KKO/2008/81

2008 false KKO:2008:81 A oli itsepalvelumyymälässä irrottanut hälyttimet kahdesta pelilaatikosta, piilottanut lasivitriinistä ottamansa viisi matkapuhelinta toiseen hyllyyn ja poistunut sen jälkeen myymälästä. Kysymys siitä, oliko A:n näytetty yrittäneen anastaa esineet ja oliko hän vapaaehtoisesti luopunut rikoksen täyttämisestä. RL 28 luku 1 § RL 5 luku 1 § RL 5 luku 2 § Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Vantaan käräjäoikeuden tuomio 22.8.2006 Virallisen syyttäjän ajamasta syytteestä käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli yrittänyt anastaa Citymarket Oy:n itsevalintamyymälästä kaksi peliä purkamalla niihin asetetut hälyttimet sekä viisi yhteisarvoltaan 1 587 euron hintaista matkapuhelinta siirtämällä puhelimet lasivitriinistä piiloon toiseen hyllyyn hakeakseen ne myöhemmin. Teko oli jäänyt yritykseksi henkilökunnan ottaessa A:n kiinni välittömästi kassalinjan jälkeen. Käräjäoikeus katsoi, ettei matkapuhelinten siirtämiselle ollut muuta järjellistä selitystä kuin että A oli siirtänyt ne anastustarkoituksessa valvomattomaan paikkaan, josta ne olisivat olleet noudettavissa seuraavalla käyntikerralla. Käräjäoikeus tuomitsi A:n muun ohessa varkauden yrityksestä yhteiseen 45 päivän ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Timo Heikkinen ja lautamiehet. Helsingin hovioikeuden tuomio 19.6.2007 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A valittamalla saattoi jutun, totesi, että rikoslain 5 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan teko on edennyt rikoksen yritykseksi, kun tekijä on aloittanut rikoksen tekemisen ja saanut aikaan vaaran rikoksen täyttymisestä. A oli poistanut peleistä hälyttimiä ja siirtänyt vitriinissä olleita matkapuhelimia imurihyllyyn pahvipaketin taakse. Teko oli edennyt rikoksen yritykseksi, kun A oli mainitulla menettelyllään ryhtynyt rikoksen täytäntöönpanotoimiin ja saanut aikaan vaaran varkausrikoksen täyttymisestä. A:n menettelyn voitiin katsoa osoittaneen suunnitelmallisuutta. A oli tehnyt ne toimenpiteet, jotka omaisuuden vieminen maksamatta kassan ohi olisi edellyttänyt. Kysymys ei siten ollut ollut pelkistä valmistelutoimista. Näillä ja muutoin käräjäoikeuden lausumilla perusteilla hovioikeus katsoi, että A oli syyllistynyt varkauden yritykseen. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lauri Nouro, Paula Salonen ja Esa Hakala. Esittelijä Joanna Niemi. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan varkauden yritystä koskevalta osalta ja syyte tästä rikoksesta hylätään. Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Tapahtumatiedot ja kysymyksenasettelu

1. A on Citymarket Oy:n itsevalintamyymälässä irrottanut hälyttimet kahdesta pelilaatikosta ja ottanut lasivitriinistä viisi matkapuhelinta. Hän on piilottanut matkapuhelimet imurihyllyyn pahvilaatikon taakse, minkä jälkeen hän on lähtenyt ulos myymälästä ja tullut vartijan kiinni ottamaksi kassalinjojen jälkeen.
2. Asiassa on kysymys siitä, onko A yrittänyt anastaa kaksi peliä ja viisi matkapuhelinta itsevalintamyymälästä, sekä siitä, onko A kuitenkin luopunut vapaaehtoisesti rikoksen täyttämisestä. Teon eteneminen rikoksen yritykseksi
3. Rikoslain 5 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan teko on edennyt rikoksen yritykseksi, kun tekijä on aloittanut rikoksen tekemisen ja saanut aikaan vaaran rikoksen täyttymisestä. Rikoksen yritys on kysymyksessä silloinkin, kun sellaista vaaraa ei aiheudu, jos vaaran syntymättä jääminen on johtunut vain satunnaisista syistä. Niin kuin lain esitöissä (HE 44/2002 vp s. 137) on todettu tekijän voidaan katsoa aloittaneen rikoksen tekemisen silloin, kun hän on ryhtynyt konkreettisiin toimiin rikostunnusmerkistön toteuttamiseksi. Rikoksen täyttymisen on oltava tosiasiallisesti mahdollista ja sitä on voitava pitää käytännössä uskottavana mahdollisuutena. Laissa tarkoitettu vaaratunnusmerkki on täyttynyt, jos rikoksen täyttymistä voidaan pitää teon hetkellä huomioon otettavana riskinä.
4. A on ensinnäkin kiistänyt, että hänen menettelynsä tarkoituksena olisi ollut anastaa puheena olevat esineet. Korkein oikeus kuitenkin toteaa, kuten alemmat oikeudet, että hälyttimien irrottamiselle ja matkapuhelinten piilottamiselle sekä senjälkeiselle poistumiselle myymälästä ei ole tullut ilmi muuta järkevää selitystä kuin se, että A:lla oli ollut tarkoitus näiden toimenpiteiden jälkeen tulla myöhemmin noutamaan esineet. A:n anastustarkoituksesta ei siten jää varteenotettavaa epäilyä.
5. Syytteessä mainituilla toimenpiteillään A oli aloittanut rikoksen tekemisen. Tämän jälkeen tulee arvioitavaksi se, ovatko A:n toimenpiteet myös saaneet aikaan edellä mainitussa lainkohdassa edellytetyn vaaran rikoksen täyttymisestä.
6. Pelilaatikoista A oli irrottanut hälytinlaitteet. Tämä toimenpide on mahdollistanut sen, että hän olisi voinut aikanaan kuljettaa pelit kassalinjan ohi hälytystä aiheuttamatta.
7. Matkapuhelimissa ei ole ollut hälytinlaitteita, mutta A oli piilottanut puhelimet siirtämällä ne pois matkapuhelinten vakituisesta säilytyspaikasta, jota on tavallisesti pidetty lukittuna ja jota liikkeen henkilökunta on näin voinut valvoa. Tällä toimenpiteellä A oli tehnyt puhelinten anastuksen mahdolliseksi tai ainakin helpottanut sitä.
8. Kerrotuilla toimenpiteillään A ei ollut vielä ottanut esineitä haltuunsa tai edes aloittanut niiden siirtämistä pois itsepalvelumyymälästä tai muuten fyysisesti liikkeen henkilökunnan ulottumattomiin, mutta hän oli niiden osalta kuitenkin olennaisesti heikentänyt itsepalvelumyymälässä anastusten estämiseksi käytettyjen valvontakeinojen tehoa. Rikoksen täyttymistä koskeva vaara ei ollut poistunut sillä, että A oli ennen anastuksen loppuunsaattamista välillä poistunut myymälästä, kun hänen ilmeisenä tarkoituksenaan oli ollut myöhemmin palata noutamaan esineet. Näin ollen hän on syytteessä mainituilla toimillaan sekä pelien että matkapuhelinten osalta saanut aikaan vaaran anastusrikoksen täyttymisestä. Sen vuoksi Korkein oikeus katsoo, että teko oli edennyt yritykseksi. Yrityksestä luopumista koskeva väite
9. Rikoslain 5 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan yrityksestä ei kuitenkaan rangaista, jos tekijä on vapaaehtoisesti luopunut rikoksen täyttämisestä. Niin kuin lain esitöissä (HE 44/2002 vp s. 142) on todettu, luopumisen vapaaehtoisuuden voivat poistaa sekä todelliset että myös täytäntöönpanoa kohtaavat kuvitellut ulkoiset esteet.
10. Irrotettuaan peleistä hälyttimet ja piilotettuaan vitriinistä ottamansa puhelimet A oli poistunut liikkeestä kassalinjojen ohi. Asiassa ei ole ilmennyt, että mikään ulkoinen seikka olisi estänyt A:ta jatkamasta rikoksen tekemistä. Tämä viittaisi siihen, että A olisi vapaaehtoisesti luopunut rikosta täyttämästä. Toisaalta puhelinten piilottaminen ja niiden jättäminen piiloon viittaa kuitenkin vahvasti siihen, että A oli jo alunperin suunnitellut kiinnijäämisriskin vähentämiseksi noutavansa tavarat myöhemmin. Tähän nähden Korkein oikeus katsoo, ettei poistuminen liikkeestä voi merkitä sitä, että A olisi vapaaehtoisesti luopunut rikoksen täyttämisestä. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustaf Möller, Lauri Lehtimaja, Kati Hidén, Pasi Aarnio ja Jukka Sippo. Esittelijä Anu Juho.