2010 false KKO:2010:89 Kysymys siitä, voitiinko verotarkastajien tarkastushavainnoistaan laatima kirjallinen muistio ottaa huomioon Verohallinnon hakemassa takavarikkoa koskevassa turvaamistoimiasiass

§:n nojalla oli kyseenalaista, voitiinko Verohallinnon itsensä laatimaa muistiota käyttää kirjallisena todisteena asiassa. Hovioikeus totesi, että valituksessa viitattu muistio ei ollut

§:ssä tarkoitettu oikeudenkäyntiä varten laadittu yksityisluontoinen kertomus. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lauri Nouro, Tuula Nousiainen ja Riitta Virolainen. Esittelijä Hilppa Piirtola. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa Yhtiölle myönnettiin valituslupa. Yhtiö vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan. Verohallinto vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut

1. A Oy:öön kohdistetun verotarkastuksen perusteella Verohallinto on hakenut yhtiön omaisuuden takavarikkoa verosaamisten turvaamiseksi. Verohallinnon hakemuksen liitteenä on ollut verotarkastajien laatima muistio, josta ilmeneviin seikkoihin Verohallinto on hakemuksessaan viitannut. Muistio on laadittu verotarkastuksessa siihen mennessä tehtyjen havaintojen perusteella. Muistio on tehty takavarikon hakemista varten, koska verotarkastus ei ollut tuossa vaiheessa edennyt vielä niin pitkälle, että alustavan tai varsinaisen verotarkastuskertomuksen laatiminen olisi ollut mahdollista.
2. Yhtiö on asiassa katsonut, ettei muistiota olisi saanut käyttää asiassa todisteena, koska kysymys oli

§:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta muulle asiakirjalle merkitystä lausumasta, jonka todisteena käyttäminen on kielletty. Yhtiö on vedonnut edelleen siihen, ettei Verohallinto ole esittänyt riittävää selvitystä takavarikkohakemuksensa tueksi. Yhtiö on todennut, että Verohallinto on esittänyt selvitykseksi ainoastaan Verohallinnon itsensä laatiman muistioksi nimetyn kirjoituksen.

1. Korkeimmassa oikeudessa kysymys on näin ollen siitä, mikä merkitys verotarkastajien laatimalle muistiolle on annettava Verohallinnon hakemassa verosaamisten turvaamismenettelyssä. Lisäksi asiassa on arvioitava, onko Verohallinto esittänyt takavarikkohakemuksensa tueksi riittävän selvityksen.
2. Verojen ja maksujen perimisen turvaamisesta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan verosaamisen perimisen turvaamiseksi voidaan määrätä takavarikko siten kuin oikeudenkäymiskaaren 7 luvussa säädetään. Pykälän 2 momentin mukaan turvaamistoimenpide, jota 1 momentissa tarkoitetaan, voidaan myöntää, jos saaminen on sekä perusteiltaan että määrältään tehty todennäköiseksi ja jos on erityistä aihetta varoa, että velallinen kätkee tai hävittää omaisuuttaan. Mainitun lain 6 §:n mukaan takavarikosta on soveltuvin osin voimassa, mitä oikeudenkäymiskaaren 7 luvussa on säädetty takavarikosta päättämisestä.
3. Verosaamisen takavarikkoa haettaessa noudatettava menettely vastaa soveltuvin osin menettelyä, jota noudatetaan haettaessa oikeudenkäymiskaaren 7 luvun mukaista saamistakavarikkoa. Tämä menettely on tarkoitettu täystutkintaista oikeudenkäyntiä edeltäväksi saamisen turvaamismenettelyksi, jossa joutuisuus on tärkeää. Suullinen pääkäsittely näytön vastaanottamiseksi toimitetaan vain poikkeuksellisesti. Myös verojen ja maksujen perimisen turvaamisesta annetun lain esitöissä (HE 24/1972 vp s. 26) on painotettu asioiden käsittelyn kiireellisyyttä.
4. Mainitut näkökohdat on otettava huomioon myös arvioitaessa sitä, mikä merkitys Verohallinnon asiassa esittämällä muistiolla on todistelun kannalta. Muistiossa esitetään asianomaisten verotarkastajien tarkastettavana olleesta aineistosta tarkastuksen siinä vaiheessa tekemät havainnot ja johtopäätökset. Siitä ilmenee hakemuksessa esitettyä eritellymmin verohallinnon käsitys saataviensa määristä ja perusteista.
5. Korkein oikeus katsoo, että muistiota voidaan pitää Verohallinnon hakemusasiakirjaa täydentävänä ja hakemuksessa vedottuja seikkoja yksilöivänä asiakirjana. Muistio ei siten ole sellainen asiakirjalle tallennettu lausuma, jonka käyttäminen todisteena asiassa on

§:n 1 momentin 2 kohdan nojalla kielletty.

1. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei muistiossa esitetyn huomioon ottamiselle asiaa ratkaistaessa ole ollut estettä.
2. Yhtiö on kiistänyt Verohallinnon hakemuksen vain yleisluonteisesti yksilöimättä lainkaan, miltä osin hakemuksen tueksi esitetyt seikat olisivat totuudenvastaisia tai muutoin virheellisiä. Korkein oikeus katsoo alempien oikeuksien tavoin, että Verohallinto on verojen ja maksujen perimisen turvaamisesta annetun lain 1 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla osoittanut saamisen sekä perusteiltaan että määrältään todennäköiseksi, ja että on erityistä aihetta varoa yhtiön kätkevän tai hävittävän omaisuuttaan. Päätöslauselma Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen (eri mieltä), Pertti Välimäki, Juha Häyhä, Ilkka Rautio ja Soile Poutiainen. Esittelijä Minna Hällström (mietintö). Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto Määräaikainen oikeussihteeri Hällström: Esittelijän mietintö oli kohtien 1 - 5 ja 9 osalta Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen. Muilta osin mietintö oli seuraava: Korkein oikeus lausunee, että kysymyksessä oleva muistio on Verohallinnon palveluksessa olevien verotarkastajien laatima. Muistiosta ilmenevät verotarkastajien tarkastettavana olevasta aineistosta tekemät havainnot ja johtopäätökset. Muistion tarkoitus ja sisältö huomioon ottaen kysymys ei ole sellaisesta

§:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta asiakirjalle merkitystä lausumasta, jonka käyttäminen todisteena on tuomioistuimessa kielletty. Tämän vuoksi muistion esittämiselle todisteena ei ole ollut estettä. Oikeusneuvos Kitunen: Hyväksyn esittelijän mietinnön.