KKO/2010/2

2010 false KKO:2010:2 Perhehoitajana ympärivuorokautisesti toimiva A oli ollut vaihtamassa kotinsa pihalla autoonsa renkaita, jota varten auto oli nostettu tunkin varaan. Perhehoidossa ollut lapsi oli juossut päin tunkkia, jolloin auto oli lähtenyt luisumaan ja tunkki oli kaatunut. Tällöin A oli tarttunut oikealla kädellään kiinni auton lokasuojasta estäen autoa putoamasta lapsen päälle. A oli vahingoittunut oikeaan yläraajaansa ja olkapäähänsä. Sillä, kuuluiko renkaiden vaihtaminen perhehoitajan tehtäviin vai oliko A ollut suorittamassa vapaa-ajan piiriin kuuluvia tehtäviä, ei ollut merkitystä asiassa. Tapaturman katsottiin sattuneen A:n varjellessa hoidettavanaan olleen lapsen terveyttä ja siten hänen perhehoitajan työssään. TapVakL 4 § 1 mom 1 kohta TapVakL 3 a § SosiaalihuoltoL 25 § PerhehoitajaL 8 § 2 mom Asian aikaisempi käsittely Tapahtumat A oli toiminut vuodesta 1993 lähtien perhehoitajana ympärivuorokautisesti. 15.4.2005 A oli ollut vaihtamassa kotinsa pihalla autoonsa renkaita, jota varten auto oli nostettu tunkin varaan. Perhehoidossa ollut lapsi B oli juossut päin tunkkia, jolloin auto oli lähtenyt luisumaan ja tunkki oli kaatunut. Tällöin A oli tarttunut oikealla kädellään kiinni auton lokasuojasta estääkseen auton putoamisen B:n päälle. A oli vahingoittunut oikeaan yläraajaansa ja olkapäähänsä. Vakuutusyhtiön päätös 29.9.2006 Vakuutusyhtiö katsoi, että tapaturma oli sattunut vapaa-ajalla auton renkaiden vaihtamisen yhteydessä. Kyseessä ei ollut työolosuhde vaan vapaa-ajan tapaturma. Koska tapaturma ei ollut sattunut työssä eikä työstä johtuvissa olosuhteissa, vakuutusyhtiö epäsi A:lta tapaturmavakuutuslain mukaisen korvauksen. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätös 2.5.2007 A haki muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalta. Lautakunta lausui, että vaikka perhehoitaja tekee työtä ja on vastuussa hoidettavana olevan lapsen kasvatuksesta ja turvallisuudesta 24 tuntia vuorokaudessa, hänellä on myös vapaa-aikaa, jolloin hän voi tehdä vapaa-ajan piiriin kuuluvia toimia, esimerkiksi vaihtaa autonsa renkaita. Kaikki toimet, joita hän kotonaan tekee, eivät siis välttämättä liity perhehoitajan työhön. Lautakunta katsoi päätöksessään, että A ei ole ollut auton renkaita vaihtaessaan suorittamassa perhehoitajalaissa tai sosiaalihuoltolain 25 §:ssä tarkoitettua sellaista henkilön hoitoa, kasvatusta tai muuta ympärivuorokautista huolenpitoa, jota edellä mainitussa laissa tarkoitetaan. Sillä, että tapaturma oli sattunut A:n ilmoituksen mukaan hoidettavan B törmättyä tunkkiin, ei katsottu olleen vaikutusta asiassa. Tapaturman ei siis voitu katsoa kohdanneen A:ta tapaturmavakuutuslain 4 §:n mukaisessa työssä tai työstä johtuvissa olosuhteissa. Vaikka katsottaisiin, että A olisi vahingoittuessaan ollut varjelemassa tai pelastamassa ihmishenkeä, tämän ei kuitenkaan voitu katsoa sattuneen hänen työtoimintansa yhteydessä, vaan vapaa-ajan toiminnassa eikä tapaturman voitu katsoa sattuneen myöskään A:n yrittäessä varjella tai pelastaa työtoimintansa yhteydessä ihmishenkeä. Näillä perusteilla lautakunta kastoi, ettei A:lla ollut oikeutta tapaturmavakuutuslain mukaiseen korvaukseen sattuneen tapaturman johdosta. Vakuutusoikeuden päätös 10.6.2008 Vakuutusoikeus, jolta A haki muutosta, ei muuttanut tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä. Asian ovat ratkaisseet vakuutusoikeuden jäsenet Osmo Kurki, Eeva Wahlberg, Pekka Patrakka, Timo Sarparanta ja Jukka Heikkerö. Esittelijä Pekka Patrakka. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että vakuutusoikeuden päätös kumotaan ja 15.4.2005 sattunut vahinkotapahtuma korvataan tapaturmavakuutuslain mukaisena työtapaturmana. Vakuutusyhtiö vastasi valitukseen. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Perhehoitajan tapaturmavakuutussuoja ja kysymyksenasettelu tässä asiassa

1. Perhehoitajalain 1 §:n 1 momentin (312/1992) mukaan perhehoitajalla tarkoitetaan henkilöä, joka hoidon järjestämisestä vastaavan kunnan tai kuntainliiton kanssa tekemänsä toimeksiantosopimuksen perusteella antaa kodissaan sosiaalihuoltolain (710/1982) 25 §:ssä tarkoitettua perhehoitoa. Sosiaalihuoltolain 25 §:n 1 momentin (311/1992) mukaan perhehoidolla tarkoitetaan henkilön hoidon, kasvatuksen tai muun ympärivuorokautisen huolenpidon järjestämistä hänen oman kotinsa ulkopuolella yksityiskodissa.
2. Perhehoitajalain 8 §:n 2 momentin (312/1992) mukaan perhehoitajan tapaturmavakuutuksesta säädetään tapaturmavakuutuslaissa. Tapaturmavakuutuslain 3 a §:n (314/1992) mukaan perhehoitajalaissa tarkoitetun toimeksiantosopimussuhteen osapuolista on voimassa, mitä laissa säädetään työnantajasta ja työntekijästä.
3. Tapaturmavakuutuslain 4 §:n 1 momentin mukaan työtapaturmalla tarkoitetaan tapaturmaa, joka aiheuttaen vamman tai sairauden on kohdannut työntekijää 1) työssä tai 2) työstä johtuvissa olosuhteissa a) työpaikalla tai työpaikkaan kuuluvalla alueella, b) matkalla asunnosta työpaikalle tai päin vastoin tai c) hänen ollessaan työnantajansa asioilla tahi 3) hänen yrittäessään varjella tai pelastaa työnantajansa omaisuutta tahi, työtoimintansa yhteydessä, ihmishenkeä.
4. Asiassa on ratkaistavana, onko A:lle 15.4.2005 sattunut sellainen tapaturma, joka voi oikeuttaa hänet tapaturmavakuutuslain 4 §:n 1 momentin mukaiseen korvaukseen. Korkeimman oikeuden kannanotto
5. Silloin kun hoidettavana on lapsi, perhehoitajan työ on vanhemmuuteen rinnastuvaa huolenpitoa. Työ tehdään perhehoitajan perheen arkielämässä ja se on ympärivuorokautista. Luonnollinen ja tärkeä osa perhehoitajan työtä on lapsen turvallisuudesta ja fyysisestä hyvinvoinnista huolehtiminen. Keskeisintä siinä on lapsen terveyden ja hengen varjeleminen, jos niihin kohdistuu uhka.
6. Vaikka perhehoitajan työ on ympärivuorokautista, kaikkien toimien, joihin perhehoitaja ryhtyy, ei voida katsoa kuuluvan perhehoitajan tehtäviin silloinkaan, kun ne suoritetaan perhehoitajan kotona tai sen pihapiirissä. Perhehoitajalla on myös oikeus vapaaseen työstään sen mukaisesti kuin perhehoitajalain 6 §:ssä säädetään.
7. Tässä tapauksessa tapaturma on sattunut A:n ollessa vaihtamassa kotinsa pihamaalla autoonsa renkaita, kun hän on estänyt autoa putoamasta lapsen päälle. Ryhtyessään toimiin hoidettavanaan olleen lapsen terveyden varjelemiseksi A on suorittanut perhehoitajan työhön sisältyvää keskeistä tehtävää. Sillä seikalla, onko renkaiden vaihtaminen, jonka A on lasta suojellakseen keskeyttänyt, kuulunut hänen perhehoitajan tehtäviinsä vai onko A ollut suorittamassa vapaa-ajan piiriin kuuluvia toimia, ei näin ollen ole merkitystä asiassa. Korkein oikeus katsoo, että A:n tapaturma on sattunut tapaturmavakuutuslain 4 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla hänen perhehoitajan työssään ja että tapaturmasta aiheutuneet vahingot tulee korvata tapaturmavakuutuslain nojalla. Päätöslauselma Vakuutusoikeuden päätös kumotaan. Asia palautetaan vakuutusoikeuteen tästä aiheutuvia toimenpiteitä varten. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Kati Hidén, Gustav Bygglin, Pertti Välimäki ja Hannu Rajalahti. Esittelijä Mira Koivumaa.