2011 false KKO:2011:104 Käräjäoikeus oli jättänyt testamentin moitetta koskevan kanteen sillensä, koska kantajat olivat jääneet pois jatketusta valmisteluistunnosta. Kantajien poissaolo oli johtunut s

§:n 1 momentin mukaan riita-asiassa, jossa sovinto on sallittu, on asianosaisen vaatimuksesta annettava yksipuolinen tuomio, jos vastapuoli on jäänyt pois istunnosta. Pykälän 2 momentin mukaan asia on jätettävä sillensä, jos asianosainen ei vaadi yksipuolista tuomiota tai asian ratkaisemista 11 §:n nojalla tuomiolla. Mikäli vastaajat olisivat nyt esillä olevassa asiassa vaatineet yksipuolista tuomiota, sellainen olisi annettu, ja kantajat olisivat sen jälkeen voineet takaisinsaannin kautta pitää pääasian vireillä. Siitä, että asiassa ei anneta yksipuolista tuomiota vaan asia jätetään sillensä, ei yleensä aiheudu kantajalle pääasian osalta haitallista seuraamusta, koska hän voi nostaa kanteen uudelleen. Tässä tapauksessa tuota mahdollisuutta ei kuitenkaan ole ollut, koska testamentin moitekanteen nostamiselle säädetty määräaika on ollut päättynyt siinä vaiheessa, kun päätös sillensä jättämisestä on tehty. Näin ollen sillensäjättämispäätöksestä on tosiasiallisesti seurannut, ettei kantajilla ole sen jälkeen ollut mahdollisuutta saattaa kysymystä testamentin pätevyydestä yhdenkään tuomioistuinasteen käsiteltäväksi. Sillä, tutkitaanko testamentin pätevyys, on asianosaisille suuri merkitys. Tämä ilmenee muun muassa siitä, että oikeudenkäyntiasiakirjoihin sisältyvässä perukirjassa vainajan omaisuuden säästöksi on arvioitu yli kolme miljoonaa euroa, ja pääosa omaisuudesta on testamentissa määrätty vastaajille. Käsittelyn aloittamisen lykkäämisestä 15.6.2010 iltapäivälle olisi kahden vastaajan mukaan seurannut, että heidän nimeämäänsä todistajaa ei olisi pystytty kuulemaan tällä tuolloin olleen esteen vuoksi. Kaikki vastaajat olivat vastustaneet käsittelyn siirtämistä johonkin toiseen istuntopäivään. Sitä mahdollisuutta, että pääkäsittelyn aloittamista olisi kantajien asiamiehen pyytämällä tavalla lykätty iltapäivään ja edellä tarkoitettua todistajaa olisi kuultu jonakin muuna päivänä, ei ole käräjäoikeuden päätöksessä tai pöytäkirjassa erikseen käsitelty. Ottaen huomioon se, että pääasiallinen kesälomakausi on alkanut pian tuon jälkeen, ja se, että kahden vastaajan hovioikeudelle antaman vastauksen mukaan pääkäsittelypäivästä huhtikuussa 2010 neuvoteltaessa 16.6.2010 ei ollut kahden muun vastaajan asiamiehen mukaan sopinut tämän päämiehille tai todistajille, oli mahdollista, että päädyttäessä lykkäykseen asian käsittely olisi ollut oikeudenkäymiskaaren 6 luvun 11 §:n säännös huomioon ottaen tarkoituksenmukaista aloittaa vasta kesälomakauden päätyttyä. Vastaajat eivät ole olleet millään tavoin osallisia kantajien asiamiehen erehdykseen, vaan he olivat voineet lähtökohtaisesti luottaa siihen, että asia käsitellään ilmoitettuna aikana ja käräjäoikeuden ratkaisu annetaan oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 8 §:ssä säädetyssä ajassa. Perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa. Nyt esillä olevassa tapauksessa käräjäoikeuden päätös olla lykkäämättä istuntoa on käytännössä samalla merkinnyt sitä, että testamentin pätevyyttä ei ole asiallisesti käsitelty vaan testamentti on tullut lainvoimaiseksi. Tämä ei välttämättä merkitse sitä, että asianosaisen oikeutta asianmukaiseen oikeudenkäyntiin olisi loukattu, koska asianosaisella on velvollisuus noudattaa oikeudenkäyntimenettelyä koskevia säännöksiä uhalla, että sen laiminlyödessään hän kärsii laiminlyönnin varalta säädetyn seuraamuksen. Tämä lähtökohta voi kuitenkin eräissä poikkeuksellisissa tapauksissa johtaa kohtuuttomaksi katsottavaan lopputulokseen. Tämä on otettava prosessinjohdossa huomioon. Hovioikeus katsoi, että nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa päätös olla lykkäämättä asian käsittelyä oli päätöksen tosiasialliset vaikutukset huomioon ottaen merkinnyt, etteivät kantajat olleet saaneet osakseen perustuslain edellä mainitussa säännöksessä tarkoitettua asianmukaista käsittelyä. Oikeudenkäynnissä oli siten tapahtunut oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 4 kohdassa tarkoitettu oikeudenkäyntivirhe, jonka voitiin otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen. Hovioikeus poisti käräjäoikeuden päätöksen, ja asia palautettiin käräjäoikeuteen. Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Elise Suvanto, Maile Åkerberg ja Juha Laaksonen. Esittelijä Juha Karvinen. Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa Vastaajille myönnettiin valituslupa. Vastaajat vaativat, että hovioikeuden päätös kumotaan. Kantajat vaativat vastauksessaan, että Korkein oikeus hylkää valitukset. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Kysymyksenasettelu 1. Käräjäoikeus on jättänyt kantajien vastaajia vastaan nostaman testamentin moitetta koskevan kanteen käsittelyn sillensä, koska kantajat olivat jääneet pois jatketusta valmisteluistunnosta. Kantajien kanneltua ratkaisusta hovioikeuteen hovioikeus on tutkinut kantelun ja mainitsemillaan perusteilla katsonut, että käräjäoikeus oli menetellyt virheellisesti sekä palauttanut asian käräjäoikeuden käsiteltäväksi. 2. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys ensiksi siitä, voidaanko käräjäoikeuden tällaisesta ratkaisusta oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n nojalla kannella. Mikäli kanteleminen on mahdollista, kysymys on siitä, onko käräjäoikeus menetellyt säännöksessä tarkoitetuin tavoin virheellisesti. Kanteluoikeudesta 3. Kantajat eivät ole väittäneetkään, että heidän poissaolonsa olisi johtunut oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 28 §:ssä tarkoitetusta laillisesta esteestä. Siten kysymys ei ole oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 22 §:ssä tarkoitetusta tilanteesta, jossa asia tulee saattaa lainkohdassa säädetyin tavoin asian ratkaisseen tuomioistuimen tutkittavaksi. 4. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 ja 16 §:n mukaan kannella voidaan vain lainvoimaisesta tuomiosta tai siihen rinnastettavasta oikeudellisesta ratkaisusta. Ratkaisua, jolla asian käsittely on jätetty sillensä, ei yleensä voida pitää lainvoimaiseen tuomioon verrattavanakaan oikeudellisena ratkaisuna. Testamentin moitekanteen jäätyä tässä tapauksessa sillensä kantajilla ei kuitenkaan ole enää mahdollisuutta saada asiaa uudelleen vireille. Hovioikeuden toteamin tavoin heidän oikeusturvansa edellyttää sen vuoksi, että menettelyn oikeellisuus voidaan ylimääräisin muutoksenhakukeinoin saattaa ylemmän tuomioistuimen arvioitavaksi. Ratkaisuissa KKO 2004:22, 2004:94 ja 2011:30 on myös katsottu, että ratkaisuista, joissa valituksen käsittely on jätetty sillensä hovioikeudessa, voidaan kannella. Korkein oikeus katsoo, että käräjäoikeuden ratkaisusta, jolla asian käsittely on tällaisessa tapauksessa jätetty sillensä, voidaan oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n nojalla kannella. Käräjäoikeuden menettelystä 5.

§:n mukaan asia, jossa sovinto on sallittu, on vastapuolen jäätyä pois istunnosta jätettävä sillensä, jos saapuville tullut asianosainen ei vaadi yksipuolista tuomiota tai asian ratkaisemista tuomiolla.

1. Kantajat on kutsuttu istuntoon uhalla, että asia heidän poissa ollessaan voidaan jättää sillensä tai vastaajien vaatimuksesta ratkaista. He ovat jääneet pois istunnosta, koska heidän asiamiehensä oli erehdyksessä merkinnyt kalenteriinsa väärän käsittelypäivän. Käräjäoikeus on ennen ratkaisun tekemistä ollut tietoinen poissaolon syystä, koska se oli ollut puhelimitse yhteydessä asiamieheen. Asiamies on tuossa yhteydessä esittänyt pyynnön käsittelyn lykkäämisestä niin, että hän ehtisi osallistua siihen.
2. Vastaajat eivät ole vaatineet yksipuolista tuomiota tai asian ratkaisemista tuomiolla. Koska kantajilla ei ole ollut laissa tarkoitettua laillista estettä, asia on ollut sanotun 10 §:n nojalla jätettävä sillensä. Käsittelyn lykkäämiselle tai siirtämiselle ei ole tällaisessa tapauksessa ollut laissa säädettyä perustetta. Oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä
3. Käräjäoikeuden ratkaisu jättää asian käsittely sillensä on tosiasiallisesti merkinnyt sitä, että testamentti on jäänyt lainvoimaiseksi, koska testamentin moittimiselle säädetty aika oli jo kulunut umpeen. Hovioikeus on katsonut, että ratkaisu tämän vuoksi johti niin kohtuuttomaan lopputulokseen, etteivät kantajat olleet saaneet osakseen perustuslain 21 §:n 1 momentissa tarkoitettua oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä.
4. Pääsy tuomioistuimeen on osa sanotussa perustuslain säännöksessä tarkoitettua oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, jota turvaa myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artikla. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on useissa ratkaisuissaan käsitellyt sitä, milloin sanottua 6 artiklaa on tässä suhteessa rikottu. Ihmisoikeustuomioistuin on todennut, ettei pääsy tuomioistuimeen ollut ehdoton oikeus, vaan sanottu artikla salli myös sen rajoittamisen. Valtiolla oli tällöin tiettyä harkintamarginaalia. Pääsyä tuomioistuimeen ei kuitenkaan saanut rajoittaa sillä tavoin ja siihen määrään, että se merkitsi puuttumista tuon oikeuden olennaiseen sisältöön. Rajoituksilla tuli olla hyväksyttävät tavoitteet ja käytettyjen keinojen tuli olla oikeassa suhteessa tavoitteisiin. Artiklaa rikottiin, jos sääntely ei edistänyt oikeusvarmuutta ja asianmukaista oikeudenhoitoa vaan pelkästään esti asianosaisia saamasta asiaratkaisua riitaansa (esimerkiksi Freitag v. Saksa 19.7.2007 ja Kemp ym. v. Luxemburg 24.4.2008). 10.

§:n säännöksen tarkoituksena on tehostaa oikeudenkäyntimenettelyä. Testamentin moittimiselle asetetun määräajan tarkoituksena taas on tehostaa kuolinpesän selvitystä. Kummankin säännöksen tuomioistuimeen pääsylle asettamat rajoitukset perustuvat siten hyväksyttävään tavoitteeseen.

1. Poissaolon seuraukset ovat olleet kantajien tiedossa. Kysymys ei ole myöskään sanotun 10 §:n säännöksen tulkinnasta siinä suhteessa, että kantajat olisivat väittäneet poissaolonsa johtuneen laillisesta esteestä. Asian käsittelyn jääminen sillensä ei ole muutoinkaan osaksikaan aiheutunut säännösten tulkinnasta tai tuomioistuimen menettelystä johtuvasta epäselvyydestä. Poissaolo on johtunut yksinomaan kantajien asiamiehen laiminlyönnistä. Kantajat ovat tällaisessa tilanteessa voineet varautua poissaolon seurauksiin ja myös siihen, ettei testamentin moitetta koskevaa kannetta enää saada uudelleen vireille, koska määräaika siihen oli kulunut umpeen. Näistä syistä johtuen Korkein oikeus katsoo, ettei käräjäoikeuden ratkaisu ole tässä tapauksessa rajoittanut kantajien pääsyä tuomioistuimeen siten, että se olisi loukannut heidän oikeuttaan oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Johtopäätös
2. Edellä mainitulla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei käräjäoikeus ole jättäessään kantajien poissaolon vuoksi kanteen käsittelyn sillensä menetellyt vastoin perustuslain 21 §:ssä säädettyjä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita. Oikeudenkäynnissä ei siten ole tapahtunut oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 4 kohdassa tarkoitettua oikeudenkäyntivirhettä. Päätöslauselma Hovioikeuden päätös kumotaan ja kantelu hylätään. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Pasi Aarnio, Ilkka Rautio, Jukka Sippo ja Pekka Koponen. Esittelijä Katariina Sorvari.