2010 false KKO:2010:25 Vakuutusyhtiön katsottiin markkinoinnissaan antaneen vakuutuksenottajalle puutteellisia ja harhaanjohtavia tietoja sijoitussidonnaisen eläkevakuutuksen hinnasta ja eläkkeen kert

§:n 1 momentissa säädetään tiedonantovelvollisuuden laiminlyömisen vaikutuksesta. Jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella aihetta käsittää.

1. Vakuutussopimuslain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 114/1993 vp s. 13) mukaan vakuutussopimuslakiin oli tarkoitus kirjata kauppalain ja kuluttajansuojalain tavaran virhettä koskevista säännöksistä ilmenevä yleinen periaate, jonka mukaan sopijapuolen ennen sopimuksen tekemistä antamilla tiedoilla on merkitystä tulkittaessa sopimuksen sisältöä. Lisäksi esitöissä todetaan, että vakuutuksenantajan antamilla tiedoilla on ratkaiseva merkitys sopimuksen sisältöä tulkittaessa.
2. Esitöissä viitatun kauppalain 18 §:n mukaan tavarassa on virhe, jos se ei vastaa niitä tietoja, jotka myyjä on antanut tavaran ominaisuuksista tai käytöstä tavaraa markkinoitaessa tai muuten ennen kaupantekoa ja joiden voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan. Nykyään jo vakiintuneena pidettävän sopimusoikeudellisen periaatteen mukaan elinkeinonharjoittajan kuluttajalle antamat markkinointitiedot tulevat sopimuksen osaksi, jos ne ovat koskeneet konkreettisia ja ostajan päätöksentekoon tyypillisesti vaikuttavia seikkoja eikä tietoja ole oikaistu ennen sopimuksen tekemistä.
3. Lähtökohtaisesti tietojen puutteellisuutta tai harhaanjohtavuutta ja sen merkityksellisyyttä tarkastellaan tavallisen vakuutuksenottajan näkökulmasta. Tietoa voidaan pitää harhaanjohtavana, jos se voidaan vakuutuksenottajien keskuudessa ymmärtää sellaisella tavalla, joka on paikkansapitämätön. Objektiivisesti on arvioitava sitä, mitä vakuutuksenottaja on tällöin voinut perustellusti odottaa vakuutukselta. Vakuutuksenantajan antamat tiedot tässä tapauksessa
4. Skandian vuosittain perimä yhden prosentin hallinnointikulu on sinänsä mainittu tuoteselosteessa ja esitteessä. Vakuutusehdoissa hallinnointikuluja koskeva kohta 20 kuuluu seuraavasti: "Rahasto-osuuksien hinta sisältää Skandia Lifen perimän vuotuisen hallinnointikulun, jonka suuruus määritellään hinnastossa." Asiakirjoissa ei tarkemmin käsitellä tai havainnollisteta hallinnointikulujen eikä muiden, viimekädessä vakuutuksenottajan maksettaviksi jäävien kustannusten ja palkkioiden rahamäärää eikä niiden vaikutusta vakuutuksen kertymään.
5. Ainoa A:n saama markkinointiasiakirja, joka sisälsi konkreettisia ja selkeitä tietoja, oli tarjouslaskelma. Siinä oli esimerkein kuvattu, minkä suuruinen eläke A:lle on 25 vuoden säästämisen jälkeen tulossa. Laskelmassakaan ei mainittu kulujen rahamääriä tai laskutapaa. Koska kuitenkin laskelman mukaan kaikki kulut oli jo otettu huomioon, ainoaksi eläkekertymään vaikuttavaksi muuttujaksi oli jäänyt sijoitustuotto. Riitaa ei olekaan ollut siitä, että sijoitusriski kuului vakuutuksenottajalle eli A:lle.
6. Skandian mukaan tarjouslaskelmassa esitetyt laskelmat eläkekertymästä ovat olleet paikkansapitäviä ja tuotto-olettama on koskenut Skandian omien laskennallisten rahastojen hintakehitystä. A oli puolestaan käsittänyt, että sanalla "sijoitus" tarkoitetaan hänen varoillaan sijoitusmarkkinoilta hankittavia sijoituskohteita. Tätä käsitystä oli tukenut myös tuoteseloste, jonka avaintietona todettiin muun muassa, että "Suoritetut vakuutusmaksut käytetään 100-prosenttisesti rahasto-osuuksien ostamiseen". Skandian oma vakuutusasiamies, joka myi vakuutuksen A:lle, sekä sijoitusvakuutuksia arvioineet vakuutusvälittäjät olivat ymmärtäneet Skandian laskentamallin samalla tavalla kuin A.
7. Edellä esitetyillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A on perustellusti voinut käsittää, että tarjouslaskelman esimerkit oli laadittu sijoitusrahastojen arvonkehitykseen perustuvien ja sitä vastaavien tuotto-oletusten perusteella. Vaikka tarjouslaskelma oli laskutoimituksena tehty virheettömästi, se ei ole antanut oikeaa kuvaa, koska laskentaperuste on ollut toinen kuin mitä A:lla on ollut aihetta olettaa. Tiedot eläkekertymästä ovat olleet konkreettisia eivätkä vain yleisluontoisia kehuvia lausumia vakuutustuotteen edullisuudesta. Koska yhden prosentin hallinnointikulun laskentaperusteesta annettu tieto on ollut harhaanjohtava, se on samalla merkinnyt vakuutuksen kustannuksista annetun tiedon harhaanjohtavuutta. Muistakaan A:lle annetuista markkinointiasiakirjoista ei ole käynyt ilmi, että Skandian vakuutuksesta perimällä, näennäisesti pieneltä vaikuttavalla yhden prosentin hallinnointikululla on erittäin suuri tosiasiallinen merkitys vakuutuksen hintaan ja lopulliseen vakuutuskertymään. Harhaanjohtavat tiedot ovat siten koskeneet sijoitusvakuutuksen keskeisintä sisältöä.
8. Korkein oikeus katsoo, että A:lle annetut tiedot häneltä perittävistä hallinnointikuluista sekä eläkekertymän määräytymisperusteista ovat olleet

§:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla puutteellisia ja harhaanjohtavia. Näin ollen on arvioitava vielä sitä, miten vakuutussopimus voidaan saattaa vastaamaan A:n vakuutuksesta saamaa käsitystä. Sopimuksen sisällön määräytyminen 19. Niin kuin kohdassa 10 on todettu,

§:n 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuuden laiminlyömisen vaikutuksena on, että vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää. Tähän lainkohtaan liittyvä, kohdassa 11 siteerattu hallituksen esityksen lausuma on jossain määrin ristiriitainen. Yhtäältä siinä viitataan yleiseen virhevastuuta koskevaan sääntelyyn ja toisaalta sopimuksen tulkintaan. Korkein oikeus toteaa, että

§:n 1 momentti koskee vakuutussopimusta ja -tuotetta kokonaisuudessaan eikä sen sanamuoto rajoita säännöksen soveltamista vain vakuutusehtojen epäselvän kohdan tulkintaan. Ottaen huomioon, että kyseinen säännös on tarkoitettu korjaamaan tiedonannossa tapahtuneiden puutteiden ja virheiden vaikutus, säännökselle ei muutoinkaan ole perusteltua antaa suppeampaa sisältöä kuin minkä voidaan katsoa olevan voimassa jo yleistenkin sopimusoikeudellisten sääntöjen perusteella. 20. Sopimusoikeudessa on lähtökohtana, että sopimusosapuolella on oikeus vaatia sopimuksen mukaista suoritusta.

§:n 1 momentti rakentuu nimenomaan tälle periaatteelle. Markkinoinnissa annetut tiedot ovat osa sopimusta ja vakuutuksenottajalla on oikeus vaatia niitä noudatettaviksi. Koska markkinointitietoihin perustuvalle vakuutuksenottajan perustellulle käsitykselle on

§:n 1 momentin mukaan annettava etusija arvioitaessa sopimuksen sisältöä, säännös voi johtaa siihen, että jollekin vakuutusehdolle tulee antaa sen tavanomaisesta tulkinnasta poikkeava sisältö tai että ehtoa ei voida lainkaan soveltaa.

1. Skandia on Korkeimmalle oikeudelle toimittamassaan lausumassa todennut, ettei A ole voinut saada minkäänlaista täsmällistä käsitystä siitä, mikä vaikutus yhden prosentin hallinnointikululla on vakuutuksen tuottoon, joten hän ei ole voinut edes erehtyä asiasta. Skandia ei ole esittänyt mitään tapaa sille, miten vakuutusta voitaisiin oikaista vastaamaan A:n saamaa käsitystä.
2. Korkein oikeus toteaa, että markkinointia koskevan vastuusääntelyn kannalta olennaista on se, että puutteellisia taikka virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja saaneen vakuutuksenottajan taloudellinen asema saatetaan vastaamaan sitä, millainen se olisi ollut, jos vakuutuksenantaja olisi täyttänyt tiedonantovelvollisuutensa. Tässä tapauksessa sopimuksen sisältö on vahvistettava A:n saaman käsityksen mukaisesti niin, että hän saa tarjouslaskelmassa esitetyn eläkekertymän, kun tuotto lasketaan sijoitusrahastojen sijoitustuoton perusteella. Tämä taloudellinen lopputulos on saavutettavissa kanteessa vaaditulla tavalla siten, ettei Skandialla ole oikeutta periä vakuutusehtojen 20 kohdan mukaisia hallinnointikuluja. Tuomiolauselma Korkein oikeus vahvistaa A:n ja Skandia Life Assurance Company Limitedin välisen eläkevakuutusta koskevan vakuutussopimuksen sen sisältöiseksi, ettei vakuutusehtojen kohdassa 20 mainittua hallinnointikulua saa ottaa huomioon määritettäessä A:n eläkerahastokertymää. Skandia Life Assurance Limited velvoitetaan oikaisemaan tämän mukaisesti A:n vakuutukseen liitettyjen rahasto-osuuksien määrän. Asian ovat ratkaisseet presidentti Pauliine Koskelo sekä oikeusneuvokset Juha Häyhä (eri mieltä), Hannu Rajalahti (eri mieltä), Marjut Jokela ja Jukka Sippo. Esittelijä Anna-Liisa Hyvärinen (mietintö). Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Esittelijäneuvos Hyvärinen: Mietintö oli kohtien 1 - 18 osalta Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevä. Muilta osin mietintö oli seuraava: A on vaatinut, että hänen ja Skandian välinen eläkevakuutus vahvistetaan sen sisältöisenä, ettei Skandialla ole oikeutta periä yhden prosentin mukaista hallinnointikulua ja että Skandia velvoitetaan palauttamaan jo vähentämänsä hallinnointikulut vakuutukseen ja oikaisemaan sen mukaisesti kertyneiden eläkerahastojen määrät.

§:n 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuuden laiminlyömisen vaikutuksena on, että vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää. Kuten kohdassa 11 on todettu, vakuutussopimuslain esitöiden mukaan vakuutuksenantajan antamilla tiedoilla on ratkaiseva merkitys sopimuksen sisältöä tulkittaessa. Vakuutussopimus käsittää vakuutusehdot, jotka määrittelevät vakuutuksenantajan ja vakuutuksenottajan oikeudet ja velvollisuudet, ellei vakuutussopimuslain pakottavista säännöksistä muuta johdu. Vakuutuksenantajan vakuutuksesta antamilla puutteellisilla taikka virheellisillä tai harhaanjohtavilla tiedoilla on siten

§:n 1 momentin nojalla vaikutusta vakuutussopimuksen sisältöön, jos vakuutuksenottaja on tällaisten tietojen perusteella saanut sopimuksen jostakin ehdosta tai ehdoista väärän käsityksen. A on sopimusneuvotteluissa saamansa kirjallisen aineiston ja suullisesti annettujen tietojen perusteella tiennyt Skandian perivän yhden prosentin hallinnointikulun vastikkeena vakuutuksesta. A on siten saanut oikean käsityksen vakuutusehtoihin sisältyvän yhden prosentin hallinnointikulun perimisestä. Kohdassa 18 on kuitenkin katsottu Skandian A:lle antamien tietojen häneltä perittävistä hallinointikuluista sekä eläkekertymän määräytymisperusteista olleen puutteellisia ja harhaanjohtavia. A on Skandian antamien tietojen perusteella saanut virheellisen kokonaiskuvan Skandian eläkevakuutuksesta perimien hallinnointikulujen määrästä vakuutuksen säästöaikana ja yhden prosentin hallinnointikulun vaikutuksesta arvioituun eläkerahastokertymään laskelmassa käytetyillä esimerkinomaisilla tuotto-oletuksilla. Tältä osin kysymys ei ole vakuutussopimuksen sisällön tulkinnasta vaan siitä, miten edullisena vakuutusta oli pidettävä vakuutuksenottajalle huomioon ottaen eläkerahaston määräytymiseen vaikuttavat eri vakuutusehdot, kuten vakuutuksen hintaan ja eläkekertymän määrään vaikuttavat hallinnointikulua ja muita kuluja koskevat ehdot, sekä erilaiset tuotto-oletukset.

§:n 1 momentin nojalla ei siten ole perusteita vahvistaa vakuutussopimuksen sisällöksi kanteessa vaadittua seuraamusta. Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumottaneen ja kanne hylättäneen. Oikeusneuvos Rajalahti: Hyväksyn Korkeimman oikeuden perustelut kohtien 1 - 5 ja 7 - 13 osalta. Tämän jälkeen lausun seuraavaa: A:n kanteesta A on perustellut kannevaatimuksiaan sillä, että Skandian tapa kertoa vakuutuksen valitsemiseksi tarpeellisista keskeisistä tiedoista on ollut harhaanjohtava. Yhtiön käyttämän harhaanjohtavan esitystavan vuoksi A ei havainnut yhtiön käytäntöä sijoittaa vakuutusmaksut yhtiön muodostamiin omiin rahastoihin. Kanteen mukaan käytäntö aiheuttaa asiakkaan sijoitustuottoa rasittavan, vakuutusyhtiölle maksettavan erillisen yhden prosentin hallinnointikuluerän. Vakuutuksenantajan tiedonantovelvoitteesta Vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan vakuutuksenantajan on ennen vakuutussopimuksen päättämistä annettava vakuutuksenhakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot. Säännöksessä tarkoitettuja tietoja ovat esimerkiksi vakuutusmuotoa, vakuutusmaksuja ja vakuutusehtoja koskevat tiedot. Tiedonantoantovelvollisuuden rikkominen voi tietojen sisällön ohella koskea myös velvoitteen täyttämistapaa (ks. HE 114/1993 vp s. 26). Vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuuden rikkomisen seuraamukset määräytyvät

§:n mukaisesti. Hallinnointikulun luonne Hallinnointikulu on yhdessä Skandian vakuutusmaksuista pidätettävän seitsemän prosentin alkukulun ja toimenpidepalkkion ohella Skandialle vastiketta sen tarjoamasta vakuutuksesta. Vakuutuksenottajan kannalta mielekäs vakuutuksen valintaperuste on vertailla vakuutushyödykkeen hintoja eli tämäntyyppisen vakuutuksen osalta vakuutusyhtiöiden perimiä kuluja. Kysymys on siten vakuutuksenottajan kannalta keskeisestä vakuutuksen sisältöä koskevasta seikasta, joka kuuluu vakuutussopimuslain 5 §:n mukaisen vakuutuksenantajan tiedonantovelvoitteen piiriin. Muiden vakuutusyhtiöiden noudattaman käytännön merkitys A:n kanteessa todetaan, että vakuutuksen ottamista harkitseva kuluttaja voi saada vakuutuksesta valinnan kannalta relevanttia tietoa vain, jos kaikki vakuutusyhtiöt noudattavat tuotto- ja kuluilmoittelussa yhtenäistä käytäntöä tai jos joku yhtiö poikkeaa yhteneväisestä käytännöstä, se kertoo selkeästi poikkeuksesta ja sen merkityksestä vakuutuksen valitsemisen kannalta. Hallinnointikulun vaikutus tuotto-odotuksiin on näin ollen harhaanjohtava, kun arviointiperustana on muiden yhtiöiden noudattama käytäntö. Vakuutussopimuslain 5 §:n säännös ei kuitenkaan velvoita vakuutuksenantajaa antamaan tietoja muiden vakuutusyhtiöiden vakuutuksista eikä säännös myöskään velvoita vakuutuksenantajaa noudattamaan tuotto- ja kuluilmoittelussa yhtenäistä käytäntöä kilpailevien vakuutusyhtiöiden kanssa. Se seikka, että A:n mahdollinen vakuutuksen sisältöä koskevaan erehdys on saattanut johtua muiden vakuutusyhtiöiden noudattamista ehdoista, ei siten vaikuta vakuutussopimuslain 5 §:n mukaiseen arviointiin, jossa huomio on siinä, onko nimenomaan kyseisestä vakuutuksesta annettu oikeat ja riittävät tiedot. Vakuutuksenantajan antamat tiedot tässä tapauksessa Asiassa on riidatonta, että A on ennen sopimuksen solmimista saanut sopimusehdot sekä tuoteselosteen ja esitteen, joista hallinnointikulun periminen on ilmennyt. Skandian käyttämissä vakuutusehdoissa hallinnointikuluja koskee kohta 20, jonka mukaan "Rahasto-osuuksien hinta sisältää Skandia Lifen perimän vuotuisen hallinnointikulun, jonka suuruus määritellään hinnastossa". A:n saamassa myyntiesitteessä todetaan vakuutuksen kulurakenteesta "Vuotuinen 1 %:n suuruinen hallinnointikulu vakuutuksen liitettyjen rahastoosuuksien arvosta". Mainitun vakuutusehdon ja myyntiesitteen kohdan perusteella on siis pääteltävissä, että hallinnointikulu peritään vakuutukseen liitettyjen rahasto-osuuksien arvosta. A:n saamassa tarjouslaskelmassa on mainittu, että laskelma ottaa huomioon kaikki asiaankuuluvat hallinnointi- ja rahaston varojen hoidosta aiheutuneet kulut ja että nämä kulut sisältyvät yllä oleviin lukuihin. Laskelmaa ei ole osoitettu virheelliseksi. A on käräjäoikeudessa kertonut ymmärtäneensä, että Skandia perii hallinnointikuluja muttei ollut miettinyt asiaa tarkemmin. A on asiassa vaatinut vahvistettavaksi, että Skandialla ei ole oikeutta periä hallinnointikulua lainkaan. Tämä seuraamus tarkoittaisi sitä, ettei hallinnointikulu millään lailla kuormittaisi hänen vakuutuksensa tuottoja eikä Skandia tältä osin saisi periä vastiketta myöntämästään vakuutuksesta. Kuten edellisestä kappaleesta ilmenee, A:n ennen sopimuksentekoa saaman kirjallisen aineiston ja suullisesti annettujen tietojen perusteella on ollut selvää, että Skandia perii yhden prosentin vuotuisen hallinnointikulun vastikkeena vakuutuksesta. Vaikka A:n saamien tietojen pohjalta ei olekaan saatavissa täsmällistä käsitystä hallinnointikulujen vaikutuksesta vakuutussijoituksen tuottoon, ei tietojen perusteella kuitenkaan ole voinut olla epäselvää, etteikö Skandia ylipäätään olisi oikeutettu perimään vakuutussopimuksen perusteella mainittua hallinnointipalkkiota vastikkeena vakuutuksesta. Tähän ja kanteessa vaadittuun nähden Skandia ei ole antaessaan tietoja vakuutuksesta menetellyt vakuutussopimuslain 5 §:n vastaisesti sen enempää tietojen sisällön kuin niiden esitystavan kannalta. Perusteita vahvistaa vakuutuksen sisältö kanteessa vaaditun mukaisena ei siten ole. Tämän vuoksi kumoan hovioikeuden tuomion ja hylkään kanteen. Oikeusneuvos Häyhä: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Rajalahti.