KKO/2009/24
2009 false KKO:2009:24 Pääkonsulaatin toimistosihteerin, joka oli välittänyt yhtiölle virheellisen neuvon Suomeen myönnettyjen työlupien merkityksestä Espanjassa työskentelyn kannalta, ei katsottu käyttäneen julkista valtaa.
Virheellisen neuvon välittäessään toimistosihteeri oli menetellyt huolimattomasti. Koska erittäin painavia syitä ei ollut, yhtiön vaatimus niin sanotun puhtaan varallisuusvahingon korvaamisesta hylättiin.
VahL 3 luku 1 § VahL 3 luku 2 § VahL 5 luku 1 § Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Kanne ja vastaus Varkauden käräjäoikeudessa Valtioon kohdistamassaan kanteessa X Oy (yhtiö) vaati, että valtio velvoitetaan suorittamaan vahingonkorvauksena yhtiölle aiheutuneista kuluista ja muista menetyksistä yhteensä 705 852,94 euroa viivästyskorkoineen. Kanteessaan yhtiö kertoi 17.10.2002 sopineensa Y:n kanssa paperikoneen purkamis- ja asentamistyön suorittamisesta Motrilissa Espanjassa. Tässä työssä sen oli ollut tarkoitus käyttää venäläiseltä OOO X -nimiseltä yhtiöltä vuokraamiaan venäläisiä työntekijöitä, jotka olivat hakeneet Suomen Pietarin pääkonsulaatista oleskelu- ja työlupia Suomeen ja Espanjaan. Työntekijöille oli myönnetty oleskelu- ja työskentelyluvat Suomeen 4.12.2002.
Yhtiö, joka vastasi työlupa-anomusten hoidosta työntekijöitten puolesta, oli ollut epätietoinen siitä, tarvittiinko venäläisille työntekijöille erilliset työ- ja oleskeluluvat Espanjassa työskentelyä varten. Vastauksena suullisesti vireille laittamaansa asiaan tai ainakin tiedusteluunsa yhtiö oli 4.12.2002 saanut pääkonsulaatista hallintopäätöksen tai ainakin neuvon, ettei Suomeen myönnettyjen työ- ja oleskelulupien lisäksi ollut tarpeen erikseen hakea lupia Espanjan viranomaisilta. Päätös tai neuvo oli ollut virheellinen ja Espanjan viranomaiset olivat 14.12.2002 estäneet venäläisten työntekijöiden työskentelyn Espanjassa, mistä oli aiheutunut yhtiölle taloudellista vahinkoa.
Kysymys ei ollut ollut valtion väittämällä tavalla virkamiehen vapaaehtoisuuteen perustuneesta, muuhun kuin virkatoimintaan liittyneestä neuvonnasta. Virkamiehet olivat päätöstä tehdessään tai neuvoa antaessaan käyttäneet julkista valtaa ja heidän menettelynsä oli ollut syy-yhteydessä yhtiölle aiheutuneeseen vahinkoon. Joka tapauksessa valtio vastasi vahingosta myös vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:ssä säädetyn isännänvastuun ja 5 luvun 1 §:n nojalla, koska korvausvastuulle oli viimeksi mainitussa säännöksessä tarkoitettuja erityisen painavia syitä.
Tässä tapauksessa viranomainen oli ottanut tutkittavakseen ja selvitettäväkseen toimivaltaansa kuulumattoman asian, tulkinnut väärin Euroopan yhteisön normeja ja antanut asiassa väärän ratkaisun ja ilmoituksen lain pakottavista määräyksistä. Asiassa ei ollut ollut kysymys Espanjan lain soveltamisesta. Pääkonsulaatin olisi vähintäänkin tullut ilmoittaa, että se ei ollut toimivaltainen käsittelemään asiaa niiltä osin kuin kysymys oli venäläisten oikeudesta työskennellä Espanjassa Suomeen myönnetyllä työluvalla tai epäselvässä tilanteessa pääkonsulaatin olisi tullut selvittää asia Euroopan unionin asianomaiselta toimielimeltä.
Valtio vaati vastauksessaan, että kanne hylätään. Pääkonsulaatille jätetyt oleskelu- ja työlupahakemukset koskivat vain Suomessa tapahtuvaa työtä ja hakemuksia käsiteltiin ainoastaan Suomea koskevina, koska valtio voi myöntää vain Suomen aluetta koskevia oleskelu- ja työlupia. Yhtiö oli vasta 3.12.2002 ensimmäisen kerran ottanut suullisesti esille kysymyksen siitä, tarvitaanko Espanjassa muita työlupia. Pääkonsulaatin tämän kysymyksen johdosta yhtiölle 4.12.2002 toimittama sähköpostiviesti ei ollut viranomaisen ratkaisu tai neuvo työlupaa koskeneessa asiassa eikä viestissä ollut kysymys julkisen vallan käyttämisestä.
Yhtiölle aiheutunut taloudellinen vahinko ei ollut syy-yhteydessä viranomaisen menettelyyn asiassa. Viranomaisen tiedossa eivät olleet olleet venäläisten työntekoa Espanjassa tai yhtiön solmimaa urakkasopimusta koskeneet seikat ja näistä seikoista johtuneet vahingot olivat siten olleet viranomaiselle ennalta-arvaamattomia.
Lisäksi vahingot olivat osaltaan johtuneet yhtiön omasta tuottamuksesta. Yhtiön oli tullut ymmärtää, että valtio voi myöntää oleskelu- ja työlupia vain Suomen sisäisen lain perusteella ja sen mukaisesti vain Suomen alueella tapahtuvaa oleskelua ja työntekoa varten ja että yhtiön tuli selvittää venäläisten työntekijöiden Espanjassa työskentelemisen edellytyksenä Espanjan lain mukaan tarpeelliset luvat Espanjan viranomaisilta. Euroopan unionin säännösten osalta yhtiö olisi ollut velvollinen selvittämään niiden osin tulkinnanvaraisen ja EY-tuomioistuimen oikeuskäytäntöön perustuvan soveltamisen Espanjan viranomaisten avulla. Nämä velvollisuutensa yhtiö oli laiminlyönyt.
Pääkonsulaatilla ei ollut ollut ulkomaalaislain (378/1991) tai hallintomenettelylain (598/1982) perusteella velvollisuutta antaa aineellisoikeudellisia neuvoja tai neuvoja, jotka koskivat Suomen myöntämän luvan merkitystä vieraassa valtiossa. Pääkonsulaatilla ei ollut ollut velvollisuutta selvittää yhtiölle Suomessa voimassa olleen aineellisen oikeuden normeja, Espanjan sisäisen lainsäädännön sisältöä tai Espanjan viranomaisten Espanjan lain tai Euroopan unionin säännösten osalta omaksuman soveltamiskäytännön sisältöä. Lisäksi yhtiö oli saanut aiemmin sekä pääkonsulaatista että ulkomaalaisvirastosta oikean neuvon selvittää asia Espanjan viranomaisilta.
Sähköpostiviestin sisältöä tuli arvioida vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n ja 5 luvun 1 §:n nojalla. Tällöinkään kysymys ei ollut valtion tai sen virkailijoiden tuottamuksesta, kun neuvon antaminen oli perustunut vapaaehtoisuuteen. Mitkään vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:ssä varallisuusvahingon korvausvelvollisuudelle säädetyistä erityisistä edellytyksistä eivät olleet täyttyneet. Yhtiö oli ottanut esille kysymyksen työlupien tarpeesta Espanjan osalta vasta 3.12.2002 eikä se olisi enää 4.12.2002 kyennyt hankkimaan venäläisille työntekijöille asianmukaisia oleskelu- ja työlupia urakkasopimuksen edellyttämässä aikataulussa. Tämä olisi siten joka tapauksessa muodostanut esteen venäläisten työntekijöiden käytölle urakan suorittamisessa.
Käräjäoikeuden tuomio 24.11.2006 Käräjäoikeus totesi asiassa olleen riidatonta, että pääkonsulaatin virkailijoiden tulkinta suomalaisten työlupien alueellisesta ulottuvuudesta oli ollut virheellinen ja perustunut väärin ymmärrettyihin ja tulkittuihin ulkomaalaisviraston antamiin tietoihin ja työministeriön ohjeeseen. Pääkonsulaatin virkailijoiden yhtiölle sähköpostitse toimittama virheellinen neuvo oli koskenut vieraan valtion lain soveltamista ja virkailijat olivat antaneet neuvon toimivaltaansa kuulumattomassa asiassa. Neuvonnassa oli kuitenkin ollut kysymys julkisen vallan käyttämisestä.
Yhtiöllä, joka harjoitti kansainvälistä liiketoimintaa, oli ankara selonottovelvollisuus toimintaansa koskevasta lainsäädännöstä, jonka tulkinta ei ollut edes kuulunut suomalaisten virkamiesten tehtäviin. Työlupien tarve olisi voitu helposti selvittää Espanjan lähetystöstä, mihin yhtiötä oli lisäksi ulkomaalaisvirastosta kehotettukin, mutta mihin yhtiö ei ollut ryhtynyt. Työlupien lisäksi Espanjan lainsäädäntö oli edellyttänyt ennakkoilmoituksen tekemistä kolmansien maiden kansalaisten käytöstä työssä Espanjassa. Kyseisessä tilanteessa yhtiö ei ollut voinut perustellusti luottaa pääkonsulaatista saamaansa virheelliseen tietoon. Virheellinen neuvo ei siten ollut syy-yhteydessä yhtiölle syntyneeseen vahinkoon. Myöskään vahingon suuruus ei ollut ollut pääkonsulaatin virkailijoiden arvioitavissa etukäteen. Yhtiölle aiheutuneen taloudellisen vahingon korvaamiseen ei ollut myöskään erityisen painavia syitä. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.
Asian on ratkaissut käräjätuomari Jukka Lumiala.
Itä-Suomen hovioikeuden välituomio ja tuomio 30.10.2007 Hovioikeus totesi, ettei pääkonsulaatin virkailijan sähköpostitse yhtiölle antama ilmoitus täyttänyt hallintopäätökselle asetettuja vaatimuksia. Ilmoitusta oli siten pidettävä tapahtuma-aikana voimassa olleessa hallintomenettelylaissa tarkoitettuna viranomaisen antamana neuvona. Espanjassa tarvittavia työlupia koskevan neuvon antaminen ei ollut kuulunut pääkonsulaatin toimivaltaan.
Ilmoituksessa annettu tieto oli koskenut yhtiön palvelukseen tulleille venäläisille työntekijöille tärkeiden ja heihin pakottavina sovellettavien säännösten ja määräysten sisältöä. Suomeen myönnettäviä työlupia koskevan neuvon antaminen on ollut olennainen osa pääkonsulaatissa palvelevan virkailijan virkatehtäviä. Tiedon laadun ja tarkoituksen perusteella hovioikeus katsoi, että virkailija oli käyttänyt julkista valtaa antaessaan yhtiölle kanteessa tarkoitetun tiedon. Tiedon tarkoituksena oli osaltaan ollut turvata, että yhtiö ja sen työntekijät saattoivat perustaa harkintansa Espanjaan työskentelemään lähtemisestä oikeisiin tietoihin. Työntekijöiden määrä sekä matkan pituus ja matkasta yhtiölle aiheutuvien kustannusten määrä olivat edellyttäneet virkailijalta erityistä tarkkaavaisuutta annetun tiedon oikeellisuudesta.
Asian käsittelemiseen pääkonsulaatissa osallistuneet virkailijat olivat ilmoittaneet olleensa epätietoisia suomalaisen työluvan pätevyydestä Espanjassa ja kertoneet pyytävänsä asiasta neuvoa paitsi ulkomaalaisvirastolta, myös ulkoasiainministeriön oikeudelliselta osastolta. Tästä huolimatta virkailijat olivat odottamatta oikeudellisen osaston vastausta antaneet yhtiölle virheellisen tiedon työlupien tarpeettomuudesta Espanjassa. Näistä syistä hovioikeus katsoi, että virkailijan kysymyksessä olevan tiedotustehtävän suorittamiselle sen laatu ja tarkoitus huomioon ottaen kohtuudella asetettavia vaatimuksia ei ollut noudatettu. Vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n 2 momentissa säädetyn valtion korvausvastuun edellytykset täyttyivät asiassa.
Asiassa oli tämän jälkeen harkittavana se, oliko yhtiö saanut luottaa yksinomaan saamaansa neuvoon. Yhtiö, jonka toimialana oli kansainvälinen asennusurakointi, oli ollut velvollinen tuntemaan toimialallaan yleisesti noudatetut käytännöt ja säännösten ja määräysten mukaan vaadittavat luvat. Yhtiöllä oli sitoutuessaan taloudelliselta arvoltaan huomattavaan urakkaan ollut erityistä syytä varmistua hankkeen toteuttamisen kannalta keskeisistä seikoista kuten sen työtekijöiltä vaadittavista työluvista. Tieto siitä, edellytettiinkö työntekijöiltä työlupaa Espanjassa olisi ollut vaikeuksitta yhtiön hankittavissa ulkomaalaisviraston virkailijan 3.12.2002 antaman ohjeen mukaisesti Espanjan viranomaisilta. Yhtiön 3.12.2002 saama ohje oli antanut erityisen aiheen epäillä pääkonsulaatin ilmoitusta 4.12.2002. Hovioikeus katsoi, ettei yhtiöllä selostetuissa olosuhteissa ollut ollut oikeutta luottaa pääkonsulaatin virkailijan ilmoitukseen työlupien tarpeettomuudesta Espanjassa.
Hovioikeus ei pääasian osalta muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden presidentti Markku Arponen sekä hovioikeudenlaamanni Olavi Snellman ja määräaikainen hovioikeudenneuvos Pirjo Soininen. Esittelijä Tanja Makkonen.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa Yhtiölle myönnettiin valituslupa.
Yhtiö vaati, että hovioikeuden välituomio ja tuomio kumotaan ja että yhtiön kanne vahingonkorvausvaatimuksen perusteen osalta hyväksytään, valtion korvausvelvollisuuden osuus vahvistetaan ja asia palautetaan korvauksen määrän selvittämistä koskevalta osin käräjäoikeuteen tai hovioikeuteen.
Valtio vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.
Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Tapahtumatiedot 1. Y tilaajana ja yhtiö urakoitsijana olivat 17.10.2002 tehneet paperikoneen purkamista ja uuden koneen asentamista koskeneen urakkasopimuksen. Urakkatyö tehtiin Espanjassa ja yhtiön tarkoituksena oli käyttää työssä venäläiseltä OOO X -nimiseltä yhtiöltä vuokraamiaan venäläisiä työntekijöitä. Sopimuksen mukainen hankintahinta oli 1 760 000 euroa ja 14.12.2002 aloitettavaksi sovitun työn toteuttamisaikataulu oli ollut yhtiön toimitusjohtajan arvion mukaan tiukka. Sopimuksen mukaan urakan tuli olla valmis 30.1.2003.
Mistä asiassa on kysymys 7. Kanteessaan yhtiö on vaatinut valtiolta vahingonkorvausta venäläisten työntekijöiden työnteon estymisestä sille aiheutuneesta taloudellisesta vahingosta yhteensä 705 852,94 euroa. Asiassa on ensin ratkaistava, onko valtio vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n ja 5 luvun 1 §:n nojalla asiassa korvausvelvollinen. Jos vastaus on kielteinen, on vielä otettava kantaa siihen, onko valtio korvausvelvollinen vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n 2 momentin mukaisen isännänvastuun perusteella.
Korvausvastuu julkisen vallan käytön perusteella 8. Vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan julkisyhteisö on velvollinen korvaamaan julkista valtaa käytettäessä virheen tai laiminlyönnin johdosta aiheutuneen vahingon. Pykälän 2 momentin mukaan sanottu vastuu julkisyhteisöllä on kuitenkin vain, milloin toimen tai tehtävän suorittamiselle sen laatu ja tarkoitus huomioon ottaen kohtuudella asetettavia vaatimuksia ei ole noudatettu. Jos vahinko on aiheutettu julkista valtaa käytettäessä, käsittää vahingonkorvaus vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:n mukaan hyvityksen myös sellaisesta taloudellisesta vahingosta, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon eli niin sanotusta puhtaasta varallisuusvahingosta. Kysymys on siten siitä, onko pääkonsulaatin toimistosihteeri antaessaan edellä kohdassa 5 mainitun vastauksen yhtiön toimitusjohtajan tiedustelun johdosta käyttänyt vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla julkista valtaa.
Korvausvelvollisuus isännänvastuun perusteella 14. Vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan valtio on velvollinen korvaaman vahingon, jonka siihen työ-, virka- tai palvelussuhteessa oleva henkilö on aiheuttanut virheellä tai laiminlyönnillä toiminnassa, jota ei ole pidettävä julkisen vallan käyttämisenä. Tällöin puhdasta varallisuusvahinkoa koskevan korvausvelvollisuuden edellytyksenä on paitsi se, että asiassa täyttyvät vahingonkorvauksen yleiset edellytykset, lisäksi myös se, että siihen on vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:n tarkoittamia erittäin painavia syitä.
Erittäin painavat syyt 16. Yhtiö oli 17.10.2002 tehnyt toimintansa kannalta taloudellisesti merkittävän paperikoneen purkamista ja asentamista Espanjassa koskeneen sopimuksen. Tällaisessa tilanteessa voidaan perustellusti lähteä siitä, että urakoitsija on ennen urakkasopimuksen tekemistä urakan neuvotteluvaiheessa selvittänyt sopimuksen kannattavuuden kannalta kaikki olennaiset seikat. Näihin on selvästi kuulunut myös urakassa käytettävien venäläisten vuokratyöntekijöiden työ- ja oleskelulupa-asiat. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että huolellisesti menetellessään yhtiön olisi pitänyt jo ennen urakkasopimukseen sitoutumistaan selvittää kyseiset lupa-asiat asianomaisilta espanjalaisilta viranomaisilta, joilla suomalaisten viranomaisten sijasta olisi ollut ensikäden tieto Espanjassa noudatettavasta neuvoston direktiivin 96/71/EY soveltamiskäytännöstä. Tätä yhtiö ei ole tehnyt, vaan se on ryhtynyt sekä hakemaan oleskelu- ja työlupia Suomesta että selvittämään niiden vaikutuksia edellä selostetuin tavoin vasta jokseenkin lähellä urakan sovittua alkamisajankohtaa.
Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki, Hannu Rajalahti ja Soile Poutiainen. Esittelijä Kirsti Uusitalo.