselleen Engel oli ilmoittanut tarjouksen hinnastossa perussiivoustöiden sekä sisäkattojen ja penkkien pesujen osalta tapahtuneen laskentavirheen. Joukkoliikennelautakunta oli 6.3.2003 päättänyt tilata linja-autojen perussiivoustyön ja vuorokausihuoltotyön Ruskeasuon ja Koskelan varikkojen osalta 1.6.2003 alkaen kolmen vuoden ajaksi SOL Palvelut Oy:ltä yhtiön alun perin 5.12.2002 tekemän tarjouksen ja HKL:n vertailulaskelman 10.1.2003 mukaiseen 476 010 euron arvonlisäverottomaan vuosittaiseen yhteishintaan. Kanne Helsingin käräjäoikeudessa Helsingin kaupunki lausui Engeliä vastaan ajamassaan kanteessa, että kaupungin ja Engelin välillä oli syntynyt sitova sopimus Ruskeasuon ja Koskelan varikoiden linja-autojen vuorokausihuoltotöistä ja perussiivouksesta Engelin 5.12.2002 tekemän tarjouksen mukaisilla hinnoilla. Hankintaan tarjouspyynnön mukaan sovellettavien Helsingin kaupungin yleisten hankintaehtojen 1.11.1994 kohdan 3.1.b mukaan sopimus ostajan ja myyjän välillä katsotaan syntyneeksi, kun ostaja on kirjallisesti ilmoittanut myyjälle hyväksyvänsä sitovan tarjouksen. HKL oli kirjallisesti ilmoittanut hyväksyvänsä Engelin tarjouksen. Sitovan sopimuksen oli tällöin katsottava tarjousasiakirjojen mukaan syntyneen. HKL:llä ei ollut ollut hankintasäännösten mukaan muuta mahdollisuutta kuin valita Engel edullisimman tarjouksen tekijänä kyseisen hankinnan suorittajaksi. Engel ei ollut esittänyt kieltäytymiselleen hyväksyttäviä oikeudellisia perusteita. Mitään erehdystä tarjousta tehtäessä ei ollut osoitettu tapahtuneen. Väitetty virhe tarjouksessa oli koskenut vain joitakin osia hinnoista. Engelin oli tarjouksen tekijänä tullut selvittää toimintansa vaatimat resurssit ja laskea omalla riskillään tarjouspyynnössä mainittujen tehtävien hoitamisesta aiheutuvat kustannukset. Engelin tekemä tarjous oli ollut asianmukaisesti ja huolellisesti laadittu. HKL ei ollut tiennyt eikä sen olisi pitänyt tietää väitetystä erehdyksestä. Kun väitetyn erehdyksen oli aiheuttanut laskentavirhe, varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (jäljempänä oikeustoimilaki) 32 § ei soveltunut tapaukseen. Kyse ei ollut ilmaisuerehdyksestä. HKL oli täyttänyt ennen tarjouksen hyväksymistä huolellisesti selonottovelvollisuutensa. HKL:n hankintaa valmistelleet tekninen johtaja, materiaalihankkija ja korjaamopäällikkö olivat tarjousten vertailua tehdessään olleet yhteydessä Engelin yhteyshenkilöihin. HKL:n edustajat olivat yhteydenoton jälkeen vakuuttuneet tarjouksen yksiselitteisyydestä. HKL:lla oli ollut perusteltu syy luottaa siihen, että se oli saanut tarjouksesta Engelin edustajilta vahvistuksen muun muassa hintojen oikeellisuudesta. Väitettyä erehdystä ei ollut voinut myöskään päätellä vertaamalla tarjoushintoja muiden tarjoajien hintoihin, kun otettiin huomioon, että ero SOL Palvelut Oy:n ja Siivous-Oz Oy:n tarjouksenkin välillä oli ollut 53,3 prosenttia. Engelillä ei ollut ollut oikeutta peruuttaa tarjousta oikeustoimilain 39 §:n perusteella. Peruutus oli tullut HKL:lle vasta sen jälkeen kun tarjous oli vaikuttanut määräävästi kaupungin toimintaan. Joukkoliikennelautakunta oli jo 16.1.2003 päättänyt tarjouksen hyväksymisestä. Päätöksellä oli ollut kustannusvaikutus. Lisäksi sitova sopimus oli syntynyt jo ennen tarjouksen peruuttamista kaupungin lähettäessä ilmoituksen tarjouksen hyväksymisestä. Syntyneen sopimuksen ehtoja ei voitu sovitella. Tarjouskilpailun perusteella määräytyneen hinnan sovittelu ei ollut mahdollinen kuin muuttuneiden olosuhteiden perusteella. Sovittelu ei ollut mahdollista julkista hankintaa koskevassa tarkoin säännellyssä menettelyssä. Sopimus oli syntynyt ammattitaitoisten osapuolten välillä, mikä ei myöskään tukenut sovittelua. Engelin kieltäytymisen vuoksi HKL oli joutunut tilaamaan kyseisen hankinnan tarjouskilpailussa toiseksi edullisimman tarjouksen tehneeltä SOL Palvelut Oy:ltä 351 258 euroa kalliimmalla hinnalla, mistä oli aiheutunut kaupungille vastaavan suuruinen vahinko. Engel oli velvollinen korvaamaan kaupungille aiheutuneesta taloudellisesta menetyksestä toiseksi edullisimman tarjouksen ja Engelin tarjouksen välisen hinnanerotuksen. Mainituilla perusteilla Helsingin kaupunki vaati, että Engel velvoitetaan suorittamaan sille korvauksena sopimusrikkomuksesta 351 258 euroa korkoineen. Vastaus Engel vastusti kannetta ja vaati sen hylkäämistä. Tarjousta laadittaessa Engelin tarjouslaskijalle oli sattunut erehdys. Hän oli muuntanut kahteen kertaan tarjouksen hinnastossa olevia yksikköhintoja euroiksi. Erehdyksen vuoksi tarjouksessa ilmoitetut hinnat olivat huomattavasti alempia kuin oli tarkoitettu. Engel oli huomannut tarjoukseen sisältyneet hinnaston virheet 23.1.2003 ja niistä oli ilmoitettu HKL:lle seuraavana aamuna. Tällöin Engelin ja HKL:n edustajien välillä pidetyssä neuvottelussa Engel oli selvittänyt virheen vaikutukset. Engelin tarjous oli ollut erhekirjoituksen ja erehdyksen johdosta toinen kuin yhtiö oli tarkoittanut. Tarjous perussiivouksesta oli Ruskeasuon varikon osalta ollut 272 prosenttia halvempi kuin SOL Palvelut Oy:n tarjous ja vastaavasti Koskelan varikon perussiivouksen osalta 314 prosenttia halvempi kuin SOL Palvelut Oy:n tarjous. Tarjous oli hinnaltaan poikennut huomattavasti myös Engelin aikaisemmista vastaavista töistä tekemistä tarjouksista. Tarjouksen merkittävän edullisuuden vuoksi tarjouksen saaja HKL oli tiennyt tai sen olisi pitänyt tietää erehdyksestä. HKL ei ollut selvittänyt havaitsemaansa huomattavaan hintaeroon johtaneita syitä Engeliltä tarjouksen saatuaan. Hankintasäännökset eivät olleet estäneet kaupungin selonottomahdollisuutta tarjouksen sisällöstä. Päinvastoin Helsingin kaupungin hankintasääntöjen 24 §:n 4 kohdan mukaan tarjous olisi tullut hylätä, koska tarjouksesta ilmeni, että siinä oli olennainen hintaan vaikuttava kirjoitusvirhe. HKL oli tarjouksen hyväksyessään käyttänyt hyväkseen havaitsemaansa Engelin erehdystä. Sopimus oli siten syntynyt sellaisissa olosuhteissa, että niistä tietoisen oli kunnianvastaista ja arvotonta vedota sopimukseen. Joka tapauksessa sopimuksen noudattaminen johtaisi Engelin kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen. Siitä aiheutuisi noin 375 000 euron tappiot. Kohtuuttomuutta arvioitaessa oli erityisesti otettava huomioon Engelin tarjoukseen sisältyvät virheet, tarjouksen hinnan alhaisuus verrattuna seuraavaksi edullisempaan tarjoukseen sekä Helsingin kaupungin tietoisuus näistä virheistä. Lisäksi oli otettava huomioon, että Engel oli ilmoittanut virheestä ja kieltäytymisestään työsuorituksesta HKL:lle 24.1.2003 ja että puhelimitse tapahtunut tarjouksen peruutus oli tehty HKL:lle ennen kuin sen 23.1.2003 lähettämä kirjallinen ilmoitus tarjouksen hyväksymisestä oli voinut saapua perille. Peruutus oli siten tapahtunut ennen kuin sopimus oli hankintaehtojen 3.1.b kohdan mukaan syntynyt. Koska 24.1.2003 tehty tarjouksen peruutus oli tapahtunut ennen kuin tarjous oli vaikuttanut määräävästi kaupungin toimintaan, Engelillä oli ollut oikeustoimilain 39 §:n nojalla oikeus peruuttaa tarjouksensa. Jos Engelin katsottaisiin olevan vahingonkorvausvastuussa HKL:lle, olisi vahingon määrää kohtuullistettava edellä mainituilla perusteilla. Käräjäoikeuden tuomio 24.5.2004 Oliko Engelin tarjous erehdyksen tai erhekirjoituksen vuoksi ollut toisensisältöinen kuin oli tarkoitettu? Käräjäoikeus lausui, että Ruskeasuon ja Koskelan varikoiden linja-autojen vuorokausihuoltotöitä ja perussiivousta koskevan tarjouksen valmisteluvaiheessa tarjouksen pohjana olleet laskelmat oli Engelissä tehty markkamääräisinä. Tarjouksen allekirjoittamisvaiheessa myyntipäällikkö S oli ollut yhteydessä myyntineuvottelija T:hen pyytäen häntä muuttamaan vielä markkamääräisenä olleet taulukot perussiivouksen sekä linja-autojen penkkien ja sisäkaton pesun osalta euromääräisiksi. T oli toiminut pyynnön mukaisesi muistamatta, että hän oli jo aiemmin tehnyt muutokset. Virheelliset taulukot oli liitetty HKL:lle toimitettuun tarjoukseen. S ja T olivat allekirjoittaneet tarjouksen tarkastamatta enää tarjouksen liitteiden oikeellisuutta. Käräjäoikeus katsoi todistajankertomusten perusteella näytetyksi, että Engelin tarjouksen liitteenä olleet yksikköhintataulukot olivat linja-autojen perussiivouksen sekä penkkien ja kattojen pesun osalta saaneet erehdyksen johdosta toisen sisällön kuin Engel oli tarjousta tehdessään tarkoittanut siten, että alun perin markkamääräiset yksikköhinnat oli kahteen kertaan muutettu euromääräisiksi. Oliko HKL tarjouksen hyväksyessään tiennyt tai olisiko sen pitänyt tietää erehdyksestä? Asiassa oli riidatonta, että Engelin tarjous oli ollut kokonaishinnaltaan 26,1 prosenttia halvempi kuin seuraavaksi halvin SOL Palvelut Oy:n tarjous. Perussiivouksen osalta Engelin tarjous oli ollut Ruskeasuon varikon osalta 63 prosenttia ja Koskelan varikon osalta 70 prosenttia halvempi kuin SOL Palvelut Oy:n tarjous. Tarjousten ero perussiivouksen osalta oli Ruskeasuon varikon osalta ollut 272 prosenttia ja Koskelan varikon osalta 314 prosenttia. Todistajana kuullut tekninen johtaja W ja materiaalihankkija X olivat tarjouksia vertaillessaan kiinnittäneet huomiota Engelin tarjouksen poikkeavan alhaiseen hintaan perussiivouksen ja penkkien pesun osalta. W oli ollut yhteydessä S:ään ja pyrkinyt varmistamaan, että Engel oli ymmärtänyt tarjousta tehdessään, että perussiivous tapahtuu pääosin ilta- ja yötyönä. Lisäksi hän oli pyytänyt täsmentämään, oliko penkkien pesulle ilmoitettu hinta linja-auto- vai penkkikohtainen. Penkkien osalta W oli myös maininnut tarjouksen hinnaksi 6,64 euroa. Koska S ei ollut pystynyt suoraan vastaamaan kysymyksiin, W oli pyytänyt vielä korjaamopäällikkö Y:tä selvittämään asiaa. Myös X oli esittänyt samat kysymykset T:lle. Y ja X olivat saaneet vastaukseksi, että perussiivouksen hintaan sisältyivät ilta-ja yötyölisät ja että penkkien pesusta tarjottu hinta oli bussikohtainen. S ja T olivat kertoneet käydyistä keskusteluista muutoin samoin, mutta S ei ollut muistanut tarjouksessa esitetyistä hinnoista olleen puhetta W:n kanssa. Engelin tarjouksessa oli kokonaishinnassa sekä varsinkin perussiivouksen sekä linja-autojen penkkien ja sisäkaton pesun osalta ollut huomattava ero verrattuna seuraavaksi edullisempaan tarjoukseen. Todistajana kuultujen konsulttien mukaan siivouspalvelu oli työvaltainen ala, jolla suuret poikkeamat tarjousten yksikköhinnoissa selittyvät joko selvällä erolla mitoitetussa työpanoksessa tai laskennassa tapahtuneella virheellä. Tämän vuoksi yli 20 prosentin hintaero siivoustarjouksessa oli aina kyseenalainen. HKL:ssä oli tarjousten pohjalta laadittu 10.1.2003 vertailulaskelma, mistä erot olivat selkeästi havaittavissa. Erot perussiivouksen ja penkkien pesun osalta olivat tarjouksissa niin huomattavat, että asiaa valmistelleet W ja X olivat pitäneet aiheellisena selvittää tarjousta näiltä osin kerrotuin tavoin. Engelin edustajien kanssa käydyissä keskusteluissa, vaikka tarjous W:n mukaan olikin vaikuttanut erikoistarjoukselta, ei kuitenkaan ollut tarkemmin pyritty selvittämään, mitä tarjouksen hinnat pitivät sisällään, vaan oli katsottu asian riittävästi selvinneen parilla kysymyksellä. Y ei tiedusteluja tehdessään ollut ollut edes tietoinen tarjousten hinnoista. Se, että kyse oli julkisesta hankinnasta, jossa julkisista hankinnoista annetun lain 7 §:n nojalla HKL oli ollut velvollinen hyväksymään kokonaistaloudellisesti edullisimman tai hinnaltaan halvimman tarjouksen, ei rajoittanut HKL:n velvollisuutta ottaa selvää tarjouksen sisällöstä. Helsingin kaupungin hankintasääntökään ei rajoittanut HKL:n mahdollisuutta ottaa selkoa tarjouksen sisällöstä, vaan hankintasääntöön oli nimenomaisesti kirjattu mahdollisuus käydä tarjoajien kanssa hankintaneuvotteluja, joiden tarkoituksena oli selvittää tai täsmentää tarjouksen sisältöä taikka tilaajien vaatimuksia. Engel oli myös aikaisempina vuosina osallistunut HKL:n linja-autojen siivousta koskeneisiin tarjouskilpailuihin ja HKL:llä oli mahdollisuus verrata Engelin tarjousta sen aikaisempiin tarjouksiin. Myös aikaisempiin tarjouksiin verrattuna hinta oli poikkeuksellisen alhainen. Tarjoukset oli tosin tehty yksivuotisista sopimuksista, mutta hinnanerot tehtyyn tarjoukseen eivät olleet selitettävissä yksin sopimuksen pituudella. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen HKL ei ollut riittävän huolellisesti ottanut selkoa tarjouksen sisällöstä. Edellä kerrotuilla perusteilla ja ottaen huomioon hankintaa valmistelleiden henkilöiden kokemus vastaavista hankinnoista HKL:n oli katsottava tienneen tai ainakin pitäneen tietää, että Engel oli erehtynyt tarjousta tehdessään. Sillä, ettei tarjouksesta ollut pystytty päättelemään, että erehdys oli johtunut markkahintojen virheellisestä muuntamisesta eurohinnoiksi, ei ollut merkitystä HKL:n tietoisuutta arvioitaessa. Sopimuksen pätemättömyys Jos jonkun tahdonilmaisu on erhekirjoituksen tai muun erehdyksen johdosta saanut toisen sisällyksen kuin on tarkoitettu, ei tahdonilmaisu oikeustoimilain 32 §:n mukaan sellaisenaan sido sen antajaa, jos se, johon tahdonilmaisu on kohdistettu, tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää erehdyksestä. Oikeustoimilain 32 §:n kanssa vaihtoehtoisena tai säännöstä täydentävänä voidaan soveltaa oikeustoimilain 33 §:ää, jonka mukaan oikeustointa, jota muuten olisi pidettävä pätevänä älköön saatettako voimaan, jos se on tehty sellaisissa olosuhteissa, että niistä tietoisen on kunnian vastaista ja arvotonta vedota oikeustoimeen ja sen, johon oikeustoimi on kohdistettu, täytyy olettaa niistä tienneen. Engelin tarjous Koskelan ja Ruskeasuon varikoiden linja-autojen vuorokausihuoltotöiden ja perussiivouksen osalta ei erehdyksestä johtuen ollut vastannut Engelin tahtoa. Erehdystä oli pidettävä olennaisena tarjoushinta huomioon ottaen. Tarjouksen hyväksymisellä syntyneeseen sopimukseen vetoaminen edellä kerrotuissa olosuhteissa, joista HKL:n oli katsottava olleen tietoinen, oli ollut kunnian vastaista ja arvotonta. Sopimus oli siten pätemätön oikeustoimilain 32 ja 33 §:n nojalla. Tarjouksen peruuttaminen Engel oli havainnut virheen tarjouksessa 24.1.

1. Välittömästi virheen havaitsemisen jälkeen Engel oli puhelimitse ilmoittanut virheestä tarjouksessa ja tarjouksen peruuttamisesta HKL:lle. Samana päivänä oli ilmoitettu HKL:lle myös kirjallisesti tarjouksen peruuttamisesta. Ennen tarjouksen peruuttamista joukkoliikennelautakunta oli tehnyt päätöksen tarjouksen hyväksymisestä 16.1.2003 ja HKL oli 23.1.2003 lähettänyt kirjallisen ilmoituksen tarjouksen hyväksymisestä Engelille. Sopimusta ei ennen tarjouksen peruuttamista voitu katsoa vielä syntyneen. Tarjouskilpailussa noudatettujen Helsingin kaupungin yleisten sopimusehtojen 3.1.b kohdan mukaan sopimus ostajan ja myyjän välillä katsotaan syntyneeksi, kun ostaja on kirjallisesti ilmoittanut myyjälle hyväksyvänsä tarjouksen. Oikeustoimilain periaatteita tulkintaohjeena käyttäen sitovan sopimuksen oli katsottava hankintaehtojen mukaan syntyvän vasta, kun hyväksyvä vastaus oli saapunut tarjouksen tekijälle. Kirjallinen tarjouksen hyväksymisilmoitus ei aluejohtaja Z:n ja S:n kertomusten mukaan ollut saapunut Engelille ennen tarjouksen peruuttamista. Lähtökohtaisesti oikeustoimilain 7 §:n mukaan Engelin tekemä tarjous oli sitonut Engeliä sen jälkeen kun HKL oli ottanut siitä selon 9.12.
2. Tarjouksen peruuttaminen 24.1.2003, joka oli tapahtunut selonoton jälkeen, olisi siten vaikutukseton. Joissakin harvoissa tapauksissa oikeustoimilain 39 § kuitenkin laajentaa peruuttamisoikeutta. Erityisten asianhaarojen vallitessa tahdonilmaisu voidaan peruuttaa vielä selonoton jälkeenkin, kunhan se ei ole vielä vaikuttanut määräävästi tarjouksen vastaanottajan toimintaan. Sellaisena erityisenä asianhaarana, joka saattaa oikeuttaa kyseisen säännöksen soveltamiseen, lainvalmistelukunta mainitsi tapauksen, jossa hyväksymisilmaisu oli erehdyksessä saanut toisen sisällön kuin oli tarkoitettu. Kun Engelin tarjous oli erehdyksessä saanut toisen sisällön kuin oli tarkoitettu, säännöksen soveltamisen edellyttämä erityinen asiahaara oli olemassa. Säännöksen soveltamisen edellytyksenä oli erityisen asianhaaran olemassaolon lisäksi, että tarjous oli peruutettu ennen kuin se oli määräävästi vaikuttanut HKL:n toimintaan. Pelkän päätöksen tekemisen tarjouksen hyväksymisestä ja siitä ilmoittamisen ei vielä voitu katsoa määräävästi vaikuttaneen HKL:n toimintaan, kun mihinkään tosiasiallisiin toimiin sopimuksen laatimiseksi ja sopimuksen velvoitteiden täyttämiseksi ei ollut tarjouksen peruuttamishetkellä edes väitetty ryhdytyn. Tätä käsitystä tuki myös se, että HKL oli sittemmin tehnyt sopimuksen linja-autojen vuorokausihuoltotöistä ja siivouksesta SOL Palvelut Oy:n tarjouspyynnön johdosta jättämän tarjouksen pohjalta. Käräjäoikeus katsoi, että Engel oli oikeustoimilain 39 §:n nojalla voinut peruuttaa tarjouksensa. Tälläkään perusteella sitovaa sopimusta ei ollut katsottava syntyneen Helsingin kaupungin ja Engelin välillä. Mainituilla perusteilla käräjäoikeus hylkäsi kanteen. Asian on ratkaissut käräjätuomari Anna-Mari Porkkala-Hietala. Helsingin hovioikeuden tuomio 24.11.2006 Helsingin kaupunki valitti hovioikeuteen. Hovioikeus lausui asiassa olevan hovioikeudessa riidatonta, että Engelin 5.12.2002 päivättyyn tarjoukseen oli sisältynyt virhe, kun tarjouksen liitteenä olevassa hinnastossa linja-autojen perussiivouksen sekä sisäkattojen ja penkkien pesujen hinnat, jotka alun perin oli laskettu markkoina, oli muunnettu erehdyksessä kahteen kertaan euroiksi. Kyseisten töiden hinnat oli siten jaettu toiseen kertaan 5,94573:lla ja ilmoitettu niin muodoin noin kuudesosan määräisinä tarkoitetuista hinnoista. Tarjouksen liitteenä oleva hinnasto oli sisältänyt myös muita töitä, joiden hinnoittelussa ei ollut tapahtunut virhettä. Engel ei ollut riitauttanut HKL:n ilmoitusta, jonka mukaan tarjouksen kokonaishinta oli ollut 26,1 prosenttia halvempi kuin toiseksi halvimman tarjouksen. Kun ilmoitetut hinnat linja-autojen perussiivouksesta sekä sisäkattojen ja penkkien pesuista olivat olleet huomattavasti halvemmat kuin Engelin tarkoitus oli ollut, tarjous oli oikeustoimilain 32 §:n tarkoittamin tavoin erehdyksen johdosta saanut toisen sisällön kuin oli tarkoitettu. Siltä osin kuin asiassa oli kysymys siitä, oliko HKL tiennyt tai oliko sen pitänyt tietää Engelin tarjoukseen sisältyneestä oikeustoimilain 32 §:ssä tarkoitetusta erehdyksestä, hovioikeus totesi kahden HKL:n edustajan olleen käräjäoikeuden tuomiossa selostetuin tavoin yhteydessä Engelin edustajiin tarkistaakseen, kuuluivatko linja-autojen perussiivousten hintoihin ilta- ja yötyölisät ja oliko penkkien pesuista tarjottu hinta linja-autokohtainen vai penkkikohtainen. Nämä puhelintiedustelut olivat koskeneet juuri niitä hintoja, jotka erehdyksen johdosta olivat olleet virheellisiä. Kysymykset olivat osoittaneet, että HKL:n edustajat olivat pitäneet kyseisiä töitä koskevia tarjottuja hintoja hyvin alhaisina. Esitettyjen kysymysten johdosta Engelin oli tullut tarkistaa tarjoamansa hinnat. Toisaalta tarjouksen kokonaishinta oli poikennut vain 26,1 prosenttia seuraavaksi halvimmasta tarjouksesta kun taas kolmanneksi halvin tarjous oli ollut HKL:n ilmoituksen mukaan 53,3 prosenttia kalliimpi kuin toiseksi halvin tarjous, mitä tietoa Engel ei ollut kiistänyt. Kun tilaaja ei voinut olla tietoinen niistä perusteista, joilla kokonaistarjoukseen sisältyviä yksittäisiä töitä hinnoiteltiin, tuli tarjousten kokonaishintojen olla lähtökohtana arvioitaessa sitä, oliko sopijapuolen tullut havaita tarjouksen olevan erehdyksen johdosta virheellinen. Kun sanottujen tiedustelujenkaan johdosta Engelin edustajat eivät olleet ilmoittaneet HKL:n edustajille siitä, että tarjouksen liitteenä olevassa hinnastossa oli ollut virheitä, ja kun HKL:n ei ollut osoitettu tienneen Engelin hinnoitteluerehdyksestä, ei HKL:n voitu kerrottujen tarkistusyritysten jälkeen katsoa oikeustoimilain 32 §:n tarkoittamin tavoin pitäneen tietää virheistä kun vielä otettiin huomioon, ettei tarjouksen kokonaishinta ollut poikennut poikkeuksellisen paljon seuraavaksi halvimmasta tarjouksesta. Siten Engelin tarjous, josta HKL oli oikeustoimilain 7 §:n mukaisesti jo ottanut selon, oli sinänsä sitonut Engeliä. Kun HKL ei ollut tiennyt eikä sen ollut pitänytkään tietää tarjouksen saaneen erehdyksen johdosta toisen sisällön kuin oli tarkoitettu, sopimuksen ei voitu katsoa syntyneen sellaisissa olosuhteissa, joista tietoisena HKL:n olisi oikeustoimilain 33 §:n tarkoittamin tavoin kunnianvastaista ja arvotonta vedota oikeustoimeen. Engel oli ilmoituksensa mukaan puhelimitse 24.1.2003 ilmoittanut HKL:lle tarjoukseensa sisältyneestä virheestä ja kirjallisena todisteena oli esitetty tuolle päivälle päivätty kirje, jossa erehdyksestä oli ilmoitettu. Vaikkakin kaupungin joukkoliikennelautakunta oli 16.1.2003 käsitellyt puheena olevia töitä koskevia tarjouksia ja hyväksynyt Engelin tarjouksen, mistä Engelille oli lähetetty 23.1.2003 päivätty kirje, ei asiassa ollut osoitettu, että HKL olisi Engelin tarjouksen johdosta ryhtynyt muihin toimenpiteisiin. Siten Engelin tarjouksen ei ollut osoitettu oikeustoimilain 39 §:n tarkoittamin tavoin määräävästi vaikuttaneen ennen erehdyksestä ilmoittamista HKL:n toimintaan. Sen vuoksi arvioitavaksi oikeustoimilain 39 §:n nojalla jäi, oliko käsillä sellaisia erityisiä asianhaaroja, joiden johdosta Engelin tarjouksen sitovuus tuli nyt arvioida niiden tietojen perusteella, jotka HKL oli saanut myöhemmin eli Engelin ilmoitettua erehdyksestään. Engel oli vastauksessaan hovioikeudelle ilmoittanut yhtiön olevan yksi maan suurimmista siivousalan yrityksistä. Vaikkakin Engel oli ilmoittanut, ettei Engelissä missään olosuhteissa tehty tietoisesti tappiollisia tarjouksia, oli asiassa jäänyt selvittämättä, kuinka Engel oli laskenut tämän tarjouksensa katteen ja olisiko työ ollut tappiollinen. Tarjouksen ero, kun otettiin huomioon tarjouksen kokonaiskustannukset, oli ollut vain 26,1 prosenttia seuraavaksi halvimpaan tarjoukseen. Liike-elämässä ei ollut epätavallista, että eri syistä jotkut sopimukset osiltaan tai kokonaisuudessaankin osoittautuivat tappiollisiksi tai katteiltaan huonoiksi. Sanotuin perustein hovioikeus katsoi, ettei käsillä ollut sellaisia oikeustoimilain 39 §:ssä tarkoitettuja erityisiä asianhaaroja, joiden johdosta Engelin tarjouksen pätevyyttä olisi arvioitava sen tilanteen perusteella, jolloin HKL jo oli saanut tiedon erehdyksestä tarjouksen hinnoittelussa, joten Engel ei tälläkään perusteella ollut voinut vapautua tarjouksestaan. Huomioon ottaen kuitenkin asiassa ilmenneet olosuhteet eli Engelin kerrottu erehtyminen tarjouslaskennassaan sekä se, että kaupungin toimenpiteet tarjouksen hyväksymisen jälkeen eivät olleet vielä olleet mitenkään laajakantoisia, hovioikeus vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentin nojalla, verrattuna myös oikeustoimilain 36 §:n 1 ja 3 momenttiin, harkitsi oikeaksi sovitella Engelin maksettavaa vahingonkorvausta täysimääräisestä 351 258 eurosta. Kohtuulliseksi korvauksen määräksi hovioikeus katsoi 200 000 euroa. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja velvoitti Engelin maksamaan kaupungille vahingonkorvaukseksi 200 000 euroa korkoineen. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lauri Nouro, Tapio Vanamo ja Anita Stenberg. Esittelijä Anu Kuokkanen. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa ISS Palvelut Oy:lle, entinen Engel Palvelut Oy, myönnettiin valituslupa. Valituksessaan yhtiö vaati hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteen hylkäämistä. Helsingin kaupunki vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa
3. Riidatonta on, että Engelin tarjoukseen liitettyyn hinnastoon on linja-autojen perussiivouksen sekä sisäkattojen ja penkkien pesujen hintoihin sisältynyt virhe Engelin muunnettua alun perin markkoina lasketut hinnat kahteen kertaan euroiksi. Engelin tarjous on erehdyksen johdosta saanut toisen sisällön kuin on tarkoitettu.
4. Kaupungin joukkoliikennelautakunta on 16.1.2003 päättänyt hyväksyä Engelin tarjouksen vertailulaskelman mukaiseen 358 924 euron arvonlisäverottomaan vuosittaiseen yhteishintaan. Tarjouksen hyväksymisestä ilmoitettiin Engelille ensin puhelimitse ja myöhemmin kaupunki on 23.1.2003 lähettänyt yhtiölle kirjallisen ilmoituksen joukkoliikennelautakunnan päätöksestä. Engel on 24.1.2003 ilmoittanut HKL:lle peruuttavansa tarjouksensa mainitun erehdyksen johdosta.
5. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys Engelin tekemän tarjouksen sitovuudesta, pätemättömyydestä ja sen sisällön kohtuuttomuudesta. Tarjouksen sitovuus ja tarjouksen peruuttaminen
6. Oikeustoimilain 7 §:n mukaan tarjous tai vastaus, joka peruutetaan, ei ole sitova, jos peruutus saapuu sille, jolle tarjous on tehty tai vastaus annettu, ennen kuin hän on ottanut selon tarjouksesta tai vastauksesta tahi samaan aikaan, kuin tämä tapahtuu. Sanotun lain 39 §:ssä puolestaan säädetään, että jos tämän lain mukaan sopimuksen tai muun oikeustoimen pätevyys riippuu siitä, ettei se, johon oikeustoimi on kohdistettu, ole tietänyt, eikä hänen voida katsoa pitäneen tietää jostakin olosuhteesta, tahi että hän muuten on ollut vilpittömässä mielessä, on huomioon otettava se, mitä hän on tietänyt tai hänen olisi pitänyt tietää silloin, kun hän sai tiedon oikeustoimesta. Kuitenkin voidaan, milloin erityiset asianhaarat antavat siihen aihetta, ottaa huomioon myös, mitä hän on tietänyt tai hänen olisi pitänyt tietää sanotun ajan jälkeen, mutta ennen kuin oikeustoimi oli vaikuttanut määräävästi hänen toimintaansa.
7. HKL on ottanut selon Engelin tarjouksesta tarjousten avaamisen yhteydessä 9.12.
8. Tarjous on siten oikeustoimilain 7 §:n nojalla sitonut Engeliä tästä päivästä lukien, ellei oikeustoimilain 39 §:stä muuta johdu. Tarjouksen peruuttaminen ei ole oikeustoimilain 39 §:n nojalla mahdollista enää sen jälkeen, kun tarjous on vaikuttanut määräävästi tarjouksen vastaanottajan toimintaan. Kaupungin joukkoliikennelautakunta on 16.1.2003 päättänyt hyväksyä Engelin tarjouksen. Tämä on merkinnyt sitä, että julkista hankintaa tarkoittavaan tarjouskilpailuun osallistuneiden muiden tarjoajien tarjoukset ovat samalla tulleet hylätyiksi ja linja-autojen siivousta koskevassa asiassa on yhteistyötä ollut tarkoitus jatkaa Engelin tekemän tarjouksen pohjalta. Engelin tarjous on johtanut hankintapäätökseen ja siten määräävästi vaikuttanut kaupungin toimintaan eikä Engel ole enää tämän jälkeen voinut oikeustoimilain 39 §:n nojalla 24.1.2003 peruuttaa tarjoustaan. Engelin tarjous on siten ollut sitova. Tarjouksen pätemättömyydestä ja raukeamisesta
9. Oikeustoimilain 32 §:n 1 momentin mukaan oikeustoimen pätevyyden edellytyksenä on tahdonilmaisun vastaanottajan vilpitön mieli. Erehdyksessä annettu tahdonilmaisu ei sido sen antajaa, jos tahdonilmaisun vastaanottaja tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää erehdyksestä ja sen johdosta sisällöltään virheellisestä tahdonilmaisusta. Säännöksellä suojataan luottamukseen perustuvaa vastaanottajan vilpitöntä mieltä. Oikeustoimilain 33 §:ssä säädetty kunnianvastaiseen ja arvottomaan menettelyyn perustuva pätemättömyysperuste puolestaan edellyttää, että tahdonilmaisun vastaanottajan täytyy olettaa tienneen noista olosuhteista. Riittävää ei siten ole, että vastaanottajan olisi pitänyt tietää kunnianvastaisuuden ja arvottomuuden aiheuttavasta perusteesta, vaan säännöksen soveltaminen edellyttää tosiasiallista tietoa mainituista olosuhteista.
10. Engel on tarjouksessaan viitannut sen liitteenä olleeseen erilliseen hinnastoon. Linja-autojen perussiivouksesta sekä sisäkattojen ja penkkien pesuista on ollut erilliset hinnastot linja-autotyypeittäin. HKL on tarjousten perusteella tehnyt 10.1.2003 päivätyn vertailulaskelman, jossa on vertailtu Ruskeasuon ja Koskelan varikon osalta eri tarjoajien peruspesun, kattojen pesun ja matkustajaistuinten pesun hintoja sekä toisaalta näiden varikkojen osalta erikseen vuorokausihuoltotöiden hintoja. Ruskeasuon varikon osalta Engelin tarjous on vertailulaskelman mukaan ollut perussiivousta sekä kattojen ja istuinten pesua koskevalta osalta yhteensä 38 778 euroa vuodessa ja SOL Palvelut Oy:n tarjous vastaavasti 105 676 euroa. Koskelan varikon osalta vastaava Engelin tarjous on ollut yhteensä 24 911 euroa vuodessa, SOL Palvelut Oy:n tarjous 78 239 euroa ja Siivous-Oz Oy:n tarjous 115 020 euroa.
11. Tarjousten erot ovat mainituilta osin olleet huomattavat. HKL on vertailulaskelmasta ilmenevien tarjousten hintojen erojen perusteella havainnut, että Engelin tarjous oli perussiivouksen sekä sisäkattojen ja penkkien pesun osalta poikkeuksellisen alhainen. Riidatonta on, että HKL:n edustajat ovat käräjäoikeuden tuomiossa kerrotuin tavoin ottaneet yhteyttä Engelin edustajiin ja tarkistaneet näiltä, oliko Engel ottanut perussiivouksen hinnoittelussa huomioon sen, että työ tehdään pääosin ilta- ja yötyönä, ja oliko penkkien pesun hinta linja-autokohtainen vai penkkikohtainen. HKL:n yhteydenoton vuoksi Engelin puolelta on voitu katsoa, että HKL on pitänyt Engelin hintoja mainituilta osin poikkeuksellisen alhaisina. Kun lähtökohtana kuitenkin on, että tarjouksen tekijä vastaa tarjouksensa sisällöstä, Engelin olisi HKL:n selvityspyynnön saatuaan tullut itse tarkistaa tarjoukseensa sisältyneen hinnaston oikeellisuus. Näissä olosuhteissa HKL ei ole tiennyt eikä sen olisi pitänytkään tietää Engelin tarjoukseen sisältyneistä virheistä.
12. Koska Helsingin kaupungin ei olisi edellä mainituilla perusteilla pitänytkään tietää, että Engelin tarjouksessa oli erehdyksen vuoksi virheitä, tarjous ei ole pätemätön oikeustoimilain 32 §:n 1 momentin nojalla. Engelin tarjous ei ole myöskään oikeustoimilain 33 §:n nojalla pätemätön, kun kaupungin ei ole tarjoukseen liittyvät olosuhteet huomioon ottaen katsottava tienneen tarjouksen virheistä.
13. Engel ei ole esittänyt perusteita, joiden nojalla oikeustoimilain 7 §:n nojalla yhtiötä sitova julkista hankintaa koskeva tarjous voitaisiin katsoa oikeustoimilain 36 §:n nojalla yhtiötä sitomattomaksi.
14. Engelin tarjous on edellä mainituilla perusteilla ollut yhtiötä sitova eikä se ole ollut pätemätön taikka sen sisältö ole ollut yhtiölle oikeustoimilain 36 §:n tarkoittamalla tavalla kohtuuton.
15. Helsingin kaupunki on tyytynyt hovioikeuden tuomioon, jolla vahingonkorvauksen määrä on soviteltu 200 000 euroon, ja ISS Palvelut Oy on ilmoittanut tältä osin hyväksyvänsä hovioikeuden tuomion, ellei kaupungin kannetta hylätä. Korkeimmassa oikeudessa ei siten ole kysymys korvauksen määrän sovittelusta. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Gustav Bygglin, Pasi Aarnio, Juha Häyhä ja Ilkka Rautio. Esittelijä Anna-Liisa Hyvärinen.