← Suomi

KKO/2010/24

2010 false KKO:2010:24 Käräjäoikeus oli tuominnut vastaajan törkeästä kavalluksesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja velvoittanut tämän suorittamaan asianomistajille vahingonkorvausta. Vastaajan vaadittua hovioikeudessa syytteen ja korvausvaatimuksen hylkäämistä hovioikeus oli katsonut, ettei kavallusta ollut pidettävä törkeänä, ja lieventänyt rangaistuksen sakoksi. Vahingonkorvauksen osalta hovioikeus ei ollut muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Muutosvaatimuksia hovioikeudessa vastustaneilla asianomistajilla oli oikeus saada täysi korvaus oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa, koska asia oli vahingonkorvausvaatimuksen osalta ratkaistu kokonaan heidän hyväkseen ja koska sillä, minkä he olivat rangaistusvaatimuksen osalta hävinneet, oli ollut vain vähäinen merkitys asiassa. ROL 9 luku 8 § 2 mom ROL 9 luku 9 § OK 21 luku 3 § OK 21 luku 16 § Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Helsingin käräjäoikeuden tuomio 9.10.2007 Virallisen syyttäjän syytteestä, johon A ja B olivat yhtyneet, käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että C oli X Oy:n edustajana ja omistajana tehnyt A:n ja B:n kanssa tilaussopimuksen kivitalopaketin toimittamisesta. Puolisot A ja B olivat 27.6.2006 maksaneet toimituksen ensimmäisenä maksueränä yhtiölle 21 000 euroa. Koska yhtiö ei ollut kyennyt toimittamaan talopakettia, A ja B olivat 31.8.2006 purkaneet sopimuksen. C:n oli pitänyt ymmärtää, että hän oli tällöin velvollinen palauttamaan maksusuorituksen. Hän ei ollut kuitenkaan näin menetellyt. Käräjäoikeus katsoi C:n syyllistyneen törkeään kavallukseen ja tuomitsi hänet tästä ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Lisäksi C velvoitettiin suorittamaan puolisoille A ja B yhteisesti vahingonkorvaukseksi heidän vaatimuksensa enemmälti hyläten 17 903,54 euroa korkoineen ja korvausta oikeudenkäyntikuluista korkoineen. Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Tapio Lalin ja lautamiehet. Helsingin hovioikeuden tuomio 10.12.2008 C vaati hovioikeudessa, että syyte ja vahingonkorvausvaatimus hylätään. Syyttäjä sekä puolisot A ja B vaativat valituksen hylkäämistä ja puolisot A ja B korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Hovioikeus katsoi mainitsemillaan perusteilla, ettei kavallusta voitu kokonaisuutena arvioiden pitää törkeänä. Sen vuoksi hovioikeus luki C:n syyksi kavalluksen ja lievensi rangaistuksen sakkorangaistukseksi. Vahingonkorvauksen osalta hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Oikeudenkäyntikulujen osalta hovioikeus lausui, että C:n oli katsottu syyllistyneen kavallukseen. C:n muutoksenhaussa esittämät vaatimukset olivat siten menestyneet vain osaksi. Tämän vuoksi hovioikeus velvoitti hänet korvaamaan puolet A:n ja B:n oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa korkoineen. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Seppo Puhakka, Risto Jalanko ja Åsa Nordlund. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa A:lle ja B:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A ja B vaativat, että C velvoitetaan korvaamaan heidän yhteiset oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa täysimääräisesti. Lisäksi he vaativat korvausta oikeudenkäyntikuluistaan Korkeimmassa oikeudessa. C vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Kysymyksenasettelu

  1. Käräjäoikeus on virallisen syyttäjän syytteestä, johon A ja B ovat asianomistajina yhtyneet, tuominnut C:n törkeästä kavalluksesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Lisäksi käräjäoikeus on velvoittanut C:n suorittamaan A:lle ja B:lle yhteisesti vahingonkorvaukseksi 17 903,54 euroa korkoineen ja korvausta oikeudenkäyntikuluista korkoineen.
  2. C on valituksessaan hovioikeudessa vaatinut syytteen ja korvausvaatimuksen hylkäämistä. A ja B ovat puolestaan vaatineet C:n valituksen hylkäämistä ja korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Hovioikeus on tuomiossaan katsonut, ettei C:n syyksi luettua kavallusta ollut kokonaisuutena arvioiden pidettävä törkeänä. Sen vuoksi hovioikeus on lieventänyt syyksilukemisen kavallukseksi ja rangaistuksen sakoksi. Vahingonkorvauksen osalta hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Koska C:n muutoksenhaussa esittämät vaatimukset olivat menestyneet vain osaksi, C on velvoitettu korvaamaan puolet A:n ja B:n oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa korkoineen.
  3. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A:lla ja B:llä oikeus saada täysi korvaus oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa. Sovellettavista säännöksistä
  4. Asianomistajan oikeus saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan määräytyy oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun säännösten mukaisesti. Luvun 8 §:n 2 momentin mukaan virallisen syyttäjän syytteeseen yhtyneen asianomistajan oikeudesta saada vastaajalta korvaus oikeudenkäyntikuluistaan on soveltuvin osin voimassa, mitä oikeudenkäymiskaaren 21 luvussa säädetään. Ensiksi mainitun lain 9 luvussa ei ole nimenomaista säännöstä kulujen korvauksen määräytymisestä muutoksenhaussa, vaan luvun 9 §:n mukaan rikosasioissa on voimassa, mitä oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:ssä säädetään riita-asioista. Viimeksi mainitun pykälän 1 momentin mukaan velvollisuus korvata oikeudenkäyntikulut ylemmässä tuomioistuimessa on määrättävä sen mukaisesti, mitä muutoksenhakumenettelyssä on tapahtunut ja onko asianosainen voittanut vai hävinnyt muutoksenhaun.
  5. Sanottu 16 §:n 1 momentin säännös merkitsee lähtökohtaisesti sitä, että muutoksenhakija saa täyden korvauksen kuluistaan, jos hänen muutoksenhakemuksessaan esittämänsä vaatimukset hyväksytään. Toisaalta, jos käräjäoikeuden ratkaisua ei muuteta, muutoksenhakija on hävinnyt muutoksenhaun ja on velvollinen korvaamaan täysimääräisesti vastapuolen kulut.
  6. Siinä tapauksessa, että muutoksenhakemus hyväksytään ainoastaan osaksi, noudatetaan soveltuvin osin oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n määräyksiä. Säännöksen 1 momentin mukaan jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan. Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen tässä asiassa
  7. A ja B ovat hovioikeudessa vastustaneet C:n valituksessaan esittämien vaatimusten hyväksymistä sekä rangaistusvaatimuksen että vahingonkorvausvaatimuksen osalta. Hovioikeus on osittain hyväksynyt C:n muutoksenhakemuksen rangaistusvaatimuksen osalta. Hän on siten tämän vaatimuksen osalta voittanut osaksi. Vahingonkorvausvaatimuksen osalta taas käräjäoikeuden ratkaisua ei ole muutettu, joten C on tältä osin hävinnyt muutoksenhaun.
  8. Rangaistusvaatimuksen osalta asia on siten ratkaistu osaksi C:n hyväksi. A ja B ovat jo käräjäoikeudessa yhtyneet syytteeseen ja vastustaneet hovioikeudessa myös rangaistusvaatimuksen osalta valituksen hyväksymistä. He ovat siten myös tältä osin olleet C:n vastapuolia, vaikka ensisijaisesti syyttäjä on ollut rangaistusvaatimuksen osalta C:n vastapuoli. Hovioikeuden tekemä muutos on johtunut C:n syyksi jo käräjäoikeudessa luetun teon törkeysasteen harkinnanvaraisesta toisenlaisesta kokonaisarvostelusta, minkä vuoksi syyksilukemista ja rangaistusta on lievennetty. Asiassa on myös otettava huomioon A:n ja B:n asema oikeudenkäynnissä ja se, että oikeudenkäynti hovioikeudessa on keskittynyt heidän osaltaan olennaisesti muiden kuin teon törkeysasteeseen liittyvien kysymysten käsittelyyn. Viimeksi mainittujen kysymysten käsittely ei ole myöskään vaikuttanut sanottavasti heille aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen määrään.
  9. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että sillä, minkä A ja B ovat rangaistusvaatimuksen osalta hävinneet, on ollut vain vähäinen merkitys asiassa. Vahingonkorvausvaatimuksen osalta asia on edellä mainituin tavoin ratkaistu kokonaan heidän hyväkseen. Tämän vuoksi heillä on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin ja 16 §:n 1 momentin nojalla oikeus saada täysi korvaus oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa.
  10. Korkein oikeus toteaa, ettei C:n avustajalla ole ollut hovioikeuden pääkäsittelyssä lausuttavaa A:n ja B:n hovioikeuskuluja koskevan laskun johdosta. A:n ja B:n vaatimaa oikeudenkäyntikulujen määrää voidaan pitää kohtuullisena korvauksena hovioikeuskäsittelyn aiheuttamista tarpeellisista toimenpiteistä. Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden kohtuullistamiseen oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 b §:n nojalla ei ole aihetta. Oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa
  11. Koska A ja B voittavat Korkeimmassa oikeudessa, C on velvollinen korvaamaan heidän yhteiset oikeudenkäyntikulunsa täällä. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että C velvoitetaan suorittamaan A:lle ja B:lle yhteisesti korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa hovioikeuden tuomitseman määrän lisäksi 1 929,55 euroa, mille määrälle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut Korkeimman oikeuden tuomion antamispäivästä. C velvoitetaan korvaamaan A:n ja B:n oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa 1 098 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut Korkeimman oikeuden tuomion antamispäivästä. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Pasi Aarnio, Ilkka Rautio, Jukka Sippo ja Jorma Rudanko. Esittelijä Anne Moilanen.

🔗 Viralliseen lähteeseen

Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.