2009 false KKO:2009:68 Käräjäoikeus oli maistraatin hakemuksesta määrännyt A:lle edunvalvojan hänen maistraatille antamansa suostumuksen mukaisesti. Kun käräjäoikeus oli ratkaissut asian A:n mielipite

§:n 2 momentin mukaan A:lle on tullut varata tilaisuus tulla kuulluksi edunvalvojan määräämistä koskevassa asiassa. Asiassa on kuitenkin kysymys siitä, voiko kuultavan antama kirjallinen suostumus ja selvitys kuultavan oman mielipiteen hankkimisesta ja sen aitoudesta korvata oikeudenkäymiskaaren 8 luvun 5 §:ssä ja 7 §:n 2 momentissa tarkoitetun menettelyn varata kuultavalle tilaisuus antaa kirjallinen lausuma hakemuksen johdosta.

1. Kuulemisen tarkoituksena nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa on selvittää sen henkilön mielipide, jolle on esitetty määrättäväksi edunvalvoja. A on allekirjoittanut käräjäoikeudelle toimitetun kirjallisen suostumuksensa yleisen edunvalvojan määräämiseksi vain alle kaksi kuukautta ennen käräjäoikeuden päätöstä, ja hänen tahtonsa on käynyt yksiselitteisesti ilmi suostumuksesta. Kun käräjäoikeus on ratkaissut asian A:n mielipiteen mukaisesti, käräjäoikeus ei ole menetellyt virheellisesti, vaikka se ei olekaan varannut A:lle tilaisuutta kirjallisen lausuman antamiseen hakemuksen johdosta.
2. Sitä vastoin hovioikeus on varaamatta A:lle tilaisuutta tulla kuulluksi muuttanut A:n vanhempien valituksen johdosta käräjäoikeuden päätöstä siten, että A:n edunvalvojaksi hänen terveyttään koskevien asioiden hoitamisessa on määrätty hänen äitinsä B. Tämän A:n kuulemisessa tapahtuneen menettelyvirheen vuoksi hovioikeuden päätös tulee kumota ja palauttaa asia hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Päätöslauselma Hovioikeuden päätös kumotaan. Asia palautetaan Helsingin hovioikeuteen, jonka tulee ottaa se omasta aloitteestaan uudelleen käsiteltäväkseen ja huomioon ottaen palauttamisen syy siinä laillisesti menetellä. Holhoustoimesta annetun lain 83 §:n 3 momentin nojalla Korkein oikeus määrää, että hovioikeuden antamat edunvalvojan määräykset pysyvät voimassa, kunnes hovioikeus on asian ratkaissut tai antanut siinä väliaikaisen määräyksen. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Gustav Bygglin (eri mieltä), Hannu Rajalahti, Timo Esko ja Jukka Sippo (eri mieltä). Esittelijä Caritha Aspelin (mietintö). Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Määräaikainen oikeussihteeri Aspelin esitti, että Korkein oikeus antaisi seuraavan ratkaisun. Asian tausta ja kysymyksen asettelu A:n äiti B oli pyytänyt Hyvinkään maistraatille osoittamassaan hakemuksessa itsensä määräämistä A:n edunvalvojaksi huolehtimaan tämän terveyttä ja taloutta koskevista asioista. Maistraatin selvitettyä A:n kantaa hakemukseen A oli ilmoittanut maistraatin edustajalle suostuvansa vain siihen, että hänen edunvalvojakseen määrätään yleinen edunvalvoja. A oli antanut maistraatille tätä tarkoittavan kirjallisen suostumuksen. Käräjäoikeus on maistraatin hakemuksen mukaisesti ja asiaan osallisia kuulematta määrännyt A:n edunvalvojaksi yleisen edunvalvojan. Hovioikeus puolestaan on B:n sekä A:n isän C:n muutoksenhakemuksen johdosta ja kuultuaan maistraattia mutta varaamatta A:lle tilaisuutta tulla kuulluksi muuttanut käräjäoikeuden päätöstä niin, että A:n terveyttä koskevissa asioissa hänen edunvalvojakseen on määrätty B ja että omaisuuden ja taloudellisten asioiden hoitamisessa A:ta edustaa yleinen edunvalvoja. Käräjäoikeudelle esitettyjen lääkärinlausuntojen mukaan A kykenee ymmärtämään edunvalvonnan merkityksen eikä hänen kuulemiselleen oikeudessa ole hänen terveydentilastaan johtuvaa estettä. Hovioikeudelle esitetty uusi lääkärinlausunto on ollut näiltä osin muutoin saman sisältöinen, mutta siinä on pidetty epävarmana, ymmärtääkö A edunvalvonnan merkityksen terveyttään koskevissa asioissa. Korkeimmassa oikeudessa on A:n muutoksenhakemuksen pohjalta kysymys siitä, olisiko A:lle tullut varata tilaisuus tulla kuulluksi edunvalvojan määräämistä koskevan maistraatin hakemuksen johdosta. Kuulemisvelvollisuus Holhoustoimesta annetun lain (holhoustoimilaki) 73 §:n 2 momentin mukaan asiassa, joka koskee edunvalvojan määräämistä täysi-ikäiselle, on sille, jonka etua on valvottava, varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Säännöksen esitöiden mukaan kuulemisen päämerkitys on siinä, että sen avulla voidaan selvittää sen henkilön mielipide, jolle on esitetty määrättäväksi edunvalvoja. Jos asianomainen vastustaa edunvalvojan määräämistä, voidaan samalla saada selkoa niistä perusteista, joista vastustus aiheutuu (HE 146/1998 vp s. 64 - 65).

§:n 4 momentin mukaan tilaisuutta tulla kuulluksi ei kuitenkaan tarvitse varata, jos kuultavaksi kutsuminen olisi toimitettava kuulutusmenettelyin.

§:n 5 momentin mukaan kuulemisesta voidaan luopua myös silloin, kun kuulemistilaisuuden varaamista koskevaa tiedoksiantoa ei ole kuultavan tilan vuoksi saatu tälle toimitetuksi eikä myöskään edunvalvojan määrääminen oikeudenkäyntiä varten ole kuultavan oikeusturvan kannalta tarpeellista. Viimeksi mainitun kaltainen tilanne voi säännöksen esitöiden (HE 52/2006 vp s. 52) mukaan olla käsillä esimerkiksi silloin, kun holhousviranomainen on kuullut henkilökohtaisesti edunvalvontaan haettavaa henkilöä ja todennut edunvalvonnan tarpeen sekä sen, että kysymys edunvalvojan henkilöllisyydestä on riidaton. Säännöksen perustelujen mukaan edunvalvontaan haetun henkilön kuulemisesta ei kuitenkaan voitaisi luopua pelkästään sillä perusteella, että asiassa esitetystä selvityksestä ilmenee seikkoja, joiden perusteella voidaan olettaa, ettei hän kykenisi kertomaan omaa mielipidettään tai antamaan asiassa merkityksellisiä tietoja. Edunvalvontaan määrättävän kuulemisesta voitaisiin siis sanotun poikkeussäännöksen tarkoittamissa tilanteissakin luopua vasta sen jälkeen, kun tiedoksiantoyritys on kuultavan tilan vuoksi epäonnistunut, minkä lisäksi näytettäisiin edellytettävän, että kysymys edunvalvonnasta on kaikilta osin riidaton. Esillä olevassa tapauksessa ei ole ollut kysymys edellä mainituissa säännöksissä tarkoitetuista poikkeustilanteista, joissa edunvalvontaan määrättävän kuulemisesta voidaan luopua. Mitään estettä varata A:lle tilaisuutta tulla maistraatin hakemuksen johdosta kuulluksi ei ole ollut. A:lle on siten tullut käräjäoikeudessa varata tilaisuus tulla kuulluksi edunvalvojan määräämistä hänelle koskevassa asiassa. Kuulemismenettelystä Holhoustoimilaissa ei säännellä sitä kysymystä, miten edunvalvontaan haetun henkilön kuuleminen on toimitettava. Tältä osin sovellettavaksi tulee oikeudenkäymiskaaren 8 luvun 5 §:n säännös, jonka mukaan jos hakemusasiassa asiaan osalliselle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi, käräjäoikeuden on kehotettava häntä antamaan kirjallinen lausuma hakemuksen johdosta. Jos voidaan olettaa, että lausuman antaminen suullisesti nopeuttaa asian käsittelyä, asiaan osallista voidaan kehottaa antamaan lausumansa suullisesti hakemusasian istunnossa. Oikeudenkäymiskaaren 8 luvun 4 §:stä puolestaan ilmenee, että muun muassa edunvalvojan määräämistä koskevan asian käsittelyä on jatkettava riita-asiain käsittelystä säädetyssä järjestyksessä sen osoittautuessa joltain osin riitaiseksi. Oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 27 a §:n mukaan riitainen asia voidaan ratkaista yksin kirjallisen valmistelun perusteella ja siis pääkäsittelyä toimittamatta vain, jos kukaan asianosaisista ei vastusta asian ratkaisemista kirjallisessa menettelyssä eikä asian laatukaan edellytä pääkäsittelyn toimittamista. A:lle ei ole varattu tilaisuutta tulla käräjäoikeudessa kuulluksi maistraatin hakemuksen johdosta. Käräjäoikeuden käytettävissä on kuitenkin ollut A:n maistraatille antama kirjallinen suostumus, jonka käräjäoikeus on tuomioonsa kirjannut A:n kannanotoksi hakemukseen ja jonka mukaisesti asia on käräjäoikeudessa myös ratkaistu. Korkein oikeus todennee, että holhoustoimilain säännökset edunvalvontaan määrättävän kuulemisesta koskevat hänen kuulemistaan oikeudenkäynnissä siinä esitetyn hakemuksen johdosta. Holhousviranomaiselle ennen oikeudenkäyntiä annettu kannanotto ei siten poista

§:n 2 momentissa tarkoitettua tuomioistuimelle asetettua velvoitetta varata edunvalvontaan määrättävälle tilaisuus tulla hakemuksen johdosta oikeudenkäynnissä kuulluksi. Edunvalvontaa koskevan hakemuksen hyväksyminen merkitsee asianomaisen itsemääräämisoikeuden merkittävää rajoittamista, ja oikeusturvasyistä on tärkeää, että se, jota hakemus koskee, saa tiedon sen vireilletulosta ja tilaisuuden lausua hakemuksesta riippumatta siitä, mitä hän on mahdollisesti lausunut siinä vaiheessa, kun holhousviranomainen on selvitellyt edunvalvonnan tarvetta. Näin ollen käräjäoikeus on menetellyt virheellisesti, kun se ei ollut varannut A:lle tilaisuutta lausua maistraatin hakemuksen johdosta. Korkein oikeus kiinnittänee lisäksi huomiota siihen, että asia on ratkaistu käräjäoikeudessa kirjallisessa menettelyssä. Jo holhousviranomaisen hankkimien lausuntojen pohjalta on kuitenkin ollut selvää, että ainakin kysymys edunvalvojan henkilöstä on ollut riitainen. Kun A on oikeudenkäynnissä päässyt ensimmäisen kerran vasta Korkeimmassa oikeudessa käyttämään puhevaltaa itseään koskevan hakemuksen johdosta, on lisäksi ilmennyt, ettei hänen mielestään edunvalvojan määräämiselle olisi ollut lainkaan tarvetta. Edunvalvojan määräämistä koskevan asian oltua siten riitainen asian ratkaiseminen kirjallisessa menettelyssä olisi edellyttänyt asiaan osallisten kuulemista myös siitä, voitiinko asia ratkaista yksin kirjallisen valmistelun perusteella (HE 32/2001 vp s. 55). Hovioikeus ei ole asiaa A:n vanhempien muutoksenhakemuksen johdosta käsitellessään puuttunut edellä mainittuihin menettelyvirheisiin käräjäoikeudessa. Hovioikeuden menettely on ollut virheellistä myös siltä osin, että se ei ollut varannut A:lle tilaisuutta tulla kuulluksi hänen vanhempiensa muutoksenhakemuksen johdosta. A:lle ei siten ole käräjäoikeudessa eikä myöskään hovioikeudessa varattu tilaisuutta tulla kuulluksi asiassa, joka koskee edunvalvojan määräämistä hänelle. Asia on sen vuoksi palautettava käräjäoikeuteen. Oikeusneuvos Sippo: Hyväksyn mietinnön. Oikeusneuvos Bygglin: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Sippo.