§:n nojalla sovitellut kauppasopimusta siten, että B:n asumisoikeutta koskeva ehto jätettiin huomioon ottamatta. Valituksessaan hovioikeudelle B on vaatinut ensisijaisesti A:n kanteen hylkäämistä ja toissijaisesti, jos asumisoikeutta koskeva ehto jätetään huomiotta, että koko kauppasopimus määrätään raukeamaan, koska asumisoikeusehdon rauettua koko sopimus muuttuu B:n kannalta kohtuuttomaksi. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko B:n vasta hovioikeudessa esittämä toissijainen vaatimus kaupan määräämisestä raukeamaan tullut tutkia.
§:n mukaisista sovittelukeinoista 3.
§:n 1 momentissa säädetään, että jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan joko sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat. Pykälän 2 momentin mukaan sopimusta voidaan sovitella muiltakin osin tai se voidaan määrätä raukeamaan, jos 1 momentissa tarkoitettu ehto on sellainen, että sopimuksen jääminen voimaan muilta osin muuttumattomana ei ole ehdon sovittelun vuoksi kohtuullista. 4. Kuten mainitusta säännöksestä ilmenee, oikeustoimen ehtoa soviteltaessa ehdon arviointi muusta sopimuskokonaisuudesta irrallaan ei ole mahdollista, vaan ehdon kohtuuttomuutta arvosteltaessa on aina otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö ja olosuhteet kokonaisuudessaan. Sovittelusäännöksen tarkoituksena onkin koko oikeustoimen saaminen molempien sopijapuolten edut huomioon ottaen kohtuulliseksi (HE 247/1981 vp s. 1, 14 ja 17). Kun kantaja oikeudenkäynnissä vaatii oikeustoimen sovittelua joltakin osin,
§:n 2 momentista seuraa, että vastaajan vaatimuksesta myös muut sovittelukeinot tulevat mahdollisiksi ja että jopa koko oikeustoimi voidaan määrätä raukeamaan. Yhtä ehtoa koskeva sovitteluvaatimus voi avata lähtökohtaisesti koko oikeustoimen uuteen arviointiin. Asian käsittelystä käräjäoikeudessa 5. Vaatiessaan käräjäoikeudessa kanteen hylkäämistä B ei ollut esittänyt mitään toissijaisia vaatimuksia siltä varalta, että jokin kannevaatimuksista tulisi hyväksytyksi. Tällainen toissijainen vaatimus olisi voinut olla
§:n 2 momenttiin perustuva vaatimus koko oikeustoimen määräämisestä raukeamaan sen sijaan, että sovittelu kohdistettaisiin vain asumisoikeusehtoon. Toisaalta on
§:n sisältö huomioon ottaen katsottava hyvään prosessinjohtoon kuuluvaksi, että tuomioistuin voi tällaisessa tapauksessa oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 21 §:n 1 ja 2 momentin nojalla kyselyoikeuttaan käyttäen kiinnittää osapuolten huomiota siihen, miten yksittäisen sopimusehdon mahdollinen sovittelu vaikuttaa koko sopimuksen kohtuullisuuden arviointiin. Vaatimuksen tutkiminen hovioikeudessa
§:n 1 momentin nojalla sovitellut kauppasopimuksen asumisoikeusehtoa siten, että se on jättänyt ehdon huomiotta. Koska asumisoikeutta koskeva ehto on sopimuksessa B:n kannalta olennainen, tämän ehdon mahdollisen lopullisen raukeamisen seurauksena kauppasopimus muuttuu ehdoiltaan ja kokonaisuudeltaan merkittävästi.
§:n 2 momentin nojalla koko sopimuksen uudelleen arviointi on mahdollista. Näistä syistä käräjäoikeuden tuomion mukainen vaikutus kauppasopimuksen ehtoihin on sellainen oikeudenkäynnin aikana tapahtunut olosuhteiden muutos, jonka perusteella B saa tehdä hovioikeudessa
§:n 2 momenttiin perustuvan uuden vaatimuksen. 10. Sanotuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että B:llä on ollut oikeus saattaa hovioikeuden tutkittavaksi, onko oikeustoimi kokonaisuutena arvioiden muodostunut käräjäoikeuden ratkaisun johdosta hänen kannaltaan kohtuuttomaksi. Näin ollen hovioikeuden ei olisi tullut jättää B:n hovioikeudessa esittämää toissijaista vaatimusta tutkimatta. Asian käsittelyä on jatkettava hovioikeudessa. Päätöslauselma Hovioikeuden tuomio kumotaan. Asia palautetaan Turun hovioikeuteen, jonka tulee ottaa se omasta aloitteestaan uudelleen käsiteltäväkseen ja, huomioon ottaen palauttamisen syy, siinä laillisesti menetellä. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Liisa Mansikkamäki (eri mieltä), Pertti Välimäki, Juha Häyhä (eri mieltä) ja Timo Esko. Esittelijä Paula Helin. Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Oikeusneuvos Häyhä: Asian tausta ja kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa A on ostanut B:ltä kiinteistön puoliosuuden. Kauppakirjan ehdon mukaan B on pidättänyt itsellään elinikäisen asumisoikeuden kaupan kohteessa. A ja B ovat yhdessä asuneet kiinteistöllä sijainneessa asunnossa, kunnes A on välirikon vuoksi muuttanut muualle ja B on jäänyt asumaan A:n omistamaan kiinteistön osaan. A on katsonut, että hän on joutunut B:n pidättämän elinikäisen asumisoikeuden vuoksi kohtuuttomaan asemaan. A on käräjäoikeudessa muun ohella vaatinut, että asumisoikeutta koskeva ehto kumotaan taikka katsotaan mitättömäksi tai pätemättömäksi
§:n nojalla. B on käräjäoikeudessa vaatinut kanteen hylkäämistä katsoen, että asumisoikeudesta oli sitovasti sovittu ja asumisoikeus oli otettu huomioon A:n maksamassa kauppahinnassa. Kyseinen ehto ei ollut ollut pätemätön tai kohtuuton. Valituksessaan hovioikeuteen B on vaatinut paitsi kanteen hylkäämistä, toissijaisesti kaupan purkamista. Asiassa on katsottu riidattomaksi, että kanteessa tarkoitettu kiinteistön puoliosuuden kauppa oli tehty siinä tarkoituksessa, että kaupan kohteena ollut paritalon puoliosuus saataisiin säilytettyä B:n asuntona eivätkä B:n velat asettaisi uhkaa asumiselle. Kuten käräjäoikeus on todennut, asiassa on riitaa siitä, onko asumisoikeuden pidätysehto kantajaa edelleen sitova ja onko kantaja saanut kaupassa hyvityksen myyjän pidättämästä asumisoikeudesta kauppahinnan määrän tai rahoituksen muodossa. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, olisiko hovioikeuden tullut tutkia B:n toissijainen vaatimus. Sovellettavat lainkohdat
§:n 1 momentin mukaan, jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Tuomioistuin voi
§:n 2 momentin nojalla sovitella sopimusta muiltakin osin tai määrätä sen raukeamaan, jos sopimuksen jäämistä muilta osin voimaan ei voida sovitellun ehdon vuoksi pitää kohtuullisena.
§:n yleisenä tarkoituksena on saattaa oikeustoimen koko sisältö molempien sopijapuolten edut huomioon ottaen kohtuulliseksi (HE 247/1981 vp s. 1, 14 ja 17). Tuomioistuin voi kohtuullisen lopputuloksen turvatakseen määrätä koko sopimuksen raukeamaan, vaikka sovitteluvaatimus koskisikin ainoastaan yhtä sopimuksen ehtoa. Kuten oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 3 §:n 1 ja 2 momentista kuitenkin ilmenee, tuomioistuin ei saa tuomita muuta tai enempää kuin asianosainen on vaatinut eikä asioissa, joissa sovinto on sallittu perustaa tuomiota seikkaan, johon asianosainen ei ole vaatimuksensa tai vastustamisensa tueksi vedonnut. Riidan kohteen määräävät näin ollen asianosaiset eikä tuomion lopputulos saa olla yllättävä verrattuna siihen, mitä he ovat asiassa vaatineet ja mihin seikkoihin vedonneet. Vaikka tuomioistuimella onkin
§:n nojalla laaja valta sovitella oikeustointa, se on samalla sidottu asianosaisten vaatimuksiin ja niihin seikkoihin, joihin he oikeudenkäynnissä vaatimustensa tueksi vetoavat. Tämä tarkoittaa sitä, että mainittu oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 3 §:n 2 momentin säännös tulee sovellettavaksi myös silloin, kun asiassa on vaadittu vain oikeustoimen yhden ehdon sovittelua ja tuomioistuimen on
§:n 2 momentin nojalla arvioitava koko oikeustoimen sovittelun edellytyksiä. Arviointi edellyttää tällöin sitä, että osapuolet ovat vaatimuksensa tai vastustamisensa tueksi vedonneet myös sellaisiin seikkoihin, joihin koko oikeustoimen kohtuullisuutta koskeva arviointi on perustettavissa. B:n valituksen perusteet B on hovioikeudessa, vaatiessaan kiinteistökaupan purkamista, vedonnut siihen, että asumisoikeutta koskevan ehdon jättäminen huomiotta käräjäoikeuden tuomitsemin tavoin merkitsee sitä, että kauppa muodostuu hänelle kohtuuttomaksi. B oli lausumansa mukaan toissijaisesti ja tosiasiallisesti vaatinut tätä seuraamusta käräjäoikeudessa, kun hän oli valmisteluistunnossa vedonnut sovintotarjoukseensa. Asianosaisten vaatimukset ja niiden perusteet käräjäoikeudessa A:n kannevaatimuksista ilmenee, että hän on katsonut olevan etujensa mukaista pysyttää kiinteistön puoliosuuden kauppa sitovana lukuunottamatta kaupan ehtona ollutta B:n asumisoikeutta. A on käräjäoikeudessa esittänyt asumisoikeusehtoon keskittyneen kanteensa tueksi todistelua siitä, kuinka olosuhteet olivat kaupan tekemisen jälkeen muuttuneet ja etteivät nämä muuttuneet olosuhteet enää vastanneet kaupan tarkoitusta. Todistelu oli tarkoitettu tukemaan hänen asumisoikeusehtoa koskevia vaatimuksiaan. B on käräjäoikeudessa kiistänyt kanteen esittämättä sovittelua tai kaupan purkamista koskevaa vaatimusta. B on käräjäoikeudessa esittänyt todistelua tukeakseen väitettään, jonka mukaan asumisoikeudesta oli sitovasti sovittu ja sen arvo oli otettu huomioon A:n maksamassa kauppahinnassa. Asumisoikeusehtoon ei B:n käräjäoikeudessa esittämän mukaan liity lausumattomanakaan edellytyksenä, että sen sisältämät sitoumukset olisivat voimassa vain yhteiselämän jatkuessa. Asian valmisteluistunnossa B on esittänyt A:lle tekemänsä sovintotarjouksen, jossa hän oli esittänyt kaupan purkamista. Sovintotarjous on siihen tehdyn merkinnän mukaan ollut voimassa pääkäsittelyyn saakka. Sovintotarjous on sisällöltään yksiselitteinen ja se on, kuten käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee, ollut nimenomaisen keskustelun kohteena. B ei ole kuitenkaan käräjäoikeudessa esittänyt perusteita, joiden vuoksi kanteessa vaadittu lopputulos johtaisi hänen kannaltaan kohtuuttomaan lopputulokseen eikä hän ole vaatinut koko kaupan purkamista. B:tä on käräjäoikeudessa edustanut lainoppinut avustaja. Näissä olosuhteissa käräjäoikeudella ei voida katsoa olleen velvollisuutta kyselyin selvittää, tarkoittaako B toissijaisesti vaatia kaupan purkamista eikä sitä, mihin seikkoihin hän vaatimuksensa siinä tapauksessa perustaisi. Toisaalta lopputulos, johon käräjäoikeus on päätynyt, ei A:n kanne ja B:n siihen esittämä vastaus huomioon ottaen ole voinut olla B:lle yllätys. B ei ole saattanut todennäköiseksi, ettei hän olisi voinut jo käräjäoikeudessa vedota niihin seikkoihin, joiden vuoksi kanteen mukainen ratkaisu johtaisi hänen kannaltaan kohtuuttomaan lopputulokseen tai että hänellä olisi muutoin ollut pätevä aihe olla vetoamatta sanottuihin seikkoihin. Asiassa ei myöskään ole kysymys oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 1 momentin 1 - 3 kohdissa tarkoitetuista poikkeustilanteista. Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 17 §:n nojalla hovioikeus on saanut jättää B:n valituksen tältä osin huomiotta. Johtopäätös Mainituilla perusteilla katson, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden tuomion lopputulosta. Oikeusneuvos Mansikkamäki: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Häyhä.
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.