2010 false KKO:2010:14 A, joka oli ammatiltaan silmälasilinssien hioja, oli suorittanut liikkeessään asiakkailleen näöntarkastuksia silmälasien määräämistä varten. A:n katsottiin suorittaneen optikon

§:ssä. 9.

§:n 1 momentin mukaan luvattomaan terveydenhuollon ammattitoimen harjoittamiseen syyllistyy se, joka ilman laillista oikeutta toimii terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa tarkoitettuna ammattihenkilönä. Rikosoikeudellisesta laillisuusperiaatteesta

1. Perustuslain 8 §:n mukaan ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole säädetty rangaistavaksi. Vastaavasti Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7 artiklan mukaan ketään ei ole pidettävä syypäänä rikokseen sellaisen teon tai laiminlyönnin perusteella, joka ei ollut tekohetkellä kansallisen lainsäädännön tai kansainvälisen oikeuden mukaan rikos.
2. Rikoslain 3 luvun 1 §:n mukaan rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Rangaistuksen ja muun rikosoikeudellisen seuraamuksen on perustuttava lakiin.
3. Niin kuin Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä KKO 2008:105 on todettu, ovat edellä mainitun laillisuusperiaatteen kannalta ongelmallisia niin sanotut avoimet rikossäännökset eli blankorangaistussäännökset. Niissä rangaistavan teon tunnusmerkistöä ei määritellä itse rangaistussäännöksessä vaan viitataan tältä osin vain muihin säännöksiin tai viranomaisen antamiin määräyksiin. Eduskunnan perustuslakivaliokunta (PeVM 25/1994 vp s. 8) on asettanut tiettyjä tavoitteita tällaiselle lainsäädäntötekniikalle. Ensinnäkin itse rangaistusuhan sisältävästä laintasoisesta säännöksestä lähtevän niin sanotun valtuutusketjun rangaistavan teon tunnusmerkistön sisältävään normiin täytyy olla täsmällinen. Toiseksi tekojen rangaistavuuden edellytykset ilmaisevien aineellisten säännösten tulee olla kirjoitetut rikossäännöksiltä vaadittavalla tarkkuudella. Kolmanneksi nämä säännökset käsittävästä normistosta tulee käydä ilmi myös niiden rikkomisen rangaistavuus. Ja neljänneksi kriminalisoinnin sisältävässä säännöksessä tulee olla jonkinlainen asiallinen luonnehdinta kriminalisoitavaksi tarkoitetusta teosta. Rikosoikeudellista laillisuusperiaatetta koskeva arviointi tässä tapauksessa 13.

§:n 1 momentin rangaistussäännöstä voidaan pitää blankorangaistussäännöksenä, koska siinä rangaistavan teon tunnusmerkistö saa sisältönsä viittauksen perusteella terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain säännöksistä. 14. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa ei ole nimenomaisesti säädetty, mitkä tehtävät kuuluvat optikon ammattiin. Lain 43 §:n valtuutussäännöksen nojalla säädetyssä terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun asetuksen 16 §:ssä säädetään siitä, milloin laillistettu optikko ei saa itsenäisesti määrätä silmälaseja. Tästä säännöksestä ilmenee siten, että silmälasien määrääminen kuuluu optikon tehtäviin. Silmälasien määrääminen edellyttää näöntarkastuksen tekemistä. Tämän vuoksi näöntarkastuksen suorittaminen silmälasien määräämiseksi on sellainen toimenpide, joka mainittujen säännösten perusteella kuuluu optikon tehtäväksi. 15.

§:n 1 momentin ja terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain säännösten nojalla rangaistavaa on optikkona toimiminen ilman laillista oikeutta. Vaikka mainitussa rikoslain säännöksessä ei olekaan kuvattu sitä, mitä tämä toimiminen on, on lain tarkoituksena selvästi säätää rangaistavaksi sellaisten toimenpiteiden suorittaminen, jotka lainsäädännössä on säädetty optikon tehtäväksi. Edellä kerrotuin tavoin terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa tarkoitetaan sen nojalla annetun asetuksen perusteella optikon tehtävillä muun muassa näöntarkastuksen suorittamista silmälasien määräämistä varten. Säännöksistä ilmenevä valtuutusketju on täsmällinen, eikä säännösten perusteella ole epäselvyyttä siitä, millainen menettely on rangaistavaa optikkona toimimista.

1. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, toisin kuin hovioikeus, että ilman laillista oikeutta tapahtuva terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa tarkoitettuna ammattihenkilönä, tässä tapauksessa optikkona, toimimisen rangaistavuus on käynyt rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen edellyttämällä tavalla ilmi asianomaisista säännöksistä, eikä syytteen hyväksymiselle siten ole hovioikeuden toteamaa estettä. A:n menettelyn arviointi
2. Asian oikeudenkäyntiaineistoon otetuista, asiassa alemmissa oikeuksissa myös todistelutarkoituksessa kuulusteltua henkilöä koskevista näöntarkastuksen muistiinpanoista ja A:n ilmoituksesta voidaan päätellä, että A on tutkinut asiakkaalleen sopivia linssien vahvuuksia näöntutkimuslaitteen avulla ja merkinnyt muistiinpanoihin linssien vahvuuksien muutokset aikaisempiin vahvuuksiin verrattuna. Asiakas on ostanut uudet silmälasit tämän näöntarkastuksen perusteella. A:n omasta ilmoituksesta on myös pääteltävissä, että näöntarkastukset ovat muissakin tapauksissa tapahtuneet vastaavalla tavalla.
3. Näin ollen kysymys on ollut näöntarkastuksista silmälasien määräämistä varten, minkä toimenpiteen suorittaminen on kerrotuin tavoin lain mukaan sallittu, paitsi lääkärille, vain optikolle eräin poikkeuksin, joista nyt ei ole kysymys.
4. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo selvitetyksi, että A on syytteessä mainittuna ajanjaksona ilman laillista oikeutta toiminut terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa tarkoitettuna ammattihenkilönä, koska hän on suorittanut asiakkailleen näöntarkastuksia silmälasien määräämistä varten, vaikka lääkärin lisäksi vain optikon ammattiin oikeutettu henkilö on saanut suorittaa mainitun toimenpiteen. Rangaistuksen määrääminen 20.

§:n 1 momentin rangaistusasteikko on sakkoa tai vankeutta enintään kuusi kuukautta. A:n syyksi luettu menettely on ollut omiaan vaarantamaan potilasturvallisuutta. A on harjoittanut toimintaansa muun liiketoimintansa yhteydessä. Asiassa ei ole kuitenkaan väitetty, että hänen menettelystään olisi aiheutunut konkreettista vaaraa, eikä myöskään selvitetty, miten laajaa hänen toimintansa on ollut. Näissä olosuhteissa Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukainen rangaistus teosta on 30 päiväsakkoa. 21. Rikoslain 2 a luvun 2 §:n säännösten mukaan päiväsakon rahamäärä on vahvistettava niin, että se on kohtuullinen sakotettavan maksukykyyn nähden, rahamäärä määräytyy oikeudenkäynnin aikaisen keskimääräisen kuukausitulon perusteella ja sen laskemisen ensisijaisena perusteena on viimeksi toimitetun verotuksen mukaiset tulot. A:n päiväsakon rahamäärä on siten vuoden 2008 verotustietojen perusteella 14 euroa. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin syyte on hylätty. A tuomitaan

§:n 1 momentin nojalla 1.1. - 9.12.2005 tehdystä luvattomasta terveydenhuollon ammattitoimen harjoittamisesta 30:een 14 euron määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 420 euroa. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Kari Kitunen, Juha Häyhä, Soile Poutiainen ja Pekka Koponen. Esittelijä Tero Mikkola.