KKO/2011/107

2011 false KKO:2011:107 Metsästäjä oli metsästäessään jäniksiä laskenut koiransa irti ja aloittanut ajon noin kolmen kilometrin etäisyydellä metsästysalueella olevasta yleisestä tiestä. Koira oli ajaessaan jänistä juossut tielle, jolloin tiellä kulkenut auto oli törmännyt siihen ja vaurioitunut. Mahdollisuutta vahingon tapahtumiseen ei vallinneissa olosuhteissa pidetty niin ilmeisenä, että metsästäjä olisi laiminlyönyt huolellisuusvelvollisuutensa, eikä hän siten ollut vastuussa vahingosta. (Ään.) MetsästysL 20 § 3 Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Taustaa A oli 8.12.2008 ollut jänismetsällä koiriensa kanssa metsästysseuran hallinnoimalla alueella Laukaan Vihtamäessä. Hän oli päästänyt koiransa vapaaksi ajamaan jänistä noin kolmen kilometrin päässä Jyväskyläntiestä. B oli sanottuna päivänä kuljettanut C:n omistamaa henkilöautoa Jyväskyläntietä Jyväskylän suuntaan. Noin kilometri ennen Vihtavuoren huoltoasemaa B:n ajosuunnasta vasemmalta puolelta vastaantulevan auton takaa oli juossut A:n ajokoira. B oli törmännyt kuljettamallaan autolla koiraan, jolloin koira oli välittömästi kuollut ja C:n omistama auto oli vaurioitunut. Kanne Jyväskylän käräjäoikeudessa C vaati, että A velvoitetaan korvaamaan hänelle aiheutunut vahinko 1 242,40 eurolla laillisine korkoineen. Metsästyslain 20 §:n 3 momentin mukaan metsästys ei saa aiheuttaa vaaraa tai vahinkoa ihmiselle tai toisen omaisuudelle. A oli metsästänyt yleisen tien välittömässä läheisyydessä ajokoiran kanssa. A:n olisi tullut huolehtia siitä, ettei metsästyksestä aiheudu vaaraa tien käyttäjille ajon mahdollisesti suuntautuessa tielle. Koska A oli laiminlyönyt tämän velvollisuutensa, hän oli velvollinen korvaamaan C:lle auton vaurioitumisesta syntyneet vahingot. Vastaus A vaati, että kanne hylätään. A oli ollut laillisessa metsästyksessä luvallisella metsästysseuran hallinnoimalla alueella. A oli päästänyt koiransa irti noin kolmen kilometrin päässä koiran yliajopaikasta, joten A ei ollut metsästänyt tien välittömässä läheisyydessä. A ei ollut laiminlyönyt huolellisuusvelvollisuuttaan eikä hän ollut aiheuttanut metsästyslain 20 §:ssä tarkoitettua vaaraa tai vahinkoa ihmiselle tai toisen omaisuudelle. C:n vahingot oli aiheuttanut auton kuljettaja B rikkomalla huolimattomuudesta tieliikennelain 23 §:ää. Käräjäoikeuden tuomio 31.7.2009 Käräjäoikeuden mukaan asiassa oli kysymys siitä, oliko A huolimattomuudellaan aiheuttanut C:n auton vahingot päästettyään koiransa irti metsästystilanteessa. Käräjäoikeus katsoi, että A:n huolellisuuden puolesta puhuivat seuraavat seikat: A oli ollut laillisessa metsästyksessä luvallisella metsästysseuran hallinnoimalla alueella. A oli päästänyt koiransa irti noin kolmen kilometrin päässä koiran yliajopaikasta. A:n huolimattomuuden puolesta puhuivat seuraavat seikat: A oli päästänyt koiransa irti tietoisena siitä, että kolmen kilometrin päässä sijaitsi Jyväskylän ja Laukaan välinen tie, jolla oli tapahtuma-aikaan vilkas liikenne ja pääsääntöisesti 80 km/h nopeusrajoitus. A oli tiennyt ajokoiriensa pystyvän nopeasti juoksemaan metsästyksen aikana pitkiä matkoja, kertomansa mukaan helposti kymmenenkin kilometriä. A oli kertonut alueella olevan myös kauriita ja kettuja, joiden perään koirat olivat voineet lähteä. Yleisesti oli tiedossa, ettei jänistä tai muuta eläintä seuraava ajokoira keskity muuhun kuin ajon kohteena olevan eläimen ajamiseen. Tällöin koira ei osaa myöskään väistää tiellä liikkuvia autoja. Myös tämä seikka metsästystä harrastavan A:n oli täytynyt tietää. A:n päästettyä koiransa irti se ei ollut ollut hänen näköpiirissään eikä muutoinkaan kontrolloitavissaan. Metsästysalue oli ulottunut molemmille puolille Jyväskyläntietä. Todistaja B:n kertomuksen perusteella oli pääteltävissä, että tilanne oli ollut hänelle täysin yllätyksellinen, joten hänen ei voitu katsoa huolimattomuudesta rikkoneen tieliikennelakia. Käräjäoikeus katsoi, että oikeuskäytännössä koiran omistajan huolellisuusvelvoite oli korostettu ja muistutti lähes ankaraa vastuuta. Vahinkoseurauksen ennalta-arvattavuus ja koiran omistajalle asetettu korostettu huolellisuusvelvoite johtivat tässä tapauksessa siihen, että käräjäoikeus katsoi A:n huolimattomuuttaan laiminlyöneen koiransa valvontavelvollisuuden ja aiheuttaneen vahinkoa C:lle. Käräjäoikeus velvoitti A:n korvaamaan C:lle aiheutuneesta vahingosta 1 242,40 euroa laillisine korkoineen. Asian on ratkaissut määräaikainen käräjätuomari Juha Parmio. Vaasan hovioikeuden tuomio 9.8.2010 A haki muutosta hovioikeudessa. Hovioikeus totesi, että ilman säännöstä tai oikeuskäytännön kautta muodostunutta linjausta vastuu eläinten aiheuttamista vahingoista perustui käräjäoikeuden katsomin tavoin pääsääntöisesti tuottamukselle, kuten sopimuksen ulkopuolisessa vahingonkorvausvastuussa yleensäkin. Tuottamusarvioinnin taustalla nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa oli metsästyslain 20 §:n 3 momentin säännös, jonka mukaan metsästys ei saa aiheuttaa vahinkoa tai vahinkoa ihmiselle tai toisen omaisuudelle. Säännöksestä ei kuitenkaan sen yleisluonteisuuden vuoksi voinut suoraan tehdä yksittäistapauksia koskevia johtopäätöksiä. Hovioikeus totesi, että aiemman oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden valossa eläimen omistaja tai haltija on pääsääntöisesti vastuussa eläimen aiheuttamasta vahingosta. Näin on etenkin irrallaan olevan eläimen aiheuttamien vahinkojen osalta. Korvausvastuusta on tällöin voinut kokonaan tai osittain vapautua lähinnä sillä perusteella, että eläimen irralleen pääseminen tai sen aiheuttama vahinko on ollut täysin ennalta-arvaamatonta taikka sillä perusteella, että vahinko on aiheutunut vahingonkärsijän puolella olevasta myötävaikutuksesta. Vastuu eläimen aiheuttamasta vahingosta lähenee siten käräjäoikeuden katsomin tavoin tuottamuksesta riippumatonta niin sanottua ankaraa vastuuta. Tuottamusvastuun ja ankaran vastuun välille sijoittuvassa korostuneen huolellisuusvelvoitteen tilanteessa vahingonaiheuttajan on voitu katsoa joutuvan vastuuseen, vaikka hänen toiminnassaan ei tavanomaisesti arvioituna olisikaan moitittavaa. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa ei ollut esitetty seikkoja, joiden perusteella A:n toimintaa olisi sinänsä pidettävä epäasianmukaisena. Tästä huolimatta, päästäessään koiransa irralleen A:n oli täytynyt ymmärtää ottavansa riskin siitä, että koira ei kaikissa tilanteissa välttämättä toimi hänen aikomallaan tavalla ja että se voi tällöin myös aiheuttaa vahinkoa toisen omaisuudelle. Hovioikeus katsoi samoin kuin käräjäoikeus, että A oli korostuneen huolellisuusvelvollisuutensa ja vahinkoseurauksen ennalta-arvattavuuden perusteella vastuussa C:lle aiheutuneesta vahingosta. Autoa kuljettaneen B:n ei voitu edellyttää osanneen varautua ajokoiran tielle juoksemiseen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Raimo Risku, Osmo Hänninen ja Antti Vaittinen. Esittelijä Tarja Kalliomäki. Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että kanne hylätään. C vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Kysymyksenasettelu

1. A on metsästänyt jäniksiä Jyväskylän ja Laukaan välisen yleisen tien tuntumassa. Hänen koiransa on ajaessaan jänistä juossut tielle, jolloin C:n omistama auto on törmännyt siihen ja vaurioitunut. C on kanteessaan katsonut, että A oli metsästäessään laiminlyönyt huolehtia siitä, ettei metsästyksestä aiheutunut vaaraa tien käyttäjille. Asiassa on kysymys siitä, onko A menetellyt siten tuottamuksellisesti, että hän on velvollinen korvaamaan C:lle aiheutuneen vahingon. Huolellisuusvelvollisuudesta metsästyksessä
2. Metsästystä säännellään metsästyslaissa (615/1993) ja metsästysasetuksessa (666/1993), ja metsästyksessä noudatettavasta yleisestä huolellisuusvelvollisuudesta on säännös metsästyslain 20 §:n 3 momentissa. Sen mukaan metsästys ei saa aiheuttaa vaaraa tai vahinkoa ihmiselle tai toisen omaisuudelle. Tämän perusteella metsästäjän on metsästyksestä annettujen säännösten lisäksi noudatettava kulloistenkin olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta. Liikenneväylistä johtuvana rajoitteena säädetään metsästyslain 25 §:n 3 momentissa, että riistaeläintä ei saa ampua rautatien tai yleisen tien yli eikä riistaeläimen tai ampujan ollessa tällaisella tiellä. Metsäkanalintua ei saa ampua myöskään sen tai ampujan ollessa yksityisellä tiellä. A:n tuottamuksen arviointia
3. A on aloittanut metsästyksen ja laskenut koiransa irti noin kolmen kilometrin etäisyydellä tiestä, jolla edellä kohdassa 1 mainittu törmäys sattui. Hänellä on ollut metsästysoikeus kyseessä olevalla metsästysalueella, johon myös vahinkopaikka on kuulunut. Koiran käyttäminen metsästyksessä on ollut sallittua.
4. A ei ole aloittanut metsästystä tien välittömässä läheisyydessä. Tie on kuitenkin ollut sellaisella etäisyydellä paikasta, jossa A on laskenut koiransa ajoon, että hän on voinut pitää mahdollisena, että koira ajaessaan jänistä voi myös juosta tielle ja aiheuttaa vahingon. Metsästäjän vastuun kannalta on merkityksellistä, miten ilmeisenä tätä vahingon vaaraa voidaan pitää.
5. Vahingon välttäminen olisi voinut tapahtua lähinnä vain pidättäytymällä kokonaan sinänsä normaalista koiran käytöstä jänisjahdissa. A:n päästäessä koiransa irti noin kolmen kilometrin päässä tiestä vahingon vaara ei ole kuitenkaan ollut niin ilmeinen, että tähän olisi ollut perustetta. Metsästyslaissa ei ole myöskään rajoitettu metsästystä yleisen tien tuntumassa muutoin kuin edellä kohdassa 2 on todettu. Tähän nähden Korkein oikeus katsoo, että asiassa on kysymys sellaisesta koiran käyttöön metsästyksessä liittyvästä sallitusta riskistä, johon ei liity metsästäjän huolellisuusvelvollisuuden tuottamuksellista laiminlyöntiä. Johtopäätös
6. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, ettei A ole laiminlyönyt metsästyksessä noudatettavaa huolellisuusvelvolliuutta eikä siten ole tuottamuksellaan aiheuttanut C:n autolle aiheutunutta vahinkoa. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan. Kanne hylätään ja A vapautetaan vahingonkorvausvelvollisuudesta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Liisa Mansikkamäki (eri mieltä), Pasi Aarnio, Timo Esko ja Jorma Rudanko. Esittelijä Kristiina Harenko. Eri mieltä olevan jäsenen lausunto Oikeusneuvos Mansikkamäki: A on muutoksenhakemuksessaan lausunut, ettei hänen ole näytetty syyllistyneen tuottamukseen laillista metsästystä harjoittaessaan. Lähes kaikissa tapauksissa koira ei ole ”irrallaan” oleva koira, joka ei ole metsästäjän valvonnassa, vaan tämän tarkoituksella metsään päästämä ja kontrollissa oleva ”metsästysväline”. Maaseudulla, jossa muun muassa hirvikantaa metsästetään paljon, koiran käyttäminen ja ilmaantuminen tielle on varsin tavanomaista. Talvikelillä ja vuoden pimeimpänä aikana auton kuljettajan on syytä varautua, että koira, hirvi tai mikä muu eläin tahansa saattaa juosta sääntöjen vastaisesti ajotiellä. C on vastauksessaan vedonnut yksinomaan metsästyslain 20 §:n 3 momentin säännökseen, jonka mukaan metsästys ei saa aiheuttaa vaaraa tai vahinkoa ihmiselle tai toisen omaisuudelle. Metsästyslain 2 §:n mukaan metsästyksellä tarkoitetaan luonnonvaraisena olevan riistaeläimen pyydystämistä ja tappamista sekä saaliin ottamista metsästäjän haltuun. Metsästystä on säännöksen toisen virkkeen mukaan myös koiran käyttäminen riistaeläimen etsimiseen, ajamiseen ja jäljittämiseen. Metsästyslain 20 §:n 3 momentissa on puolestaan säädetty, ettei metsästys saa aiheuttaa vaaraa tai vahinkoa ihmiselle tai tämän omaisuudelle. Sillä seikalla, että A:lla on ollut metsästysoikeus puheena olevalla metsästysalueella, joka on ulottunut molemmille puolille yleistä tietä, ja että koiran käyttäminen metsästykseen on ollut sallittua, en katso olevan merkitystä tässä asiassa. Myös lailliseen metsästykseen liittyy laissa säädetty nimenomainen kielto toimia metsästettäessä siten, että siitä aiheutuu vaaraa tai vahinkoa ulkopuolisille. A on laskenut kaksi ajokoiraansa ajamaan jänistä noin kolmen kilometrin etäisyydellä yleisestä tiestä, jolla on pääsääntöisesti 80 kilometrin nopeusrajoitus ja jolla on ollut tapahtuma-aikaan kello 15.50 vilkas liikenne. A:n käräjäoikeudessa lausuman mukaan koira lopettaa jäniksen ajon vasta kun jänis ammutaan tai koira hukkaa jäniksen. Koira oli saattanut lähteä jäljestämään joko kaurista tai kettua, jotka pakenevat jänistä suoraviivaisemmin. Ajokoira juoksee metsästystilanteessa helposti 10 kilometrin päähän. Kuten A:n lausumasta on pääteltävissä, hän on voinut varautua siihen, että koira, joka saattaa lähteä muunkin kuin alun perin ajamansa riistan perään, voi päätyä puheena olevalle tielle. A on siten voinut ja hänen on tullut varautua myös siihen, että koira, joka ei ole enää hänen hallinnassaan, voi ajoneuvoliikenteen sekaan joutuessaan aiheuttaa vaaraa tai vahinkoa tien käyttäjille. A on näin ollen laskiessaan koiransa sanotussa paikassa irti laiminlyönyt sen huolellisuuden, jota hänen asemassaan olevalta voidaan vaatia, ja aiheuttanut tuottamuksellaan vahingon, johon C:n autoa kuljettaneen B:n ei ole näytetty myötävaikuttaneen. Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n nojalla A on velvollinen korvaamaan C:lle näin aiheutuneen vahingon. Pysytän hovioikeuden tuomion.