2009 false KKO:2009:56 Kysymys syyntakeettomana murhaan syyllistyneen vahingonaiheuttajan korvausvelvollisuuden sovittelusta. (Ään.) VahL 2 luku 3 § VahL 5 luku 4 a § Asian käsittely alemmissa oikeuks

§:n mukaan surmansa saaneen vanhemmilla ja lapsilla on oikeus saada korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä, jos kuolema on aiheutettu tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta ja korvauksen tuomitseminen harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon surmansa saaneen ja korvausta vaativan välisen suhteen läheisyys, teon laatu sekä muut olosuhteet. Korvauksen tarkoituksena on hyvittää läheisen ihmisen yllättävästä menetyksestä aiheutuva surun ja menetyksen tunteeseen rinnastuva kärsimys, helpottaa surutyötä ja auttaa omaista selviytymään äkillisestä menetyksestä johtuvasta elämäntilanteen muutoksesta. Luvun 4 b §:n mukaan surmansa saaneen vanhemmilla ja lapsilla on oikeus korvaukseen kuolemantapauksen seurauksena aiheutuneista henkilövahingoista johtuvista tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista sekä ansionmenetyksestä. Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että B oli ollut tärkeä henkilö tyttärelleen C:lle ja että C oli oirehtinut voimakkaasti ja kärsinyt tunneperäisestä järkytyksestä äitinsä kuoleman jälkeen. C oli joutunut turvautumaan terapeutin apuun surureaktionsa vuoksi ja olemaan sairauslomalla. Käräjäoikeuden mukaan kärsimyskorvauksen tarkoitus on osittain päällekkäinen henkilövahinkokorvauksen kanssa. Koska kärsimyskorvausta voitiin perustella sen käyttämisellä terapiakustannuksiin tai työstä poissaolon rahoittamiseen, käräjäoikeus arvioi C:n osalta kohtuulliseksi korvaukseksi kärsimyksestä 12 000 euroa. Tähän korvaukseen sisältyivät myös sairaanhoitokustannukset ja ansionmenetys. Käräjäoikeus katsoi myös B:n äidin D:n olevan oikeutettu korvaukseen kärsimyksestä, koska asiassa oli esitetty selvitystä siitä, että B oli vieraillut useasti vanhan ja hoitoa tarvitsevan äitinsä luona. Käräjäoikeus arvioi kohtuulliseksi korvaukseksi D:lle aiheutuneesta kärsimyksestä 6 000 euroa. Vahingonkorvausvaatimusten kohtuullistamisvaatimuksen osalta käräjäoikeus katsoi, että vahingonkorvausten alentaminen oli vahingonkorvauslain 2 luvun 3 §:n nojalla pääsääntöistä, jos sieluntoiminnan häiriön ja vahingon aiheuttamisen välinen syy-yhteys voitiin näyttää. Koska A:n mielentilaa koskevasta lausunnosta ilmeni selvästi, että A:n teon motiivi oli todennäköisesti johtunut hänen terveydentilastaan ja ollut siten psykoottinen ja että A oli siten toiminut tekonsa suhteen syyntakeettomana, käräjäoikeus kohtuullisti korvaukset puoleen vahinkojen määristä. Käräjäoikeus velvoitti A:n suorittamaan C:lle vahingonkorvaukseksi puolet tämän vaatimista hautakiveen ja hautajaisiin liittyvistä kustannuksista sekä korjauskustannuksista ja korvaukseksi kärsimyksestä 6 000 euroa sekä D:lle korvaukseksi kärsimyksestä 3 000 euroa. Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Tarja Airakorpi ja lautamiehet. Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 24.6.2008 A, C ja D valittivat hovioikeuteen. C ja D toistivat käräjäoikeudessa esittämänsä korvausvaatimukset hylätyiltä osin sekä vaativat, ettei maksettavaksi tuomittuja korvauksia sovitella. A vaati, että C:lle tuomittu korvaus kärsimyksestä alennetaan tai sitä sovitellaan 1 670 euroon. A vaati myös, että D:n korvausvaatimus kärsimyksestä hylätään tai korvausta alennetaan tai sovitellaan 1 000 euroon. Hovioikeus lausui kärsimyskorvausten osalta, että C:llä ja D:llä oli oikeus saada korvausta B:n kuoleman aiheuttamasta kärsimyksestä. Äidin kuoleminen väkivaltarikoksen uhrina oli aiheuttanut C:lle voimakkaan tunneperäisen järkytyksen. Hovioikeus arvioi kohtuulliseksi korvaukseksi kärsimyksestä C:n osalta 10 000 euroa ja D:n osalta 4 000 euroa. Hovioikeus totesi, että C:llä oli vahingonkorvauslain 5 luvun 4 b §:n nojalla oikeus korvaukseen henkilövahingoista johtuvista tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja ansionmenetyksestä. C:lle oli aiheutunut tarpeellisia kustannuksia lääkärinpalkkioista ja lääkkeistä 1 612 euroa sekä ansionmenetyksestä 13 938,40 euroa. A:n mielenterveyden tilasta esitetyn selvityksen perusteella hovioikeus piti kohtuullisena, että vahingonkorvauslain 2 luvun 3 §:n nojalla A korvaa puolet vahinkojen määristä. Hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota siten, että A velvoitettiin suorittamaan C:lle korvaukseksi kärsimyksestä käräjäoikeuden tuomitseman määrän asemesta 5 000 euroa, lääkärinpalkkioista ja lääkekuluista 806 euroa ja ansionmenetyksestä 6 969,20 euroa. D:lle A velvoitettiin suorittamaan korvaukseksi kärsimyksestä 2 000 euroa. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Marja-Liisa Karotie, Riitta-Liisa Rautsi ja Katriina Rapo. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa C:lle ja D:lle myönnettiin valituslupa vahingonkorvauksen osalta. Valituksessaan C ja D vaativat, että heidän käräjäoikeudessa esittämänsä korvausvaatimukset hyväksytään. A vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Asian tausta ja kysymyksen asettelu 1. A on 28.4.2006 surmannut vaimonsa B:n ampumalla tätä haulikolla. Laukaus on osunut B:tä ylävartaloon ja päähän, ja hän on välittömästi kuollut haulien aiheuttamiin vammoihin. Hovioikeus on katsonut A:n syyllistyneen murhaan, mutta jättänyt hänet syyntakeettomana rangaistukseen tuomitsematta. 2. B:n täysi-ikäinen tytär C on vaatinut A:lta korvaukseksi hautakivestä 1 229 euroa, hautajaisiin liittyvistä kuluista yhteensä 643 euroa, eräistä ampumisen aiheuttamista tarpeellisista rakennusten korjauskuluista 380 euroa, lääkäri- ja lääkekuluista 1 612 euroa, ansionmenetyksestä 13 938,40 euroa ja kärsimyksestä 15 000 euroa. B:n äiti D on vaatinut A:lta korvaukseksi kärsimyksestä 9 000 euroa. Hovioikeus on katsonut C:lle aiheutuneen vaaditun määräiset vahingot muutoin, mutta on arvioinut kärsimyksestä tuomittavan kohtuullisen korvauksen määräksi 10 000 euroa. D:lle kärsimyksestä tuomittavan korvauksen määräksi hovioikeus on arvioinut 4 000 euroa. Lisäksi hovioikeus on A:n mielenterveyden tilasta esitetyn selvityksen perusteella vahingonkorvauslain 2 luvun 3 §:n nojalla kohtuullistanut tämän vahingonkorvausvelvollisuuden puoleen edellä mainituista määristä. 3. Korkeimmassa oikeudessa C ja D ovat vaatineet, että heille kärsimyksestä tuomitut korvaukset korotetaan heidän vaatimansa suuruisiksi ja ettei A:n korvausvastuuta näiltä eikä muiltakaan osin kohtuullisteta. A on vastustanut vaatimuksia. Korkeimmassa oikeudessa on siten kysymys kärsimyksenä ilmenneiden vahinkojen määristä sekä siitä, onko vahingonkorvauksia vahingonkorvauslain 2 luvun 3 §:n nojalla kohtuullistettava A:n syyntakeettomuuden perusteella. Kärsimyksenä ilmenneen vahingon määrä 4.

§:n mukaan surmansa saaneen vanhemmilla, lapsilla ja aviopuolisolla sekä muulla näihin rinnastettavalla surmansa saaneelle erityisen läheisellä henkilöllä on oikeus saada korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä, jos kuolema on aiheutettu tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta ja korvauksen tuomitseminen harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon surmansa saaneen ja korvausta vaativan välisen suhteen läheisyys, teon laatu sekä muut olosuhteet. 5. Korkeimmassa oikeudessa ei siis ole enää kysymys C:n ja D:n oikeudesta saada korvausta kärsimyksestä

§:n nojalla, vaan siitä, onko vahingon määrät arvioitava hovioikeuden harkitsemia määriä suuremmiksi.

§:n säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 116/1998 vp s. 11 - 12) on todettu, että läheiselle tuomittavan korvauksen suuruus määrätään tapauskohtaisesti sen perusteella, miten suurta kärsimystä korvausta vaativan asemassa olevalle henkilölle voidaan yleensä arvioida läheisen menettämisestä aiheutuvan. Kärsimyksen suuruutta arvioitaessa surun ja menetyksen tunteen voimakkuutta koskeville yksilöllisille eroille ei siten olisi annettava ratkaisevaa merkitystä. Sen sijaan huomioon olisi otettava surmansa saaneen ja korvausta vaativan välisen suhteen läheisyys, teon erityispiirteet ja muut olosuhteet. Korvauksen kohtuullisuuteen voivat vaikuttaa myös korvaukseen oikeutettujen henkilöiden lukumäärä sekä käsiteltävänä olevaan tapaukseen välittömästi liittymättömät seikat, kuten korvausvelvollisen varallisuusolot.

1. Esillä olevassa tapauksessa C ja D ovat korotusvaatimustensa tueksi vedonneet rikoksen raakaan ja suunnitelmalliseen tekotapaan, kärsimyksen pitkäaikaisuuteen ja siihen, että heillä oli ollut erittäin läheinen suhde B:hen. Asianosaiset eivät ole puolin eivätkä toisin perustelleet korvausvaatimuksia koskevia kannanottojaan varallisuusoloihinsa liittyvillä näkökohdilla.
2. Korkein oikeus toteaa, että erityisesti teon raa'an ja suunnitelmallisen tekotavan voidaan arvioida olleen omiaan lisäämään uhrin tyttären ja äidin kärsimystä kuolemantapauksesta. Myös asianomaisten suhteen läheisyyden voidaan arvioida vaikuttavan jossakin määrin, mutta ei merkittävästi kärsimyksenä ilmenneen vahingon määrää korottavasti. Tältä osin huomioon on nimittäin otettava se, että esitetyn selvityksen mukaan B on ollut tärkeä henkilö tyttärelleen C:lle ja että hän on vieraillut useasti äitinsä D:n luona, mutta myös se, että C on jo täysi-ikäinen, eivätkä hän tai D ole kuolemantapauksen aikoihin asuneet yhdessä B:n kanssa.
3. Korkein oikeus päätyy C:lle ja D:lle kärsimyksenä ilmenneiden vahinkojen määriä koskevassa harkinnassaan siihen, ettei hovioikeuden arvioimien määrien korottamiseen ole aihetta. Näin ollen

§:ssä tarkoitetun vahingon määränä on pidettävä C:n osalta 10 000 ja D:n osalta 4 000 euroa. Korvausvastuun sovitteleminen

1. A on sovitteluvaatimuksensa perusteina vedonnut syyntakeettomuuteensa ja siihen, että hänen toimintansa vaikuttimena oli ollut mielisairaus. A ei ollut kyennyt ymmärtämään tekonsa oikeudenvastaisuutta eikä toimimaan kyseisessä tilanteessa toisin eikä myöskään säätelemään käyttäytymistään. C ja D ovat puolestaan viitanneet A:n suunnitelmalliseen, johdonmukaiseen ja määrätietoiseen toimintaan tekonsa yhteydessä. Asianosaiset eivät ole perustelleet myöskään korvausvastuun sovittelua koskevia kannanottojaan varallisuusoloihinsa liittyvillä näkökohdilla.
2. A:n korvausvastuun sovittelun kannalta keskeistä on siten se, mikä merkitys sovitteluharkinnassa on annettava asiassa esitetylle selvitykselle hänen mielenterveytensä tilasta ja sen vaikutuksesta surmaamistekoon.
3. A:n on siis todettu olleen nyt kysymyksessä olevan teon aikaan ja suhteen syyntakeeton. Vakiintuneiden oikeusperiaatteiden mukaisesti rikosoikeudellisella syyntakeettomuudella ei sinänsä ole vaikutusta siviilioikeudellisen korvausvastuun syntymiseen (esimerkiksi HE 116/1998 vp s. 10 ja HE 167/2003 vp s. 53). Myös psyykkisesti sairas tai muu "sieluntoiminnaltaan häiriintynyt" henkilö on lähtökohtaisesti velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingon, jos vahinko on aiheutettu tahallisesti tai tuottamuksesta (KKO 2008:79 kohta 10).
4. Tällaisen vahingonaiheuttajan korvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslain 2 luvun 3 §:ssä. Sen mukaan mielisairas, vajaamielinen tai sieluntoiminnaltaan häiriintynyt on velvollinen korvaamaan aiheuttamastaan vahingosta määrän, joka hänen tilaansa, teon laatuun, vahingon aiheuttajan ja vahingon kärsineen varallisuusoloihin sekä muihin olosuhteisiin katsoen harkitaan kohtuulliseksi. Lainkohtaa koskevassa hallituksen esityksessä (HE 187/1973 vp s. 15) on puolestaan todettu, että säännös voisi tulla sovellettavaksi silloin, kun vahingon tekemiseen on vaikuttanut tekijän sieluntoiminnan häiriö, ja että säännöksen soveltaminen näin ollen edellyttää sieluntoiminnan häiriön ja vahingon tekemisen syy-yhteyttä.
5. Hovioikeuden tältä osin lainvoimaisessa tuomiossa on todettu A:n hovioikeudessa kertoneen ymmärtäneensä tekonsa merkityksen ja sen seuraukset B:lle ja itselleen. Hovioikeus on katsonut, että A on näin ollen surmaamisteon tehdessään ymmärtänyt tekonsa tosiasiallisen luonteen ja oikeudenvastaisuuden, mutta sairauksien vuoksi A:n kyky säädellä käyttäytymistään kuitenkin on ollut teon hetkellä ratkaisevasti alentunut. Näillä perusteilla hovioikeus on päätynyt pitämään A:ta tekonsa aikaan ja suhteen syyntakeettomana.
6. Korkein oikeus toteaa, että asiassa esitetyn selvityksen mukaan A on toiminut johdonmukaisesti tekonsa toteuttamiseksi. Surmateko on ollut tahallinen, suunnitelmallinen ja sen motiivina on ollut mustasukkaisuus. A on myös ymmärtänyt tekonsa tosiasiallisen luonteen ja merkityksen. Nämä seikat puhuvat korvausvastuun sovittelua vastaan siinä määrin, ettei korvausvastuun voimakas sovittelu ole perusteltua.
7. Korvausvastuun sovittelun puolesta puhuu kuitenkin se, että A on harhaluuloisuushäiriöstään johtuen ollut kykenemätön kontrolloimaan sinänsä johdonmukaista ja suunnitelmallista käyttäytymistään normaalilla tavalla. Surmateon jälkeen hän on yrittänyt itsemurhaa, ja hän on ollut siitä saakka keskeytyksettä tahdosta riippumattomassa hoidossa. Ilmeistä onkin, että A:n syyntakeettomuuden aiheuttanut sieluntoiminnan häiriö on vaikuttanut A:n sinänsä tahalliseen tekoon ja tietoiseen vahinkojen aiheuttamiseen. A:n vahingonkorvausvastuuta on näin ollen perusteltua ja johdonmukaista sovitella vahingonkorvauslain 2 luvun 3 §:n nojalla siltä osin kuin sitä on pidettävä kohtuullisena siihen nähden, että hänen kykynsä säädellä käyttäytymistään tekohetkellä on ollut alentunut.
8. Tässä kohtuusarvioinnissa on otettava huomioon se, minkä laatuisista ja määräisistä vahingoista on kysymys. Kohtuutonta ei ole, että suunnitelmallisen tekonsa merkityksen ja seuraukset mieltänyt A vastaa C:lle tämän äidin kuolemasta johtuneista, määrältäänkin tavanomaisista suoranaisista kuluista täysimääräisesti. Samoin äidin kuolemasta aiheutunut C:n ansionmenetykseen perustunut, suoranaisiin kuluihin verrattava taloudellinen vahinko on perusteltua määrätä korvattavaksi täysimääräisesti. 17.

§:n tarkoituksena on mahdollistaa läheisen menettämisestä aiheutuneen kärsimyksen hyvittäminen surmansa saaneen erityisen läheiselle henkilölle, helpottaa surutyön tekemistä ja auttaa surevaa selviytymään läheisen äkillisestä menettämisestä johtuvasta elämäntilanteen yllättävästä muutoksesta. Päinvastoin kuin edellä käsiteltyjen korvausmuotojen osalta kärsimykseen perustuvan vahingon jääminen sovittelun johdosta korvaamatta kokonaisuudessaan ei merkitse, että sovittelun johdosta alennetun korvauksen saaja jäisi vaille korvausta sellaisista menoistaan, jotka välittömästi ovat aiheutuneet läheisen kuolemasta, tai hyvitystä siitä johtuvista aineellisista menetyksistä, kuten menetetystä ansiotulosta. Kärsimyksestä tuomittavan korvauksen sovittelua puoltavia ja sitä vastaan puhuvia seikkoja vastakkain punnittaessa on siten mahdollista päätyä sovitteluun, joka ei merkitse vahingonkärsijän osallistumista taloudellisen menetyksen kantamiseen, vaan joka ilmenee vain hyvityksen pienentymisenä. Tässä tapauksessa A:n syyntakeettomuus, joka edellä todetuin tavoin puoltaa sovittelemista, on perusteltua ottaa huomioon kärsimyksestä tuomittavan korvauksen osalta sillä tavalla, että hänen maksettavakseen tuomittava määrä alennetaan kohtuulliseksi katsotulla yhdellä neljäsosalla. A:n maksettavaksi tulee siten C:n edellä 10 000 euron määräiseksi katsotusta vahingosta 7 500 euroa ja D:n 4 000 euron vahingosta 3 000 euroa. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan. A velvoitetaan suorittamaan C:lle hovioikeuden tuomitsemien määrien sijaan korvaukseksi hautakivestä ja sen asennuksesta 1 229 euroa, hautajaisiin liittyvistä matkakuluista 243 euroa, hautakukista 200 euroa, hautajaisiin liittyvistä puhelinkuluista 200 euroa, autotallin ja ikkunan korjauksista 380 euroa, lääkärinpalkkioista ja lääkekuluista 1 612 euroa, ansionmenetyksestä 13 938,40 euroa sekä kärsimyksestä 7 500 euroa. A velvoitetaan suorittamaan D:lle hovioikeuden tuomitseman määrän sijaan korvaukseksi kärsimyksestä 3 000 euroa. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Kari Kitunen (eri mieltä), Gustav Bygglin, Timo Esko (eri mieltä) ja Jukka Sippo (eri mieltä). Esittelijä Vilja Hahto. Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Oikeusneuvos Sippo: Olen perustelujen kohtien 1 - 15 osalta samaa mieltä kuin enemmistö. Tämän jälkeen lausun seuraavaa: Tässä kohtuusarvioinnissa on otettava huomioon se, minkä laatuisista ja määräisistä vahingoista on kysymys. Kohtuutonta ei ole, että suunnitelmallisen tekonsa merkityksen ja seuraukset mieltänyt A vastaa C:lle tämän äidin kuolemasta johtuneista, määrältäänkin tavanomaisista suoranaisista kuluista täysimääräisesti. Sitä vastoin C:n ansionmenetyksenä sekä C:n ja D:n kärsimyksenä ilmenneiden varsin huomattavien ja määrältään myös vaikeammin ennakoitavissa olleiden vahinkojen osalta A:n korvausvastuuta on kohtuullista sovitella siihen nähden, että hänen kykynsä säädellä käyttäytymistään tekohetkellä on ollut alentunut. Sen vuoksi sovittelen A:n korvausvastuuta sanotuilta osin kolmeen neljäsosaan aiheutuneiden vahinkojen määristä. Näin ollen päädyn A:n korvausvastuun osalta muutoin samaan lopputulokseen kuin enemmistö, mutta velvoitan A:n suorittamaan C:lle korvaukseksi ansionmenetyksestä 10 450 euroa. Oikeusneuvos Esko: Olen muutoin Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevällä kannalla, mutta siltä osin kuin kysymys on C:lle B:n kuolemasta koituneiden suoranaisten kulujen ja C:lle aiheutuneen ansionmenetyksen korvaamisesta, lausun seuraavan. Mitä ensiksi tulee C:lle aiheutuneen ansionmenetyksen korvaamiseen, yhdyn oikeusneuvos Sipon lausuntoon. Mitä sitten tulee C:lle aiheutuneiden suoranaisten kulujen korvaamiseen, katson että kun kysymys on A:n sieluntoiminnan häiriön vaikutuksesta vahingon aiheuttamiseen, sovittelua ei tämän vaatimuskohdan osalta tule arvioida toisin kuin muiden vaatimuskohtien osalta. Näin ollen A:n tulee myös tämän vahingon osalta korvata kolme neljäsosaa täyden vahingon määrästä. Oikeusneuvos Kitunen: Erimielisyyteni koskee kysymystä, onko asiassa perusteita sovitella A:n vahingonkorvausvelvollisuutta C:lle ja D:lle miltään osin. Muutoin olen Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevällä kannalla. Perustelujen kohtien 1 - 13 osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö. Tämän jälkeen lausun seuraavalla tavalla: A:n sovitteluvaatimuksen johdosta katson, että A on tappanut B:n suunnitelmallisesti ja johdonmukaisesti toimien sekä siten vakaasti harkiten. Tekoon ei liity mitään seikkoja, jotka tekisivät teon A:n kannalta puolustettavaksi. Niin kuin hovioikeus on lausunut, hän on ymmärtänyt tekonsa tosiasiallisen luonteen ja oikeudenvastaisuuden. Näissä olosuhteissa ei hänen harhaluuloisuudesta johtuvalle sieluntoiminnan häiriölleen voida antaa niin suurta painoarvoa, että korvausten sovittelu olisi kohtuullista. A ei ole esittänyt sovitteluvaatimuksensa tueksi selvitystä siitä, mikä merkitys täysimääräisillä korvauksilla olisi hänen varallisuusolojensa kannalta. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon myös asiaan liittyvät seikat kokonaisuudessaan katson, ettei asiassa ole perusteita C:lle ja D:lle tuomittavien korvausten sovitteluun miltään osin.