KKO/2009/55

2009 false KKO:2009:55 A oli käräjäoikeudessa tuomittu yhteiseen vankeusrangaistukseen lukuisista eri rikoksista ja velvoitettu suorittamaan usean hänen syykseen luetun syytekohdan osalta korvausta vakuutusyhtiölle sen asianomistajille suorittamien korvausten johdosta. Syytekohdan x osalta vakuutusyhtiön korvausvaatimus oli osaksi hylätty. A:n valitus hovioikeudessa koski syytekohtaa x vain siten, että hän vaati yhteisen vankeusrangaistuksen alentamista. Vakuutusyhtiö, jolla ei ollut asiassa asianomistajan syyteoikeutta ja joka ei siten tuon syytekohdan osalta ollut A:n valitukseen nähden tämän vastapuoli hovioikeudessa, ei saanut vastavalitusteitse vaatia syytekohdan x osalta korvauksen korottamista. (Ään.) Vrt. KKO:2006:2 OK 25 luku 14 a § Vahvennettu jaosto Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Vantaan käräjäoikeuden tuomio 12.9.2006 Käräjäoikeus tuomitsi virallisen syyttäjän syytteestä A:n useista eri rikoksista, muun muassa syytekohdassa 86 moottorikulkuneuvon käyttövarkauden yrityksestä, yhteiseen vankeusrangaistukseen. Lisäksi käräjäoikeus velvoitti A:n suorittamaan vahingonkorvausta rikosten asianomistajille sekä takautumisoikeuden perusteella syytekohdissa 23, 24, 29, 86, 88, 90, 93 ja 94 Keskinäiselle Vakuutusyhtiö Tapiolalle (Tapiola) korvausta niistä määristä, mitkä Tapiola oli korvauksena asianomistajille maksanut. Tapiolan korvausvaatimukset hylättiin muun muassa syytekohdan 86 osalta osaksi. Asian on ratkaissut käräjätuomari Helena Vihriälä ja lautamiehet. Muutoksenhaku Helsingin hovioikeudessa A valitti hovioikeuteen vaatien syytteen ja vahingonkorvausvaatimusten hylkäämistä syytekohtien 23 - 26 ja 29 - 31 osalta. Lisäksi A vaati yhteisen vankeusrangaistuksen alentamista. Vastavalituksessaan Tapiola vaati, että A velvoitetaan korvaamaan Tapiolalle sen asianomistajille korvaamat määrät käräjäoikeudessa esitettyjen vaatimusten mukaisesti syytekohdissa 23, 29, 86, 88, 90 ja

1. A vaati vastauksessaan vastavalitukseen, että vastavalitus jätetään syytekohtien 86, 88, 90 ja 94 osalta tutkimatta, koska A:n vastapuoli mainituissa syytekohdissa oli syyttäjä, eikä vastavalitusoikeutta tullut laajentaa muihin osiin tuomiota kuin mitä alkuperäinen valitus koski. Hovioikeuden tuomio 5.12.2007 Käsittelyratkaisunaan hovioikeus lausui, että vastavalitus oli mahdollinen vain alkuperäisen valituksen tehnyttä asianosaista vastaan. Lainkohdan säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 91/2002 vp s. 36) oli todettu, että se ketkä olivat toistensa vastapuolia määräytyisi tarkemmin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ilman että asiasta nimenomaan säädettiin laissa. Hallituksen esityksen mukaan vastavalitus voisi yleensä koskea tuomion muutakin osaa kuin varsinainen valitus, esimerkiksi eri syytekohtaa. Vastavalituksen tällainen kohdentuminen vapaasti asianosaisten välillä esitettyihin vaatimuksiin oli menettelyn tarkoituksenmukaisen hyödyntämisen kannalta eduksi. Esityksessä oli edelleen todettu, että muutoksenhaun kohteena oleva tuomio oli eri vaatimuksia koskeva kokonaisuus ja tällöin oli tarpeen voida vastavalituksella puuttua muuhunkin asiakohtaan kuin varsinaisessa valituksessa. Hovioikeus totesi, että A:n valitus koski hänen Tapiolalle maksettavikseen tuomittuja korvauksia kohtien 23, 24 ja 29 osalta A:n vaatiessa näiltä osin syytteen ja korvausvaatimusten hylkäämistä. Kohtien 86, 88, 90 ja 94 osalta A:n valitus sen sijaan ei koskenut Tapiolaa, kun A oli näiden kohtien osalta valittanut vain rangaistuksen mittaamisesta eikä yhtiö ollut asiassa asianomistajan asemassa eikä sillä siten ollut puhevaltaa rangaistuskysymyksen osalta. Ensin mainittujen kohtien 23, 24 ja 29 osalta vakuutusyhtiö oli A:n vastapuoli juuri siinä osassa asiaa, jota varsinainen valitus koski. A oli tuomittu maksamaan sille korvauksia myös kohdissa 86, 88, 90 ja
2. Kun vastavalitus voi koskea tuomion muutakin osaa kuin alkuperäinen valitus, yhtiöllä sen ollessa osassa asiaa A:n valituksen vastapuolena hovioikeudessa oli oikeus vastavalitukseen myös niiden käräjäoikeudessa A:han kohdistamiensa korvausvaatimusten osalta, joita A:n valitus ei koskenut. Korvausvaatimusten, vaikkakaan ei rangaistusvaatimuksen, osalta A ja vakuutusyhtiö olivat vastapuolia näiltäkin osin. Näin ollen yhtiön A:han kohdistama vastavalitus oli myös kohtien 86, 88, 90 ja 94 osalta tutkittava. Pääasian osalta hovioikeus hyväksyi Tapiolan vaatimuksen korvausvelvollisuuden määrän korottamisesta syytekohdassa
3. Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muutettu. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lauri Nouro, Paula Salonen ja Maija Nyyssönen (eri mieltä). Esittelijä viskaali Katja Tukiainen (mietintö). Esittelijä Tukiaisen mietintö: Esittelijä katsoi, että vastavalittajan oli oltava varsinaisen valittajan vastapuoli juuri siinä osassa asiaa, jota varsinainen valitus koski. Vakuutusyhtiö, joka oli esittänyt korvausvaatimuksensa siirretyn saatavan perusteella, ei ollut asian varsinainen asianomistaja. Vakuutusyhtiö ei siten voinut esittää vastavalituksessaan vaatimuksia syytekohdissa 86, 88, 90 ja 94, koska se ei ollut A:n vastapuoli rangaistuskysymyksen osalta eikä sillä ollut asianomistajan puhevaltaa. Näin ollen vakuutusyhtiön vastavalitus syytekohtien 86, 88, 90 ja 94 osalta oli jätettävä tutkimatta. Hovioikeudenneuvos Nyyssönen hyväksyi esittelijän mietinnön. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa A:lle myönnettiin valituslupa syytekohdan 86 osalta siltä osin kuin oli kysymys Tapiolan oikeudesta tehdä vastavalitus ja vahingonkorvauksen määrästä. Muilta osin valituslupahakemus hylättiin. Valituksessaan A vaati ensisijaisesti, että Tapiolan vastavalitus syytekohdassa 86 jätetään tutkimatta, ja toissijaisesti, että korvausvelvollisuuden määrä sanotussa syytekohdassa alennetaan käräjäoikeuden tuomion mukaiseksi. Tapiola vastasi valitukseen vaatien sen hylkäämistä. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Asian tausta
4. A on tuomittu käräjäoikeudessa virallisen syyttäjän syytteestä yhteiseen vankeusrangaistukseen lukuisista eri rikoksista, muun muassa syytekohdassa 86 moottorikulkuneuvon käyttövarkauden yrityksestä. Lisäksi hänet on velvoitettu suorittamaan vahingonkorvausta asianomistajille ja takautumisoikeuden perusteella kahdeksassa syytekohdassa korvausta Keskinäiselle Vakuutusyhtiö Tapiolalle (jäljempänä Tapiola) niistä suorituksista, jotka Tapiola oli korvauksina maksanut asianomistajille. Syytekohdan 86 osalta Tapiolan korvausvaatimus on osaksi hylätty.
5. A on valittanut hovioikeuteen ja vaatinut syytteiden ja korvausvaatimusten hylkäämistä myös eräiden sellaisten syytekohtien osalta, joissa Tapiolan korvausvaatimus on hyväksytty. Syytekohdan 86 osalta A ei ole hakenut erikseen muutosta. Hän on kuitenkin vaatinut yhteisen vankeusrangaistuksen alentamista.
6. Tapiola on vastavalituksessaan vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan sen asianomistajille suorittamat määrät käräjäoikeudessa esitettyjen vaatimusten mukaisesti. Tapiolan vastavalitus on koskenut myös syytekohdan 86 korvausvaatimusta. Kysymyksenasettelu
7. Kysymys on siitä, onko Tapiola saanut vastavalitusteitse hakea muutosta syytekohdan 86 korvausvaatimuksen osalta, kun A:n valitus asiassa on koskenut mainittua syytekohtaa vain siltä osin kuin hän on vaatinut yhteisen vankeusrangaistuksen alentamista. Sovellettava säännös ja sen tulkinta
8. Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 14 a §:n 1 momentin mukaan valittajan vastapuoli voi tyytymättömyyttä ilmoittamatta valittaa osaltaan käräjäoikeuden tuomiosta (vastavalitus).
9. Säännöksen sanamuodosta ei ilmene, rajoittuuko oikeus tehdä vastavalitus vain siihen osaan käräjäoikeuden tuomiota, josta valituksessa on kysymys, vai onko riittävää, että vastavalittaja on valituksen perusteella hovioikeudessa joltakin osalta asiaa valittajan vastapuoli.
10. Lainkohdan säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 91/2002 vp s. 36) on todettu, että vastavalitus voisi yleensä koskea tuomion muutakin osaa kuin varsinainen valitus, esimerkiksi eri syytekohtaa. Hallituksen esityksen mukaan vastavalituksen tällainen kohdentuminen vapaasti asianosaisten välillä esitettyihin vaatimuksiin on menettelyn tarkoituksenmukaisen hyödyntämisen kannalta eduksi. Esityksessä on kiinnitetty huomiota myös siihen, että muutoksenhaun kohteena oleva tuomio on usein eri vaatimuksia koskeva kokonaisuus ja tällöin on tarpeen voida vastavalituksella puuttua muuhunkin asiakohtaan kuin varsinaisessa valituksessa. Tällaisesta vastavalituksen käytettävyydestä ei nähty olevan haittaa myöskään varsinaiselle valittajalle, joka muutoksenhakemuksensa peruuttamalla saa koko asian raukeamaan hovioikeudessa.
11. Hallituksen esityksen lausumat viittaavat siihen, että vastavalitusta koskevalla säännöksellä olisi laaja soveltamisala, ja myös siihen, että valittajan vastapuolella tarkoitetaan oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 14 a §:ssä muuta kuin 26 luvun 3 §:ssä, joka koskee kirjallisen vastauksen pyytämistä valittajan vastapuolelta.
12. Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisussa KKO 2006:2 on otettu kantaa kysymykseen vastavalitusoikeuden laajuudesta. Tapauksessa valitus käräjäoikeuden kiinteistön kauppahinnan alentamista ja asumiskustannusten korvausta koskevassa asiassa antamasta tuomiosta koski vain oikeudenkäyntikuluja ja niihin verrattavia kuluja. Korkeimman oikeuden mukaan vastavalituksella voitiin vaatia myös hinnanalennuksen ja asumiskustannusten korvauksen korottamista.
13. Mainitussa ennakkoratkaisussaan Korkein oikeus on todennut muun muassa, että mahdollisuutta tehdä vastavalitus oli perusteltu useilla näkökohdilla. Vastavalituksen mahdollistama vastamuutoksenhaku oli omiaan edistämään aineellista oikeudenmukaisuutta. Muutoksenhakuaste voi näet vastavalituksen johdosta saada tilaisuuden tarkastella asiaa yhtä laajasti kuin alioikeus eikä vain alkuperäisen valituksen kannalta. Vastavalitusmahdollisuutta oli perusteltu myös yleisellä tarpeella hillitä muutoksenhakua ja erityisesti välttää sellaisia tilanteita, joissa valittaja toimii yllätyksellisesti ja jopa vastapuolelle annettuja lupauksia rikkoen. Laajakin vastavalitus oli torjuttavissa niin, että alkuperäinen valitus peruutetaan. Korkein oikeus on edelleen katsonut, että vastavalitus oli lähtökohtaisesti sallittu silloinkin, kun se koski muuta osaa tuomiosta kuin alkuperäinen valitus. Korkeimman oikeuden kannanotto tässä tapauksessa
14. Tilanne tässä tapauksessa on erilainen kuin ratkaisussa KKO 2006:
15. Siinä on ollut kysymys riita-asiasta, jossa valittaja ja vastavalittaja ovat olleet toistensa vastapuolia ratkaistavana olleessa riitakysymyksessä. Vaikka varsinainen valitus onkin koskenut vain sanottuun riitakysymykseen liittyviä oikeudenkäyntikuluja, ovat sekä valitus että vastavalitus perustuneet samaa asiaa koskevaan ratkaisuun. Nyt on kysymys rikosasiasta, jossa A ja Tapiola ovat olleet käräjäoikeudessa useisiin syytekohtiin liittyvissä korvausasioissa toistensa vastapuolia, mutta eivät ole olleet sitä enää muutoksenhakuvaiheessa hovioikeudessa kysymyksessä olevan syytekohdan 86 osalta. A:n valitus on tältä osin koskenut vain rangaistusta, eikä Tapiola ole siltä osin ollut hänen vastapuolensa, koska Tapiolalla ei ole ollut asiassa asianomistajan syyteoikeutta.
16. Korkein oikeus katsoo, että vastavalitusoikeuden käyttöalan salliminen kaikissa tilanteissa, joissa valittaja ja vastavalittaja ovat olleet käräjäoikeudessa toistensa vastapuolina ja ovat sitä valituksen perusteella joltakin osin hovioikeudessakin, voi johtaa eräissä tapauksissa, joissa valitus ei koskekaan koko asiaa, siihen, että etäännytään kokonaan vastavalitusjärjestelmän taustalla olevista prosessuaalisista tarkoituksenmukaisuusnäkökohdista. Esimerkiksi laajassa useita eri syytekohtia käsittävässä rikosasiassa voi syntyä tilanne, jossa valitus yhdestä vähäisestäkin rikoksesta tuomitusta sivuseuraamuksesta, kuten ajokiellosta, avaa vastavalituksen johdosta koko rikosasian tutkittavaksi. Tätä ei voida pitää vastavalituksen tarkoituksenkaan mukaisena. Vastavalituksen tärkeimpänä etuna voidaan pitää sitä, ettei muutoksenhakutuomioistuimen tutkittavaksi saatetun riitakysymyksen ratkaiseminen jää riippuvaiseksi valituksesta johtuvista rajoituksista, vaan muutoksenhakutuomioistuin voi asiaa käsitellessään ja harkitessaan ottaa huomioon myös vastavalituksessa esitetyt vaatimukset. Tämä etu toteutuu parhaiten silloin, kun vastavalitus kohdistuu siihen osaan asiaa, josta valituksessa esitettyjen vaatimusten perusteella on kysymys. Asian riitainen osa ei tällöin vastavalituksen johdosta laajenisi, vaan vastavalituksen liitännäinen luonne valitukseen säilyisi.
17. Niin kuin edellä on todettu, on tässä tapauksessa kysymys tilanteesta, jossa vastavalituksen tehnyt Tapiola ei edes ole valitukseen nähden vastapuolen asemassa kysymyksessä olevan syytekohdan osalta. Tällaisessa tilanteessa ei ole perusteltua tulkita oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 14 a §:n 1 momentin säännöstä siten, että Tapiolalla olisi oikeus saada korvauskysymys vastavalitusteitse tutkittavaksi.
18. Tämän vuoksi hovioikeus ei olisi saanut tutkia Tapiolan vastavalitusta syytekohdan 86 osalta. Päätöslauselma Hovioikeuden tuomio kumotaan syytekohdan 86 osalta. Tämän syytekohdan osalta Keskinäisen Vakuutusyhtiö Tapiolan vastavalitus jätetään tutkimatta, ja A:n korvausvelvollisuus vakuutusyhtiölle jää käräjäoikeuden tuomitseman korvauksen varaan. Asian ovat vahvennetulla jaostolla ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Kati Hidén (eri mieltä), Kari Kitunen, Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki (eri mieltä), Pasi Aarnio (eri mieltä), Juha Häyhä, Hannu Rajalahti, Timo Esko, Soile Poutiainen (eri mieltä) ja Jukka Sippo (eri mieltä). Esittelijä määräaikainen oikeussihteeri Kaarlo Hakamies (mietintö). Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Määräaikainen oikeussihteeri Hakamies: Esittelijän mietintö oli kohtien 1 - 10 osalta Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevä. Sen jälkeen mietintö kuului seuraavasti: Sanotunlaista lain esitöistä ilmenevää ja Korkeimman oikeuden mainitussa ratkaisussa omaksumaa vastamuutoksenhaun käyttöalan laajaa tulkintaa puoltaa myös se, että vastavalituksen kohteen rajoittaminen vain siihen osaan asiaa, josta valituksessa esitettyjen vaatimusten perusteella on kysymys, aiheuttaisi vaikeita rajanveto-ongelmia sen suhteen, miltä osin asiaan voitaisiin vastavalituksella hakea muutosta. Tämä vaikeuttaisi menettelyn tarkoituksenmukaista hyödyntämistä. Vastavalituksen käyttöalan rajoittaminen näin suppeaksi ei myöskään palvelisi parhaalla tavalla vastamuutoksenhaun käyttöönotolle asetettua tavoitetta hillitä muutoksenhakua ja vähentää valittajan mahdollisuuksia vastapuolen kannalta yllättävään menettelyyn muutoksenhaussa. A on hakenut muutosta hovioikeudessa kohtien 23, 24 ja 29 osalta vaatien muun muassa Tapiolan korvausvaatimuksen hylkäämistä. Tapiola on siten ollut oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 14 a §:n 1 momentissa tarkoitettu A:n vastapuoli hovioikeudessa. Koska vastamuutoksenhaku edellä todetuin tavoin voi koskea muutakin tuomion osaa kuin alkuperäinen valitus, Tapiola on voinut vastavalituksella saattaa myös kohdassa 86 A:han kohdistamansa korvausvaatimuksen sen hylätyiltä osin hovioikeuden tutkittavaksi. Merkitystä ei tällöin voida katsoa olevan sillä, että A on sanotun kohdan osalta hakenut muutosta vain yhteisen rangaistuksen määrän osalta. A ei kohdan 86 osalta ole esittänyt perusteita arvioida korvauksen määrää toisin kuin hovioikeus. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsonee, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden ratkaisun lopputulosta vastavalituksen tutkimisen eikä korvauksen määrän osalta. Oikeusneuvos Sippo: Hyväksyn mietinnön. Oikeusneuvokset Poutiainen, Aarnio, Välimäki ja Hidén olivat kukin vuorollaan samaa mieltä kuin oikeusneuvos Sippo.