KKO/2009/66

2009 false KKO:2009:66 Lukiota käyvä 18 vuotta täyttänyt lapsi oli saanut 20 000 euron korvauksen toisen vanhempansa kuoleman jälkeen tämän työnantajan ottaman ryhmähenkivakuutuksen perusteella. Kysymys korvauksen merkityksestä, kun arvioitiin eloonjääneen vanhemman velvollisuutta vastata lapsensa koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista. ElatusL 3 § 2 mom Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Asian tausta A oli Helsingin raastuvanoikeuden 22.8.1990 antaman päätöksen mukaisesti maksanut elatusapua pojalleen B:lle siihen saakka, kunnes tämä täytti 18 vuotta eli 2.5.2006 saakka. Elatusavun määrä oli viimeksi ollut 315 euroa kuukaudessa. B:n äiti oli kuollut varattomana 6.1.

1. B oli opiskellut lukiossa 30.9.2007 saakka, tullut ylioppilaaksi 5.12.2007 ja ollut vakituisessa työsuhteessa 1.10.2007 alkaen. B oli äitinsä kuoleman jälkeen muuttanut A:n luokse asumaan kuukaudeksi, minkä jälkeen hän oli muuttanut tätinsä luokse. Hän oli heinäkuussa 2007 muuttanut omaan vuokra-asuntoonsa. B oli saanut opiskelijan asumislisää 201,60 euroa kuukaudessa ja opintotukea 213,60 euroa kuukaudessa 31.7.2007 saakka sekä lapseneläkettä 50,80 euroa kuukaudessa 31.5.2007 saakka. Lisäksi hän oli saanut äitinsä kuoleman johdosta 20 000 euron suuruisen ryhmähenkivakuutuksen perhe-eläkekorvauksen. B:llä oli myös ollut ansiotuloja kesätöistä. Kanne Espoon käräjäoikeudessa B vaati, että A velvoitetaan maksamaan hänelle koulutusavustusta toukokuulta 2006 sekä 15.8.2006 - 31.5.2007 ja 15.
2. - 30.9.2007 eli yhteensä 12 kuukaudelta 315 euroa kuukaudessa. Vaatimuksensa perusteluina hän lausui, että hän oli koulutusavustuksen tarpeessa. A ei ollut tukenut häntä taloudellisesti hänen täytettyään 18 vuotta. Hän oli joutunut turvautumaan tätinsä taloudelliseen apuun ja toimeentulotukeen. Vastaus A kiisti esitetyt vaatimukset ja vaati kanteen hylkäämistä. B:llä ei ollut tarvetta koulutusavustukseen, koska hänellä oli omia tuloja ja varallisuutta, jolla hän oli voinut rahoittaa elinkustannuksensa ja koulutuksena. Lisäksi A oli tarjonnut pojalleen mahdollisuutta asua luonaan lukiossa käynnin ajan. Käräjäoikeuden tuomio 24.1.2008 Käräjäoikeus katsoi, että lapsen elatuksesta annetun lain 3 §:n ja sen esitöiden perusteella oli selvää, että B oli ollut velvollinen käyttämään lukioaikaisiin koulutuskustannuksiin saamansa lapseneläkkeen, opintotuen ja opiskelijan asumislisän. Kesätöistä saaduista ansiotuloistaan B oli ollut velvollinen käyttämään tuleviin elin- ja koulutuskustannuksiinsa määrän, joka ylitti työskentelykuukausien välttämättömät elinkustannukset. Vakuutuskorvauksen tarkoituksena oli korvata niitä kustannuksia, joita lähivanhemman kuolema oli aiheuttanut B:lle. Näin ollen oli kohtuullista, että B kattaisi puolet elinkustannuksistaan vakuutuskorvauksesta. Koska vanhempien elatusvelvollisuus pääsääntöisesti jatkuu koulutusavustuksen muodossa lukiokoulutuksen päättymiseen saakka ja koska A:lla oli elatuskykyä, ei ollut kohtuutonta velvoittaa A maksamaan B:lle koulutusavustuksena puolet B:n elin- ja koulutuskustannusten määrästä. Näillä perusteilla käräjäoikeus velvoitti A:n maksamaan B:lle koulutusavustusta 1.
3. - 31.5.2006 ja 15.8.2006 - 31.5.2007 väliseltä ajalta 273,05 euroa kuukaudessa sekä 15.
4. - 30.9.2007 väliseltä ajalta 221,60 euroa korkoineen. Asian on ratkaissut käräjätuomari Riikka Rask. Helsingin hovioikeuden tuomio 28.8.2008 A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Raija Karppinen, Petri Leskinen ja Liisa Lehtimäki. Esittelijä Ville Laine. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanne hylätään. B vastasi valitukseen. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut
5. B:lle on maksettu hänen äitinsä kuoleman jälkeen tämän työnantajan ottaman ryhmähenkivakuutuksen perusteella kertasuorituksena 20 000 euron suuruinen perhe-eläkekorvaus. Asiassa on kysymys tämän korvauksen merkityksestä 18-vuotiaan B:n vaadittua isänsä A:n velvoittamista suorittamaan hänelle koulutusavustusta lukion oppimäärän suorittamisen ajalta. Koulutusavustuksen määräämisen perusteista
6. Lapsen elatuksesta annetun lain (elatuslaki) 3 §:n 1 momentin mukaan lapsen oikeus saada elatusta vanhemmiltaan päättyy, kun hän täyttää kahdeksantoista vuotta. Kuitenkin pykälän 2 momentin mukaan lapsen vanhemmat vastaavat lapsen koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista myös sen jälkeen, kun lapsi on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, mikäli se harkitaan kohtuulliseksi. Kohtuullisuutta harkittaessa otetaan huomioon lapsen taipumukset, koulutuksen kestoaika, siitä aiheutuneiden kustannuksien määrä sekä lapsen mahdollisuudet koulutuksen päätyttyä itse vastata koulutuksesta aiheutuneista kustannuksista.
7. Elatuslain 3 §:n 2 momentissa mainitut harkintaperusteet liittyvät ensisijassa kulloinkin kysymyksessä olevaan koulutukseen ja sen kustannuksiin. Oikeuskäytännössä, KKO 1996:5, lukion oppimäärää on pidetty tasoltaan peruskoulutukseen kuuluvana ja vanhemman velvoittamista osaltaan vastaamaan siitä aiheutuvista kustannuksista kohtuullisena. Koulutuskustannuksiin on varsinaisten opintomenojen lisäksi luettu koulutuksen aikaiset elinkustannukset.
8. Ratkaisusta KKO 1997:173 ilmenee toisaalta, että lukioasteisenkin koulutuksen osalta on tapauksittain harkittava, onko koulutusavustuksen maksettavaksi tuomitseminen elatuslain 3 §:n 2 momentissa mainitut seikat huomioon ottaen kohtuullista, ja että merkitystä tässä harkinnassa on annettava myös lapsen ja hänen vanhempiensa taloudellisille oloille ja vanhempien kyvylle vastata lapsensa koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista.
9. Viimeksi mainittu viittaa siihen, että koulutusavustuksen kohtuullisuutta harkittaessa tulee elatuslain 3 §:n 2 momentissa mainittujen seikkojen lisäksi ottaa huomioon yleiset elatusvastuun arviointisäännöt ja -periaatteet, jotka ilmenevät elatuslain 2 §:stä.
10. Elatusvastuun yleisten arviointiperiaatteiden mukaan lapsen omat tulot ja varat otetaan huomioon vanhemman elatusvastuun vähennyksenä yleensä vain silloin, kun lapsella on pääomatuloja tai vähäistä suurempia ansiotuloja taikka huomattavia varoja. Lapsen varallisuuden huomioon ottaminen vanhemman elatusvastuun vähennyksenä voi olla kohtuullista esimerkiksi silloin, kun vanhempi on vähävarainen, mutta lapsen varat ovat huomattavat. Koulutusavustuksen tarpeen ja vanhemman koulutusavustusvastuun kohtuullisuuden arviointi tässä tapauksessa
11. Alemmat oikeudet ovat pitäneet kohtuullisena, että B kattaa vakuutuskorvauksella puolet nettomääräisistä koulutus- ja elinkustannuksistaan, joita laskettaessa on otettu huomioon B:n saamat sosiaaliset tuet ja kesätyöansiot. Koulutusavustuksen tarpeeksi on siten jäänyt toukokuulta 2006 sekä 15.8.2006 ja 31.5.2007 väliseltä ajalta 273,05 euroa kuukaudessa sekä 15.
12. ja 30.9.2007 väliseltä ajalta yhteensä 221,60 euroa. Koska A:lla oli elatuskykyä, hänen velvoittamistaan maksamaan B:lle koulutusavustuksena sanotut määrät ei ole pidetty kohtuuttomana.
13. Työntekijän ryhmähenkivakuutuksen mukainen vakuutusturva perustuu työnantajan vakuuttamisvelvollisuuteen ja se täydentää lakisääteistä ansioperusteista perhe-eläketurvaa. Ryhmähenkivakuutuksesta maksettavan korvauksen tarkoituksena on turvata vakuutetun puolison ja lasten välitön toimeentulo vakuutetun kuoleman jälkeen.
14. Kun otetaan huomioon ryhmähenkivakuutuksen tarkoitus korvata edunjättäjän läheisille tämän kuoleman johdosta aiheutunutta tulojen välitöntä poisjäämistä ja toimeentuloa yleensä, on lähtökohtaisesti perusteltua, että toinenkin vanhemmista lapselle suoritetusta vakuutuskorvauksesta huolimatta on osaltaan vastuussa tämän koulutusavustustarpeen kattamisesta.
15. B on asunut äitinsä luona tämän kuollessa. Selvää on, ettei äidin kuoleman johdosta suoritettu vakuutuskorvaus ole ollut sellaisenaan B:n käytettäväksi jäävää varallisuutta, vaan että hänelle on äidin kuolemasta ja muun muassa asumisensa uudelleen järjestelyn johdosta aiheutunut menoja. B:lle maksetun vakuutuskorvauksen määrä 20 000 euroa ei tosin ole vähäinen, mutta se ei ole myöskään niin huomattava, ettei A:n velvoittaminen osallistumaan B:n koulutuskustannuksiin olisi sillä tavalla kohtuullista kuin elatuslain 3 §:n 2 momentissa tarkoitetaan. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki, Ilkka Rautio ja Marjut Jokela. Esittelijä Caritha Aspelin.