KKO/2010/86

2010 false KKO:2010:86 Tapon yrityksen kohteeksi joutunut 19-vuotias asianomistaja oli oikeudenkäynnissä esittänyt korvausvaatimuksia hänelle aiheutuneen henkilövahingon johdosta. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla asianomistajalle määrättiin oikeudenkäyntiavustaja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 a §:n 3 kohdan nojalla. L oikeudenkäynnistä rikosasioissa 2 luku 1 a § 3 kohta Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Syyte ja asianomistajan vaatimukset Tampereen käräjäoikeudessa Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta 29.8.2008 tehdystä tapon yrityksestä, koska A oli yrittänyt tappaa B:n lyömällä tätä kerran veitsellä oikeaan kylkeen. B yhtyi syyttäjän rangaistusvaatimukseen ja esitti asiassa korvausvaatimuksia. B pyysi, että asianajaja X määrätään hänen oikeudenkäyntiavustajakseen 4.9.2008 lukien oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 a §:n 3 kohdan nojalla, koska kysymyksessä oli henkeen ja terveyteen kohdistuva vakava rikos. Tampereen käräjäoikeuden tuomio 24.10.2008 Käräjäoikeus tuomitsi A:n syytteen mukaisesti tapon yrityksestä ja velvoitti hänet maksamaan B:lle korvaukseksi kivusta ja särystä ja muusta tilapäisestä haitasta 2 000 euroa, kärsimyksestä 3 000 euroa, pysyvästä kosmeettisesta haitasta 700 euroa, sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista 209,25 euroa, ansionmenetyksestä 273 euroa sekä oikeudenkäyntikuluista 1 098 euroa. Avustajan määräämistä koskevan pyynnön osalta käräjäoikeus katsoi, että vaikka kyseessä sinänsä olikin vakava henkeen ja terveyteen kohdistunut rikos, ei B:n esittämillä perusteilla tai muutoinkaan ollut erityistä tarvetta oikeudenkäyntiavustajan määräämiseen. Asian ovat ratkaisseet laamanni Pekka Lankinen ja lautamiehet. Turun hovioikeuden päätös 16.10.2009 B valitti hovioikeuteen toistaen käräjäoikeudessa esittämänsä vaatimuksen oikeudenkäyntiavustajan määräämisestä. Hovioikeus lausui, että oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 a §:n 3 kohdan mukaan asianomistajalle voidaan määrätä oikeudenkäyntiavustaja oikeudenkäyntiä varten silloin, kun asianomistajalla on vaatimuksia virallisen syyttäjän ajamassa henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvaa rikosta koskevassa asiassa, jos sitä rikoksen vakavuus, asianomistajan henkilökohtaiset olosuhteet ja muut seikat huomioon ottaen on pidettävä perusteltuna. Lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen 271/2004 mukaan avustajan määräämisen tarve arvioidaan tapauskohtaisen kokonaisharkinnan perusteella. Kokonaisarviossa otetaan huomioon käsiteltävän rikoksen vakavuus sekä asianomistajan henkilökohtaiset olosuhteet, kuten rikoksen hänelle aiheuttamat seuraukset sekä asianomistajan ikä, terveys ja suhde rikoksesta epäiltyyn henkilöön. Lisäksi hallituksen esityksestä käy ilmi, että kyseessä olevan lainkohdan perusteella on tarkoitus määrätä oikeudenkäyntiavustaja lähinnä niille asianomistajille, jotka ovat tavallista heikommassa asemassa ja joilla edellä mainittujen seikkojen vuoksi on erityinen tarve oikeudenkäyntiavustajan saamiseen. B oli ollut asianomistajana vakavassa, tapon yritystä koskevassa rikosasiassa. B oli kuitenkin täysi-ikäinen eikä hän henkilökohtaisten ominaisuuksiensa vuoksi muutenkaan ollut tavallista heikommassa asemassa. Edellä mainituilla perusteilla ja asiaa kokonaisuutena harkittuaan hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden oikeudenkäyntiavustajan määräämistä koskevaa päätöstä. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Riitta Jousi, Riitta Santo ja Hannele Satopää. Esittelijä Susanna Leppänen. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa B:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan B vaati, että asianajaja X määrätään hänen oikeudenkäyntiavustajakseen 4.9.2008 lukien oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 a §:n 3 kohdan nojalla. Virallinen syyttäjä ei antanut häneltä pyydettyä vastausta. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Kysymyksenasettelu

1. Syyttäjä on vaatinut käräjäoikeudessa A:lle rangaistusta tapon yrityksestä. Syytteen mukaan A oli yrittänyt tappaa B:n lyömällä tätä kerran veitsellä oikeaan kylkeen. B on yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen ja esittänyt asiassa korvausvaatimuksia.
2. B on käräjäoikeudessa pyytänyt, että hänen oikeudenkäyntiavustajakseen määrätään oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 a §:n 3 kohdan nojalla asianajaja X. Alemmat oikeudet ovat hylänneet B:n pyynnön ja katsoneet, ettei hänellä ollut erityistä tarvetta oikeudenkäyntiavustajan saamiseen.
3. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, tuleeko B:lle mainitun säännöksen nojalla määrätä oikeudenkäyntiavustaja. Sovellettava säännös ja sen tulkinta
4. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 a §:n 3 kohdan nojalla tuomioistuin voi määrätä asianomistajalle oikeudenkäyntiavustajan esitutkintaa ja, silloin kun asianomistajalla on vaatimuksia virallisen syyttäjän ajamassa asiassa, oikeudenkäyntiä varten henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvaa rikosta koskevassa asiassa, jos sitä rikoksen vakavuus, asianomistajan henkilökohtaiset olosuhteet ja muut seikat huomioon ottaen on pidettävä perusteltuna.
5. B on ollut oikeudenkäynnissä asianomistajana tapon yritystä koskevassa rikosasiassa. Hänelle on aiheutunut A:n lyömästä veitseniskusta haava rintakehän alueelle, minkä vamman johdosta B on vaatinut A:lta korvauksia kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta, kärsimyksestä, pysyvästä kosmeettisesta haitasta, sairaanhoitokustannuksista ja muista kuluista sekä ansionmenetyksestä. B on ollut teon tapahtumahetkellä iältään 19-vuotias ja ansiotyössä koeaikaisessa työsuhteessa.
6. Asianomistajan asemaa on rikosasioiden oikeudenkäyntiuudistuksen yhteydessä ja sen jälkeen pyritty eri tavoin parantamaan. Myös asianomistajan mahdollisuutta saada valtion varoin kustannettua oikeudellista apua on osittaisuudistuksin laajennettu. Nyt sovellettavana olevan oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 a §:n 3 kohdan säännöksenkin tarkoituksena on ollut entisestään laajentaa asianomistajan oikeudenkäyntiavustajan määräämisen edellytyksiä henkeen, terveyteen ja vapauteen kohdistuvissa rikosasioissa, kuten lainkohdan säätämiseen johtaneista esitöistä (HE 271/2004 vp s. 19 - 20 ja 36 - 37) tarkemmin ilmenee.
7. B:lle on aiheutunut vakavasta väkivaltarikoksesta vahinkoja, joiden perusteella esitettävät korvausvaatimukset ovat edellyttäneet oikeudellista tietämystä ja korvauskäytännön tuntemusta. B on ollut iältään nuori, ja hänen taloudellinen asemansa työsuhteen koeaikaisuuden takia on ollut epävarma. Oikeudenkäyntiavustajan määräämistä B:lle puoltaa osaltaan myös tarve varmistaa asianosaisten yhdenvertaisuus oikeudenkäynnissä, jossa B:n vastapuolelle on myönnetty oikeusapua ja määrätty avustaja.
8. Korkein oikeus katsoo, että rikoksen vakavuus, B:n ikä ja hänen muut henkilökohtaiset olosuhteensa sekä muut asian harkintaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen oikeudenkäyntiavustajan määrääminen B:lle on perusteltua.
9. Käräjäoikeus on 24.10.2008 antamallaan tältä osin lainvoimaisella tuomiolla velvoittanut A:n suorittamaan B:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 1 098 euroa. Oikeusapulain 22 §:n 2 momentin nojalla oikeus sanottuun korvaukseen Korkeimman oikeuden päätöslauselmassa mainittuine korkoineen siirtyy valtiolle. Päätöslauselma Hovioikeuden oikeudenkäyntiavustajan määräämistä koskeva päätös kumotaan. Asianajaja X määrätään oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 a §:n 3 kohdan nojalla B:n oikeudenkäyntiavustajaksi taannehtivasti 4.9.2008 lukien. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Pertti Välimäki, Hannu Rajalahti, Marjut Jokela ja Pekka Koponen. Esittelijä Maria Ahlström-Oka.