KKO/2011/105
2011 false KKO:2011:105 Leski oli puolisonsa kuoleman jälkeen lahjanluontoisella kaupalla luovuttanut avio-oikeuden alaista omaisuuttaan yhteiselle rintaperilliselle ja ilmoittanut lahjan olevan ennakkoperintöä. Ennakkoperintöä ei ollut vähennettävä perillisen perintöosasta ensin kuolleen puolison jälkeen toimitetussa osituksessa eikä perinnönjaossa. (Ään.) PK 6 luku 1 § 2 mom AL 94 a § Asian taustatiedot A oli kuollut 28.1.1982. Hänen kuolinpesänsä osakkaita olivat leski B sekä puolisoiden yhteiset lapset C, D ja E.
B myi 21.12.1988 C:lle 270 000 markalla tilan määräosan, joka oli kuulunut hänen avio-oikeuden alaiseen omaisuuteensa. Kaupan kohteen arvo oli arvion mukaan 800 000 markkaa.
Kuolinpesään määrätty pesänjakaja otti edellä mainitun osin lahjanluontoisen kiinteistönkaupan huomioon 29.10.2004 toimittamassaan osituksessa ja perinnönjaossa sekä käsitteli lahjaa C:n saamana ennakkoperintönä. Pesänjakaja perusteli ratkaisuaan ennakkoperintösäännösten tarkoituksella varmistaa niin puolisoiden kuin perillistenkin yhdenvertainen asema. Näin toimittaessa D ja E pääsivät C:n kanssa yhdenvertaiseen asemaan jo A:n jälkeen suoritettavassa jaossa. Vaikka ennakkoperintö olisi voitu vähentää vielä leskenkin jälkeen toimitettavassa jaossa, toimenpiteen toteutumisesta ei ollut varmuutta, koska leskellä oli oikeus käyttää ja luovuttaa hänelle osituksessa jäävää omaisuutta.
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne ja vastaus Espoon käräjäoikeudessa C vaati kanteessaan, että 29.10.2004 toimitettu omaisuuden ositus ja perinnönjako kumotaan ja määrätään korjattavaksi siltä osin kuin hänen 21.12.1988 tehdyssä kiinteistönkaupassa saamansa lahja oli otettu huomioon ennakkoperintönä. A:n kuoleman jälkeen tehdyssä kaupassa saadun lahjan huomioon ottamiselle jo tässä toimituksessa ei ollut perustetta.
B vastusti kannetta. A oli tahtonut kaikkia rintaperillisiään kohdeltavan yhdenmukaisesti. C oli hyödyntänyt B:ltä ostamaansa tilaa pitkän ajan, ja olisi kohtuutonta, jos toiset perilliset joutuisivat odottamaan perintöosuuksien tasaamista äitinsä kuolemaan saakka.
Myös D ja E vastustivat kannetta. Kysymys ennakkoperinnön huomioon ottamisesta oli tulkinnanvarainen, mutta pesänjakajan ratkaisu oli oikea, kun huomioon otettiin perillisten yhdenvertaisuus ja C:n huomattava ennakkoperintönä saama varallisuus.
Käräjäoikeuden tuomio 27.2.2009 Käräjäoikeus totesi, ettei perintökaaren ja avioliittolain säännösten tulkinta asiassa ollut yksiselitteinen. Käräjäoikeus hyväksyi pesänjakajan ratkaisun perusteluineen, pysytti osituksen ja perinnönjaon riitautetuilta osin voimassa ja hylkäsi C:n kanteen.
Asian on ratkaissut käräjätuomari Martin Smeds.
Helsingin hovioikeuden tuomio 22.1.2010 Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun perusteluineen ja hylkäsi C:n valituksen.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Tuula Nousiainen, Elina Setälä ja Pirjo Aaltonen. Esittelijä Helena Valkama.
Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa C:lle myönnettiin valituslupa.
C vaati valituksessaan, että Korkein oikeus kumoaa alempien oikeuksien tuomiot sekä pesänjakajan toimittaman osituksen ja perinnönjaon ja vahvistaa, että B:n hänelle vuonna 1988 antama lahja ei ollut A:n jäämistöä jaettaessa huomioon otettava ennakkoperintö.
B vaati valituksen hylkäämistä.
D ja E vaativat yhteisessä vastauksessaan valituksen hylkäämistä.
Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Kysymyksenasettelu 1. A on kuollut 28.1.1982. Hän on ollut kuollessaan avioliitossa B:n kanssa ja heillä on ollut avio-oikeus toistensa omaisuuteen. B on sen jälkeen 21.12.1988 myynyt hänelle jo A:n kuollessa kuuluneesta omaisuudesta heidän yhteiselle lapselleen C:lle 7/20 suuruisen määräosan eräästä tilasta. Kauppahinta ei ole vastannut määräosan käypää arvoa, minkä vuoksi kauppa on ollut lahjanluontoinen. B on jälkikäteen ilmoittanut C:lle kaupassa annetun lahjan olevan tämän ennakkoperintöä.
Sovellettavat säännökset 3. Perintökaaren 6 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan rintaperillisen perinnöstä on ennakkona vähennettävä, mitä perittävä on eläessään antanut rintaperilliselle, ellei muuta ole määrätty tai olosuhteisiin katsoen otaksuttava tarkoitetun. Pykälän 2 momentin mukaan jos puolisoiden yhteiselle rintaperilliselle on annettu ennakkoperintöä jommankumman puolison avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta, on sen arvo vähennettävä ensiksi kuolleelta puolisolta jääneestä perinnöstä.
Korkeimman oikeuden kannanotot 5. Perintökaaren 6 luvun 1 §:n 2 momentissa ei nimenomaisesti säädetä siitä, voidaanko vähennys tehdä vain silloin, kun omaisuuden antaminen on tapahtunut ennen perittävän kuolemaa. Tässäkin momentissa tarkoitetun ennakkoperinnön perusteella vähennys tehdään ensiksi kuolleen puolison jälkeen tulevasta perinnöstä. Sen vuoksi on perusteltua tulkita pykälää kokonaisuutena ja katsoa, että 1 momenttia vastaten myös 2 momentissa tarkoitetaan vain sellaisia omaisuuden luovutuksia, jotka ovat tapahtuneet tämän perittävän eli ensiksi kuolleen puolison vielä eläessä.
Johtopäätös 10. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että C:n B:ltä A:n kuoleman jälkeen 21.12.1988 tehdyssä kiinteistönkaupassa saamaa ennakkoperintöä ei ole otettava perintökaaren 6 luvun 1 §:n 2 momentin mukaisesti huomioon vähennyksenä A:n jälkeen toimitettavassa perinnönjaossa eikä avioliittolain 94 a §:n mukaisesti vähennyksenä A:n perillisten ja B:n välillä toimitettavassa osituksessa. Ositus ja perinnönjako on siltä osin kuin se vaikuttaa C:n perintöosuuden määräytymiseen ja B:lle osituksen perusteella tulevaan omaisuuteen kumottava ja palautettava pesänjakajalle näiltä osin oikaistavaksi.
Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan.
A:n jälkeen 29.10.2004 toimitettu ositus ja perinnönjako kumotaan siltä osin kuin C:n B:ltä 21.12.1988 saama lahja on vähennetty C:n saamana ennakkoperintönä A:n jälkeen sekä siltä osin kuin tämä on vaikuttanut B:n osituksessa saamaan omaisuuteen sekä A:n perillisten saamiin perintöosiin. Ositus ja perinnönjako palautetaan pesänjakajalle toimitettaviksi näiltä osin uudelleen. Pesänjakajan on ositusta ja perinnönjakoa oikaistessaan otettava huomioon edellä Korkeimman oikeuden tuomion perusteluissa mainitut seikat.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Kati Hidén, Pertti Välimäki (eri mieltä), Pasi Aarnio ja Marjut Jokela. Esittelijä Tommi Vuorialho.
Eri mieltä olevan jäsenen lausunto Oikeusneuvos Välimäki:
Olen samaa mieltä kuin Korkeimman oikeuden enemmistö kysymyksenasettelua ja johtopäätöstä koskevien perustelujen osalta. Jutun oikeuskysymyksestä lausun seuraavan:
Perintökaaren 6 luvun 1 §:n 2 momenttia voidaan pitää nyt ratkaistavan kysymyksen osalta tulkinnanvaraisena. Tulkinnassani tukeudun perintökaaren 6 luvun ennakkoperintöjärjestelmän tarkoitukseen ja sen vaikutuksiin osituksessa sekä osituksen pääperiaatteisiin.
Ennakkoperintöjärjestelmän tarkoituksena on eliminoida perittävän elinaikanaan tekemien määrätynlaisten lahjojen ja lahjanluonteisten luovutusten vaikutusta perinnönjaossa perillisten välisen tasajaon turvaamiseksi. Perintökaaren 6 luvun mukaan eliminointi toimitetaan yksinkertaisimmillaan siten, että todelliseen jäämistöön lisätään laskennallisesti ennakkoperintönä huomioon otettavan luovutuksen arvo. Perillisten jako-osuudet lasketaan tästä laskennallisesta jäämistöstä ja ennakkoa saaneen jako-osuudesta vähennetään hänen saamansa ennakon määrä. Kantavana ajatuksena on laskea jako-osuudet ikään kuin ennakkoa ei olisi annettukaan.
Kun perintökaaren 6 luvun 6 §:n mukaan ennakon saaja ei kuitenkaan yleensä ole velvollinen palauttamaan ennakkoa jäämistöön, ei luvun 7 §:n mukaan laskennallisesti voida lisätä enempää kuin saajan osasta voidaan vähentää (ylisuuria ennakoita koskeva sääntö). Perintökaaren 6 luvun järjestelmän tavoite ei siis ole ehdoton tasaus vaan määrärajoissa toimitettava laskennallinen tasoitus.
Jos perittävä oli avioliitossa, ja ennakoksi katsottava luovutus on tehty jommankumman puolison avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta, otetaan ennakko huomioon jo perinnönjakoa edeltävässä osituksessa avioliittolain 94 a §:ssä säädetyllä niin sanotulla ennakkoperintövastikkeella. Osituslaskelmassa perintökaaren 6 luvun mukainen ennakko lisätään laskennallisesti antajan avio-oikeuden alaisten varojen säästöön ja vähennetään sitten perillisten avio-osasta. Kantavana ajatuksena on nytkin toimittaa ositus ikään kuin ennakkoa ei olisi annettukaan. Ennakkoperinnön huomioon ottamisella osituksessa suojataan ensisijassa eloonjäänyttä puolisoa, mutta toisaalta se myös tehostaa ennakkoperinnön vaikutuksia perillisten välisessä suhteessa, kun ennakko voidaan ottaa huomioon jo ositusta seuraavassa ensiksi kuolleen jälkeisessä jaossa - riippumatta siitä kumpi puoliso on sen antanut - ja siltä osin kuin sitä tuolloin ei ole voitu kokonaan vähentää, lesken jälkeen toimitettavassa jaossa.
Osituksen perussääntö on, että puolison varat otetaan huomioon sellaisina kuin ne olivat ositusperusteen syntyessä eli kuolemaan perustuvassa osituksessa ensiksi kuolleen puolison kuolinpäivän mukaisina. Varojen arvo määritetään osituksen toimittamispäivän mukaan. Perussääntö tarkoittaa esimerkiksi, etteivät sellaiset puolison tekemät omaisuuden lahjoitukset tai muut luovutukset, jotka puoliso on tehnyt ositusperusteen syntymisen jälkeen, vaikuta osituksen laskennalliseen lopputulokseen (restituutioperiaate). Jos kyse on sellaisesta luovutuksesta, joka voidaan katsoa puolison antamaksi ennakkoperinnöksi, merkitsee perussäännön soveltaminen saman kantavan ajatuksen soveltamista kuin ennakkoperintösäännöksienkin: osituksessa avio-osat lasketaan ikään kuin luovutusta ei olisi tehtykään.
Jos ensiksi kuolleen jälkeen lesken tekemään luovutukseen sovellettaisiin ennakkoperintösäännöksiä lesken ja kuolinpesän välisessä osituksessa, avioliittolain 94 a §:n laskusääntöjen soveltaminen johtaisi vääristyneeseen lopputulokseen, koska luovutetun omaisuuden arvo vaikuttaisi yhtäältä osituksen perussäännön mukaisissa lesken varoissa ja toisaalta 94 a §:n 2 momentin mukaisena laskennallisena lisäyksenä lesken varoihin. Puolestaan sellainen ratkaisu, jossa luovuttaisiin osituksen perussäännöstä mutta sovellettaisiin ennakkoperintösäännöksiä, johtaisi yleisesti noudatettuna siihen, että toisen osituspuolen suoja muita kuin ennakkoperinnöksi katsottavia luovutuksia vastaan heikkenisi.
Perintökaaren 6 luvusta ja avioliittolain 94 a §:stä ilmenee, että ennakkoperintösäännöksiä on sovellettava yhdenmukaisesti sekä osituksessa että perinnönjaossa. Tämä tarkoittaa, että jos lesken tekemää luovutusta ei voida ottaa huomioon osituksessa, sitä ei voida ottaa huomioon ennakkoperintönä myöskään ensiksi kuolleen jälkeisessä perinnönjaossa. Siten ennakkoperintö jää huomioon otettavaksi vain lesken jälkeen. Kun ennakkoperintö voidaan näin ollen tässä tapauksessa ottaa huomioon vain yhdessä perinnönjakotoimituksessa eikä perintökaaren 6 luvun 1 §:n 2 momentista ilmenevällä tavalla tarpeen vaatiessa sekä ensiksi kuolleen että lesken jälkeen, tämä heikentää ennakkoperintöjärjestelmän mukaista tasausvaikutusta. Tällä on kuitenkin merkitystä vain liian suurten ennakkojen tapauksissa. Kun ennakkoperintöjärjestelmällä ei kuitenkaan pyritä ehdottomaan tasaukseen, en pidä tätä näkökohtaa merkityksellisenä.
Näistä syistä katson, että niihin lesken tekemiin luovutuksiin, jotka hän on tehnyt ensiksi kuolleen jälkeen, ei sovelleta ennakkoperintösäännöksiä ensiksi kuolleen kuolinpesän ja lesken välisessä osituksessa eikä ensiksi kuolleen jälkeen toimitettavassa perinnönjaossa.
Päädyn samaan lopputulokseen kuin Korkeimman oikeuden enemmistö.